Turvottaa…
… ja on muutenkin epämukava olo. Harvoin sitä konkreettisen elämän ulkopuolelta käy mikään repimään ikenestä avautumisen aiheeksi asti, mutta täyttyi se vihdoin minunkin kuppini. Ja meni nurin.
Kiitti vitusti, Hanna!
Tähän asti on tuo suolentoiminta hoitunut ihan omia aikojaan, ilman sen kummempia sirkusteluja sen aiheen ympärillä, mutta muutaman viikon törmättyäni tihentyneisiin mainoskatkoihin ja nähtyäni kuinka ravitsemusterapeutti Hanna Partanen sulkee silmänsä kuin viisas pöllö ja loihe lausumaan, on alkanut vihdoin meikäläisenkin poskiin happamat liemet nousta:
Joo, kaiken A ja O on riittävä uni, liikunta ja se, mitä syöt.
Mitäh?! Näinkö tosiaan on, tämähän on suoranainen UUTISPOMMI! Miksi tästä ei olla puhuttu aiemmin?!
Kökköinen dialogi aiheen litkuinen jogurtti ympärillä jatkuu yhtä viisaissa ja uraauurtavissa merkeissä. Vaihtelun vuoksi välillä kaksi vähemmän ravitsemusterapeutillista naista käy eri tuomerkistä dialogia siitä, kuinka heitä pierettää ja turvottaa, eikä paskakaan oikein tule ajallaan, mutta oikein pehmeän makuista jogurttia nautittuaan kaksi viikkoa kakka lentää kuin muuttolintuparvi ja olo oikein raikas sekä tyttömäinen. Minäpä kerron uutispommin myös, vaikka just ravitsemustieteen gradu puuttuu: Kahden viikon sisällä kakka tulee keneltä vaan, vaikka heinäruokavaliolla, jos ei tule, niin sitten on kiire lääkäriin, eikä lähikaupan maitotiskille!
Voi perkele.
Vastus-tus-tus-tus-kyky
On vaikeaa päättää, kuka tässä on tyhmin: Mainoksen tehnyt, siinä esiintyvät vai ne kuluttajat, joihin tämä puree. Pahoin pelkään, että kaikilla edellä mainituista on jotain pientä uupeloa ajatteluosastolla. Pahimpana pidän Hanna Partasen rötöstä, mutta pienellä taustaselvityksellä kävi ilmi, että Hanna on poliittisesti aktiivi, mitäpä silloin siitä, jos myy persoonansa ja häpäisee ammattikuntansa, ravitsemusterapeutit, alentumalla puhuvaksi pääksi sokeroidun liemimuotoisen maitotuotteen mannekiiniksi.
Ravitsemusterapeutin pitäisi myös pysyä lestissään ja jättää tautien torjunta ammattilaisille. Maallikkokin tietää, että väittämät nestemäisen maitovalmisteen ympärillä on pelkkää mielikuvamuokkausta, mitään oikeasti uutta ei ole keksitty ja käsienpesu on yhä taudintorjunnassa jogurttia oleellisempaa. Probiootti, joka on pelkästään hienompi nimi maitohappobakteerille ja mm. eräälle hiivatyypille, on markkinointimiesten keksintöä, koska sanat hiiva ja bakteeri antaa maallikolle mielikuvan siitä, että kyseessä on jotain sairautta aiheuttavaa tai ihmiselle haitallista. Mutta molemmat ovat aivan samaa kamaa, jota ihmisen suolessa on ihan luonnostaan. Näitä probiootteja on myös ihan ilman mitään terveysmerkintää ja ilman teollista prosessointia lähes kaikissa hapanmaitotuotteissa ja varsinainen terveysruokapommi on usean suomalaisen ylenkatsoma hapankaali. Mitään bakteeritasapainoa ei tarvitse erikseen ylläpitää, se on siellä ja pysyy, jos muistaa “riittävästi nukkua, liikkua ja katsoa, mitä syö“.
Eli elää täysin normaalisti.
Popularity: 25% [?]
