Tirkistely
Varsinainen voyeurismi on luonteeltaan seksuaalista ja onnellisin tilanne lienee se, että voyeuristi tapaa ekshibitionismiin suuntautuneen kumppanin. Win-win-tilanne.
Iltapäivälehdet ja muu “keltainen lehdistö” ovat pitäneet huolta siitä, että meissä jokaisessa asuu nykyään pieni tirkistelijä. Eikä valinnanvaraa enää edes ole, tirkistely on jo pakkopullaa, halusipa tai ei. Pelkkä poistuminen oman kodin rauhasta tekee ihmisestä tirkistelijän, aina ei edes tarvitse poistua kotoaan, riittää jos käyttää internetin ihmeellistä maailmaa. Nykyään et voi asioida päivittäistavarakaupassa saamatta tietoosi jonkun yksittäisen ihmisen henkilökohtaisesta elämästä tietoja, riippumatta siitä, onko tämä ihminen antanut nämä yksityiskohtaiset tietonsa julkiseen levitykseen omasta tahdostaan ja ovatko kaikki julkaistut tiedot edes tosia. Et voi poistua liikkeestä ohittamatta maksupistettä (tai ei sitä ainakaan voi suositella) ja poikkeuksetta sen vieressä on lehtiteline, jossa yleensä iltapäivälehtien kelta-mustat lööpit kirkuvat ajankohtaista ja uusinta juorua. Jollet ole umpisokea, et voi välttää näitä “päivänpolttavia aiheita”.
Internetin ihmeellinen maailma on vienyt tirkistelyn täysin uusiin ulottuvuuksiin ja nykyisin tirkistelyntarvettaan voivat toteuttaa kaikki kenellekään taipumustaan paljastamatta ja vieläpä lähes ilmaiseksi, mutta yleensä harrastukseensa uponnut haluaa jakaa tirkistelylöytönsä muiden kanssa. Osa ei pidä pahana pientä maksuakaan siitä ilosta, että voi tirkistellä muita ja muiden tekemisiä.
Kuka tirkistelee ja kuka paljastelee?
Nettitirkistelijöillä ja -paljastelijoilla tuntuu olevan yhteistä se, että he hakevat massojen hyväksyntää, virtuaalilempeä ja nostetta ilmeisesti muuten merkityksettömältä tuntuvaan elämäänsä. Sekä tirkistelijät että paljastelijat myös luulevat, että harraste on mahdollista pitää hallinnassa. Valitettavan usein käy niin, että harraste saa pakkomielteisiä muotoja, eikä paljastelija tai tirkistelijä enää itsekään tajua harrastuksestaan tulleen päätoimen. Kolinaa PANUhuoneesta otti esiin kaksi naista, Johanna Tukiaisen ja Rakel Liekin, jotka molemmat ovat antautuneet tirkisteltäviksi: Julkkis, lööppijulkkis ja turha julkkis. Näiden naisten välillä on kuitenkin valtava ero, eikä pelkästään se, että toinen vain “antaa ymmärtää ja toinen on oikeasti ymmärtänyt antaa“. Enkä nyt tarkoita seksiä.
Toiselle lusikalla annettu…
Yhteistä näille naisille on, että molemmat ovat hakeneet elinkeinonsa saman alueen eri reunamilta, seksistä. Johannan ja Rakelin suurin ero on se, että vaikka Johanna antaa ymmärtää, niin hän ei ymmärrä antaa, koska mitään annettavaa ei ole ja Rakel taas on ymmärtänyt antaa, eikä silti vielä ole ammentanut lähdettään tyhjäksi, hänellä siis on yhä edelleen annettavaa. Johanna ei edelleenkään ymmärrä, että Halmeen poistuttua kuvioista, on hän ehdolla valtakunnan sirkussian roolin ja hän yhä vielä yrittää epätoivoisesti pikakelaten työntää julkisuuteen vähäpätöisimmätkin vaiheet elämästään. Panu arvelee, että Johanna on aivan aidosti oma itsensä, ehkä kiltti ja viatonkin, mutta ainakin varmasti höpsö ja säälittävä. Ulkokuori täyteaineita ja sisus… vähäistä ja sekin vähä sekaista. Johannaa myös varmasti rakastetaan, ainakin hänen perheensä, sukulaisetkin, ja nykyään myös jumala.
