Kuinkas sitten kävikään..?
Suuressa maailmassa on ollut tapana huutokaupata poikamiehiä, julkkisseuraa tai jotain muuta vastaavaa pelleilyä hyväntekeväisyystarkoituksessa (suuri maailma = pienessä Suomessa syntyneille tämä käytännössä usein tarkoittaa Amerikan Yhdysvaltoja). Oikea hyöty hyväntekeväisyyteen on vain välillinen, tällainen julkimo toimii lähinnä tapahtuman yhtenä ohjelmanumerona, josta hyötyvät tapahtuman järjestäjä ja jos jotain jää, niin hyväntekeväisyyteenkin voi jokusen rovon laittaa…
Siellä suuressa maailmassa pyörähtäneet ja pysyvästi pyörälle päästään jääneet ovat epätoivoisesti yrittäneet samaa, mutta koska itsekritiikki on puuttunut, on oma julkisuusarvo ollut pahasti ylikanttiin arvioitu. Näin kävi uimari-Janin exälle ja samaten moponsa pahasti hukanneelle Dolls-”tanssijattarelle”. Molemmat niittasivat itsensä julkkis-kastiin, tosin vain Tasavallan suurimmat pellet-osastolle, Nykäsien, Ruususien ja salarakkaiden sekaan.
Niin vahva on kuitenkin julkisuuden houkutus toisille, että ei ole väliä, mitä puhutaan, kunhan puhutaan. Jos on vaikka nuoruudessaan ollut hieman villimpää sorttia ja tullut vaikka tenavaisen pyöräyttämällä blokanneeksi itsensä ulos Miss Suomi kisasta, on aina olemassa Miss Tissi-, Tussu- tai vaikka Tavis-kisoja. Helsingin joka lähiöön ja jokaiseen pieneenkin maalaistuppukylään riittää aina joku karaoke-kuningatar tai muu ulkoisilta avuiltaan muodollisesti pätevä, jota paikallisen baarin kantapörhelöt krapulantuhruisilla silmillään kuolat suupielissä seuraavat.
Jos ei ole aiemmin kykyjään uskaltanut kyseenalaistaa ja laittaa vertailuun työelämässä, urheilussa tai muuta lahjakkuutta ja/tai taitoja vaativassa hommassa, voi tällaiselle lähiön pienen piirin prinsessalle tuoda suurta tyydytystä saada tunnustusta edes seksikkyydestään, jos ei muita avuja ole. Seksikkyydestä on tietenkin pidettävä kiinni ja monelle ainoa tapa on ulkoinen kohennus. Ylisuuret maitorauhaset, vaikkei niin luomutkaan, ovat monien ajatuksessa se meriitti, jolla seksikkyyttä ylläpidetään. Jos syntymässä saatu rintakudos ei riitä, saa helposti lisuketta kirurgin veitsen alla. Jos on rahaa.
Rahaa kyllä saa, jos siis on niitä kykyjä, perinteisesti aikuiset ihmiset käyttävät siihen tarkoitukseen työntekoa. Omasta mielestään julkkiksen aseman ansaitseva haluaa mennä siitä, mistä aita on matalin ja käyttää omiin tarkoituksiinsa toisten rahaa. Tällöin tulevat erilaiset lihakaupat kyseeseen, joskus myytäväksi asetetaan koko ruho, toisinaan sitten vain ruhon osa.
Missä lihaa sitten saa kaupata? No tietenkin Suomen suurimassa ja vanhimmassa nettihuutokaupassa. Vaikka kauppa päätyisikin nolosti, kuten uimarin entisellä, ja lopputuloksena tehdään liikuttava tarina siitä, kuinka voittohuutaja kyllä maksoi, minkä huusi, mutta meni puihin juuri ennen Suomen ykkössinkun tapaamista… Aivan, näinhän sitä helposti käy, tulee maksaneeksi reilut pari tonnia ihan hupiin, eikä halua rahalleen mitään vastinetta, koska nettihuutokaupan maailma on julma: Voi saada vaikka negatiivisen palautteen!
Kun on makuun päästy, niin antaa mennä vaan, lisää lihaa tarjolle. Lihakauppa siis jälleen pystyyn: Win-win-tilanne, julkisuushakuinen pyrkyri saa toivomaansa julkisuutta sekä lisuketta etuosaansa (tuleepahan enemmän myytävää, joten jatkossa voidaan asettaa kaupattavaksi vaikka kilohinnalla) ja palveluntarjoaja voi mainostaa itseään saman konsernin iltapäivä- ja juorulehdissä.
Saavatko kaikki kaupata lihojaan? Tietenkään eivät, jollei samalla tule hyödyttäneeksi nettihuutokaupan palveluntarjoajaa, jolla omat intressit omistamiensa keltaisen lehdistön edustajien suhteen ja toiveet mainostulojen puolella ovat suuret. Ilmeisesti perusteet, joilla palvelu on aikanaan perustettu, ovat jääneet maallisempien arvojen jyräämiksi ja nykyään veisataan kuorossa hoosiannaa mammonalle ja maineelle, tulipa se millä keinoin tahansa.
Kun palvelu tökkii, luvatut uudistukset vaietaan kaikessa hiljaisuudessa kuoliaaksi, kritiikki vaiennetaan käyttäjien keskuudessa ja markkinointi on onnetonta, tarvitaan käyttäjämääriin “luovaa” tarkastelutapaa ja muita kyseenalaisia keinoja.
Viime kädessä voidaan vaikka puuttua useammalta taholta lihakauppaan ja tehdä siinäkin luovia ratkaisuja, vaikka palautteiden suhteen, jotta näkyviin ei jäisi enää mitään, mikä tuosta onnettomasta tapauksesta muistuttaisi…
Entä lihahuutokaupan voittaja? Hän jäi rannalle ruikuttamaan pelkän tyhjän saaneena, mutta yhä toiveikkaana:
Popularity: 7% [?]
Comments
Jotain sanottavaa? Avaudu tässä.