Ongelmajäte
No, Suomeen sitä pykätään kaksi uutta ydinvoimalaa ja niistä tuleva jäte jääkin jonkun muun päänsäryksi, kuin tällä hetkellä elävänä väestökirjoissa olevien. Että se siitä. Mutta ihan tavallisen ihmisen joka päiväiseen arkeen kuuluu monenlaista muuta ongelmajätettä, joista vuositasolla kertyy melko messevä kasa, jos joku haluaisi moista paskaa vuoden ajan arkistoida nurkkiinsa.
Vähänx söpö!
Elämän ensipolku alkaa usein jo täysin joutavalla lahjuskrääsällä, jostain syystä kummalliseksi tavaksi on muodostunut työntää vastasyntyneelle “tosi sulQuja” pehmoleluja. Haloo, vittu, vastasyntyneellä on n. 3 toimintoa: Syödä, nukkua ja paskoa, se ei tajua vaikka sen pahvilaatikkoon työntäis petikaveriksi paikallisen spurgun. Ja siihen mennessä, kun itunen kasvaa siihen mittaan, että se tajuaa jotain näistä pehmokkeista, ne on jo niin täynnä pölypunkkeja ja perheen lemmikkikoiran nylkyttämiä, ettei niitä voi lapsen kätösiin antaa. Ja kuka vittu oikeasti edes pyykkää mitään pehmoleluja?
Näitä tosi ihQuja pehmoleluja on sitten lapsiperheissä usein niin paljon, että niille pitää rakennuttaa oma länsisiipi, mutta pelottavampaa on se, että näitä pehmo-otuksia lahjoittelevat jotkut aikuisetkin toisilleen. Ja jos aikuinen kehtaa antaa toiselle lahjaksi pehmoeläimen, niin toinen ei sitten enää kehtaa hankkiutua siitä eroon… Eli saajalla ja antajalla on korvienväli yhtä pehmeä kuin luovutettu lahja. Mitä jumalauta niillä voi edes tehdä, mitään erityisen viehättäviä sisustusyksityiskohtia ne eivät todellakaan ole, edes saunan pesään ne eivät sovi kaikkien valmistuksessa käytettyjen myrkyllisten materiaalien vuoksi.
Seuraavan kerran, kun olet aikeissa ostaa jonkun tosi hellyttävän nallen, niin pitelepä sitä kotonas kuukauden päivät ja mieti ihan tarkkaan, mikä se mahtaa olla kyseisen tekeleen funktio noin niin kuin ihan arkielämässä ja onko se tosiaan sijoitettujen eurojen väärti. Perkele! Jos pehmeetä pitää olla, niin osta mieluummin vaikka vessapaperipaketti, sille sentäs on aina oikeaa käyttöä.
Mulla on iloisia uutisia…
…just sulle, arvoisa uuvatti, kun nyt tilaat tästä Paskaa24/7-lehden, niin saat kaupan päälle nenäkarvatrimmerin, aarrekartan ja tukisukat. Ja ihan ilmaseks! Osta kun saat halvalla! Ja jos saat vielä uuvatti kaveriskin tilaamaan, niin laitetaan sille sama setti, mutta lisäksi vielä viikon vanha kampela ja kerran käytetty suodatinpussi. Wohoo!
Ja jumalauta, aivan uskomatonta, ihmiset tilailee ihan mitä tahansa paskaa, koska ne saa kylkiäisenä ihan mitä tahansa paskaa “ilmaiseksi!” Siitäkin huolimatta, että tunnen melkoisen määrän ihmisiä, en kuitenkaan tunne ketään, jolla olis yksikään kylkiäisenä tullut kikkare minkäänlaisessa hyötykäytössä, sen sijaan niitä näyttää roipalehtivan lasten lelulaatikoissa tai jossain epämääräisissä tavaraläjissä, mutta kun ei niitä voi suoraan heittää sekajätteisiinkään, kun monissa on jotain nappiparistoja, jotka pitäis kynsiä irti ennen hävittämistä. Sniiduimmat kierrättää nämä kylkiäisenä tulleet ongelmajätteet kavereilleen (???) lahjoiksi tai myy nettihuutokaupassa.
