Suomalainen monarkia
Se on aika surkeeta tuolla muualla suuressa maailmassa ja naapurissa Ruotsissa, kun niiden kuninkaallisten pitää syntyä ihan tiettyyn sukuun ollakseen kuninkaallisia. Onneksi Suomessa on paljon helpompaa. Suomessa ei tarvitse syntyä tiettyyn sukuun, riittää kun genitaalit ylipäätään toimii, niin prinssiä ja prinsessaa pukkaa vinoon pinoon. Ja ulkomaisilla kuninkaallisilla on sekin huono puoli, että kertaalleen valittu puoliso on pidettävä tai menee koko kuninkaallisuus. Suomalaisessa monarkiassa tämä pikku yksityiskohta ei rajoita lainkaan, puolisoa voi vaihdella sukkia nopeammin ja silti jokaisen kanssa tulee prinssiä ja prinsessaa! Aivan ihQuuuu! Ulkomaan elävillä on kaiken lisäksi niin pikkumaista, että ENSIN valitaan puoliso ja hoidetaan sen kanssa juridiset manööverit ja SITTEN vasta aletaan tekemään niitä pikku monarkkeja, mutta Suomessa ei olla ollenkaan näin pilkun päälle, ensin tehdään se pikku kuninkaallinen ja sen jälkeen etsitään joku, jonka kanssa pikku monarkin mutsistakin veivataan prinsessa. Tosin vain yhdeksi päiväksi kerrallaan, joten tämä selittänee tiheän vaihtuvuuden…
Ulkomaan elävillä kuninkaallisilla on kaikenlaisia edustushommia jatkuvasti, mutta kyllä suomalainen monarkki osuutensa tekee edustamisesta.Vihille mennessä kun järjestetään oikein kaikilla mausteilla olevat prinsessahäät, maksoi mitä maksoi ja maksoi ne sitten kuka tahansa. Hieman myöhemmin edustus siirtyy avioerotilastoihin ja käräjille huoltajuuskiistoihin. Edustusta voi olla myös maksuhäiriömerkinnöissä, koska prinsessahäitä ei välttämättä ole ehditty maksaa ennen eroa. Sitä paitsi, maksaa aivan älyttömästi olla mauton sekä näyttää halvalta ja kaikenlaiseen häähömppäkrumeluureihin erikoistuneet liikkeet nettoavat aivan vitusti. Lähiön prinsessa kun naimisiin menee, sen pitää tapahtua kaikki hyvän maun raamit revitellen. Prinsessan puolison tehtäväksi kyseisenä päivänä jää lähinnä edustaa hovinarrina kolmen promillen tuolla puolen.
Ulkomaalaisilla kuninkaallisilla on sellaistakin kurjuutta, että niiden on pakko opiskella ja sen jälkeen tehdä töitä. Suomen kuninkaallisille riittää juuri ja juuri läpäisty peruskoulu, varsinkin turvallisesti taluteltuna EMU-, ESY-, EHA- ja ELA-pienryhmistä käsin. Ja pakkoruotsia voi vastustaa, sillä saa peiteltyä sen, ettei tuo vieraitten kielien mongertaminen onnistu FUCK, SHIT ja HELL YEAH mylväisyjä lukuun ottamatta. Onhan sitä tietenkin suomalaisissakin monarkeissa joitakin kunnianhimoisempia tapauksia ja ne käy peruskoulun jatkoksi vielä amiksen suurtalouskokki-linjan tai alkavat lähihoitajiksi. Ja kaikki Suomen kuninkaalliset ovat enemmän tai vähemmän musikaalisia, kuten tuhansien lähiöiden karaokekapakat todistavat. Omasta mielestään he ovat enemmän, yleisön mielestä yleensä vähemmän. Tämä ei kuitenkaan estä löytämätöntä rock-staraa jatkamasta sitkeästi erilaisten instrumenttien pahoinpitelyä päätoimisesti, proosallisemmat ansiotyöt unohtaen.
