Ylpeä suomalainen
Jossain vaiheessa alkoi tuntua, että suomalaisuus on jotain, minkä mieluiten salaa, kuin kertoo kansallisuuttaan kenellekään. Eihän sitä enää kehtaa sanoa olevansa ylpeä suomalainen, kun muuten on jo joku kenokaulainen nahkatukka narukäsi pystyssä tervehtimässä natsityyliin.
Melkein hävetti, että suomalainen design on jotain, mitä voi löytää puuliiterin lattialta ja liittää hopealankaan maalipurkin kautta (Aarikka) tai jotain sellaista, minkä voi ripustaa ikkunaansa perheen 5-vuotiaan ad/hd-kakaran sotkettua kaikki käsillä olevat kankaat (Marimekko) tai vaikka jotain, jota tulee vahingossa muotoiltua kuin huonon happotripin jälkeen kuumeisena (esim. Aalto-maljakko).
Euroviisuista ja sen tuomista häpeäpilkuista en viitsi edes aloittaa.
Suomalaisista ylpeyttä ei kovin paljoa voinut tuntea silloinkaan, kun hiihtelijät alkoivat jäädä ryppäittäin kiinni dopingista ja osa heistä alkoi sen jälkeen kunnostautua lähinnä skandaalilööpeissä rattijuoppouksien tai muiden tyhmyyksien tiimoilta. Eipä ole päässyt ylpistymään suomalaisuudestaan myöskään silloin, kun suomalaiset ovat liikuskelleet maamme rajojen ulkopuolella ja ovat kunnostautuneet örveltämällä paskat housuissaan kännissä pitkin turistirysiä tai jahtaavat pikkulapsilta näyttäviä seksikumppaneita Thaimaassa.
Kotomaan kamaralla on useammin kuin kerran joutunut tuntemaan myötähäpeää siitä, että perheväkivalta ja lainsäädäntö eivät ole olleet tuttuja keskenään, hädin tuskin puheväleissä edes. Hävettänyt on sivusta katsoa, millä lailla suomalaiset parisuhteitaan hoitavat: Lehtien palstoilla, tekstiviestitse ex-pääministeriä myöden, oikeuslaitoksissa perheväkivallan tai lasten huoltajuuden selvittämiseksi, lastensuojelun tukitoimenpiteiden avustuksella. Myötähäpeän kourissa on saanut kiemurrella joutuessaan näkemään erilaisia “reality”-ohjelmia, kykyjen etsintää täysin lahjattomista tapauksista tai jotain, jonka jälkeen on enää pelkkä mitätön BB-sejase.
Sukupuolinen ja kansallinen identiteetti
Mielikuva suomalaisuudesta on olla nöyrä, pelkäämätön, rehellinen ja sisukas! Nöyryys on vaihtunut tekovaatimattomaan kehujen kerjäämiseen tai pelkästään pelokkaaseen nöyristelyyn, rehellisyys tuntuu olevan toisille pelkkä fraasi “puhun niin totta kuin osaan” tai keino avautua kaikissa mahdollisissa yhteyksissä saadakseen edes sen vartin julkisuutta ja nyt yrittävät natseja muistuttavat homofobiset ja omasta mielestään “maahanmuuttokriittiset roturealistit” varata itselleen vielä sisunkin! Perkele, se ei käy! Se ei kerta kaikkiaan käy.
Onhan se nyt jumalauta, ettei tässä uskalla kohta enää sanoa olevansa suomalaisesta sisustaan ylpeä, ettei tulisi rinnastetuksi natsihenkiseen ryhmittymään, joka muiden selkien takana nimettömänä lymyää tai on alettava hävetä sitä, että osaa kirjoittaa äidinkieltään hyvin ja tuntee aakkosistaan myös b-, d- ja g-kirjaimet, mitä ei voi sanoa monestakaan “kansallismielisestä roturealistista”. Jos tämän kielen ja kansan joku tuhoaa, niin se on juuri se valitettava tosiseikka, että “kansallismieliset” keskittyvät enemmän tekstin suoltamiseen, kuin luetun tekstin ymmärtämiseen. Tai ylipäätään lukemiseen.
Kaunis ja ylpee
Ja on se nyt perkele, ettei enää voi olla omista juuristaan tai kulttuuristaan ylpeä ja silti vielä mahtua elämään rinnan sovussa muiden kulttuureiden kanssa. Ja se se vasta iso perkele onkin, ettei täällä suvaita älykkäitä, sanavalmiita ja itsenäisiä naisia huorittelematta, lesbottelematta tai yrittämättä uhkailla hiljaiseksi, jos he tietävät “kansallismielisiä” enemmän faktoja tai taustoja asioille. Tai tulevat ylipäätään muiden ihmisten kanssa toimeen ja niiden, joiden kanssa ei tulla toimeen, niiden kanssa ei halutakaan olla missään tekemisissä.
Omasta identiteetistään varma ihminen ei pelkää muiden tapoja tai kulttuureita. Omasta seksuaalisuudestaan varman ihmisen ei tarvitse toitottaa suuntautuneisuuttaan ja väittää sitä ainoaksi oikeaksi ja vahtia, etteivät muut poikkea tästä.