Seuraavan kerran, kun meinaat tilata puhelinmyyjä-helppoheikiltä jonkun kestotilauksen kylkiäisenä tarpeetonta paskaa, käske tyypin tarkistaa tilauksen hinta realistiselle tasolle ilman kylkiäiskikkareita, ja panostaa enemmän läpyskän laatuun ja työntää se hyödytön sekä todennäköisesti toimimaton härpäke perseeseensä, niin tuleepahan jotain hyötykäyttöä sillekin.
Olette voinut voittaa!
Tässä kans yks tapa kiskoo sieraimista sisään tarpeeks tyhmiä tilaamaan jotain tai kuuntelemaan jotain helvetin pitkäkestoista ja epätoivoista myyntipuhetta siitä, kuinka voi rikastua istumalla vaan perseellään nenää kaivellen tai kuinka voi lunastaa viikon loman pakastimessa Grönlannissa muodollista, loppuelämän tienestejä koskevaa, korvausta vastaan. Etukäteen on arvottu 100 kiloa kultaa, 50 kiloa puhtaimpia ja sinisimpiä timantteja mitä on koskaan nähty, oma saari Tyyneltämereltä ja “made in Hong Kong, designed by Ping Pong: Perseensuristin”.
Seuraavan kerran, kun olet uskomassa paskapuheita, niin muistapa liimata postimerkki siihen joulupukin kirjeeseen ja yritäpä hetki ensin miettiä mitähän just sun arpanumerolla nousee ?
Ei mainoksia, kiitos.
Sillä rahalla, mitä mainoksiin työnnetään, voisi panostaa tarjoamiensa tuotteiden ja palveluiden laatuun. Tosiasia on kuitenkin, että palvelu saa olla melko paska, ennen kuin suomalainen älyää äänestää jaloillaan ja koska Suomi markkina-alueena on olemattoman pieni, ei aggressiivisinkaan mainostus juuri tuota sijoitetulle eurolle tuottoa. Sillä määrällä paperista mainospaskaa, jotka useassa kodissa päätyy lukemattomana suoraan lehdenkeräykseen, voisi tarjoamiensa hyödykkeiden hintaa rukata kuluttajaystävällisemmäksi ja antaa hyvän maineen puhua puolestaan. Nettimainoksia taas ei enää juuri kukaan lue, ne saa blokattua selaimella pysyvästi näkymättömiin jo ihan mainostajan serveriltä asti.
Sosiaalinen media ja muu viidakkorumpu kyllä hoitaa maineen siihen malliin, että kauppa käy. Tai sitten ei ja on oikeasti alettava epätoivoisiin tarjouksiin kylkiäisten muodossa. Oikeasti tolkuissaan oleva kuluttaja ei lankea kylkiäiskrääsän houkutuksiin, vaan taitaapa myyjille kelvata ihan yhtä hyvin syyntakeettomienkin rahat.
“Jos olet palveluun tyytymätön, kerro se meille. Jos olet tyytyväinen, kerro se muille.”
Popularity: 27% [?]
Kuka siellä? Whowhoo..?
Aina aika ajoin joku neropatti päättää keksiä pyörään uudelleen ja alkaa vaatia nettikirjoittelua omalla nimellä tapahtuvaksi. Vain täydellinen netti-uuvatti voi edes möläyttää mitään niin tyhmää. Kuinka monta kertaa pitää todeta, että pöntölle istuminen on turhaa kun paskat on jo housuissa? Sotkut pitää sitten vain siivota jälkikäteen.
Ullan nimi on Ulla.
