Kun kuppi menee nurin…
Kaupanteko on vaikeaa monille. Rehellisyys on vaikeaa vielä useammalle. Näiden kahden yhdistäminen on jo ylitsepääsemättömän vaikeaa niille, joiden kaikki kupit eivät ole kaapissa…
…vaan myynnissä.
Mitä tapahtuu siinä välissä, kun myyjä laittaa myyntiin astiaston 16 hengelle ja ostaja saakin kotiinsa kokoelman surkeasti pakattuja eri astiaston palasia, joista osa on kirjaimellisesti palasina?
Kaikkienhan se pitäisi tietää ja ymmärtää: Siinä on vedetty korkeasti koulutettuna uraohjuksena kodin ja sijoituskiinteistön väliä urheiluautolla, harrastettu korkeakulttuuria, pyöritetty perhettä, pidetty kursseja itseään tyhmemmille ja köyhemmille sekä osallistuttu monenlaiseen järjestö- ja harrastustoimintaan.
Vaikka astioiden pakkaamiseen ei luulisi tarvittavan edes ohjelmistosuunnittelijan pätevyyttä, joku kurssi pitäisi ehkä käydä, että täysivaltaisen kirjoissa kauppaa käyvä pystyisi ratkaisemaan ongelman, mistä saa pakkausmateriaaleja ja miten kuuluu pakata, jotta saa keramiikan pysymään ehjänä postituksen ajan. Jos se siis alunperin on ehjää ennen pakkaamista…
Pelkällä peruskoulupohjalla ovat useat onnistuneet asiassa.
Mikäli kaupanteossa menee kuitenkin jotain pieleen, voi kaikissa tapauksissa pääsääntöisesti reklamoida myyjää. Useimmissa tapauksissa myyjä kykenee ottamaan vastuuta erheestään ja joko korjaa erheensä tai purkaa kaupan, mikäli ei virheen oikaisemiseen pysty.
Nettihuutokaupoissa voi tämän reklamaation tehdä viime kädessä palautteella, joka on järjestetty joko siten, että sen voi tehdä mahdollisimman yksinkertaisesti yhdeltä sivulta rekisteröityneenä ja siitä voidaan jopa erikseen ohjeistaa niitä, jotka tällaista rautalankamallia tarvitsevat, täysivaltaisuudestaan huolimatta:
Hyviin huutokauppatapoihin kuuluu, että käytyäsi kauppaa toisen käyttäjän kanssa tulet takaisin palvelun sivuille ja annat palautetta siitä, kuinka kaupankäyntinne sujui.
Tässä vaiheessa kaikki on siis hyvin, ostajan pettymystä lukuun ottamatta, eikö vain? Juu ei.
Kun myyjä ei kykenekään kantamaan vastuuta siitä, mitä on sattunut urheiluautonsa takapenkiltä mummon jäämistöjä penkoessaan myymään, on ensimmäinen seuraus kitkerää postittelua, jossa laaaaaAAAAaaaajasti selitetään perhesuhteita, tulotasoa, omaa ja suvun koulutusta myöten, kuitenkaan selvittämättä sitä, kuinka niiden tulisi muuttaa alunperin sekasikiö kuppikasa aidoksi, yhtenäiseksi ja ehjäksi astiastoksi. Yhtä laaaaaaaajasti ja hieman oppimattoman oloisella suomenkielellä kiihkeästi selvitetään sitä, kuinka ostajan tulisi nähdä tämä keramiikkasälä astiastona tai mennä kauppaan. Jossain vaiheessa sivutaan jopa seksuaalista mielihyvää, joka ei ihan tavalliselle astiankäyttäjälle tulisi mieleen…
Noh. Kauppa on tehty, korvaukset haettu ja saatu yhdeltä kaupan järjestymiseen vaikuttaneelta taholta, joka ei siis ollut pakkauskyvytön myyjä. Ostaja ajattelee, että paska homma, mutta tulipahan hoidettua ja hoidettua loppuun asti asiallisesti siten, että tuli tehtyä paluu palvelun sivuille ja annettua palaute sen mukaan kuinka kaupankäynti sujui. Tai siis ei sujunut.