… mutta kauha ammentaa toisaalla
Rakel on nuoresta iästään huolimatta tehnyt jo yhden oikean uran, ihan reilusti pornoteollisuuden parissa. Lihat ovat olleet levällään, näin päin ja noin päin, zoomattu on joka karvankasvun paikka. Missään vaiheessa Rakel ei ole puolustellut tekemisiään, vaikka selittämään on joutunut, useammin kuin kerran. Rakel ei kuitenkaan uranvaihdosta, pornonäyttelijästä kuvataiteilijaksi, ole suostunut häpeämään aiempaa ammattiaan: KULISSIEN TAKANA – Kuvataiteilija, journalisti ja entinen pornotähti Rakel Liekki. Ja mitään syytä ei olekaan hävetä, job well done! Todennäköisesti, mikäli Rakel jossain vaiheessa menestyy laajemminkin tai yrittää vakavoitua esimerkiksi politiikkaan, tämä pornotähti-ammatti tulee puremaan häntä nilkkaan. Toivottavasti Rakel pitää päänsä pystyssä yhä vielä silloinkin.
Johanna on sen sijaan jo ehtinyt hävetä musiikillista antiaan, surkeaa renkutusta nimeltä Lööppijulkkis. Syytä onkin.
Pata ja kattila…
ovat tässä tapauksessa täysin eri sarjaa, toinen on laadukas ja toinen monessa, itse aiheuttamassaan, sopassa karrelle kärähtänyt. Rakel on pitänyt laadukkaan linjansa, eikä hänen jäljiltään ole yleisesti luettavissa mediasta, edes Facebookista mitään, mikä nolaisi hänet tai veisi uskottavuuden koko ihmiseltä. Johannalta tämä ei ole oikein onnistunut, eikä sisar Julia ole yhtään sen kummoisempi. Molemmilla sisarilla vaikuttaa olevan tapana vuodattaa ensimmäinen (ja ainoa?) päähän osunut ajatuksentynkä Facebookiin. Näitä ajatuspieruja sitten keräillään ja linkitetään kuvapalveluihin naurettavaksi ja jos klikkaat linkkiä FB-kaverin seinällä, on sinustakin tullut pahainen tirkistelijä: http://pics.kuvaton.com/bshit/1_tuksu.jpg . Johanna ei ole myöskään oikein löytänyt linjaansa sen suhteen, onko hän kaino ja vieteltävissä vai pelkästään aggressiivinen tyrkky. Johannan FB-seinä on avoin, ainakin vielä tätä kirjoittaessa, ja siellä hänen …eeeh… managerinsa(?) kaipailee Jossua lukemaan sähköpostiaan. Kommentoin tälle ihmiselle, Tuija Järviselle, että hän muistuttaisi Johannaa, että kolmen promillen tuolla puolen ei ole paras aika avautua nettiin ja laitoin tuon kuvalinkin myös tiedoksi… ja toivottavasti myös opiksi. Jossu ei tykännyt.
Panu esitti epäilyn, että ihmiset ovat yksinkertaisesti vihaisia itselleen siitä, kun joutuvat häpeillen myöntämään olevansa kiinnostuneita Tukiaisesta, vaikka ei yhtään huvittaisi.
Vaikka Panu saattaa olla osittain oikeassa, niin olen tästä asiasta eri mieltä. Oikeasti, suurimmalle osalle ihmisistä sisarukset Tukiainen on täysin yhdentekeviä, elämä soljuu jouhevasti ja unet pysyvät makoisina joka yö, vaikka ei koskaan kuulisi kummastakaan koppelosta sanaakaan. Mutta niin syvää korpea tai syrjäistä paikkaa ei ole, etteikö jostain taas ilmaantuisi jompi kumpi kuplimaan vähäpätöisen ihmissuhde- tai muun sopan seurauksena.
Halvalla (panemalla) ei saa hyvää?
Jos tässä jollekin on edes ärtynyt, niin niille, jotka antavat Jossu-paralle toivoa siitä, että hän olisi oikeasti hyvä esiintyjä, glamour tai millään muullakaan tavalla edes kiinnostava. Hänen FB-seinälleen vuodattavat ihmiset ilmeisesti toivovat Tuksun tekevän jonkun reality checkkauksen koskien omia avujaan, mutta he vain palkitsevat rikkinäisen ja hukassa olevan ihmisen harhoja omasta tärkeydestään. Toivomukset Jossun kuolemasta ovat jo matalammalla kuin se rima, jonka Jossu itse alittaa.