Omista vakaumuksistaan ja arvoistaan varma ihminen tietää, että on muitakin ajattelumalleja, mutta säilyttää silti omansa ja antaa muiden pitää omansa. Itsenäisesti ajatteleva ihminen ei tarvitse puuhakerhoja, joissa voi peilata omien ajatuksiensa hyväksyntää muiden samalla lailla ajattelevien keskellä ja mittailla omien mielipiteidensä suosiota.
Vielä kuitenkin on saattanut pitää omasta kansallisylpeydestään sekä rehellisyydestään kiinni, sisukkaasti hammasta purren ja koska moisiin aiemmin luetteluista kansallisista häpeäpilkuista ei itse ole koskaan ollut osallisena, mutta sitä minä en enää sulata, että
kansallisuuteni on yritetty varastaa!
Erityisen vastenmielistä on sellainen, että jokunen tyypillisen pienen rakkikoiran tapaan käyttäytyvä sekarotuinen pelkopurijoiden joukkio omii käyttöönsä vanhoja symboleita ja tahraa ne pienien mieliensä tuottamilla typeryyksillä. Näin on käynyt mm. hannunvaakunalle (alun perin tuontitavaraa, toim.huom) ja suomalaiselle sisulle (täällä syntynyttä ja huippuunsa kehiteltyä).
Suomen lippua ja sen sinivalkoista väritystä häväistään aivan surutta sellaisissa ryhmissä, jonka joukko vanhempiensa vahinkoja on päihdekierteestä selvittyään päättänyt perustaa uskonnollisen hurmoksen yhteyteen. Itse isänmaata, Suomea, raiskataan anaaliin jatkuvasti sellaisen sekarotuisen joukon keskuudessa, jonka värikuula- ja vesipyssyleikeistä selvittyään haluaa leikkiä “herrakansaa”, vaikka se ei onnistunut aiemminkaan -turpaan tuli-, vongaten muita pohjoismaisia poikakerhoja tekemään samaa.
Kansalliset haittaeläimet, sanon minä. Hyi vittu.
Mutta sisuni pidän itse, perkele!
Popularity: 41% [?]
Ongelmajäte
No, Suomeen sitä pykätään kaksi uutta ydinvoimalaa ja niistä tuleva jäte jääkin jonkun muun päänsäryksi, kuin tällä hetkellä elävänä väestökirjoissa olevien. Että se siitä. Mutta ihan tavallisen ihmisen joka päiväiseen arkeen kuuluu monenlaista muuta ongelmajätettä, joista vuositasolla kertyy melko messevä kasa, jos joku haluaisi moista paskaa vuoden ajan arkistoida nurkkiinsa.
Vähänx söpö!
Elämän ensipolku alkaa usein jo täysin joutavalla lahjuskrääsällä, jostain syystä kummalliseksi tavaksi on muodostunut työntää vastasyntyneelle “tosi sulQuja” pehmoleluja. Haloo, vittu, vastasyntyneellä on n. 3 toimintoa: Syödä, nukkua ja paskoa, se ei tajua vaikka sen pahvilaatikkoon työntäis petikaveriksi paikallisen spurgun. Ja siihen mennessä, kun itunen kasvaa siihen mittaan, että se tajuaa jotain näistä pehmokkeista, ne on jo niin täynnä pölypunkkeja ja perheen lemmikkikoiran nylkyttämiä, ettei niitä voi lapsen kätösiin antaa. Ja kuka vittu oikeasti edes pyykkää mitään pehmoleluja?
Näitä tosi ihQuja pehmoleluja on sitten lapsiperheissä usein niin paljon, että niille pitää rakennuttaa oma länsisiipi, mutta pelottavampaa on se, että näitä pehmo-otuksia lahjoittelevat jotkut aikuisetkin toisilleen. Ja jos aikuinen kehtaa antaa toiselle lahjaksi pehmoeläimen, niin toinen ei sitten enää kehtaa hankkiutua siitä eroon… Eli saajalla ja antajalla on korvienväli yhtä pehmeä kuin luovutettu lahja. Mitä jumalauta niillä voi edes tehdä, mitään erityisen viehättäviä sisustusyksityiskohtia ne eivät todellakaan ole, edes saunan pesään ne eivät sovi kaikkien valmistuksessa käytettyjen myrkyllisten materiaalien vuoksi.
Seuraavan kerran, kun olet aikeissa ostaa jonkun tosi hellyttävän nallen, niin pitelepä sitä kotonas kuukauden päivät ja mieti ihan tarkkaan, mikä se mahtaa olla kyseisen tekeleen funktio noin niin kuin ihan arkielämässä ja onko se tosiaan sijoitettujen eurojen väärti. Perkele! Jos pehmeetä pitää olla, niin osta mieluummin vaikka vessapaperipaketti, sille sentäs on aina oikeaa käyttöä.
Mulla on iloisia uutisia…
…just sulle, arvoisa uuvatti, kun nyt tilaat tästä Paskaa24/7-lehden, niin saat kaupan päälle nenäkarvatrimmerin, aarrekartan ja tukisukat. Ja ihan ilmaseks! Osta kun saat halvalla! Ja jos saat vielä uuvatti kaveriskin tilaamaan, niin laitetaan sille sama setti, mutta lisäksi vielä viikon vanha kampela ja kerran käytetty suodatinpussi. Wohoo!