Suomi on täynnä Virtasia, Korhosia ja vaikka kummalliset etunimet yleistyvätkin, niin vielä riittää yleisen sukunimen viereen yhtä yleinen etunimi. Ja näitä nimikaimoja voi löytyä Suomen joka kolkasta. Ja ulkomailta, tietenkin, mutta vähemmän. Jos kirjoittaja ilmoittaa olevansa Sari Korhonen (joita Enirosta löytyy julkisesti Suomen mitalta 143 osumaa, niitähän ei tietenkään listalta löydy, joiden numero tai tiedot on suojattu) tai Jari Virtanen (Lähde edelleen Eniro, rajaamattoman haun tulos: hakusi tuotti liian monta osumaa, rajattuna Helsinkiin 29 kpl, Helsingin seutu 60 kpl ja Uusimaa: 74 kpl), niin voi olla varma, että joku näistä kirjoittaa nettiin jonnekin omalla nimellään, mutta arvaa kuka? Ja arvaapa sitten sekin, kuka itsenä Jari Virtasena itsensä esittelevä onkin oikeasti nimeltään Arska Jukarainen? Nimimerkkejä vaivaa ihan sama yleisyys, suomalaiset eivät ole kovin mielikuvitusrikkaita. Esimerkkinä google-hausta: Sivuja, joiden kieli on suomi, lady manhattan: Noin 9 360 tulosta. Tämän blogin kirjoittaja ei vastaa kaikista lady manhattaneista, mutta jotta elämä pysyisi jännittävänä, voi kukin valita ne lady manhattanit, jotka itseä miellyttävät eniten yhdistää tämän blogin kirjoittajaan. Ei heilauta vitun karvan vertaa tätä kirjoittajaa.
Tämän nimivaateen taustalla on tietenkin huoli siitä, että internetin nimettömyyttä käytetään väärin, rikolliseen toimintaan. No vittu, herätys, rikoksia on kyllä tehty jo paljon ennen ensimmäistäkään internetliittymää, netti nyt vain tuo esiin sen, mikä on ennen pysynyt siellä “varjoisilla kujilla”. On jotensakin liikuttavaa, kuinka jotkut kuvittelevat oman nimen ja naaman julkistamisen mielipiteensä vieressä siistivän nettikeskustelua. Muistattehan tänäkin vuonna kirjoittaa Joulupukille ja toivoa maailmanrauhaa!
Nimi toinen vain on mulla.
Sanomalehti järjesti oikein raadilleen kyselyn aiheesta: HS-raadin vastaukset kysymykseen: Pitäisikö verkossa kirjoittaa vain omalla nimellä? Vastauksista päätellen ne oli annettu urpåjen korkeanpaikanleiriltä. Varsinaiset kermaperseet, arjesta erkaantuneet snobit, päästelivät läpiä päähänsä enemmän kuin rakkovikainen koira kusee lumeen reikiä. Se on helppoa omalla nimellään huudella, jos ei tarvitse päivittäin rahvaan seassa touhuta, vaan voi aina omassa pikku piirissään pyöriä Matti-Eskon bongailtavana jossain tosi_tärkeässä_tilaisuudessa ja toivoa, että nimi on kirjoitettu paskalehteen oikein, että hiukset on hyvin ja kello näkyy 30 sekunnin haastattelussa ja että viimeinen proggis tulee varmasti mainittua.
Tässä tietenkin on eräs syy, minkä takia jotkut ovat niin kiimaisia sen perään, että vain oma nimi, ei edes rekisteröity nimimerkki, kelpaisi tuottamaan validin mielipiteen. Monella näistä on rahahanojen vuolaus kiinni siitä, kuinka monta kertaa pärställään ja nimellään pääsee esiintymään mediassa. Samasta syystä on ryöminyt esiin joitakin julkisuustyrkkyjä, jotka kuvittelevat omaavansa jotain niin mielenkiintoista, että se täytyy jakaa mahdollisimman monen kanssa. Valitettavasti tissit, tussut ja tyhmyydet eivät ole erityisiä lahjakkuuksia, eivät edes kovin harvinaisia.