Rakel sen sijaan on yhä kiinnostava, vaikka hän pitääkin vaatteet yllään, eikä edes hölskytä lihojaan musiikin tahdissa, kuten Jossu ja Julle. Rakelin pikkurillin kynnenpäässäkin on enemmän glamouria ja kiinnostavuutta kuin yhdessäkään Tukiaisessa. Rakel ei tirkistele maailmaa pelkästää oman persereikänsä läpi, vaan oikeasti tajuaa ympärillään tapahtuvia asioita. Eikä uskottavuutta vähennä yhtään se, että Rakelilla, upeasta naisellisuudesta huolimatta on munaa ja Rakel tuntee munansa: http://www.irtimunmunista.fi/
Popularity: 20% [?]
(S)Avuttomuutta
Tiedon puute ei ole syynä sille, että ihmiset tupakoivat Suomessa. Jokainen tupakoiva tietää, kuinka vaarallinen hänen haiseva harrastuksensa on. Kuitenkin jokaisella tupakoivalla on käsitys, että juuri hän on poikkeus säännöstä, ryhmässä joka kuolee usein aikaisemmin ja tuskallisemmin kuin moni muu, joka ei tupakoi, ole koskaan tupakoinut tai on lopettanut tupakoinnin. Jokaisella tupakoivalla on myös käsitys, että tupakkaan sijoittamillaan rahoilla, jotka siis vedetään savuna ilmaan, hän on lunastanut paikkansa julkisessa terveydenhuollossa hoidokkina tupakkaverojen muodossa. Vaikka ne tupakat olisi ostettukin tax freena jostain muualta tai halpoina kopioina Porvoon moottoritien varresta.
Tupakointia puolustetaan kiihkeästi jokaisen omaan päätäntävaltaan kuuluvana oikeutena, mutta tosiasia on, että jos tupakointi ja sen lieveilmiöt putkahtaisivat ihmisten tietoon vasta nyt, se kiellettäisiin välittömästi yhtenä vaarallisimpina myrkkyinä. Jokainen tupakoiva kuvittelee aiheuttavansa haittaa vain itselleen ja olemaan valmis elämään tämän päätöksensä kanssa, mutta kun keuhkoahtauma supistaa palkeita, kelpaa jokaiselle julkisista verovaroista subventoitu happipullo.
Tupakkateollisuus ja tupakoijat itse ovat sitä mieltä, ettei elämästä selviä hengissä kukaan, mutta kai elämänlaadullakin on jotain merkitystä. Molemmat ovat myös sitä mieltä, että tupakoinnin osuutta sairauksiin ja kuolemiin ei ole kiistatta todistettu. Ei tietenkään ole, edes lääketiede ei ole niin täsmällistä, vaan suurin osa ihmisistä mahtuu erilaisilta arvoiltaan joidenkin tiettyjen rajojen sisään ollakseen kyllin terveitä. Ainoa mikä voidaan lopussa todeta täysin varmasti on “kuoli, koska menetti henkensä”.
Eurooppa (s)avustaa
Euroopan komissio on nostanut kissan pöydälle ja pohtii, voisiko tupakoinnin oikeasti lakkauttaa. Varoitus pelottaa tupakkaihmisiä – Eurooppa on savuton 2012? No tuskinpa, ainakaan noin nopealla aikataululla, mutta muuten: Miksei?
Miksi tupakoinnin pitäisi olla Euroopassa, tai ylipäätään yhtään missään sellainen “pyhä lehmä”, ettei siihen saisi tai pitäisi tarttua? Pyritäänhän muitakin itsensä vahingoittamisen keinoja estelemään. Koska länsimaat alkavat valistuksen purressa muuttua yhä savuttomammaksi, paitsi alimpien sosiaaliluokkien kohdalta, on tupakkateollisuuden haettava uusia markkinoita kehitysmaista ja oppimattomien seassa ei mainospuheilla ole mieltä eikä määrää: Kehitysmaiden naisista tupakkayhtiöiden uusi markkinarako
Naisille tupakointia mainostetaan esimerkiksi helpolla synnytyksellä: Jos nainen tupakoi, lapsi ei kasva kovin suureksi. Tämän vuoksi synnytys helpottuu eikä ole niin kivulias.