Mutta mitä ihmettä?! Palaute on hävinnyt kuin pieru pyörremyrskyyn, asiasta käyty keskustelu palstalla on myös samassa kyydissä. Mitä on tapahtunut, eihän kysymyksessä ollut edes tissikauppa eikä peränpesupesuvatikauppa, vaan ihan kysymyksessä olivat tavalliset kahvitteluun tarkoitetut astiat.
Ostaja ihmettelee asiaa taholle, joka on ohjeistanut palautteiden antamisen suhteen ja saa vastaukseksi jokseenkin:
Bla, bla, bla
Asia on ihan selvä.
Bla bla bla
Ystävällisin terveisin,
Apina / Xxxxx.Net
Huom! Jos vastaat tähän viestiin, muistathan säilyttää mukana aiemman viestinvaihtomme.
“No voihan ny vittu”, ajattelee epäonnistuneen kaupan ostaja. Mitäpä sitä enää tuossa vaiheessa on tehtävissä kuin ottaa lääkinnällisitä syistä vitutukseen kuppia.
Popularity: 1% [?]
Virtuaalipakolaiset
Ihan helposti ei kenellekään tule mieleen, että omassa pikku lintukodossamme, Suomessa ja suomenkielisessä bittivirrassa, voisi olla kotoperäisiä pakolaisia. En olisi itsekään uskonut, jollen olisi omin silmin nähnyt tällaista tapahtuvan.
Kuinka on mahdollista joutua pakolaiseksi virtuaalimaailmassa?
Ei siihen tarvita oikeastaan kovin paljoa, vai pitäisikö sanoa, kovin montaa… Tarvitaan vain keskustelupalsta, minkä tahansa aiheen ympärille tai oheispalveluksi jonkun muun kylkeen. Sorvataan paikalle säännöt ja hommataan näennäisesti ylläpito ja sen jälkeen jätetään koko paikka täysin vaya con dios.
Kun lähes poikkeuksetta kaikille foorumeille muodostuu jonkinlainen aktiiviryhmittymä, jolla kuitenkaan ei välttämättä ole kyseistä foorumia kummempaa kohtaamispintaa, mutta joka tuottaa sekin suurta päänvaivaa niille, joilla ei päänsisältöä eri nesteitä lukuun ottamatta ole. Asiaa pahentaa se, jos aktiiviryhmittymä on taitavaa kirjoittajaporukkaa, paikan säännöistä ja netiketistä perillä tai ihan vaan normaalijärjellä varustettua.
Jotkut haluavat kiihkeästi tuon aktiiviryhmittymän jäseneksi, vaikka mitään erityistä jäsenvalintaa ei tehdä, vaan aktiivit ovat vain löytäneet sattumalta saman taajuuden ymmärtää toisiaan. Kun sitten aktiiviryhmäläiseksi hinkuva ei tulekaan mitenkään erityisin ilotulituksin ja ryhmähalein vastaanotetuksi ts. hän ei ymmärrä muita, eikä häntä ymmärretä, seuraa suuri loukkaantuminen ja pian alkaakin aktiiviryhmän nilkoissa nylkkääminen, vikoja etsitään ja löydetään ahkerasti. Itseen kohdistuva kritiikki kuitenkin tulkitaan aina pelkäksi ilkeydeksi, varsinkin jos se on kirjoitettu siten, että se voi olla jonkun mielestä hauska tai muuten taitavasti aseteltu. Nekin viestit, jotka eivät ole lähimainkaan nylkkyyn päin tarkoitetuiksi, tulkitaan ja väännellään sellaisiksi.
Tässä vaiheessa yleensä aktiiviryhmän ensimmäiset luovuttavat ja tietävät kuinka asiassa loppujen lopuksi tulee käymään.
Kuvitellun torjunnan kohteeksi joutunut usein haluaa perustaa oman aktiiviryhmittymänsä ja hän järjestää kilpailutilanteen ryhmien välille ja vaatii muita valitsemaan puolensa. Koska jokaisella foorumilla on yleensä aina useampi siipeensä saanut taustalla kyhjöttämässä, uskaltamatta asettautumaan kuviteltua vihollista vastaan, ottaa hän riemukkaasti vastaan kutsun tulla wannabe-aktiiviryhmän jäseneksi.
Tässä vaiheessa lisää ihmisiä jää pois keskusteluista, koska peli alkaa käydä rumaksi.
