Ihan homona!
Pitkään aikaan ei ole jaksanut innostua potkimaan urpåja, siksi, koska urpåt eivät keksi mitään uutta ja saman asian vatkaaminen ei huvita ikuisuuksia. Mutta nyt taas presidentinvaalit on ajanut kaapeistaan ulos sankoin joukoin ryppylankansa neitsyyden puolesta huolestuneet. En voi vastustaa kiusausta antaa näiden persuille vähän stilettikorkoa, silläkin uhalla, että se uppoaa koko matkaltaan “exit only”-osastolle.
Presidentti ei ole seksityöläinen!
Viimeksi kun kuulin, ei presidentin toimen kuvauksessa ollut mitään sellaista kohtaa, jossa presidentiltä edellytettäisi minkäänlaisia seksuaalisia manööverejä, vaikka se Suomelle olisi eduksi. Jostain syystä kuitenkin monet ovat huolissaan siitä, että jos Suomessa olisi avoimesti homoseksuaali presidentti, tämä voisi johtaa vaikka minkälaisiin selkkauksiin eri valtioiden kanssa. En kuitenkaan ole kuullut, että yksikään valtio olisi kieltäytynyt korkeamman tason tapaamisesta, vain siksi, että vierailija/isäntä edustaisi eri suuntautuneisuutta kuin itse. Sitä kun on maailmassa ja valtioiden välillä huomattavasti tärkeämpiä asioita, kuin missä, miten ja kenen kanssa presidentti genitaalejaan käyttää.
Siveyden sipulit!
On kummallista, kuinka maassa, jossa yksilön- ja sananvapautta arvostetaan suuresti, käydään vaatimaan että kaikkien pitäisi suostua yhteen ainoaan tapaan harrastaa seksiä. Vaatimuksen perusteluna käytetään milloin luontoäitiä itseään, milloin (lääke)tiedettä tai lakia ja jos näistä ei ole apua, niin sitten kaivetaan perstaskusta jonkun sortin jumala.Kaikki perustelut on kuitenkin moneen kertaan vankasti todistaen kumottu, paitsi tietenkään jumalisten kanssa ei kannata, menee happi ihan hukaan siinä.
Harvaa asiaa pyritään yhtä tiukasti määrittelemään ja säätelemään kuin MUIDEN seksuaalisuus. Harvaa asiaa pidetään yhtä vahingollisena ja laajalti merkittävänä kuin MUIDEN seksuaalisuus. Ja aiemmin on vahdattu pelokkaasti nimenomaan naisten seksuaalisuutta ja siveyttä, mutta nyt on työmaa laajentunut, kun pitää vielä kaiken maailman homotkin vahtia! Vittu, siinä on ydinasevarustelutkin kevyttä kauraa, kun vahdataan, onko se naapuri nyt löyhä tavoiltaan ja jos on, niin ei suinkaan vaan homo?!
Se seksuaaliterveys!
Olen jo aiemminkin todennut, kun Räsäsen rouva päästeli oikein pahoja sammakoita ilmoille, että ihmisellä jolla on normaali ja terve seksuaalielämä, ei ole huolta muiden seksitavoista, omissa on ihan riittävästi. On lähes pakko kallistua sille kannalle, että niillä, joiden tarve määritellä tiukasti muiden seksuaaliaktiviteettejä ja pitää omaansa ainoana oikeana, on sisällään useampi solmu seksuaalisuuden alueella.
Ne, jotka pitävät homoseksuaalisuutta “porttina” pedofiliaan ja eläimiinsekaantumiseen, ovat yksinkertaisesti vain tyhmiä ja onnistuneet välttämään kaiken tiedon, jota ihan nykyisessä peruskoulussakin on saatavilla ihan kattavasti. Osalla tietämättömistä suvaitsevaisuus ulottuu siihen asti “kunhan ei tule mua pokailee“. Vittu, mitä sitten, jos tuleekin?! Jos ei sytytä, niin sitten sitä vaan sanoo, ettei nyt ei nappaa. Ei kai sitä muutenkaan suostu jokaiselle vonkaajalle, vaikka se olisikin sitä sorttia, joka yleensä on genitaaliosastoltaan sopiva?