Jos et millään arvaa kuka oon…
Toisaalta kuitenkin nämä, joilla on motiivina oma näkyvyys bittimaailmassa, ovat myös usein samoja, jotka ovat suorastaan sairaalloisen kiinnostuneita muiden tekemisistä. Ja sekös ikenestä vetää, jos ei tiedä, kuka on mitäkin mieltä. Varsinkin jos se mielipide sivuaa jotenkin itseä tai lukija tunnistaa/on tunnistavinaan itsensä kirjoituksesta. Asian sisältö on alisteista sille, kuka sen on esittänyt ja jos esittäjä on nimimerkki, pseudonyymi tai alter ego, sen julkilausumat voidaan mitätöidä. Suomessa on kuitenkin valtion päämiehiä myöten käytetty pseudonyymejä/alter egoja kirjoittelulle, eikä tämä menettely vähentänyt pätkääkään asian painoarvoa. Useimmiten nämä eivät myöskään käyttäneet eri nimeä rikolliseen puuhasteluun. Nykyisin jotkut käyttävät. Ja siksi nyt halutaan ampua tykillä kärpästä vaatimalla kaikkia nimelle pantaviksi.
…sanon suoraan sulle sen!
Nettikirjoittelu kuohuttaa joskus tunteita, tunteet voivat vaihdella kuten virtuaalielämän ulkopuolellakin, ihastuksesta raivoon ja kaikkeen siltä väliltä. Kaikki mielipiteet eivät kuitenkaan muodostu pelkästään tunteen perusteella ja tässä on yksi syy, miksi toiset haluavat kirjoittaa mielipiteensä ilman, että kuittaa sitä omalla nimellään. Se ei silti tarkoita sitä, etteikö mielipide voisi olla harkittu, hyvin perusteltu ja lain puitteissa ilmaistu, mutta mielipiteensä aiheuttamien tunnepohjaisten purkausten lukeminen sähköpostistaan tai kuuleminen puhelimestaan on tylsä harrastus, joten nimimerkin käyttäminen suodattaa tätä edes hieman. Mielipiteensä takana voi silti seistä ryhdikkäänä, vaikka asettaakin rajoituksia sille, kenet haluaa aivan lähipiiriinsä tai keiden kanssa haluaa ylipäätään olla tekemisissä.
Ja vaikka sosiaalista mediaa käytetäänkin nykyisin paljon oman tykättävyytensä mittailuun, julkisuuden tavoitteluun tai kumppanin hakemiseen, tämäkään ei ensisijaisesti ole kaikkien nettiä käyttävien ensisijainen tarkoitus. Nämäkin suodattuvat faniposteista mukavasti nimimerkkiä käyttämällä. Tämä ei tarkoita kuitenkaan sitä, etteikö nettiä voisi käyttää myös näihin tarkoituksiin ja se on ihan ok, mutta ei pidä olettaa kaikkien haluavan samaa kuin mitä itse haluaa.
Jollei internet liittymiä ja käyttöoikeuksia aleta myydä samaan tapaan kuin pankkitilien avaaminen ja käyttö tapahtuu, ei ole pienintäkään mahdollisuutta tarkistaa, että kirjoittaja on juuri se, joka väittää olevansa. Eikä se sittenkään ole ihan 100% varmaa. Sitä paitsi, nyt on aivan liian myöhäistä, homma karkasi lapasesta jo.
Popularity: 21% [?]
