Vammaiselle SAA nauraa!
Varsinkin jos hän kirjoittaa loistavia tekstejä tai tekee suurenmoista stand-up-komiikkaa. Ajoittain silmäilemässäni blogissa: Vammaisen vartalon kuvat oli aivan hillittömän hyvä juttu YouTube-linkkeineen: Rolling Hunk. Nauroin aivan sairaasti. (Sallittakoon tämä kielikuva tässä… tai no vittu, sama se mulle mitä te sallitte, minähän kirjoitan mitä huvittaa.)
Tiedän tarttuvani arkaluontoiseen aiheeseen: “Vammaishuumori” jakaa ihmisiä tehokkaammin kuin mikään muu kategoriointi koskaan pystyisi, mutta minusta huumori on huumoria, tekeepä sitä sitten avuiltaan minkälaiset ihmiset hyvänsä. Minusta huumoria on vain hyvää tai huonoa. Todennäköisesti minua olisi naurattanut samat videopätkät silti, vaikka tekijänä olisi ollut täysin “vammaton”.
Kuitenkin tässä tapauksessa tekijä ilmeisesti on pysyvästi pyörätuolissa ja komiikka, jota hän esittää, toimii monella tasolla; itseironisena, mutta toisaalta myös keskisormenomaisena viittauksena sille, kuinka helposti jätetään huomiotta se, että kaikki vammat eivät haittaa tai estä ajattelua tai esiin astumista muussakin roolissa kuin statistina vammaisista kertovissa ohjelmissa. Vammaisista kertovissa ohjelmissakin tunnustuksen saa yleensä ohjelman kokoonkasaaja “humaanista otteestaan” tai muun vastaavan lässynlässy-kukkahattu-paskan perusteella, itse pääroolissa oleva vammainen, haastateltu ja elämäänsä tutkijan päästänyt saa hyvällä tuurilla palkakseen playstationin ja nopean varttinsa julkisuudessa.
Jos joku tietää oikeasti vammaisen tekemän ohjelman saaneen jonkin palkinnon, haluaisin kuulla siitä.
Minua on naurattanut myös sellainen tilanne, jossa vaikeasti vammainen poika oli pyörätuolissa eriasteisine vammaisine ystävineen kahvilla, keskustelu oli vilkasta, mutta huomiota herättävää, koska vammalle tyypillisesti vilkkaasti puhuvalla pojalla oli vaikeuksia hallita äänensä voimakkuutta. Äänen sointi oli myös tyypillisesti “vammainen”. Ryhmä naureskeli ja piti hauskaa keskenään ja äänessä ollut poika, joka nauroi itse eniten, piti päällään paitaa, jossa luki HARMITON HULLU. Sekin oli minusta monella eri tasolla huvittavaa.
Nauroin myös aikanaan tälle, alunperin nastyfoorumilla näkemälleni kuvalle (joka toivoakseni löytyy takaisin aikanaan oikealle paikalleen):
Joo, tiedostan kyllä vammani.
Popularity: 17% [?]
Kun asioista puhutaan suoraan, niiden oikeilla nimillä ja rehellisesti, aiheuttaa se toisissa vaikeaa ja kiusaantunutta oloa. Monilla tuntuu olevan käsitys, että varsinkin negatiivisten ominaisuuksien julkituominen on epäsopivaa käytöstä, huonotapaista. Toisille taas on tyypillistä kiusaantua positiivisesta kommentoinnista, sitä pidetään nuoleskeluna tai merkkinä siitä, että sama asia on ollut aikaisemmin huonosti. Jos positiivinen kommentti kohdistuu johonkin toiseen, se on VARMASTI nuoleskelua, eikä suinkaan kateutta toisen saamasta myönteisestä huomiosta…
Se kuuluisa itsetunto
Jos mielipiteensä ilmaisee, eikä sanamuodot tai itse mielipide ole mieluinen, sitä pidetään ilkeytenä ja sitä taas usein pidetään merkkinä huonosta itsetunnosta. Eivät asiat nyt ihan näin mustavalkoisia yleensä ole. Ilkeyttä voi olla, mutta ei sen takana aina ole huonoa itsetuntoa, erityistä pahuutta tai edes varsinaista tarkoitusta ilkeillä. Joskus totuus vain satuttaa.