Ongelma, jota ei ole, eikä ole koskaan ollutkaan!
Aivan yhtä tärkeää, kuin Serlan uusiokeksiminen hylsyttömälle wc-paperille (tätä nimittäin on saanut jo iät ja ajat: BallBig), on miettiä presidentin seksuaalisuutta tai varusmiespalvelusta. Tästä nyt revitään “uutisia” ja sosiaalinen media pursuaa, yleensä kirjoitustaidottomien perussuomalaisten, angstia aiheesta. Ollakseen hyvä johtaja, ei tarvitse olla samanlainen kuin ne, joiden kärkimiehenä on, täytyy vain olla pyrkimys tulla toimeen ja ymmärtää erilaisuutta.
Se yleensä palkitaan.
Popularity: 1% [?]
Yleisön pyynnöstä…
…vedetään komento takas ja Lady palaa takaisin levittämään hyvää mieltä, rakkautta ja harmoniaa ympäri internettiä. Wohoo!
Pieni piipahdus eläkkeellä ja jo huutaa sähköposti punasena hoosiannaa, että stilettikoron kopinaa ja potkuja tarvitaan. Niin vähän aikaa ja niin paljon PerSuksia ja muita tålvanåita potkittavana.
Ja iki-ihana, myös ruman, sananvapauden tyyssija avattaneen. Tätä ajatusta pitää vielä kuitenkin kypsytellä. Tarkkaile NastyFoorumiasi.
Popularity: 6% [?]
Päiviä taloon!
Varsin monet ansioituneet blogistit ovat lyöneet lusikkansa homoilta-ilveilyn jälkeiseen soppaan, josta varsinkin tähteet muuttuivat katkeraksi kalkiksi Päivi Räsäselle. Tervo höyhensi erityisen ansiokkaasti aiheessa. Antakaas määkin huudan, vaikken (just nyt) ole kännissä, eikä tässä ole erityisen kiihkeetä suhdetta Räsäskään ja sen edustamaan klubiin kuin homoseksuaaleihinkaan. Sen sijaan epäoikeudenmukaisuus ja tyhmyys ne jaksavat vituttaa, vaikka tietääkin sen turhaksi energianhaaskaukseksi.
Miehet, naiset, homoseksuaalit,uskovaiset ja naimajaiset
Vittu, että pitää tehdä yksinkertaisista asioista vaikeita. Jos kerran hihhuleille on tärkeää, että sanaa avioliitto saa käyttää vain yhden miehen ja yhden naisen muodostamasta yksiköstä, jonka juridiset kupongit täytetään kirkossa ja jolle pappi taikasanansa lausahtelee, olkoon niin. Ja ne kaikki loput, jotka eivät tarvitse jumalia tai seurakunnan ryhmähalia tehdäkseen päätöksen yhteiselostaan ja niiden juridisten velvoitteiden täyttämisestä, jotka siihen liittyvät, olkoot sitten rekisteröidyissä parisuhteissa, suuntauksistaan ja sukupuolestaan riippumatta.
Arkikielessä kuitenkin puhutaan yksinkertaisesti “naimisissa olemisesta” ja tätä asiaa tuskin pystyvät muuttamaan sen enempää hihhulit kuin homoseksuaalitkaan, vaan sillä kuitataan kaikki juridiset liitot sen enempiä selvittelemättä, ollaanko sitä naimisissa miehen, naisen tahi ilmatäytteisen lampaan kanssa. Olen kerran nähnyt ohjelman, jossa kaheli piti Eiffel-tornia puolisonaan… niin että pientä se nyt vielä on, jos Arska tahtoo ihan virallisesti naida Reiskan ja että hommaan tarvitaan pappia.
Molemmat parisuhde-versiot tulee tietenkin olla yhdenvertaisia maallisen lain edessä, toisesta vaan puuttuu kirkon osallisuus (ja laskutus). Avioerotilastot pysynevät ennallaan molemmissa versioissa, että sikäli yks vitun hailee, miten se vihkiminen suoritetaan.