Suomalainen monarkia
Se on aika surkeeta tuolla muualla suuressa maailmassa ja naapurissa Ruotsissa, kun niiden kuninkaallisten pitää syntyä ihan tiettyyn sukuun ollakseen kuninkaallisia. Onneksi Suomessa on paljon helpompaa. Suomessa ei tarvitse syntyä tiettyyn sukuun, riittää kun genitaalit ylipäätään toimii, niin prinssiä ja prinsessaa pukkaa vinoon pinoon. Ja ulkomaisilla kuninkaallisilla on sekin huono puoli, että kertaalleen valittu puoliso on pidettävä tai menee koko kuninkaallisuus. Suomalaisessa monarkiassa tämä pikku yksityiskohta ei rajoita lainkaan, puolisoa voi vaihdella sukkia nopeammin ja silti jokaisen kanssa tulee prinssiä ja prinsessaa! Aivan ihQuuuu! Ulkomaan elävillä on kaiken lisäksi niin pikkumaista, että ENSIN valitaan puoliso ja hoidetaan sen kanssa juridiset manööverit ja SITTEN vasta aletaan tekemään niitä pikku monarkkeja, mutta Suomessa ei olla ollenkaan näin pilkun päälle, ensin tehdään se pikku kuninkaallinen ja sen jälkeen etsitään joku, jonka kanssa pikku monarkin mutsistakin veivataan prinsessa. Tosin vain yhdeksi päiväksi kerrallaan, joten tämä selittänee tiheän vaihtuvuuden…
Ulkomaan elävillä kuninkaallisilla on kaikenlaisia edustushommia jatkuvasti, mutta kyllä suomalainen monarkki osuutensa tekee edustamisesta.Vihille mennessä kun järjestetään oikein kaikilla mausteilla olevat prinsessahäät, maksoi mitä maksoi ja maksoi ne sitten kuka tahansa. Hieman myöhemmin edustus siirtyy avioerotilastoihin ja käräjille huoltajuuskiistoihin. Edustusta voi olla myös maksuhäiriömerkinnöissä, koska prinsessahäitä ei välttämättä ole ehditty maksaa ennen eroa. Sitä paitsi, maksaa aivan älyttömästi olla mauton sekä näyttää halvalta ja kaikenlaiseen häähömppäkrumeluureihin erikoistuneet liikkeet nettoavat aivan vitusti. Lähiön prinsessa kun naimisiin menee, sen pitää tapahtua kaikki hyvän maun raamit revitellen. Prinsessan puolison tehtäväksi kyseisenä päivänä jää lähinnä edustaa hovinarrina kolmen promillen tuolla puolen.
Ulkomaalaisilla kuninkaallisilla on sellaistakin kurjuutta, että niiden on pakko opiskella ja sen jälkeen tehdä töitä. Suomen kuninkaallisille riittää juuri ja juuri läpäisty peruskoulu, varsinkin turvallisesti taluteltuna EMU-, ESY-, EHA- ja ELA-pienryhmistä käsin. Ja pakkoruotsia voi vastustaa, sillä saa peiteltyä sen, ettei tuo vieraitten kielien mongertaminen onnistu FUCK, SHIT ja HELL YEAH mylväisyjä lukuun ottamatta. Onhan sitä tietenkin suomalaisissakin monarkeissa joitakin kunnianhimoisempia tapauksia ja ne käy peruskoulun jatkoksi vielä amiksen suurtalouskokki-linjan tai alkavat lähihoitajiksi. Ja kaikki Suomen kuninkaalliset ovat enemmän tai vähemmän musikaalisia, kuten tuhansien lähiöiden karaokekapakat todistavat. Omasta mielestään he ovat enemmän, yleisön mielestä yleensä vähemmän. Tämä ei kuitenkaan estä löytämätöntä rock-staraa jatkamasta sitkeästi erilaisten instrumenttien pahoinpitelyä päätoimisesti, proosallisemmat ansiotyöt unohtaen.
Kuninkaallisissa perheissä on tietenkin, ei kuitenkaan aina, kuninkaansa ja kuningas tarvitsee linnan. Yllättävän monelle suomalaiselle monarkille linna onkin erittäin tuttu paikka. Ovat suorastaan matkailleet linnasta linnaan. Monen täysihoitoa linnassaan nauttivan kurkon on vienyt perille kurkon puolisonsa avustuksella tehdyt kotityöt : On tullut tarjoiltua prinsessansa naamariin hieman sävyä “royal blue and purple”. Useammin kuin kerran, “mut ku se on selvinpäin niin ihQ!!!111!!!” Sen lisäksi kotimainen kurko edustaan erittäin hyvin rattijuopumus- (Lehti: Suomalaisilla synkkä rattijuoppohistoria) ja väkivaltarikostilastoissa (Väkivalta parisuhteessa ja perheessä). Koska Suomessa ei monarkeista ole pulaa, ei liene ihme, että kuningas ei aina löydä oman kotiprinsessansa hoteisiin, vaan polkaisee naapurin prinsessaa. Tästä ei yleensä hyvä heilu, vaikka kunkku parhaansa tekeekin heiluessaan teräaseistettuna, nykyisin yhä enemmän tuliaseistettuna ( Toistakymmentä ihmistä tappeli tai nujakoi viime yönä).