Kuninkaallisissa perheissä on tietenkin, ei kuitenkaan aina, kuninkaansa ja kuningas tarvitsee linnan. Yllättävän monelle suomalaiselle monarkille linna onkin erittäin tuttu paikka. Ovat suorastaan matkailleet linnasta linnaan. Monen täysihoitoa linnassaan nauttivan kurkon on vienyt perille kurkon puolisonsa avustuksella tehdyt kotityöt : On tullut tarjoiltua prinsessansa naamariin hieman sävyä “royal blue and purple”. Useammin kuin kerran, “mut ku se on selvinpäin niin ihQ!!!111!!!” Sen lisäksi kotimainen kurko edustaan erittäin hyvin rattijuopumus- (Lehti: Suomalaisilla synkkä rattijuoppohistoria) ja väkivaltarikostilastoissa (Väkivalta parisuhteessa ja perheessä). Koska Suomessa ei monarkeista ole pulaa, ei liene ihme, että kuningas ei aina löydä oman kotiprinsessansa hoteisiin, vaan polkaisee naapurin prinsessaa. Tästä ei yleensä hyvä heilu, vaikka kunkku parhaansa tekeekin heiluessaan teräaseistettuna, nykyisin yhä enemmän tuliaseistettuna ( Toistakymmentä ihmistä tappeli tai nujakoi viime yönä).
Kaikista vähimmällä työllä pääsee kuninkaalliseksi osallistumalla Tangomarkkinoille, siellä pään avasi aikanaan Arja Koriseva ja Jari Sillanpää, siitä pitäen meillä onkin kruunattu joka vuosi tangokuningattareksi Arja Korisevan kopio, joka päräyttää laulaessaan esikuvansa mukaan R-kirjainta ainoastaan sanaan PERKELE sopivasti. Ja koska kopioiden laatu yleensä ennen pitkää huononee, seuraavaksi meillä varmaankin tangokuningattareksi kruunataan Marja Tyrni Turun Pallivahasta.
Perkele, Suomessa ei tarvitse olla edes ihminen päästäkseen kuninkaalliseen seuraan, sen kuin vain menee Kuninkuusraveihin.
Popularity: 14% [?]
Hitsin pimpula!
Kyllä se harmittaa niin himskatisti, että kun himppasen hupsuttelee huumoripitoisesti netissä, niin heti on poliisi ovella!
Rampe (nimi muutettu) keksi hirmu hassun ryhmän, kutsui siihen kaikki kaverinsa ja ajatteli, ihan varmaan humanitäärisenä apuna, tehdä Teuvo Lomanista heteron Facebookin avulla. Homoja kun kiusataan muutenkin niin paljon. Mutta tietäähän sen, ettei homoilla mitään huumorintajua ole ja kuulustelukutsu siitä tuli. Loman oli vielä niin huumorintajuton, että vaati Facebookin ylläpitäjää poistamaan koko ryhmän, mutta Facebookilla on huumorintajua enemmän, eikä se meinannut ko. laaturyhmää saada poistettua millään: Teuvo Loman jätti rikosilmoituksen Facebook-ryhmästä.
Ai himpura, ja vaikka fiksu ja varmaan filmaattinenkin professori tajusi hassutuksen päälle ja epäili ettei kysymyksessä olisi ollenkaan rikos: http://www.hs.fi/viihde/artikkeli/Professori+Facebook-pilkka+voi+t%C3%A4ytt%C3%A4%C3%A4+rikoksen+tunnusmerkit/1135241354022. Sehän on vaan HYVÄ LÄPPÄ!. Dis is hyymör, ju nou.
Rampe on nuori mies, ihan poliittisesti aktiivi itsekin, vaikka kannatus ei vielä olekaan ollut kuin alueellisella asteella varajäsenyyden verran (8 ääntä), (ja senkin homman pilasi, tottakai, täysin huumorintajuton tapaus: Urjalan varavaltuustetusta rikosilmoitus ) ja tietenkin Rampen ilo tarttuu muihinkin: Ampukaa Astrid Thors -ryhmän perustaja: ”Ihan läpällä vaan” ja Olen valmis istumaan muutaman vuoden Astrid Thorsin naimisesta. Näin sitä saadaan mukavasti levitettyä iloa pitkin internettiä. Aivan ihQuuuuu!!!!! Ja facebookin ylläpito onneksi ymmärtää “hyvää läppää”, eikä turhaan mene poistelemaan hupaisia ryhmiä, niiden perustajia tai jäseniä.