Kuvitellun ja keinotekoisen kilpailutilanteen ryhmien välille järjestettyään alkaa keskustelujen sabotööri(t) heitellä ilmaan epämääräisiä vihjailuja ja syytöksiä, pyrkii välittömästi kontaktiin uusien tulokkaiden kanssa saadakseen annettua itsestään mukavan vaikutelman, mutta samaan aikaan masinoi taustalla sähköpostitse lisää jäseniä omaan joukkueeseensa, ei kaihda valehtelemasta mistään ja muistaa myös kertoa millon ja miksi pitää heittäytyä uhriksi ja valittaa aktiiviryhmän aktiivisuudesta.
Yleensä tässä vaiheessa lopuiltakin normaalikeskustelua kaipaavilta menee maku koko paikkaan ja he vaikenevat tyystin.
Nyt kun on saatu muodostumaan täysijärkisyyden ja hauskan keskustelun tyhjiö, huomaavat wannabeet sahanneensa oman oksansa. Enää ei olekaan jäljellä ketään niistä, joita he rakastivat vihata. Ei ketään, jolle vakuuttaa, että vitseistäkin kirjoitusvirheiden korjaaminen on hirmukivaa ja selkeä ryhmähalin paikka. Ei ole ketään, kenen kaveriksi tai tyttöystäväksi voisi pyrkiä kaupanteon kautta, keskustelupalstan perusteella ihastuttuaan. Ei ketään, jota voisi yrittää nuoleskella suurella määrällä kivoja hymiöitä viesteissä ja kenen kanssa sytytellä virtuaalikynttilöitä.
Ja pian tämän jälkeen paikan valloittavat ne, jotka jäivät junista, asemalle saapumisesta puhumattakaan, nuuskiakseen kaikkia kukkivia kukkia. Ja kommentoidakseen lähes joka keskusteluun omiaan ja omista asioistaan, jos ei muuta niin vaikka sitä, ettei ole mitään kommentoitavaa…
Jos vielä joku alkuperäisestä aktiiviryhmästä on jäljellä, alkaa hänkin jo kaivata paikkaa, jossa oikeasti urpåa sanotaan reilusti urpåksi, tiedetään tyhmiä kysymyksiä olevan ja niitä esittävän tyhmät ihmiset. Ja ymmärretään se, että kaikki eivät vaan osaa, mutta johonkin kohtaan ymmärryksellekin laitetaan piste; edellytetään uusavuttomuuden minimointia, rehellisyyden maksimointia ja lopetettavan pelkästään muiden tietojen sekä taitojen varassa siipeily.
Nastyfoorumi
PS. Kun te nyt haette kuitenkin jatkuvasti tätä blogia hakukoneilla, niin eikö olisi helpompaa laittaa kirjanmerkkehin, ettei tarvitsisi koko ajan muistella niitä hakusanoja? Nasty-foorumin linkinhän saa sitten täältä, kun ette te näköjään osaa sitä löytää hakumoottoreilla… Kynttilä sille.
Popularity: 2% [?]
Kuinkas sitten kävikään..?
Suuressa maailmassa on ollut tapana huutokaupata poikamiehiä, julkkisseuraa tai jotain muuta vastaavaa pelleilyä hyväntekeväisyystarkoituksessa (suuri maailma = pienessä Suomessa syntyneille tämä käytännössä usein tarkoittaa Amerikan Yhdysvaltoja). Oikea hyöty hyväntekeväisyyteen on vain välillinen, tällainen julkimo toimii lähinnä tapahtuman yhtenä ohjelmanumerona, josta hyötyvät tapahtuman järjestäjä ja jos jotain jää, niin hyväntekeväisyyteenkin voi jokusen rovon laittaa…
Siellä suuressa maailmassa pyörähtäneet ja pysyvästi pyörälle päästään jääneet ovat epätoivoisesti yrittäneet samaa, mutta koska itsekritiikki on puuttunut, on oma julkisuusarvo ollut pahasti ylikanttiin arvioitu. Näin kävi uimari-Janin exälle ja samaten moponsa pahasti hukanneelle Dolls-”tanssijattarelle”. Molemmat niittasivat itsensä julkkis-kastiin, tosin vain Tasavallan suurimmat pellet-osastolle, Nykäsien, Ruususien ja salarakkaiden sekaan.