Ja jumalauta, aivan uskomatonta, ihmiset tilailee ihan mitä tahansa paskaa, koska ne saa kylkiäisenä ihan mitä tahansa paskaa “ilmaiseksi!” Siitäkin huolimatta, että tunnen melkoisen määrän ihmisiä, en kuitenkaan tunne ketään, jolla olis yksikään kylkiäisenä tullut kikkare minkäänlaisessa hyötykäytössä, sen sijaan niitä näyttää roipalehtivan lasten lelulaatikoissa tai jossain epämääräisissä tavaraläjissä, mutta kun ei niitä voi suoraan heittää sekajätteisiinkään, kun monissa on jotain nappiparistoja, jotka pitäis kynsiä irti ennen hävittämistä. Sniiduimmat kierrättää nämä kylkiäisenä tulleet ongelmajätteet kavereilleen (???) lahjoiksi tai myy nettihuutokaupassa.
Seuraavan kerran, kun meinaat tilata puhelinmyyjä-helppoheikiltä jonkun kestotilauksen kylkiäisenä tarpeetonta paskaa, käske tyypin tarkistaa tilauksen hinta realistiselle tasolle ilman kylkiäiskikkareita, ja panostaa enemmän läpyskän laatuun ja työntää se hyödytön sekä todennäköisesti toimimaton härpäke perseeseensä, niin tuleepahan jotain hyötykäyttöä sillekin.
Olette voinut voittaa!
Tässä kans yks tapa kiskoo sieraimista sisään tarpeeks tyhmiä tilaamaan jotain tai kuuntelemaan jotain helvetin pitkäkestoista ja epätoivoista myyntipuhetta siitä, kuinka voi rikastua istumalla vaan perseellään nenää kaivellen tai kuinka voi lunastaa viikon loman pakastimessa Grönlannissa muodollista, loppuelämän tienestejä koskevaa, korvausta vastaan. Etukäteen on arvottu 100 kiloa kultaa, 50 kiloa puhtaimpia ja sinisimpiä timantteja mitä on koskaan nähty, oma saari Tyyneltämereltä ja “made in Hong Kong, designed by Ping Pong: Perseensuristin”.
Seuraavan kerran, kun olet uskomassa paskapuheita, niin muistapa liimata postimerkki siihen joulupukin kirjeeseen ja yritäpä hetki ensin miettiä mitähän just sun arpanumerolla nousee ?
Ei mainoksia, kiitos.
Sillä rahalla, mitä mainoksiin työnnetään, voisi panostaa tarjoamiensa tuotteiden ja palveluiden laatuun. Tosiasia on kuitenkin, että palvelu saa olla melko paska, ennen kuin suomalainen älyää äänestää jaloillaan ja koska Suomi markkina-alueena on olemattoman pieni, ei aggressiivisinkaan mainostus juuri tuota sijoitetulle eurolle tuottoa. Sillä määrällä paperista mainospaskaa, jotka useassa kodissa päätyy lukemattomana suoraan lehdenkeräykseen, voisi tarjoamiensa hyödykkeiden hintaa rukata kuluttajaystävällisemmäksi ja antaa hyvän maineen puhua puolestaan. Nettimainoksia taas ei enää juuri kukaan lue, ne saa blokattua selaimella pysyvästi näkymättömiin jo ihan mainostajan serveriltä asti.
Sosiaalinen media ja muu viidakkorumpu kyllä hoitaa maineen siihen malliin, että kauppa käy. Tai sitten ei ja on oikeasti alettava epätoivoisiin tarjouksiin kylkiäisten muodossa. Oikeasti tolkuissaan oleva kuluttaja ei lankea kylkiäiskrääsän houkutuksiin, vaan taitaapa myyjille kelvata ihan yhtä hyvin syyntakeettomienkin rahat.
“Jos olet palveluun tyytymätön, kerro se meille. Jos olet tyytyväinen, kerro se muille.”
Popularity: 27% [?]
Varoitus! Seuraava teksti ei sisällä yhtään kivoja kuveja, mutta todella paljon linkkejä. Ne on niitä sinisiä taas.
Jokainen itseään kunnioittava bloggaaja käsittelee ennemmin tai myöhemmin facebookia, lärvikirjaa, kuten sitä kotoisan suomalaisesti kutsutaan. Facebook on noteerannut pienen Suomen siinä määrin, että on mahdollista käyttää ihan suomeksi kyseistä palvelua. Mutta onko kysymyksessä oikeasti palvelu ja jos on, niin minkälainen?
Suomalaisessa mediassa on käsitelty paljon facebookin kautta tapahtuneita tietovuotoja: Sadan miljoonan Facebook-tilin tiedot leviävät netissä ja Facebookin kahdenkeskiset viestit livahtivat julkisiksi. No kerrankos sitä. Se tuo sata miljoonaa on noin globaalisti pirun pieni määrä, vertailuna todettakoon, että suomalaisia on alle kuusi (6) miljoonaa… Sitä paitsi, mr. Zuckerberg on itse sitä mieltä, että yksityisyys ei ole enää sosiaalinen normi. Ja nykyään herra Zuckerbergin kanssa on samaa mieltä tosi iso sakki, lähteenä Zuckerberg itse: Facebookilla jo puoli miljardia käyttäjää.