Facebookiin voi perustaa vaikka mitä kivoja ryhmiä, jos on oikein kovasti huumorintajuinen, ja Rampehan on, ja jos haluaa jakaa sitä pirskahtelevaa iloaan kanssaihmisille. Vaikka Loman-ryhmä ei saanutkaan loppujen lopuksi kovin kiihkeää vastaanottoa, paitsi Lomanilta, Rampella on lisää kivoja ideoita. Kun seksipuoli ei vedä, niin sehän vasta hassua on, jos ilmoitetaan isolla joukolla olemaan valmis kantamaan seuraukset veriteon jälkeen, jotka on kohdistettu keski-ikäiseen naiseen, joka tekee työtään politiikassa! Eihän se puhu edes kunnon suomea! Ei kun sorvaamaan ryhmää nimeltä “Olen valmis istumaan muutaman vuoden Astrid Thorsin taposta”. Mutta tietäähän sen, ettei poliitikoilla mitään huumorintajua ole, ja taas kävi kutsu kuulusteluun.
Onneksi kuitenkin edes jonkun huumorintaju pitää, eikä heti olla nillimässä ihan läpällä tehdyistä ryhmistä sheriffeille: Olen valmis istumaan muutaman vuoden Nina Sulosen taposta, tämä ryhmä ei ylittänyt uutiskynnystä, kuten Loman tai Thors. Ryhmä elää ja voi hyvin edelleen tätä kirjoittaessa…ja vaikka alkuperäiset jäsenet eivät ole enää mukana, niin huumorintajuisia on kuitenkin löytynyt.
Asiaan perehtyneet journalistit haluavat myös osoittaa ymmärtävänsä hyvää läppää ja kesällä kun muutenkin on uutiset vähissä, on onni että meillä on Astrid ja Rampen kaltaiset humoristit. Tämä Nina ei ole julkisuuden henkilö, vaan ihan yksityinen ihminen, mitäs sitä turhia uutisoimaan.
Mutta nyt alkaa Rampeltakin huumori loppua. Ajatella, vaikka on pyyteettömästi laittanut itsensä likoon ja yrittänyt ilahduttaa näitä perustettujen ryhmän kohteita, unohtamatta heidän perheitään ja muita läheisiään, niin mitä siitä palkaksi saa. Paskaa paahtoleivälle, rupia kämmeniin vai sittenkin itkun pitkästä ilosta?
On se nyt saatana, että kaikki hauska aina pilataan! Tietokone ja kaikki meni tutkinnan ajaksi arestiin! Nyt tässä joutuu tylsästi suorittamaan kaikki suomalaiseen käräjäoikeuteen kuuluvat maneerit: Valittamaan kovaa lapsuuttaan, muistuttamaan äidin kyynelistä, kertomaan ad/hd-vaivoistaan, lukihäiriöstään, koulukiusaamisesta ja vaippaihottumastaan. Joutuu, jumalauta sentään, vielä esittämään katuvaa: Thorsille tappouhkauksen tehnyt katuu: Anteeksi, Astrid! Jos oikein paska tsägä käy, joutuu vielä antamaan haastatteluja 7 päivää-, Hymy ja Alibi-lehtiin, positiivista siinä on se, että ne ehkä suostuu maksamaan käräjillä määrätyt korvaukset uhreille.
Mutta on se huumorintajuttomuus niin paha vamma, että hymyillen siitä maksaa…
Popularity: 39% [?]
(S)Avuttomuutta
Tiedon puute ei ole syynä sille, että ihmiset tupakoivat Suomessa. Jokainen tupakoiva tietää, kuinka vaarallinen hänen haiseva harrastuksensa on. Kuitenkin jokaisella tupakoivalla on käsitys, että juuri hän on poikkeus säännöstä, ryhmässä joka kuolee usein aikaisemmin ja tuskallisemmin kuin moni muu, joka ei tupakoi, ole koskaan tupakoinut tai on lopettanut tupakoinnin. Jokaisella tupakoivalla on myös käsitys, että tupakkaan sijoittamillaan rahoilla, jotka siis vedetään savuna ilmaan, hän on lunastanut paikkansa julkisessa terveydenhuollossa hoidokkina tupakkaverojen muodossa. Vaikka ne tupakat olisi ostettukin tax freena jostain muualta tai halpoina kopioina Porvoon moottoritien varresta.
Tupakointia puolustetaan kiihkeästi jokaisen omaan päätäntävaltaan kuuluvana oikeutena, mutta tosiasia on, että jos tupakointi ja sen lieveilmiöt putkahtaisivat ihmisten tietoon vasta nyt, se kiellettäisiin välittömästi yhtenä vaarallisimpina myrkkyinä. Jokainen tupakoiva kuvittelee aiheuttavansa haittaa vain itselleen ja olemaan valmis elämään tämän päätöksensä kanssa, mutta kun keuhkoahtauma supistaa palkeita, kelpaa jokaiselle julkisista verovaroista subventoitu happipullo.