Raamattu on kuin…
avonainen suklaarasia, koskaan ei tiedä, kuka sieltä ehtii kynsiä lempikonvehtinsa ja onko ne kynnet edes puhtaat. Yleensä eivät ole.
Mutta raamatulla vedetään kaikkia ihmisiä korville, mennen tullen ja palatessa, siitäkin huolimatta, että suuri osa ihmisistä eivät tarvitse pari tuhatta vuotta vanhaa kirjaa osatakseen elää ihmisiksi. Kirjaa, joka on vaillinainen ja moneen kertaan käännetty eri kielistä ja Suomessakin on oikein tehty “päivitetty versio” nykykielelle.
On edelleen kummallista, kuinka Jumalan lapsina itseään pitävät jaksavat aina vain mellastaa toisten makuuhuoneissa ja housuissa. Missä kohdassa raamattua sanotaan, että vahtaapa, kuule Jeesuksen seuraaja, kanssaeläjän seksuaalista suuntausta ja seksuaalielämää?
Ja se Päivitetty versio…
Jossain vaiheessa tuli ajatukseen, että onko tämä kaikki, kirkosta eroamisen buumi ja muu paskanheitto kohtuullista työntää Räsäskälle ja pitää häntä yksin vastuullisena. Hän nyt kuitenkin on perheellinen ihminen, lasten ei varmasti ole mukavaa olla tällä hetkellä Räsäsen akan tekeleitä, siksi paljon on ollut julkisuudessa luettavissa äiteen ääneen lausumia sammakoita. Otan osaa.
Vaan eipä ole tajunnut nainen vaieta seurakunnassa, lisää pukkaa. Kun homoseksuaalit on niputettu, niin vuorossa ovat pakolaiset… Melko vittumainen tuntuu olevan tuo Räsäskän Iso Herra, ei paljoa armoa muille ihmisille osoita, mikäli Räsäsen eukon tulkintoja on uskominen. Ja itse hän ainakin uskoo, eikä kaihda pienen sodan pystyttämistäkään: Kristilliset valmiita taistoon! Miksi hihhulit sitten ovat näin sotaisalla tuulella? Joku käski tai siinä kirjassa luki niin?
Elä tässä nyt sitten kristillisesti…
Ja pakkohan se on, kun ei muita vaihtoehtoja anneta, onpa oma vakaumus sitten mikä tahansa. Tämä maa makaa kristillisten arvojen alla ja kirkko heiluttaa tahtipuikkoa myös maallisten lakien sääntelyssä. Sunnuntai on pyhäpäivä. Piste. Pääsiäinen, joulu ja muut kirkolliset pyhät pysäyttävät käytännössä tämän maan, julkista liikennettä myöden. Näitä kristillisiä jäänteitä pidetään yleissivistyksellisinä kulttuuriperintöinä, ainoina oikeina sellaisina, riippumatta ihmisten omasta vapaasta tahdosta. Arkielämässä sen vaikutus on vain pelkkä kiusallinen haitta niille, jotka eivät tahdo hypätä kristillisten kalenterin mukaan.
Ne, jotka vetivät herneitä sensitiiviseen haistimeensa homoillan seurauksena ja erosivat kirkosta, pidetään nyt yleissivistykseltään nollina (no, ainakin yksi heppu pitää): Kristityt maallisella tuomiolla. Pieni yleissivistyksellinen kämmähdys on kyseisellä kirjoittajalla lipsahtanut tekstiin: Siitä huolimatta karvani nousevat pystyyn, kun kiihkomieliset massat käyvät absoluuttisella oikeutuksella pienen vähemmistön – tässä tapauksessa uskovaisten – kimppuun. Pieni vähemmistö..? Lähes 80% suomalaisista on pieni vähemmistö..? Perkele, joku laskee nyt väärin.
Jos kaikille tarkoitettua yleissivistystä on tarkoitus hakea, olisi syytä pitää kirkko erillisenä kerhonaan, johon liittyvät ne, jotka pystyvät uskomaan neitseelliseen sikiämiseen ja muihin mielenkiintoisiin luonnonvastaisuuksiin.