Keitä palvellaan?
Facebook tarjoaa palveluaan myös suomeksi, mutta esimerkiksi rekisteröinnin yhteydessä hyväksyttävät käyttöehdot ovat pitkä litania amerikan murretta, ei Suomen sanaa. Käyttöehdot voi toki lukea ranskaksi, saksaksi, italiaksi ja espanjaksi, jos ne taipuvat paremmin… No, suuri osa suomalaisista kyllä pärjää englanniksi, että sikäli harmi ei ole mahdoton. Kuluttaja-asiamies on yleensä tarkkana, että kaikki Suomeen tuotaviin tuotteisiin on saatavilla myös suomenkieliset ohjeet, mutta bittimaailma on tässäkin asiassa jäljessä. Facebookin käyttöehdoissa kohdassa 4 sanotaan seuraavaa:
Registration and Account Security
Facebook users provide their real names and information, and we need your help to keep it that way. Here are some commitments you make to us relating to registering and maintaining the security of your account:
- You will not provide any false personal information on Facebook, or create an account for anyone other than yourself without permission.
- You will not create more than one personal profile.
- If we disable your account, you will not create another one without our permission.
- You will not use your personal profile for your own commercial gain (such as selling your status update to an advertiser).
- You will not use Facebook if you are under 13.
- You will not use Facebook if you are a convicted sex offender.
- You will keep your contact information accurate and up-to-date.
- You will not share your password, (or in the case of developers, your secret key), let anyone else access your account, or do anything else that might jeopardize the security of your account.
- You will not transfer your account (including any page or application you administer) to anyone without first getting our written permission.
- If you select a username for your account we reserve the right to remove or reclaim it if we believe appropriate (such as when a trademark owner complains about a username that does not closely relate to a user’s actual name).
Sama suomeksi menee jotenkin näin: Rekisteröityminen ja tilin turvallisuus
Facebook käyttäjät antavat oikean nimensä ja tietonsa, ja tarvitsemme apuasi, jotta tilanne säilyy. Nämä sitoumukset hyväksyt rekisteröityessäsi facebookiin ja huolehtiaksesi tilisi turvallisuudesta:
- Et anna vääriä tietoja itsestäsi , tai luo tiliä kenellekään muulle kuin itsellesi ilman lupaa.
- Et luo enempää kuin yhden henkilökohtaisen profiilin.
- Jos poistamme tilisi, et luo uutta ilman meidän lupaamme.
- Et käytä henkilökohtaista tiliäsi omiin kaupallisiin tarkoituksiisi (kuten statuspäivitysten myyminen mainostajille).
- Et käytä facebookia, mikäli olet alle 13-vuotias.
- Et käytä facebookia, mikäli olet tuomittu seksuaalirikollinen.
- Pidät yhteystietosi tarkkoina ja päivitettyinä.
- Et anna salasanaasi, (tai salaista avainta), päästä muita käyttämään tiliäsi, tai tee mitään muutakaan mikä vaarantaisi tilisi turvallisuuden.
- Et siirrä tiliäsi (tai ylläpitämiäsi sivuja tai sovelluksia) kenellekään toiselle ilman kirjallista lupaamme.
- Varaamme oikeuden poistaa tai muuttaa käyttäjänimesi, mikäli uskomme sen olevan sopimaton (kuten tavaramerkin omistajan vaatimus, mikäli nimi ei liity käyttäjän oikeaan nimeen).
Näin. Ulkomaan eläville (siis amerikaanojen vinkkelistä) on vielä omat sepustuksensa:
| We strive to create a global community with consistent standards for everyone, but we also strive to respect local laws. The following provisions apply to users outside the United States :
Special Provisions Applicable to Users Outside the United States
|
Yritämme toki tosi kovasti saada kaikille yhteiset standardit (meidän), mutta pakkohan se on paikallisiakin lakeja yrittää noudatella. Seuraavat määräykset koskevat vain ulkomaan eläviä:
Ulkomaan eläville sovellettavat erityissäännökset
|
Minä olen tasan varma, että yksikään suomalaisista facebook käyttäjistä ei ole kahlannut tuota kaikkea läpi rekisteröityessään facebookiin, ellei ole joutunut työnsä puolesta sitä tekemään. Siis maksusta.
Jep. Nämä pienet ehdot ja säädökset eivät estä ihmisiä sankoin joukoin liittymästä yhteisöön, jossa voi jakaa elämänsä huippuhetket, kuten herääminen, syöminen ja erityisesti juominen, nukkumaanmeno yksin tai useamman kera ja vastaavat special occacionit. Voi jakaa lemmikkiensä kuvat, kakaraistensa kuvat (pedofiilit tykkää!), pelata hyödyllisiä pelejä.
Minulle rakas ja erittäin läheinen ystäväni Varma Tieto (hän on facebookissa) kertoo, että yllättävän moni facebook-käyttäjä näyttää ihan kissalta tai koiralta. Ei siinä sen kummempia.
Ihan Amerikoissa asti on tajuttu, että Suomessa ei ehkä oikeasti asu ketään, jonka nimi oikeasti on Lady Manhattan ja siispä tili disabloitiin. Lady olisi saanut tilinsä pitää, mikäli olisi toiminut seuraavalla tavalla:
Your account has been suspended because we have received reports that your account
could be in violation of our Statement of Rights and Responsibilities.