Tupakkateollisuus ja tupakoijat itse ovat sitä mieltä, ettei elämästä selviä hengissä kukaan, mutta kai elämänlaadullakin on jotain merkitystä. Molemmat ovat myös sitä mieltä, että tupakoinnin osuutta sairauksiin ja kuolemiin ei ole kiistatta todistettu. Ei tietenkään ole, edes lääketiede ei ole niin täsmällistä, vaan suurin osa ihmisistä mahtuu erilaisilta arvoiltaan joidenkin tiettyjen rajojen sisään ollakseen kyllin terveitä. Ainoa mikä voidaan lopussa todeta täysin varmasti on “kuoli, koska menetti henkensä”.
Eurooppa (s)avustaa
Euroopan komissio on nostanut kissan pöydälle ja pohtii, voisiko tupakoinnin oikeasti lakkauttaa. Varoitus pelottaa tupakkaihmisiä – Eurooppa on savuton 2012? No tuskinpa, ainakaan noin nopealla aikataululla, mutta muuten: Miksei?
Miksi tupakoinnin pitäisi olla Euroopassa, tai ylipäätään yhtään missään sellainen “pyhä lehmä”, ettei siihen saisi tai pitäisi tarttua? Pyritäänhän muitakin itsensä vahingoittamisen keinoja estelemään. Koska länsimaat alkavat valistuksen purressa muuttua yhä savuttomammaksi, paitsi alimpien sosiaaliluokkien kohdalta, on tupakkateollisuuden haettava uusia markkinoita kehitysmaista ja oppimattomien seassa ei mainospuheilla ole mieltä eikä määrää: Kehitysmaiden naisista tupakkayhtiöiden uusi markkinarako
Naisille tupakointia mainostetaan esimerkiksi helpolla synnytyksellä: Jos nainen tupakoi, lapsi ei kasva kovin suureksi. Tämän vuoksi synnytys helpottuu eikä ole niin kivulias.
Sillä lailla. Jos ei jano, nälkä tai kulkutaudit tapa, niin ainahan voidaan tarjota tupakkaa!
Uus(s)avuton
Tupakointi menee toisille niin nahan alle, että siitä tulee osa persoonaa, omaa identiteettiä, että kaikkinainen rajoittaminen koetaan epäoikeudenmukaiseksi hyökkäykseksi: Tupakkataukojen takia irtisanottu ei saanut korvauksia. Voi vittu, mitähän vielä?! Kanne työnantajaa vastaan on tasan yhtä tyhmä kuin amerikkalaisten yrittämät joukkokanteet tupakkayhtiöitä vastaan koska tupakka on vaarallista! Tässon uutinen: Tupakasta ei sairastu, eikä tupakkaan kuole, JOS EI TUPAKOI ja kenenkään ei ole henkensä pitimiksi pakko tupakoida! Seuraavaksi varmaan nähdään kanteita, kun työnantajan tarjoama automaattisumppi aiheuttaa vatsakipua ja ripulia heti kymmenennen kupillisen jälkeen… Tai että työnantaja on aiheuttanut pahaa mieltä duunarille edellyttämällä työaikana työntekoa… Perkele.
Siivoton ja haiseva (s)avu(s)tus
Ravintolat Suomessa ovat savuttomia, eikä janoinen kansa ole kokonaan ravintolassa asiointia lopettanut. Ravintoloitsijat pelkäsivät asiakaskadon vievän yrityksen konkurssiin savuttomuuden vuoksi, mutta jos sisällä tupakointi on ravintolavalinnan kriteerinä, niin asiakaskunta ei todennäköisesti ole kovin rahakasta ja sivistynyttä. Työpaikoilla tupakkahuoneet on lakkautettu, vaikka vielä 70- ja 80-luvuilla työpisteissä tupakoitiin aivan avoimesti ja poistumatta työn äärestä. Tupakointi on nyt siirtynyt Suomessa pysyvästi ulkotiloihin, hyvä niin. Vai onko?