Niin vahva on kuitenkin julkisuuden houkutus toisille, että ei ole väliä, mitä puhutaan, kunhan puhutaan. Jos on vaikka nuoruudessaan ollut hieman villimpää sorttia ja tullut vaikka tenavaisen pyöräyttämällä blokanneeksi itsensä ulos Miss Suomi kisasta, on aina olemassa Miss Tissi-, Tussu- tai vaikka Tavis-kisoja. Helsingin joka lähiöön ja jokaiseen pieneenkin maalaistuppukylään riittää aina joku karaoke-kuningatar tai muu ulkoisilta avuiltaan muodollisesti pätevä, jota paikallisen baarin kantapörhelöt krapulantuhruisilla silmillään kuolat suupielissä seuraavat.
Jos ei ole aiemmin kykyjään uskaltanut kyseenalaistaa ja laittaa vertailuun työelämässä, urheilussa tai muuta lahjakkuutta ja/tai taitoja vaativassa hommassa, voi tällaiselle lähiön pienen piirin prinsessalle tuoda suurta tyydytystä saada tunnustusta edes seksikkyydestään, jos ei muita avuja ole. Seksikkyydestä on tietenkin pidettävä kiinni ja monelle ainoa tapa on ulkoinen kohennus. Ylisuuret maitorauhaset, vaikkei niin luomutkaan, ovat monien ajatuksessa se meriitti, jolla seksikkyyttä ylläpidetään. Jos syntymässä saatu rintakudos ei riitä, saa helposti lisuketta kirurgin veitsen alla. Jos on rahaa.
Rahaa kyllä saa, jos siis on niitä kykyjä, perinteisesti aikuiset ihmiset käyttävät siihen tarkoitukseen työntekoa. Omasta mielestään julkkiksen aseman ansaitseva haluaa mennä siitä, mistä aita on matalin ja käyttää omiin tarkoituksiinsa toisten rahaa. Tällöin tulevat erilaiset lihakaupat kyseeseen, joskus myytäväksi asetetaan koko ruho, toisinaan sitten vain ruhon osa.
Missä lihaa sitten saa kaupata? No tietenkin Suomen suurimassa ja vanhimmassa nettihuutokaupassa. Vaikka kauppa päätyisikin nolosti, kuten uimarin entisellä, ja lopputuloksena tehdään liikuttava tarina siitä, kuinka voittohuutaja kyllä maksoi, minkä huusi, mutta meni puihin juuri ennen Suomen ykkössinkun tapaamista… Aivan, näinhän sitä helposti käy, tulee maksaneeksi reilut pari tonnia ihan hupiin, eikä halua rahalleen mitään vastinetta, koska nettihuutokaupan maailma on julma: Voi saada vaikka negatiivisen palautteen!
Kun on makuun päästy, niin antaa mennä vaan, lisää lihaa tarjolle. Lihakauppa siis jälleen pystyyn: Win-win-tilanne, julkisuushakuinen pyrkyri saa toivomaansa julkisuutta sekä lisuketta etuosaansa (tuleepahan enemmän myytävää, joten jatkossa voidaan asettaa kaupattavaksi vaikka kilohinnalla) ja palveluntarjoaja voi mainostaa itseään saman konsernin iltapäivä- ja juorulehdissä.
Saavatko kaikki kaupata lihojaan? Tietenkään eivät, jollei samalla tule hyödyttäneeksi nettihuutokaupan palveluntarjoajaa, jolla omat intressit omistamiensa keltaisen lehdistön edustajien suhteen ja toiveet mainostulojen puolella ovat suuret. Ilmeisesti perusteet, joilla palvelu on aikanaan perustettu, ovat jääneet maallisempien arvojen jyräämiksi ja nykyään veisataan kuorossa hoosiannaa mammonalle ja maineelle, tulipa se millä keinoin tahansa.
Kun palvelu tökkii, luvatut uudistukset vaietaan kaikessa hiljaisuudessa kuoliaaksi, kritiikki vaiennetaan käyttäjien keskuudessa ja markkinointi on onnetonta, tarvitaan käyttäjämääriin “luovaa” tarkastelutapaa ja muita kyseenalaisia keinoja.