If you believe you were disabled by mistake, please reply to this email
with a scanned image or digital picture of a government-issued ID
(e.g., driver’s license, passport, etc.) and make sure the following information is clear:
- Full name
- Date of birth
- Photo
Please black out any personal information that is not needed
to verify your identity (e.g., social security number).
Rest assured that we will permanently delete your ID from our servers
once we have used it to verify the authenticity of your account.
Yeah, riiiight… Uskoo, ken tahtoo, varsinkin kaikkien tietovuotomunauksien jälkeen. Vain täydellinen idiootti lähettää aivan vapaaehtoisesti itsestään tietoja, jotka yleensä luovutetaan vain viranomaisille (tai muissa virallisissa yhteyksissä), mitä facebook suinkaan ei ole, ainakaan julkisesti. Kuitenkin, johonkin tarkoitukseen näitä valtavia tietokantoja keräillään, mutta mihin? Miksi pelkästään ajanvietteeksi tarkoitettu sosiaalinen yhteisö on niin kovin, kovin kiinnostunut siitä, keitä heidän käyttäjänsä ovat? Salaliittoteoriat esiin…
Suuri on kaunista?
Vaikka facebookin sääntö ja asetuslista saa jonkun pienemmän banaanivaltion lakikirjan häpeämään olemassaoloaan, ei facebook ole erityisen asiakaspalveluhenkinen käyttäjiään kohtaan. Kuten aiemmin todettua, ei käyttöehtoja, saati asiakaspalvelua, saa kaikilla niillä kielillä, joilla facebookia on mahdollista käyttää. Ja tuskin suomalaiset ovat ainoita, jotka eivät ole kaikkia määräyksiä kahlanneet ennen liittymistään, kunhan ovat rekisteröinnistä selvinneet, vaihtavat käyttökieleksi oman äidinkielensä. Ja vaikka facebook edellyttää käyttäjiltään yhtä sun toista, ei facebookin ylläpidolla ole minkäänlaisia valmiuksia valvoa näiden sääntöjen noudattamista, eikä kaikesta päätellen edes sääntöjen valvomista tunnuta pidettävän palveluntarjoajan velvollisuutena, vaikka luulisi siellä olevan enemmän kuin vain 12 apinaa hommaa hoitamaan. Eivätkä valvo. Edes viranomaisten yhteydenotto pienestä pohjolan valtiosta ei saa välttämättä facebookin ylläpitäjää toimimaan: Lain koura ulottuu huonosti Facebookiin. Mutta mitäpä pienistä (maista).
Ja koska facebookin ylläpito ei veny kovin monelle kielelle, on ainakin suomalaisia…eeeh… hyvin erikoisia persoonia facebookissa sankoin joukoin. Terveisiä vaan Kissan Kakalle, Känni Ääliölle (2kpl), Känni Kalalle, Uuno Turhapurolle (ainakin 2 kpl), Jorma Kutumelalle, Lestin Heittäjälle ja niille lukuisille lady manhattanin ystäville, jotka ovat nyt siis menettäneet ladyn ystävistään. Fanisivu on kuitenkin vielä, ainakin toistaiseksi: Lady Manhattan ja tietenkin NastyFoorumille omansa: NastyFoorumi -riemua ilman idiootteja- , mutta jomman kumman tai peräti molempien tykkääminen vaatii jo sellaista siviilirohkeutta, että harvasta löytyy.
Minkähänlaisia persoonallisuuksia mahtaa olla niiden joukossa, jotka käyttävät kielenään kiinaa, arabiaa tai vaikka tanskaa..? Ei siinä mitään, kaikissa palveluissa on säännöt, mutta jonkinlaista kohtuullisuutta osoittaisi sääntöjen soveltaminen kaikkiin käyttäjiin, eikä vain sattumanvaraisesti sinne tänne.
Pomo on homo!
Monilla työpaikoilla facebookin käyttöä rajoitetaan ja on syytäkin. Facebook voi tuhota yrityksen hetkessä. Vaan mitäpä pomo-parka, saati it-tukihenkilöt, mahtavat sille, että joku firman duunareista päättää kirjata humalassa toimitetut sukupuolihurjastelut tai katutappelut ja niistä seuranneet juridiset seuraamukset facebookiin ja ilmoittaa työtiedoissaan viimeisen päälle tarkat tiedot asemastaan yrityksessä. Facebook-statuksesi voi olla työnantajasi painajainen. Täytyy sanoa, että muutaman ammattiryhmän edustajat ovat kyllä romuttaneet ammattinsa arvostuksen ihan vain facebookin välityksellä, vaikka ilmeisesti vain vapaa-ajastaan ovatkin avautuneet. Toivottavasti.
Mikään yksityisyysasetus ei suojaa, jos käyttäjä on päättänyt liittyä kaikkiin mahdollisiin suomalaista juomakulttuuria ylistäviin ryhmiin tai muihin tyhmiin ryhmiin. Alaikäiseksi tekeytyminenkään ei auta: nämä tiedot Facebook näyttää koko maailmalle ja Haluatko tietää, mitä naapurisi Facebook-statuksessa lukee? Zuckerbergin akan poika kuitenkin kiistää sisältöjen käytön ilman lupaa, mutta käyttäjät eivät ole ihan samaa mieltä: Facebookiin ei olla tyytyväisiä.