Kaikista vähimmällä työllä pääsee kuninkaalliseksi osallistumalla Tangomarkkinoille, siellä pään avasi aikanaan Arja Koriseva ja Jari Sillanpää, siitä pitäen meillä onkin kruunattu joka vuosi tangokuningattareksi Arja Korisevan kopio, joka päräyttää laulaessaan esikuvansa mukaan R-kirjainta ainoastaan sanaan PERKELE sopivasti. Ja koska kopioiden laatu yleensä ennen pitkää huononee, seuraavaksi meillä varmaankin tangokuningattareksi kruunataan Marja Tyrni Turun Pallivahasta.
Perkele, Suomessa ei tarvitse olla edes ihminen päästäkseen kuninkaalliseen seuraan, sen kuin vain menee Kuninkuusraveihin.
Popularity: 14% [?]
Yhteishyvää
Heti ei tule mieleen montaa ammattia, joissa sukupuolielimillä olisi ratkaisevan suuri merkitys. Ensimmäisenä ajatukseen putkahtaa seksityöläiset ja lähinnä jotkut hoitoalan ihmiset. Seksityöläisten kohdalla tämä on hyvin selvää, mutta hoitoalalla asia voi jo mutkistua. Osalle ihmisistä on tärkeää, että alapäätä hoidettavaksi vietäessä hoitajan genitaalit ovat ehdottomasti samaa laatua kuin omat ja toisille sitten pitää olla vastakkaista laatua. Suurimmalle osalle em. ammattiryhmien pakeille päätyviä kuitenkin kiinnostanee eniten omien genitaalien hyvinvointi.
Sitäpä ei kuitenkaan helposti arvaisi, että myös yläpäätä hoidettaessa ja muutoinkin aineettomien, jopa hengellisten asioiden, kanssa askarrellessa sukupuolielimien laatu voi nousta hyvin merkitykselliseksi. Näin se vaan kuitenkin menee, ainakin Imatralla. Taitaa olla melkoisen syrjäinen tuppukylä, etten sanois, syrjäytynyt. Jostain syystä nimenomaan omia kristillisiä arvojaan julkituovat ovat innokkaimpia miettimään sitä, minkälaiset genitaalit muilla on ja mihin he niitä käyttävät. Imatran seurakunnassa alkoi hysteerinen mielenosoitus, lähes 600 ihmistä erosi kirkosta, sen jälkeen kun kirkkoherra Ollista tuli Marja-Sisko.
Kyseiseen kerhoon, Imatran seurakuntaan, kuuluu n. 23 600 ihmistä ja tämä “joukkopako” käsitti n. 581 ajattelultaan ahtautunutta ihmistä. Minusta näiden ihmisten olisi pitänyt antaa rauhassa lähteä kirkon hellästä huomasta ilman minkäänlaista reagointia asiaan. Mitätön määrä mitättömiä ihmisiä. Eikä siinä vielä kaikki, joidenkin hysteerikkojen mielestä Marja-Liisan täysin henkilökohtaiseen elämään kuuluva ratkaisu oikeutti heitä käyttäytymään lain vastaisesti uhkailemalla jopa henkeä. Näin ne kristillisesti elävät toimii…
Kuinka pienet ympyrät täytyykään olla ihmisen elämässä, jonka suurimpia ongelmia on pohtia seurakunnan henkilökunnan sukupuolielimiä ja saa ihmisen tekemään typeryyksiä. Saatan olla väärässä, mutta olen kuvitellut kyseisten paikkojen olevan suuntautuneita aivan toisenlaiseen sanoman välittämiseen kuin “Päivän saarna- Nunnan nännit ja paavin pallit”. Mielettömintä tilanteessa on se, että edes työyhteisö ei tukenut Marja-Siskoa, vaan kierosti annettiin hyväksyntä syrjinnälle:
- En osaa sanoa sellaisia seurakunnan virkoja, joissa hän voisi toimia. En tiedä, olisiko sellaisia tehtäviä, joissa hän ei työskentelisi seurakuntalaisten välittömässä keskuudessa, piispa Voitto Huotari sanoo.