Minä en usko.
Kenen pussista lypsät?
Kun jokainen yksilö joutuu arvioimaan taloudelliset realiteettinsa ja elämään niiden mukaan, on mielenkiintoista, että kaikkien yhteisöjen ei tarvitse näin toimia. Kuten esimerkiksi evankelis-luterilaisen kirkon, joka lypsää myös uskonnottomilta melko messevät massit: Vuonna 2008 kirkolle maksettiin 852 MEUR kirkollisveroa ja 122 MEUR yhteisöveron osuutta, mikä tekee yhteensä 974 MEUR. Kirkon osuus yhteisöveron tuotosta oli 1,75%
Että kyllä kirkolle kuitenkin kelpaa ihan maallinen hyvä, vaikka kaikki maallisen hyvän maksajat eivät kelpaakaan tai ole sitten kuitenkaan tasavertaisia sen kuuluisan jumalan edessä.
On se saatana.
Popularity: 35% [?]
Ylpeä suomalainen
Jossain vaiheessa alkoi tuntua, että suomalaisuus on jotain, minkä mieluiten salaa, kuin kertoo kansallisuuttaan kenellekään. Eihän sitä enää kehtaa sanoa olevansa ylpeä suomalainen, kun muuten on jo joku kenokaulainen nahkatukka narukäsi pystyssä tervehtimässä natsityyliin.
Melkein hävetti, että suomalainen design on jotain, mitä voi löytää puuliiterin lattialta ja liittää hopealankaan maalipurkin kautta (Aarikka) tai jotain sellaista, minkä voi ripustaa ikkunaansa perheen 5-vuotiaan ad/hd-kakaran sotkettua kaikki käsillä olevat kankaat (Marimekko) tai vaikka jotain, jota tulee vahingossa muotoiltua kuin huonon happotripin jälkeen kuumeisena (esim. Aalto-maljakko).
Euroviisuista ja sen tuomista häpeäpilkuista en viitsi edes aloittaa.
Suomalaisista ylpeyttä ei kovin paljoa voinut tuntea silloinkaan, kun hiihtelijät alkoivat jäädä ryppäittäin kiinni dopingista ja osa heistä alkoi sen jälkeen kunnostautua lähinnä skandaalilööpeissä rattijuoppouksien tai muiden tyhmyyksien tiimoilta. Eipä ole päässyt ylpistymään suomalaisuudestaan myöskään silloin, kun suomalaiset ovat liikuskelleet maamme rajojen ulkopuolella ja ovat kunnostautuneet örveltämällä paskat housuissaan kännissä pitkin turistirysiä tai jahtaavat pikkulapsilta näyttäviä seksikumppaneita Thaimaassa.
Kotomaan kamaralla on useammin kuin kerran joutunut tuntemaan myötähäpeää siitä, että perheväkivalta ja lainsäädäntö eivät ole olleet tuttuja keskenään, hädin tuskin puheväleissä edes. Hävettänyt on sivusta katsoa, millä lailla suomalaiset parisuhteitaan hoitavat: Lehtien palstoilla, tekstiviestitse ex-pääministeriä myöden, oikeuslaitoksissa perheväkivallan tai lasten huoltajuuden selvittämiseksi, lastensuojelun tukitoimenpiteiden avustuksella. Myötähäpeän kourissa on saanut kiemurrella joutuessaan näkemään erilaisia “reality”-ohjelmia, kykyjen etsintää täysin lahjattomista tapauksista tai jotain, jonka jälkeen on enää pelkkä mitätön BB-sejase.
Sukupuolinen ja kansallinen identiteetti
Mielikuva suomalaisuudesta on olla nöyrä, pelkäämätön, rehellinen ja sisukas! Nöyryys on vaihtunut tekovaatimattomaan kehujen kerjäämiseen tai pelkästään pelokkaaseen nöyristelyyn, rehellisyys tuntuu olevan toisille pelkkä fraasi “puhun niin totta kuin osaan” tai keino avautua kaikissa mahdollisissa yhteyksissä saadakseen edes sen vartin julkisuutta ja nyt yrittävät natseja muistuttavat homofobiset ja omasta mielestään “maahanmuuttokriittiset roturealistit” varata itselleen vielä sisunkin! Perkele, se ei käy! Se ei kerta kaikkiaan käy.