Seis maailma, tahdon ulos!
Monet ovat katuneet liittymistään facebook-yhteisöön, varsinkin kun sieltä pois pääsy on todella mutkikas operaatio, eikä facebook hyvällä katso apuvälineiden kehittämistä: Facebook vihastui tilien tuhoajalle. Kyllä facebookista toki pois pääsee, mutta on se kovin työlääksi tehty: Facebook-tunnuksen voi viimein tuhota pysyvästi. Ennen tilin poistoa on syytä poistaa kaikki jäsenyytensä ryhmistä, tykkäämiltään sivuilta, sovelluksista jne, mutta kukaan ei oikeasti voi olla varma, että tiedot poistuvat facebookista tilin sulkemisen jälkeen. Ja koska facebook on nähnyt noinkin paljon vaivaa kerätäkseen globaalisti ihmisten henkilötietoja, he tuskin tyhjentelevät niitä tietokannoistaan ihan helposti, vaikka väittäisivät mitä. Vaan mistä löytyy sellainen fakiiri, joka asian pystyy selvittämään?
Ilmeisesti Google ryhtyy myös puuhaamaan omaansa, koska Facebook ei vieläkään leiki Googlen kanssa. Google Me haastaa Facebookin – sosiaalisen median sota alkamassa. Näille löytyy toki eurooppalainen vastineensa: Netlog, jonka sivuilla käyttöehdot ja muut tiedot ovat saatavilla suomeksi, tosin suomennokseen käytetty kieli on aika köppäistä, mutta ymmärrettävää.
Popularity: 34% [?]
Kuka siellä? Whowhoo..?
Aina aika ajoin joku neropatti päättää keksiä pyörään uudelleen ja alkaa vaatia nettikirjoittelua omalla nimellä tapahtuvaksi. Vain täydellinen netti-uuvatti voi edes möläyttää mitään niin tyhmää. Kuinka monta kertaa pitää todeta, että pöntölle istuminen on turhaa kun paskat on jo housuissa? Sotkut pitää sitten vain siivota jälkikäteen.
Ullan nimi on Ulla.
Suomi on täynnä Virtasia, Korhosia ja vaikka kummalliset etunimet yleistyvätkin, niin vielä riittää yleisen sukunimen viereen yhtä yleinen etunimi. Ja näitä nimikaimoja voi löytyä Suomen joka kolkasta. Ja ulkomailta, tietenkin, mutta vähemmän. Jos kirjoittaja ilmoittaa olevansa Sari Korhonen (joita Enirosta löytyy julkisesti Suomen mitalta 143 osumaa, niitähän ei tietenkään listalta löydy, joiden numero tai tiedot on suojattu) tai Jari Virtanen (Lähde edelleen Eniro, rajaamattoman haun tulos: hakusi tuotti liian monta osumaa, rajattuna Helsinkiin 29 kpl, Helsingin seutu 60 kpl ja Uusimaa: 74 kpl), niin voi olla varma, että joku näistä kirjoittaa nettiin jonnekin omalla nimellään, mutta arvaa kuka? Ja arvaapa sitten sekin, kuka itsenä Jari Virtasena itsensä esittelevä onkin oikeasti nimeltään Arska Jukarainen? Nimimerkkejä vaivaa ihan sama yleisyys, suomalaiset eivät ole kovin mielikuvitusrikkaita. Esimerkkinä google-hausta: Sivuja, joiden kieli on suomi, lady manhattan: Noin 9 360 tulosta. Tämän blogin kirjoittaja ei vastaa kaikista lady manhattaneista, mutta jotta elämä pysyisi jännittävänä, voi kukin valita ne lady manhattanit, jotka itseä miellyttävät eniten yhdistää tämän blogin kirjoittajaan. Ei heilauta vitun karvan vertaa tätä kirjoittajaa.
Tämän nimivaateen taustalla on tietenkin huoli siitä, että internetin nimettömyyttä käytetään väärin, rikolliseen toimintaan. No vittu, herätys, rikoksia on kyllä tehty jo paljon ennen ensimmäistäkään internetliittymää, netti nyt vain tuo esiin sen, mikä on ennen pysynyt siellä “varjoisilla kujilla”. On jotensakin liikuttavaa, kuinka jotkut kuvittelevat oman nimen ja naaman julkistamisen mielipiteensä vieressä siistivän nettikeskustelua. Muistattehan tänäkin vuonna kirjoittaa Joulupukille ja toivoa maailmanrauhaa!
Nimi toinen vain on mulla.
Sanomalehti järjesti oikein raadilleen kyselyn aiheesta: HS-raadin vastaukset kysymykseen: Pitäisikö verkossa kirjoittaa vain omalla nimellä? Vastauksista päätellen ne oli annettu urpåjen korkeanpaikanleiriltä. Varsinaiset kermaperseet, arjesta erkaantuneet snobit, päästelivät läpiä päähänsä enemmän kuin rakkovikainen koira kusee lumeen reikiä. Se on helppoa omalla nimellään huudella, jos ei tarvitse päivittäin rahvaan seassa touhuta, vaan voi aina omassa pikku piirissään pyöriä Matti-Eskon bongailtavana jossain tosi_tärkeässä_tilaisuudessa ja toivoa, että nimi on kirjoitettu paskalehteen oikein, että hiukset on hyvin ja kello näkyy 30 sekunnin haastattelussa ja että viimeinen proggis tulee varmasti mainittua.