HALOO?! Voitto-boy, voisitko tuoda julki ihan päivänvaloon minkälaisia virkoja teillä siellä seurakunnassa oikein on, jos niiden hoitamiseen tarvitaan ihan tietynlaisia sukupuolielimiä..?! Toinen yhtä “laajakatseinen” piispa, Voiton seuraaja Seppo Häkkinen, antaa älynsä valon loistaa rahvaalle:
- Se (ero) on ymmärrettävä tilanteessa, jossa seurakunnassa ei tunneta riittävää luottamusta kirkkoherraa kohtaan.
Hmmm… Aika erikoisia mittareita pitää olla, joilla saadaan mitattua täysin subjektiivisia asioita, kuten luottamus. Ja voisiko ajatella, että niillä, jotka eivät eronneet seurakunnasta Marja-Siskon muutoksen vuoksi, on luottamus ihan rikkumaton ja niistä joilla ei ole, on näin päästy eroon? Piispa Häkkinen valottaa hieman lisää:
- Seurakunnassa on keskusteltu pitkään luottamuspulasta ja johtajuuteen liittyvistä ongelmista jo ennen Marja-Sisko Aallon sukupuolenkorjausta tai kirkkoherran virkaan palaamista.
Että mitä?! Voisiko olla niin, että Marja-Siskolla ei olisikaan mitään tekemistä asian kanssa, vaan seurakunnassa on ollut jotakin mätää ihan muista syistä jo aiemmin? Ehkäpä nämä “päätöksissään horjuvat” kirkon johtohenkilöt eivät ole aiemminkaan vakuuttaneet juuri ketään? Joskus sokeakin kana löytää jyvän ja vaikka tämä jätkä vaikuttaa olevan bloginsa perusteella aika pysyvästi kahvilla, niin tässä on Riku kerrankin ollut oikein jyvälaarin äärellä: Ei Marja-Siskon vaan kirkon syytä.
Samaa mieltä, Rikuseni, samaa mieltä. Tässä nimenomaisessa asiassa, tarkennettakoon kuitenkin, ja varsinkin tästä:
…se (kirkko) tulee 10-20 vuoden perspektiivillä menettämään kaikki liberaalit jäsenensä, ja jäljelle jäävät vain hihhulit. Vähälukuisen psykootikkojoukon kirkollisveroilla ei kallista koneistoa pyöritetä.
Aivan! Pian ollaan tilanteessa, jossa alkaa väisäsiä sikiintyä, varmaankin ihan heterosti, mutta kuitenkin neitseellisesti, tietenkin, koska vastavihitty Luther-säätiön piispa taistelee homoutta vastaan. Antaisi jo periksi, poloinen, ei se homotkin ovat tavallisia ihmisiä, voivat kuulemma toimia vaikka piispana.
Marja-Sisko on kuitenkin oikea nainen ja tajuaa, että näistä vässyköistä ei ole mihinkään ja he voivat vatkata asiaa Marja-Siskon ympärillä hamaan tappiin asti. Naista tähänkin asiaan tarvitaan tekemään ratkaisu ja Marja-Sisko sen tekee: Marja-Sisko Aalto eroaa virastaan ja kertoo, miltä se tuntuu: Lähdön tunnelmissa.
Aalto katsoo, ettei ole pystynyt rakentamaan riittävää luottamusta voidakseen hoitaa virkaansa menestyksellisesti.
I hear you, sister! En minäkään pystyisi luottamaan tuollaisiin velliperseisiin, joiden parissa olet tähän asti työtäsi joutunut tekemään. Onneksi voit nyt valita itsellesi sopivamman työympäristön ja -ilmapiirin.
“Uskovaisten tavara on yhteistä” on vanha hokema, jonka syntymisen alkuperää en tiedä ja merkityskin on ollut tähän päivään asti melko hämärän peitossa. Olen kuitenkin päässyt hieman hajulle siitä, mitä tällä mahdetaan tarkoittaa. Tuoksahdus on varsin kalaisa, etten sanoisi, jopa sillinen.
Popularity: 19% [?]