Sillä lailla. Jos ei jano, nälkä tai kulkutaudit tapa, niin ainahan voidaan tarjota tupakkaa!
Uus(s)avuton
Tupakointi menee toisille niin nahan alle, että siitä tulee osa persoonaa, omaa identiteettiä, että kaikkinainen rajoittaminen koetaan epäoikeudenmukaiseksi hyökkäykseksi: Tupakkataukojen takia irtisanottu ei saanut korvauksia. Voi vittu, mitähän vielä?! Kanne työnantajaa vastaan on tasan yhtä tyhmä kuin amerikkalaisten yrittämät joukkokanteet tupakkayhtiöitä vastaan koska tupakka on vaarallista! Tässon uutinen: Tupakasta ei sairastu, eikä tupakkaan kuole, JOS EI TUPAKOI ja kenenkään ei ole henkensä pitimiksi pakko tupakoida! Seuraavaksi varmaan nähdään kanteita, kun työnantajan tarjoama automaattisumppi aiheuttaa vatsakipua ja ripulia heti kymmenennen kupillisen jälkeen… Tai että työnantaja on aiheuttanut pahaa mieltä duunarille edellyttämällä työaikana työntekoa… Perkele.
Siivoton ja haiseva (s)avu(s)tus
Ravintolat Suomessa ovat savuttomia, eikä janoinen kansa ole kokonaan ravintolassa asiointia lopettanut. Ravintoloitsijat pelkäsivät asiakaskadon vievän yrityksen konkurssiin savuttomuuden vuoksi, mutta jos sisällä tupakointi on ravintolavalinnan kriteerinä, niin asiakaskunta ei todennäköisesti ole kovin rahakasta ja sivistynyttä. Työpaikoilla tupakkahuoneet on lakkautettu, vaikka vielä 70- ja 80-luvuilla työpisteissä tupakoitiin aivan avoimesti ja poistumatta työn äärestä. Tupakointi on nyt siirtynyt Suomessa pysyvästi ulkotiloihin, hyvä niin. Vai onko?
No ei. Eipä tietenkään ole. Koska ulkoilma on enää ainoa paikka, jossa tupakointia edes jotenkin vielä toistaiseksi siedetään, katsoo tupakoitsija oikeudekseen panna palamaan missä ja milloin vain, kunhan on ulkona. Vaikka sitten suuressa yleisötapahtumassa, bussipysäkillä, kenen tahansa pihalla, yleisissä puistoissa, rannoilla… Ja mihin sitten tämän harrastuksen todisteet jäävät, nieleekö tupakoija polttamatta jääneen stumpin? No ei, se tietenkin heitetään maahan, joskus poljetaan sössöksi tai sitten vain jätetään käryämään siihen, mihin se sattui sneppaamalla tai heittämällä päätymään. Ja uusi savuke laitetaan palamaan pian edellisen perään, vaikka ympärillä kukaan muu ei tupakoisi. Ollaanhan sitä ulkoilmassa…
(Suurin) osa tupakoivista menettää kuitenkin kykynsä haistaa, eikä edes huomaa hajuhaittaansa ihmisten parissa. Tässon toinen uutinen: Muut kyllä huomaavat ja kärsivät löyhkästäsi. Ne joilla vielä jotain aistinsoluja on jäljellä hajujen suhteen, pyrkivät peittämään hajua jollain hajusteella, yleensä yliannostellen, jolloin hajupommi on kaksinkertainen. Hengityksen lemua peitellään pastilleilla tai purukumilla, mutta yritys on toivoton. Tupakanhajua ei voi peittää, se tunkee joka henkäisyllä ja jokaisesta huokosesta muiden nenään. Tupakoitsijan esineet, vaatteet ja hiukset haisevat aina, eikä sellaisia esineitä voi kierrättää, ne ovat pelkästään kaatopaikkatavaraa. Ei ole mitään erehtymisen varaa siinä, tunnistaako tupakoijan ihmisjoukosta. Sen haistaa jo viisi metriä vastatuuleenkin. Edes tupakoija itse ei aina siedä omaa hajuaan ja harva enää tupakoi sisätiloissa silloinkaan, kun se olisi mahdollista. Tupakoitu asunto tai auto ei käy kaupaksi, haju karkottaa kaikki ja tupakkaremontti on työläs sekä kallis. Tupakoivat eivät saa helposti edes vuokra-asuntoa enää nykyään ja työpaikkaan palkataan mieluummin tupakoimaton.