Viime kädessä voidaan vaikka puuttua useammalta taholta lihakauppaan ja tehdä siinäkin luovia ratkaisuja, vaikka palautteiden suhteen, jotta näkyviin ei jäisi enää mitään, mikä tuosta onnettomasta tapauksesta muistuttaisi…
Entä lihahuutokaupan voittaja? Hän jäi rannalle ruikuttamaan pelkän tyhjän saaneena, mutta yhä toiveikkaana:
Popularity: 4% [?]
On se niin vaikeeta…
Elämä sinällään on aika haasteellista ja toisille siinä tuntuu olevan kompastuskiviä huomattavasti paljon muita enemmän…
Joillakin on kuitenkin alkumetreillä tuuri käynyt ja onnistunut kroolaamaan munasoluun lakanoille päätymisen sijasta, kehtittyäkseen homo sapiens-alkioksi ja edelleen siitä työntymään ulos emostaan yhteiskunnan jäseneksi. Niin no, tässä tietenkin aina voidaan miettiä, oliko tuuri kaikille tasapuolinen…
Joka tapauksessa, vahinko on siis käynyt ja ihmistaimea tulee koulia, jotta elämä sujuisi sitten, kun geneettisen perimän luovuttajista aika jättää tai mieluiten jo ennen sitä. Homma on helppoa vielä siinä vaiheessa, kun mennään putkessa mamman hoiva –> koululaitoksen tarjoama hoiva –> viranomaisten ohjeistama hoiva ja lopuksi erinäisten mutkien kautta päädytään tekemään jonkinlaista pakonomaista liikehdintää, josta maksetaan ja sitä nimitetään ansiotyöksi.
Tässä vaiheessa viimeistään alkavat tähän astiset elättäjät vienosti toivoa, että josko piltti siitä omilleen lennähtäisi ja alkaisi vaikka omaa pesää ja perhettä perustamaan… Ne jotka ovat lähteneet pesistään ennen isänsä reilun kokoista mononkuvaa pyrstöissään saattavat pärjäillä melko mukavasti ja pystyvät selviämään arkisista haasteistaan melko kivuitta. Tämä lienee tavallisin vaihtoehto.
Sitten on tietenkin aina niitä, jotka ovat koko elämänsä rämpineet ongelmasta toiseen, mutta yleensä kaikesta on selvitty tilanteesta joko luistamalla vastuusta, toisia syyytellen tai sitten ihan äidiltä kysymällä. Jossain vaiheessa tulee kuitenkin pahimmallekin kehitysviivästeiselle kalloon häiritsevästi kimpoilemaan ajatus, että joitakin asioita pitäisi hoitaa ihan itse tai sitten yksinkertaisesti äiti ei vain ole tavattavissa.
Maailmassa on kuitenkin niin monta, niin monta vaikeaa asiaa: Alkaen jo siitä, että vaatteita pitää vaihtaa ja pestä, vieläpä jokaiseen tilanteeseen ja tilaisuuteen olisi löydettävä sopiva vaatetus!
*Mitä tämän kaulakorun kanssa pitäisi laittaa päälle…
* * Rock henkisiä äitiysvaatteita??* *Miten käsität nimen tunika??* *haluaisin Lv-tyylisen laukun*Mitä yhdistää läpikuultavaan tunikaan…?!* Mistä koristenappi saappaisiin kadonneen tilalle* *Onko antaa vinkkiä hyvästä pillifarkkumallista?* *Mistä maastohousut ilman perstaskuja?* *Mistä pellavamekko juhlaan ? Nettiosoitteita ?* *Mistä saisin pikkujoulu vaatteet ?* *MISTÄ SAA PIRU-PIPON JOSSA SARVET???* *
No joo, semmosta. Ei ole helppoa ei… Ongelma voi mutkistua niin kovin monella tavalla:
Reilun viikon päästä olisi mummoni hautajaiset ja minulla ei ole mitään käsitystä mitä pukisin tyttäreni (1 v 9 kk) päälle. Omien vaatteidenikin suhteen olen jokseenkin hukassa. Kaapistani löytyy vanha musta liivihame, jota käytin yli kymmenen vuotta sitten toisen mummoni hautajaisissa. Se vaan ei tunnu sopivalta äiti-ihmiselle, jotenkin enemmän murkkuikäisen tytön mekko. Ilmeisesti musta hame pitäisi hankkia, mutta millainen. Entä yläosa? Yläosan suhteen on sekin “ongelma”, että imetän edelleen ja tyttö taatusti roikkuu rinnalla vähän väliä kun on outo ja hämmentävä tilanne. Entäs ulkovaatteet? Mieheni sentään voinee pukeutua mustaan pukuun, mutta entä paidan väri?