Onhan se nyt jumalauta, ettei tässä uskalla kohta enää sanoa olevansa suomalaisesta sisustaan ylpeä, ettei tulisi rinnastetuksi natsihenkiseen ryhmittymään, joka muiden selkien takana nimettömänä lymyää tai on alettava hävetä sitä, että osaa kirjoittaa äidinkieltään hyvin ja tuntee aakkosistaan myös b-, d- ja g-kirjaimet, mitä ei voi sanoa monestakaan “kansallismielisestä roturealistista”. Jos tämän kielen ja kansan joku tuhoaa, niin se on juuri se valitettava tosiseikka, että “kansallismieliset” keskittyvät enemmän tekstin suoltamiseen, kuin luetun tekstin ymmärtämiseen. Tai ylipäätään lukemiseen.
Kaunis ja ylpee
Ja on se nyt perkele, ettei enää voi olla omista juuristaan tai kulttuuristaan ylpeä ja silti vielä mahtua elämään rinnan sovussa muiden kulttuureiden kanssa. Ja se se vasta iso perkele onkin, ettei täällä suvaita älykkäitä, sanavalmiita ja itsenäisiä naisia huorittelematta, lesbottelematta tai yrittämättä uhkailla hiljaiseksi, jos he tietävät “kansallismielisiä” enemmän faktoja tai taustoja asioille. Tai tulevat ylipäätään muiden ihmisten kanssa toimeen ja niiden, joiden kanssa ei tulla toimeen, niiden kanssa ei halutakaan olla missään tekemisissä.
Omasta identiteetistään varma ihminen ei pelkää muiden tapoja tai kulttuureita. Omasta seksuaalisuudestaan varman ihmisen ei tarvitse toitottaa suuntautuneisuuttaan ja väittää sitä ainoaksi oikeaksi ja vahtia, etteivät muut poikkea tästä.
Omista vakaumuksistaan ja arvoistaan varma ihminen tietää, että on muitakin ajattelumalleja, mutta säilyttää silti omansa ja antaa muiden pitää omansa. Itsenäisesti ajatteleva ihminen ei tarvitse puuhakerhoja, joissa voi peilata omien ajatuksiensa hyväksyntää muiden samalla lailla ajattelevien keskellä ja mittailla omien mielipiteidensä suosiota.
Vielä kuitenkin on saattanut pitää omasta kansallisylpeydestään sekä rehellisyydestään kiinni, sisukkaasti hammasta purren ja koska moisiin aiemmin luetteluista kansallisista häpeäpilkuista ei itse ole koskaan ollut osallisena, mutta sitä minä en enää sulata, että
kansallisuuteni on yritetty varastaa!
Erityisen vastenmielistä on sellainen, että jokunen tyypillisen pienen rakkikoiran tapaan käyttäytyvä sekarotuinen pelkopurijoiden joukkio omii käyttöönsä vanhoja symboleita ja tahraa ne pienien mieliensä tuottamilla typeryyksillä. Näin on käynyt mm. hannunvaakunalle (alun perin tuontitavaraa, toim.huom) ja suomalaiselle sisulle (täällä syntynyttä ja huippuunsa kehiteltyä).
Suomen lippua ja sen sinivalkoista väritystä häväistään aivan surutta sellaisissa ryhmissä, jonka joukko vanhempiensa vahinkoja on päihdekierteestä selvittyään päättänyt perustaa uskonnollisen hurmoksen yhteyteen. Itse isänmaata, Suomea, raiskataan anaaliin jatkuvasti sellaisen sekarotuisen joukon keskuudessa, jonka värikuula- ja vesipyssyleikeistä selvittyään haluaa leikkiä “herrakansaa”, vaikka se ei onnistunut aiemminkaan -turpaan tuli-, vongaten muita pohjoismaisia poikakerhoja tekemään samaa.