Onkin kummallista, että ne jotka luottavat rautaiseen terveyteensä niin paljon, ettei tupakointi sitä vahingoita, saattavat kuitenkin hysteerisesti varjella ulkonäköään, mutta tärvelevät sen tupakan hajuhaitoilla. Tupakointi vaikuttaa nykyään myös kumppanivalintaan merkittävästi, haisuleita ei halua kukaan. Joskus kauan sitten markkinamiesten mielestä tupakointi oli merkkinä vauraudesta, menestyksestä ja “ajan hermolla” pysymisestä, nykyisin se on jäänyt lähinnä vain alimpien sosiaaliluokkien puuhaksi. Tässä joukossa on jopa vanhempia, jotka hakevat lapsilleen savukkeita ennen laillista täysi-ikää tai antavat suoraan “tupakkarahaa”! Tämä siitäkin huolimatta, että jopa tupakointi autossa, jossa lapsia kyydissä ajatellaan lailla kiellettäväksi asiaksi. Joka viides tupakoiva nuori saa tupakat vanhemmiltaan. Sillä lailla. Aivan uskomatonta!
Terveysterroristi
Tupakoijan mielestä hän itse on pienempi paha, kuin esimerkiksi ylipainoinen. Njoo, mutta syömättä ei kukaan voi olla loputtomiin, eikä kukaan käristä ruokaansa tahallaan tuhkaksi sen terveellisyyden tai nautinnollisuuden vuoksi, tupakoimatta taas voi elää kuka tahansa ihan koko (loppu)elämänsä. Tupakoijan mielestä tupakointia vastustava on terveysterroristi ja tupakoimattoman mielestä taas tupakoija aiheuttaa vaaraa sekä itselleen, että ympäristölle tupakoimalla, siis terrorisoi.
Tupakoinnin lopettamiseen on kehitelty lukuisa määrä apukeinoja, nikotiinivalmisteet, lääkitys, hypnoosi, akupunktio… Jokainen tupakoija on yrittänyt tai tulee yrittämään lopettamista jossain vaiheessa. Monet onnistuvat. Nikotiiniriippuvuus on yleisin syy tupakoinnin jatkamisen taustalla. Nikotiiniriippuvuuden vahvuutta ja vieroitusoireiden vaikeutta liioitellaan suuresti ja miljoonat tupakoijat on saatu uskomaan tähän. Nikotiini on mm. keskushermostoon vaikuttava myrkky ja jos laittaa kaverin lasiin mojovan tujauksen nikotiinia, joutuu syytteeseen myrkyttämisestä, mutta jos tarjoaa kaverille nortin kerrallaan, ei sanktiota tule.
Lopputulos on kuitenkin sama ennen pitkää.
Kuva: http://paradoxoff.com/quit-smoking-ads.html
Popularity: 25% [?]
Lahjattomien sesonki
Rakas Joulupukki
Kirjoitan sinulle taas pitkästä aikaa, yhä lapsenuskoisena, että pusseissasi on vielä lahjoja jäljellä niille, joilta ne täysin puuttuvat. Minä olen onneksi osuuteni saanut, enkä siksi pyydä nyt itselleni mitään.
Aloitetaan pienemmistä toiveista, että ehdit sopeutua raskaan sarjan toiveisiin:
Hyvää joulunalusaikaa/joulunodotusta
Voitko, rakas Joulupukki, tuoda kaikille niille kunnollisen kalenterin, jossa selkeästi mainitaan joulun olevan joka vuosi samalla paikallaan, jotta pelokkainkin voisi rauhassa luottaa joulun pamahtavan vietettäväksi ihan joka vuosi ja ajallaan. Eikä sen tuloon tarvita mitään erityisiä rituaaleja, joilla värvätään toivottelemalla kaikkia muitakin odottamaan asiaa, joka saapuu joka tapauksessa ihan odottamatta eteen. Kunhan kalenterissa vain päästään oikealle sivulle. Ja voitko tehdä myös selväksi, että sama koskee pääsiäistä, juhannusta ja myös vuodenaikoja, paitsi syksyä, joka tuntuu puuttuvan useamman kuin yhden palveluntarjoajan kalenterista. Tuo heille ihan oma speciaalikalenteri for apes.