Pitänee seuraavaksi huutaa käytöskirja ettei tarvitsisi tämmöisiä kysellä.
Plussaa kyselijälle siitä, että hän selvästikin on luku- ja kirjoitustaitoinen, mutta pitkä miinus myöhästyneestä vieroittamisesta. Jotenkin sitä aina ratkeaa toivomaan, että nämä hommaisivat niitä ohje- ja käytöskirjojaan ennen kuin alkavat sikiämään… Lasten pukeminen tuntuu kyllä olevan ongelmista vaikeimpia, mitä voi päätellä keskustelupalstaa lukemalla. Mutta siis lapset… niistä sitä vasta ongelmia syntyykin:
*Kokemusta Burberry lasten talvivaatteista?* *Joko olette vaihtaneet kesävaatteet lämpimimpiin?* *Mitä pakko saada vaatteita olet löytänyt syksyn mallistoista* *Mitä päälle ja mukaan koululaiselle? Siis ekaluokkalaiselle.* *Millä kynällä merkinnät vauvakirjaan?* *MielipiteitäTicketin talvihaalareista kaivataan, kiitos!!!* *Molo:n talvihaalarit, kokemuksia?* *vm-77 äippäpakkauksen makuupussi?millainen se on?* *Sisaruksen kotiintulo vinkkejä otetaan vastaan:)* *onko philips avent rintapumppu hyvä?* *Miten valitsette oikean kokoisen haalarin?* *Miten hiekka irti päänahasta?? * *Onko lapsenne sairastelleet?*
Käsittämätöntä vanhempana oloon uhrautumista ihmisiltä päivästä toiseen, ei ole äipän osa helppo! Tuollaisia haasteellisia ratkaisuja tehtävänä jatkuvasti, ei ole ihmekään, että ryhmätukea ja mielipiteitä kaivataan.
Aikanaan, kun nasty-blogissa oli vielä vieraskirjat, oli jollain jotain sydämellään ja hän halusi tietää:
Äippä kävi 16.1.2007 ja kirjoitti:
Oletko sinä äiti?
Minua säälitti kovasti tuo hämmentynyt ihmispoloinen ja päätin vastata hänen avuntarpeeseensa löytää äitinsä:
Ei, lapseni, en ole sinun äitisi.
Kysypä siltä naiselta, joka teillä asuu, hän todennäköisesti
on äitisi, vaikka luultavasti mielellään asian kiistäisikin.Toivoakseni en ole sinulle mitään sukua.
Jokainen haluaa lapsilleen ja itselleen kodin ja tekee parhaansa saadakseen viihtyisän pesän pesueelleen, mutta eihän sekään tietenkään helppoa ole ja aiheuttaa valtavasti suuria haasteita ihan arkiseen elämään:
*Marimekko Unikko-suihkuverhon puhdistus?* *Kukkakuviotapetti Salkkareissa.Mistä löytäisin?* *Oletko Ikeaan menossa?* *Ehdottakaa biojäteastiaa* *Minkäkokoinen helmalakana?* *Miten puhdistan kristallit?* *Mistä kauneimmat ja parhaimmat istuinpehmusteet?* *Jokos joulu sais tulla?* *Onko pyykinpesuaineissa eroja*
Sydämeni vuotaa verta tietäessäni minkälaisten paineiden alaisena ihmiset jotuvat olemaan ja ratkaisemaan näitä valtavan suuria kysymyksiä. Puhumattakaan siitä, kuinka vaikeaa voi olla löytää Helsingin tapaisesta pikkukaupungista kampaajaa, kestopigmentoijaa tai tarpeeksi kestävää kynsilakkaa. Mistä tähän kaikkeen sitten voi löytää vertaistukea ja apua? No tietenkin nettihuutokaupan keskustelufoorumilta!