Mielenkiintoista onkin, että mielipiteen esittäjää pidetään huonon itsetunnon omaavana, eikä suinkaan niitä, jotka mielipidettä tai sen ilmaisutapaa paheksuvat. Hyvänä esimerkkinä voi olla keskustelu hajuista tai tuoksuista, miten ne nyt kunkin nenään käyvät… Hiottu haju . Jos samaista keskustelua käytäisiin virtuaalimaailman ulkopuolella, vaikka 5-päisessä ryhmässä, niin ainakin 3 ihmistä ryhmästä nuuhkaisisi vaivihkaa itseään ja miettisi, käykö hänen arominsa muiden nenään miellyttävänä vai epämiellyttävänä. Vähintään yksi ilmoittaisi, ettei ihmisiä pidä nuuskia ja pahat hajut tai voimakkaat tuoksut pitää jättää huomiotta, koska kaikkien kukkien on annettava kukkia tai siis haista. Toivottavasti edes yksi ryhmästä, keskustelun aukaisijaa lukuun ottamatta olisi niin hyvällä itsetunnolla varustettu, että ilmoittaisi löytäneensä juuri loistavan tuoksun jota käyttää ja pyytäisi muilta mielipidettä siitä, ilmaisten samalla hyväksyvänsä sen tosiseikan, että ihmiskeho itsessään saattaa tuottaa tietyissä tilanteissa tuoksuja, jotka eivät ole kovin toivottuja.
Loput keskustelijoista, varsinkin ne itseään nuuhkineet, olisivat vain hiljaa ja pälyilisivät katonrajaa ja toivoisivat puheenaiheeksi nousevan mitä tahansa muuta…
Mielipide, tunne ja faktat
Useimmille tuntuu mielipiteen taustaksi riittävän pelkkä tunne, ilman muuta perustelua. Mielipide voi silti olla ristiriidassa tunteen kanssa, mutta monet pelkkään tunteeseen perustuvat mielipiteet ovat valitettavasti ristiriidassa myös faktojen kanssa. Tässä tekstissä on kirjoittaja kiteyttänyt asian aivan loistavasti: Asiantuntemus vs. maalaisjärki – Eli kaikki mielipiteet eivät ole yhtä arvokkaita.Minusta erityisen hyvä on kuvaus maalaisjärjestä:
Mitä on maalaisjärki?
Mitä tämä paljon puhuttu maalaisjärki oikeastaan on? Pähkinänkuoressa kyse on kyvystä pysähtyä arvioimaan käsillä olevaa tilannetta ja muodostaa siitä sekä oman toiminnan seurauksista jonkinlainen fiksu johtopäätös käytettävissä olevien tietojen avulla. Tämä toimii vastakohtana sille, että mennään ja tohotetaan ajattelematta tippaakaan tekemisien seurauksia sekä lauotaan kommentteja ilman vähäisintäkään ajatustoimintaa.
Näitä tunnepohjaisia laukojia kyllä riittää, mutta on olemassa myös ihmisiä, jotka tietävät laukomansa asian vääräksi, tunne vain pakottaa väittämään sitä oikeaksi. Sellaista kutsutaan valehteluksi. Kaikki valheet eivät suinkaan aina paljastu ja mitä pidemmälle valhe saa jatkua kenenkään siihen puuttumatta, sen vahvemman jalansijan se yleensä saa ja ennen pitkää valehtelija itsekin uskoo potaskansa.
Valehtelijaa ei kuitenkaan kaikkien kukkien kukkimisen nimissä saisi mennä sanomaan valehtelijaksi, se on epäkohteliasta ja ilkeää. Vielä ilkeämpää on osoittaa faktisesti, että valehtelijan esittämä väittämä on valheellinen ja antaa se tiedoksi kaikille muillekin. Valehtelussahan saattaa olla takana vaikka mitä henkilökohtaista tragediaa ja tämän seikka pitää ymmärtää ja katsoa se valheelle lieventäväksi asianhaaraksi. Ei saa tuomita, ettei tulisi tuomituksi…
Oikea ja väärä
Useimmilla ei ole vaikeuksia erottaa oikeaa ja väärää toisistaan, eikä myöskään sitä, että oikean ja väärän eivät ole ainoita vaihtoehtoja, vaan väliin mahtuu monenlaista. Jokainen hakee oman koodistonsa oikealle ja väärälle niistä lähteistä, minkä katsoo itselleen parhaimmaksi. Silti edes valitun polun kulkeminen oikea-väärä-akselistolla ei ole aina helppoa, lipsahduksia sattuu itse kullekin.
Tunne ei ole koskaan väärä, mutta pelkän tunteen varassa tehdyt teot voivat olla. Tunteen syntymiseen johtaneet asiat voivat myös olla, tavalla tai toisella, vääriä: Väärinymmärryksiä, väärin luultuja tai kuultuja… Valheen takana voi olla myös vaikka täyttymättömiä toiveita, riittämättömyyden tunnetta. Väärin valittu uskomus voi tuottaa vääriä tunteita, jotka johtavat vääränlaisiin tekoihin.
Valehtelua yleensä pidetään vääränä. Aiheesta keskustelua nastyfoorumilla: Kumpi valehtelee enemmän?. Sekaan vaan, vaikka valehtelemaan…
Popularity: 26% [?]
Mistä näitä oikein sikiää?