Tässä tietenkin on eräs syy, minkä takia jotkut ovat niin kiimaisia sen perään, että vain oma nimi, ei edes rekisteröity nimimerkki, kelpaisi tuottamaan validin mielipiteen. Monella näistä on rahahanojen vuolaus kiinni siitä, kuinka monta kertaa pärställään ja nimellään pääsee esiintymään mediassa. Samasta syystä on ryöminyt esiin joitakin julkisuustyrkkyjä, jotka kuvittelevat omaavansa jotain niin mielenkiintoista, että se täytyy jakaa mahdollisimman monen kanssa. Valitettavasti tissit, tussut ja tyhmyydet eivät ole erityisiä lahjakkuuksia, eivät edes kovin harvinaisia.
Jos et millään arvaa kuka oon…
Toisaalta kuitenkin nämä, joilla on motiivina oma näkyvyys bittimaailmassa, ovat myös usein samoja, jotka ovat suorastaan sairaalloisen kiinnostuneita muiden tekemisistä. Ja sekös ikenestä vetää, jos ei tiedä, kuka on mitäkin mieltä. Varsinkin jos se mielipide sivuaa jotenkin itseä tai lukija tunnistaa/on tunnistavinaan itsensä kirjoituksesta. Asian sisältö on alisteista sille, kuka sen on esittänyt ja jos esittäjä on nimimerkki, pseudonyymi tai alter ego, sen julkilausumat voidaan mitätöidä. Suomessa on kuitenkin valtion päämiehiä myöten käytetty pseudonyymejä/alter egoja kirjoittelulle, eikä tämä menettely vähentänyt pätkääkään asian painoarvoa. Useimmiten nämä eivät myöskään käyttäneet eri nimeä rikolliseen puuhasteluun. Nykyisin jotkut käyttävät. Ja siksi nyt halutaan ampua tykillä kärpästä vaatimalla kaikkia nimelle pantaviksi.
…sanon suoraan sulle sen!
Nettikirjoittelu kuohuttaa joskus tunteita, tunteet voivat vaihdella kuten virtuaalielämän ulkopuolellakin, ihastuksesta raivoon ja kaikkeen siltä väliltä. Kaikki mielipiteet eivät kuitenkaan muodostu pelkästään tunteen perusteella ja tässä on yksi syy, miksi toiset haluavat kirjoittaa mielipiteensä ilman, että kuittaa sitä omalla nimellään. Se ei silti tarkoita sitä, etteikö mielipide voisi olla harkittu, hyvin perusteltu ja lain puitteissa ilmaistu, mutta mielipiteensä aiheuttamien tunnepohjaisten purkausten lukeminen sähköpostistaan tai kuuleminen puhelimestaan on tylsä harrastus, joten nimimerkin käyttäminen suodattaa tätä edes hieman. Mielipiteensä takana voi silti seistä ryhdikkäänä, vaikka asettaakin rajoituksia sille, kenet haluaa aivan lähipiiriinsä tai keiden kanssa haluaa ylipäätään olla tekemisissä.
Ja vaikka sosiaalista mediaa käytetäänkin nykyisin paljon oman tykättävyytensä mittailuun, julkisuuden tavoitteluun tai kumppanin hakemiseen, tämäkään ei ensisijaisesti ole kaikkien nettiä käyttävien ensisijainen tarkoitus. Nämäkin suodattuvat faniposteista mukavasti nimimerkkiä käyttämällä. Tämä ei tarkoita kuitenkaan sitä, etteikö nettiä voisi käyttää myös näihin tarkoituksiin ja se on ihan ok, mutta ei pidä olettaa kaikkien haluavan samaa kuin mitä itse haluaa.
Jollei internet liittymiä ja käyttöoikeuksia aleta myydä samaan tapaan kuin pankkitilien avaaminen ja käyttö tapahtuu, ei ole pienintäkään mahdollisuutta tarkistaa, että kirjoittaja on juuri se, joka väittää olevansa. Eikä se sittenkään ole ihan 100% varmaa. Sitä paitsi, nyt on aivan liian myöhäistä, homma karkasi lapasesta jo.
Popularity: 21% [?]