Voi saatana. Käyttäkää sitä ehkäisyä!
Popularity: 3% [?]
Hirveen hyvä valehtelemaan?
Vaikka harvoin pääsee moista tapahtumaan, silloin tällöin joutuu kuitenkin tilanteeseen, jossa vetää lähes sanattomaksi.
Minulle on käynyt niin silloin, kun törmäsin ihmiseen, joka ensialkuun vaikutti olevan tyhmä ja kiero. Tyhmältä vaikutti kaikki yksityiskohtainen avautumisensa internettiin ja sähköpostiin hänen henkilökohtaisesta elämästään laajennettuna suvun vaivoihin, samoin tyhmän vaikutelman antaa jokaiseen mahdolliseen soppaan lusikkansa työntäminen, vaikka useimmiten on asiasta kuin asiasta ulkona kuin tamponinnaru. Minä-minä-minä, minä tiedän, minä tunnen, minä olen kuullut…
Kieron vaikutelman antoi se, että ihminen selittää mustan valkoiseksi, vaikka saman asian selitys saattaakin vaihdella ääripäästä toiseen ja vielä uusimmat selitykset saattavat olla räikeässä ristiriidassa aiempien kanssa. Faktat hän sivuuttaa yhtä nopeasti kuin juoppo imaisee ilmaisen paukun.
Tämä ihminen ei ole tyhmä ja kiero, sillä tavoin ainakaan, mitä yleensä tyhmällä ja kierolla tarkoitetaan. Tällainen ihminen ei yksinkertaisesti ole kiinni realiteeteissä. Hän itse uskoo kaiken sanomansa/kirjoittamansa ja pitää sitä täysin totena. Se on hänelle täysin totta. Jos joku yrittää esittää faktaa joka on ristiriidassa hänen oman, henkilökohtaisen, totuutensa kanssa, seuraa siitä vain suunnaton ahdistus ja vainotuksi tulemisen tunne. Ja sehän on hänelle täysin totta.
Silloin kun ihmiseltä puuttuu kokonaan ulottuvuus arvioida itseään tai kykyjään hoitaa asioita, ei ulkopuolisten kritiikki sitä muuta. Se vain loukkaa. Harva haluaa loukata ihmistä, joka oikeasti uskoo olevansa toisille avuksi, useista rajoitteistaan huolimatta, ja innokas vapaaehtoistyöhön sekä kaikenlaiseen järjestötoimintaan. Ideologialtaan “antaa kaikkien kukkien kukkia”-ihmiset voivat jopa pyytää avuksi tällaista ihmistä, nähdessään toisen yksinäisyyden ja valtavan halun olla edes jollakin tavoin tarpeellinen.
Niitäkin on, jotka eivät tällaista ihmistä avukseen halua, mutta ovat kyvyttömiä vastustamaan toisen yli-innokasta tuppautumista asioihin. Mahdolliset tuhot yritetään sitten vain korjata kaikessa hiljaisuudessa, sen jälkeen kun jokapaikanhöynä on siirtynyt seuraavaan avustuskohteeseensa. Jotkut harvat pystyvät ilmaisemaan paheksuntansa jokapaikanhöynän “avustamisesta” ja mitä mieltä he ovat höynän jakamista totuuksista ja niistä seuraavien väärien neuvojen oikomisista, mutta koska mikään realiteetti ei kosketa ihmistä, jolla on täydellinen itsekritiikin puute, seuraa siitä hänelle vain pahaa mieltä, suuttumusta ja marttyyrinelkeitä.
Kuinka tällaisen ihmisen kanssa voi menetellä, että tulisi toimeen? Yksinkertaisesti: Ei mitenkään ja jos sitä yrittää saa vain turhautumia itselleen. Jossain vaiheessa väistämättä realiteetit ja tällaisen ihmisen käsitys itsestään sekä vallitsevista asioista joutuu törmäyskurssille. Faktat eivät päde tällaisen ihmisen maailmassa. Hän ei varsinaisesti valehtele, vaikkeivät asiat totta olisikaan, hän oikeasti uskoo niihin samalla tavoin kuin pieni lapsi joulupukkiin. 
Popularity: 2% [?]