Erilaisten vauvat & äipät sivustoilta se selviää, kuvien kera, mistä niitä sikiää. Ei ole ihme, että julkista rintarauhasten paljastamista imeväisen ruokintaa varten pidetään täysin sopivana paikasta ja ajasta riippumatta, kun alapään esittely kivesten kokoisten suonikohjujen ja peräpukamien kera pidetään täysin luonnollisena vanhemmille suunnattujen lehdyköiden keskustelupalstoilla…
Kehityskaari vatipäävanhemmuuteen
Syntyvyys on yleensä kukkeimmillaan kevättalvella, jolloin kesän festareista on ehtinyt vierähtää se ihmissiemenen istutuksesta säädetyt 9 kuukautta. Monen nuoren festarikokemuksen kruunaakin muistelo hikisestä amis-Taunus takapenkkisessiosta, juuri silloin kun stagella esiintyi joku pandakarhuksi maskeerattu nuorisoidoli. Kuka siinä mitään ehkäisyä ehtii tiedustella, vieraalta ihmiseltä…
IRC-galleriaan kuitenkin ehditään laittaa kuvia törölleen pusketuista tissinnupuista ja lehmänutareen värisiksi huulikiilloitetuista pusuhuulista ja nämä kuvat “ommataan” juuri sille hapsuviikselle, joka leirintäalueen nurkassa takapenkkikorkkauksen teki. Sukunimi partnerilta yleensä jää hieman hämärän peittoon vaikka ehkä genitaalialueet osataankin kuvailla pissisgallerian päiväkirjaan hyvinkin yksityiskohtaisesti. (Kannattanee tutustua ennen itsensä täydellistä munaamista vertaistukeen, jota saa täältä:( IRC-Galleria for dummies )
Vaikka tulevan isukin genitaalit olis tutkittu tarkoin, on oman kehon ja kehityksen tuntemus tulevalla teiniäipällä yleensä kovin hakusessa. Raskaudenehkäisy tuntuu hoituvan menetelmällä “nain kunnes…” ja jälkiehkäisypilleri, jonka vielä mahdollisen vahingon korjaamiseksi voisi saada, pelottaa liiaksi sivuvaikutuksiltaan tai mikä paras kuultu syy: Sitä ei kehdata mennä hakemaan, kun “kaikki saa tietää”. Haloo, sitähän ei kukaan huomaa, kun pönttö pyöristyy ja jonkin ajan päästä hieman kovempi ja iso kakka parkuu ensimmäisen ateriansa perään.
Ja kun pää on saatu auki lisääntymiselle, mitäs sitä tuottoisaa hommaa kesken jättämään, on lisäksi kätevää, kun oma ja jälkikasvun lapsilisä maksetaan samana päivänä. Pian sitä onkin liki 3-kymppinen, päivääkään oikeaa työtä tekemätön äipyli, jonka katraasta hyvällä tuurilla edes pari tekelettä on saman polkaisijan aikaan saamaa, mutta vähintään viimeisin “masuasukki” onkin jo seuraavan “rakkauden hedelmä”.
No joo, nyt siis ollaan tilanteessa, jossa “kolmen ihanan lapsen, -03, -06, -07 ja masuasukki 03/2010 äippä” on jäänyt ilman (perus)koulutusta ja ammattia, saati minkäänlaista työkokemusta. Siispä sikiäminen ja tekeleittensä hoitaminen on katsottava työksi ja siitä on maksettava palkkaa! Perkele! Äitiyden puolustaminen on raivokasta ja pelkän alapään toimimisen kuvitellaan erheellisesti tuovan jotain lisäkapasiteettia myös yläpäähän. Sen on saanut tuta kirjoittaja, joka on rohjennut kritisoida ikäluokkansa äippiä: Sä et ole äiti, et siis voi kritisoida teiniäitejä. Miksi ei voisi? Ei kritisoidakseen muita tarvitse itse olla täydellinen. Samainen, varsin fiksu ja ilmeisen nuori kirjoittaja, on käsitellyt blogissaan aborttia, josta äipät, äityliinit ja ties mitkä härökkianonillit ovat katsoneet asiakseen tuottaa syvimpiä aatoksiaan jopa tappouhkausten muodossa.
Vatipäätkin vanhenevat
Heistä tulee aikanaan, luultavasti melko varhaisessa iässä, isovanhempia. Mikäs sen mukavampaa, kuin pyöriä lapsensa ja mahdollisesti vielä lapsenlapsensa kanssa samoilla Tuska-festareilla, juopotella lähiön karaokebaarissa ja olla yhä edelleen “between the jobs”. Tai sairaslomalla masennuksen vuoksi, jonka yhtenä osatekijänä ei tietenkään ole runsas alkoholinkulutus, vaan raskas vanhemmuus adhd-lasten vanhempana, yksinhuoltajana, koska lapsen (oletetut) isät jäivät yhä tuunaamaan autoaan, tekevät uraa “muusikkona” tai ovat lusimassa.
Popularity: 59% [?]