Kansalliset haittaeläimet, sanon minä. Hyi vittu.
Mutta sisuni pidän itse, perkele!
Popularity: 41% [?]
Kuka siellä? Whowhoo..?
Aina aika ajoin joku neropatti päättää keksiä pyörään uudelleen ja alkaa vaatia nettikirjoittelua omalla nimellä tapahtuvaksi. Vain täydellinen netti-uuvatti voi edes möläyttää mitään niin tyhmää. Kuinka monta kertaa pitää todeta, että pöntölle istuminen on turhaa kun paskat on jo housuissa? Sotkut pitää sitten vain siivota jälkikäteen.
Ullan nimi on Ulla.
Suomi on täynnä Virtasia, Korhosia ja vaikka kummalliset etunimet yleistyvätkin, niin vielä riittää yleisen sukunimen viereen yhtä yleinen etunimi. Ja näitä nimikaimoja voi löytyä Suomen joka kolkasta. Ja ulkomailta, tietenkin, mutta vähemmän. Jos kirjoittaja ilmoittaa olevansa Sari Korhonen (joita Enirosta löytyy julkisesti Suomen mitalta 143 osumaa, niitähän ei tietenkään listalta löydy, joiden numero tai tiedot on suojattu) tai Jari Virtanen (Lähde edelleen Eniro, rajaamattoman haun tulos: hakusi tuotti liian monta osumaa, rajattuna Helsinkiin 29 kpl, Helsingin seutu 60 kpl ja Uusimaa: 74 kpl), niin voi olla varma, että joku näistä kirjoittaa nettiin jonnekin omalla nimellään, mutta arvaa kuka? Ja arvaapa sitten sekin, kuka itsenä Jari Virtasena itsensä esittelevä onkin oikeasti nimeltään Arska Jukarainen? Nimimerkkejä vaivaa ihan sama yleisyys, suomalaiset eivät ole kovin mielikuvitusrikkaita. Esimerkkinä google-hausta: Sivuja, joiden kieli on suomi, lady manhattan: Noin 9 360 tulosta. Tämän blogin kirjoittaja ei vastaa kaikista lady manhattaneista, mutta jotta elämä pysyisi jännittävänä, voi kukin valita ne lady manhattanit, jotka itseä miellyttävät eniten yhdistää tämän blogin kirjoittajaan. Ei heilauta vitun karvan vertaa tätä kirjoittajaa.
Tämän nimivaateen taustalla on tietenkin huoli siitä, että internetin nimettömyyttä käytetään väärin, rikolliseen toimintaan. No vittu, herätys, rikoksia on kyllä tehty jo paljon ennen ensimmäistäkään internetliittymää, netti nyt vain tuo esiin sen, mikä on ennen pysynyt siellä “varjoisilla kujilla”. On jotensakin liikuttavaa, kuinka jotkut kuvittelevat oman nimen ja naaman julkistamisen mielipiteensä vieressä siistivän nettikeskustelua. Muistattehan tänäkin vuonna kirjoittaa Joulupukille ja toivoa maailmanrauhaa!
Nimi toinen vain on mulla.
Sanomalehti järjesti oikein raadilleen kyselyn aiheesta: HS-raadin vastaukset kysymykseen: Pitäisikö verkossa kirjoittaa vain omalla nimellä? Vastauksista päätellen ne oli annettu urpåjen korkeanpaikanleiriltä. Varsinaiset kermaperseet, arjesta erkaantuneet snobit, päästelivät läpiä päähänsä enemmän kuin rakkovikainen koira kusee lumeen reikiä. Se on helppoa omalla nimellään huudella, jos ei tarvitse päivittäin rahvaan seassa touhuta, vaan voi aina omassa pikku piirissään pyöriä Matti-Eskon bongailtavana jossain tosi_tärkeässä_tilaisuudessa ja toivoa, että nimi on kirjoitettu paskalehteen oikein, että hiukset on hyvin ja kello näkyy 30 sekunnin haastattelussa ja että viimeinen proggis tulee varmasti mainittua.