Muistathan myös merkitä tuomiisi lahjakalentereihin isän- ja äitienpäivät ja muistutuksen siitä, että kaikkien äipylit eivät lue internetissä keskustelupalstoja, saati sitten osaisi yhdistää näitä toivotteluja itseensä, kun niin monessa paikassa saa anonyyminäkin kirjoittaa. Muistuta myös, että vaikka elämä on lahja, ei joka aamuinen herääminen ja sen listaaminen sosiaaliseen mediaan ole välttämättä samanlainen lahja muille kuin saajalle itselleen.
Lahjat esiin!
Hyvä Joulupukki, olen esittänyt tästä aiheesta jo useita hiljaisia pyyntöjä virkaveljellesi “Korkeammalle Voimalle”, mutta huomaan hänen kykynsä olevan rajallinen tämän toiveen toteuttamisen suhteen. Siksi käännyn asiassa puoleesi, koska haluan edelleen pitää lapsenuskostani kiinni. Jos on kerran pakko olla kilpailuita, joissa julkisesti mittautetaan sitä, kuka tykkää kenestäkin (tämä toivomus ei koska poliittisia äänestyksiä, siitä teen toiveen erikseen, ole valmis!) niin voitko antaa niitä lahjoja niille oikeasti, joilta muidenkin lahjojen ollessa vähäiset puuttuu kokonaan itsekritiikki ja rakastavat läheiset, jotka estäisivät heitä menemästä paljastamaan lahjattomuutensa julkisesti.
Voitko myös tehdä selväksi, että julkinen paneskelu televisio-ohjelmassa ei ole lahja, kyky tai talentti ja vaikka leuka aukeaisikin isommankin molon nielaisuun, ei se vielä ole todiste siitä että leuan aukeaminen ilman moloa tuottaisi lahjakasta laulua oikeaan mikrofoniin. Selvennä myös sitä seikkaa, että lahjakkuuden määrä ei lisäänny yhtään vaikka saisikin paskalehden maksamaan itselleen hiustenpidennykset, silikonia, rakennekynsiä tai matkan Teneriffalle, silloin puhutaan lahjoista, ei lahjakkuudesta. Voisit myös korostaa sitä tosiseikkaa, että jos on lahja olla huipulla yhdessä asiassa, se ei automaattisesti tarkoita sitä, että kaikki asiat hoituisivat yhtä lahjakkaasti.
Pussit tyhjäksi!
Ja aina vain vaikeampiin toiveisiin edetään: Rakas Joulupukki, voitko tuoda jotain, jolla saadaan vähennettyä uusavuttomuutta ja realistista tietoa, ettei lapsen siittäminen tai synnyttäminen pätevöitä, eikä oikeuta automaattisesti mihinkään, se kertoo vain lisääntymiselimien toiminnasta. Ja voitko, kiltti kiltti Joulupukki, yrittää saada kaikkia äipyleitä ja heidän lastensa oletettuja isiä ymmärtämään, että kasvatus- ja elatusvastuu kuuluu ensisijaisesti sille, jonka lisääntymiselimet ovat toimineet. Myös “vahinko”raskauksista vastuu kuuluu vanhemmille, ei yhteiskunnalle, eikä perheensä elatusta voi perustaa pelkkien sosiaalitukien varaan. Anna heille edes lahjoja käydä peruskoulunsa loppuun, että pääsevät terveyskasvatuksensa tunnilla kohtaan Ehkäisyvälineet ja niiden oikea käyttö ja että he oikeasti löytäisivät itsestään edes yhden lahjan työllistyäkseen edes jossain ammatissa.
Koska tämä valistuspuoli on pahan kerran pettänyt noin yleisesti, voi tämä viimeisin toive olla sinullekin liikaa, mutta tuo kaikille lahjattomille edes paljon, paljon, paaaaaaaaaljon ehkäisyvälineitä. Voitko tuoda myös tarralenkkareita niille lahjattomille, jotka yrittävät rämpiä itseään suurempien lahjakkuuksien jalanjäljillä taitavan ja lahjakkaan vittuilun vaikeassa maastossa?
Kiitos.
Popularity: 29% [?]
Vammaiselle SAA nauraa!