Suomalainen monarkia
Se on aika surkeeta tuolla muualla suuressa maailmassa ja naapurissa Ruotsissa, kun niiden kuninkaallisten pitää syntyä ihan tiettyyn sukuun ollakseen kuninkaallisia. Onneksi Suomessa on paljon helpompaa. Suomessa ei tarvitse syntyä tiettyyn sukuun, riittää kun genitaalit ylipäätään toimii, niin prinssiä ja prinsessaa pukkaa vinoon pinoon. Ja ulkomaisilla kuninkaallisilla on sekin huono puoli, että kertaalleen valittu puoliso on pidettävä tai menee koko kuninkaallisuus. Suomalaisessa monarkiassa tämä pikku yksityiskohta ei rajoita lainkaan, puolisoa voi vaihdella sukkia nopeammin ja silti jokaisen kanssa tulee prinssiä ja prinsessaa! Aivan ihQuuuu! Ulkomaan elävillä on kaiken lisäksi niin pikkumaista, että ENSIN valitaan puoliso ja hoidetaan sen kanssa juridiset manööverit ja SITTEN vasta aletaan tekemään niitä pikku monarkkeja, mutta Suomessa ei olla ollenkaan näin pilkun päälle, ensin tehdään se pikku kuninkaallinen ja sen jälkeen etsitään joku, jonka kanssa pikku monarkin mutsistakin veivataan prinsessa. Tosin vain yhdeksi päiväksi kerrallaan, joten tämä selittänee tiheän vaihtuvuuden…
Ulkomaan elävillä kuninkaallisilla on kaikenlaisia edustushommia jatkuvasti, mutta kyllä suomalainen monarkki osuutensa tekee edustamisesta.Vihille mennessä kun järjestetään oikein kaikilla mausteilla olevat prinsessahäät, maksoi mitä maksoi ja maksoi ne sitten kuka tahansa. Hieman myöhemmin edustus siirtyy avioerotilastoihin ja käräjille huoltajuuskiistoihin. Edustusta voi olla myös maksuhäiriömerkinnöissä, koska prinsessahäitä ei välttämättä ole ehditty maksaa ennen eroa. Sitä paitsi, maksaa aivan älyttömästi olla mauton sekä näyttää halvalta ja kaikenlaiseen häähömppäkrumeluureihin erikoistuneet liikkeet nettoavat aivan vitusti. Lähiön prinsessa kun naimisiin menee, sen pitää tapahtua kaikki hyvän maun raamit revitellen. Prinsessan puolison tehtäväksi kyseisenä päivänä jää lähinnä edustaa hovinarrina kolmen promillen tuolla puolen.
Ulkomaalaisilla kuninkaallisilla on sellaistakin kurjuutta, että niiden on pakko opiskella ja sen jälkeen tehdä töitä. Suomen kuninkaallisille riittää juuri ja juuri läpäisty peruskoulu, varsinkin turvallisesti taluteltuna EMU-, ESY-, EHA- ja ELA-pienryhmistä käsin. Ja pakkoruotsia voi vastustaa, sillä saa peiteltyä sen, ettei tuo vieraitten kielien mongertaminen onnistu FUCK, SHIT ja HELL YEAH mylväisyjä lukuun ottamatta. Onhan sitä tietenkin suomalaisissakin monarkeissa joitakin kunnianhimoisempia tapauksia ja ne käy peruskoulun jatkoksi vielä amiksen suurtalouskokki-linjan tai alkavat lähihoitajiksi. Ja kaikki Suomen kuninkaalliset ovat enemmän tai vähemmän musikaalisia, kuten tuhansien lähiöiden karaokekapakat todistavat. Omasta mielestään he ovat enemmän, yleisön mielestä yleensä vähemmän. Tämä ei kuitenkaan estä löytämätöntä rock-staraa jatkamasta sitkeästi erilaisten instrumenttien pahoinpitelyä päätoimisesti, proosallisemmat ansiotyöt unohtaen.
Kuninkaallisissa perheissä on tietenkin, ei kuitenkaan aina, kuninkaansa ja kuningas tarvitsee linnan. Yllättävän monelle suomalaiselle monarkille linna onkin erittäin tuttu paikka. Ovat suorastaan matkailleet linnasta linnaan. Monen täysihoitoa linnassaan nauttivan kurkon on vienyt perille kurkon puolisonsa avustuksella tehdyt kotityöt : On tullut tarjoiltua prinsessansa naamariin hieman sävyä “royal blue and purple”. Useammin kuin kerran, “mut ku se on selvinpäin niin ihQ!!!111!!!” Sen lisäksi kotimainen kurko edustaan erittäin hyvin rattijuopumus- (Lehti: Suomalaisilla synkkä rattijuoppohistoria) ja väkivaltarikostilastoissa (Väkivalta parisuhteessa ja perheessä). Koska Suomessa ei monarkeista ole pulaa, ei liene ihme, että kuningas ei aina löydä oman kotiprinsessansa hoteisiin, vaan polkaisee naapurin prinsessaa. Tästä ei yleensä hyvä heilu, vaikka kunkku parhaansa tekeekin heiluessaan teräaseistettuna, nykyisin yhä enemmän tuliaseistettuna ( Toistakymmentä ihmistä tappeli tai nujakoi viime yönä).
Kaikista vähimmällä työllä pääsee kuninkaalliseksi osallistumalla Tangomarkkinoille, siellä pään avasi aikanaan Arja Koriseva ja Jari Sillanpää, siitä pitäen meillä onkin kruunattu joka vuosi tangokuningattareksi Arja Korisevan kopio, joka päräyttää laulaessaan esikuvansa mukaan R-kirjainta ainoastaan sanaan PERKELE sopivasti. Ja koska kopioiden laatu yleensä ennen pitkää huononee, seuraavaksi meillä varmaankin tangokuningattareksi kruunataan Marja Tyrni Turun Pallivahasta.
Perkele, Suomessa ei tarvitse olla edes ihminen päästäkseen kuninkaalliseen seuraan, sen kuin vain menee Kuninkuusraveihin.
Popularity: 14% [?]