Tässä tietenkin on eräs syy, minkä takia jotkut ovat niin kiimaisia sen perään, että vain oma nimi, ei edes rekisteröity nimimerkki, kelpaisi tuottamaan validin mielipiteen. Monella näistä on rahahanojen vuolaus kiinni siitä, kuinka monta kertaa pärställään ja nimellään pääsee esiintymään mediassa. Samasta syystä on ryöminyt esiin joitakin julkisuustyrkkyjä, jotka kuvittelevat omaavansa jotain niin mielenkiintoista, että se täytyy jakaa mahdollisimman monen kanssa. Valitettavasti tissit, tussut ja tyhmyydet eivät ole erityisiä lahjakkuuksia, eivät edes kovin harvinaisia.
Jos et millään arvaa kuka oon…
Toisaalta kuitenkin nämä, joilla on motiivina oma näkyvyys bittimaailmassa, ovat myös usein samoja, jotka ovat suorastaan sairaalloisen kiinnostuneita muiden tekemisistä. Ja sekös ikenestä vetää, jos ei tiedä, kuka on mitäkin mieltä. Varsinkin jos se mielipide sivuaa jotenkin itseä tai lukija tunnistaa/on tunnistavinaan itsensä kirjoituksesta. Asian sisältö on alisteista sille, kuka sen on esittänyt ja jos esittäjä on nimimerkki, pseudonyymi tai alter ego, sen julkilausumat voidaan mitätöidä. Suomessa on kuitenkin valtion päämiehiä myöten käytetty pseudonyymejä/alter egoja kirjoittelulle, eikä tämä menettely vähentänyt pätkääkään asian painoarvoa. Useimmiten nämä eivät myöskään käyttäneet eri nimeä rikolliseen puuhasteluun. Nykyisin jotkut käyttävät. Ja siksi nyt halutaan ampua tykillä kärpästä vaatimalla kaikkia nimelle pantaviksi.
…sanon suoraan sulle sen!
Nettikirjoittelu kuohuttaa joskus tunteita, tunteet voivat vaihdella kuten virtuaalielämän ulkopuolellakin, ihastuksesta raivoon ja kaikkeen siltä väliltä. Kaikki mielipiteet eivät kuitenkaan muodostu pelkästään tunteen perusteella ja tässä on yksi syy, miksi toiset haluavat kirjoittaa mielipiteensä ilman, että kuittaa sitä omalla nimellään. Se ei silti tarkoita sitä, etteikö mielipide voisi olla harkittu, hyvin perusteltu ja lain puitteissa ilmaistu, mutta mielipiteensä aiheuttamien tunnepohjaisten purkausten lukeminen sähköpostistaan tai kuuleminen puhelimestaan on tylsä harrastus, joten nimimerkin käyttäminen suodattaa tätä edes hieman. Mielipiteensä takana voi silti seistä ryhdikkäänä, vaikka asettaakin rajoituksia sille, kenet haluaa aivan lähipiiriinsä tai keiden kanssa haluaa ylipäätään olla tekemisissä.
Ja vaikka sosiaalista mediaa käytetäänkin nykyisin paljon oman tykättävyytensä mittailuun, julkisuuden tavoitteluun tai kumppanin hakemiseen, tämäkään ei ensisijaisesti ole kaikkien nettiä käyttävien ensisijainen tarkoitus. Nämäkin suodattuvat faniposteista mukavasti nimimerkkiä käyttämällä. Tämä ei tarkoita kuitenkaan sitä, etteikö nettiä voisi käyttää myös näihin tarkoituksiin ja se on ihan ok, mutta ei pidä olettaa kaikkien haluavan samaa kuin mitä itse haluaa.
Jollei internet liittymiä ja käyttöoikeuksia aleta myydä samaan tapaan kuin pankkitilien avaaminen ja käyttö tapahtuu, ei ole pienintäkään mahdollisuutta tarkistaa, että kirjoittaja on juuri se, joka väittää olevansa. Eikä se sittenkään ole ihan 100% varmaa. Sitä paitsi, nyt on aivan liian myöhäistä, homma karkasi lapasesta jo.
Popularity: 21% [?]