Varsinkin jos hän kirjoittaa loistavia tekstejä tai tekee suurenmoista stand-up-komiikkaa. Ajoittain silmäilemässäni blogissa: Vammaisen vartalon kuvat oli aivan hillittömän hyvä juttu YouTube-linkkeineen: Rolling Hunk. Nauroin aivan sairaasti. (Sallittakoon tämä kielikuva tässä… tai no vittu, sama se mulle mitä te sallitte, minähän kirjoitan mitä huvittaa.)
Tiedän tarttuvani arkaluontoiseen aiheeseen: “Vammaishuumori” jakaa ihmisiä tehokkaammin kuin mikään muu kategoriointi koskaan pystyisi, mutta minusta huumori on huumoria, tekeepä sitä sitten avuiltaan minkälaiset ihmiset hyvänsä. Minusta huumoria on vain hyvää tai huonoa. Todennäköisesti minua olisi naurattanut samat videopätkät silti, vaikka tekijänä olisi ollut täysin “vammaton”.
Kuitenkin tässä tapauksessa tekijä ilmeisesti on pysyvästi pyörätuolissa ja komiikka, jota hän esittää, toimii monella tasolla; itseironisena, mutta toisaalta myös keskisormenomaisena viittauksena sille, kuinka helposti jätetään huomiotta se, että kaikki vammat eivät haittaa tai estä ajattelua tai esiin astumista muussakin roolissa kuin statistina vammaisista kertovissa ohjelmissa. Vammaisista kertovissa ohjelmissakin tunnustuksen saa yleensä ohjelman kokoonkasaaja “humaanista otteestaan” tai muun vastaavan lässynlässy-kukkahattu-paskan perusteella, itse pääroolissa oleva vammainen, haastateltu ja elämäänsä tutkijan päästänyt saa hyvällä tuurilla palkakseen playstationin ja nopean varttinsa julkisuudessa.
Jos joku tietää oikeasti vammaisen tekemän ohjelman saaneen jonkin palkinnon, haluaisin kuulla siitä.
Minua on naurattanut myös sellainen tilanne, jossa vaikeasti vammainen poika oli pyörätuolissa eriasteisine vammaisine ystävineen kahvilla, keskustelu oli vilkasta, mutta huomiota herättävää, koska vammalle tyypillisesti vilkkaasti puhuvalla pojalla oli vaikeuksia hallita äänensä voimakkuutta. Äänen sointi oli myös tyypillisesti “vammainen”. Ryhmä naureskeli ja piti hauskaa keskenään ja äänessä ollut poika, joka nauroi itse eniten, piti päällään paitaa, jossa luki HARMITON HULLU. Sekin oli minusta monella eri tasolla huvittavaa.
Nauroin myös aikanaan tälle, alunperin nastyfoorumilla näkemälleni kuvalle (joka toivoakseni löytyy takaisin aikanaan oikealle paikalleen):
Joo, tiedostan kyllä vammani.
Popularity: 18% [?]
Missä, oi missä?
Missä vitussa piilee kaikki ne hyvät tekstit, joita viitsii lukea tuntematta kiusaantuneisuutta kirjoittajan puolesta? Kuinka mielelläni laittaisin linkkilistalleni blogeja, sivustoja ja kaikkea sellaista, joiden lukemiseen/katsomiseen käyttää mielellään aikaa. Ottaisin ilolla osaa kommentoimalla jotain siedettävää tekstiä.
Toistaiseksi miltään keskitetyltä sivustolta ei ole apua löytynyt, useimmat ovat täynnä pissaliisojen “Näin peität lihasi trendirytkyillä” tai uusavuttomille suunnattujen “Jauheliha paistetaan pannulla, maustetaan vähintään suolalla ja syödään haarukalla” ja muiden vastaavien riemukulkua. Jossain täytyy olla blogeja ja muista sivustoja, joita kirjoittavat kielitaitoiset ihmiset ja joilla on jotain omaperäistä sanottavaa!
Ei kai tämän kansan alennustila voi olla kasaantuneena eri sosiaalisiin medioihin, joissa jaellaan virtuaalitikkareita ja -haleja tuikituntemattomille ihmisille. Herranen aika sentään, myös mielikuvitushahmoille! Ei kai tämä pieni kielialue ole täynnä oikeinkirjoitustaidotonta, seksinnälkäistä päihdekäyttäjää, joiden suurin onni on esitellä erilaisia jäykkä- ja punaniskaisia (elämän)arvojaan?
APUA!
Popularity: 17% [?]