No ei. Eipä tietenkään ole. Koska ulkoilma on enää ainoa paikka, jossa tupakointia edes jotenkin vielä toistaiseksi siedetään, katsoo tupakoitsija oikeudekseen panna palamaan missä ja milloin vain, kunhan on ulkona. Vaikka sitten suuressa yleisötapahtumassa, bussipysäkillä, kenen tahansa pihalla, yleisissä puistoissa, rannoilla… Ja mihin sitten tämän harrastuksen todisteet jäävät, nieleekö tupakoija polttamatta jääneen stumpin? No ei, se tietenkin heitetään maahan, joskus poljetaan sössöksi tai sitten vain jätetään käryämään siihen, mihin se sattui sneppaamalla tai heittämällä päätymään. Ja uusi savuke laitetaan palamaan pian edellisen perään, vaikka ympärillä kukaan muu ei tupakoisi. Ollaanhan sitä ulkoilmassa…
(Suurin) osa tupakoivista menettää kuitenkin kykynsä haistaa, eikä edes huomaa hajuhaittaansa ihmisten parissa. Tässon toinen uutinen: Muut kyllä huomaavat ja kärsivät löyhkästäsi. Ne joilla vielä jotain aistinsoluja on jäljellä hajujen suhteen, pyrkivät peittämään hajua jollain hajusteella, yleensä yliannostellen, jolloin hajupommi on kaksinkertainen. Hengityksen lemua peitellään pastilleilla tai purukumilla, mutta yritys on toivoton. Tupakanhajua ei voi peittää, se tunkee joka henkäisyllä ja jokaisesta huokosesta muiden nenään. Tupakoitsijan esineet, vaatteet ja hiukset haisevat aina, eikä sellaisia esineitä voi kierrättää, ne ovat pelkästään kaatopaikkatavaraa. Ei ole mitään erehtymisen varaa siinä, tunnistaako tupakoijan ihmisjoukosta. Sen haistaa jo viisi metriä vastatuuleenkin. Edes tupakoija itse ei aina siedä omaa hajuaan ja harva enää tupakoi sisätiloissa silloinkaan, kun se olisi mahdollista. Tupakoitu asunto tai auto ei käy kaupaksi, haju karkottaa kaikki ja tupakkaremontti on työläs sekä kallis. Tupakoivat eivät saa helposti edes vuokra-asuntoa enää nykyään ja työpaikkaan palkataan mieluummin tupakoimaton.
Onkin kummallista, että ne jotka luottavat rautaiseen terveyteensä niin paljon, ettei tupakointi sitä vahingoita, saattavat kuitenkin hysteerisesti varjella ulkonäköään, mutta tärvelevät sen tupakan hajuhaitoilla. Tupakointi vaikuttaa nykyään myös kumppanivalintaan merkittävästi, haisuleita ei halua kukaan. Joskus kauan sitten markkinamiesten mielestä tupakointi oli merkkinä vauraudesta, menestyksestä ja “ajan hermolla” pysymisestä, nykyisin se on jäänyt lähinnä vain alimpien sosiaaliluokkien puuhaksi. Tässä joukossa on jopa vanhempia, jotka hakevat lapsilleen savukkeita ennen laillista täysi-ikää tai antavat suoraan “tupakkarahaa”! Tämä siitäkin huolimatta, että jopa tupakointi autossa, jossa lapsia kyydissä ajatellaan lailla kiellettäväksi asiaksi. Joka viides tupakoiva nuori saa tupakat vanhemmiltaan. Sillä lailla. Aivan uskomatonta!
Terveysterroristi
Tupakoijan mielestä hän itse on pienempi paha, kuin esimerkiksi ylipainoinen. Njoo, mutta syömättä ei kukaan voi olla loputtomiin, eikä kukaan käristä ruokaansa tahallaan tuhkaksi sen terveellisyyden tai nautinnollisuuden vuoksi, tupakoimatta taas voi elää kuka tahansa ihan koko (loppu)elämänsä. Tupakoijan mielestä tupakointia vastustava on terveysterroristi ja tupakoimattoman mielestä taas tupakoija aiheuttaa vaaraa sekä itselleen, että ympäristölle tupakoimalla, siis terrorisoi.
Tupakoinnin lopettamiseen on kehitelty lukuisa määrä apukeinoja, nikotiinivalmisteet, lääkitys, hypnoosi, akupunktio… Jokainen tupakoija on yrittänyt tai tulee yrittämään lopettamista jossain vaiheessa. Monet onnistuvat. Nikotiiniriippuvuus on yleisin syy tupakoinnin jatkamisen taustalla. Nikotiiniriippuvuuden vahvuutta ja vieroitusoireiden vaikeutta liioitellaan suuresti ja miljoonat tupakoijat on saatu uskomaan tähän. Nikotiini on mm. keskushermostoon vaikuttava myrkky ja jos laittaa kaverin lasiin mojovan tujauksen nikotiinia, joutuu syytteeseen myrkyttämisestä, mutta jos tarjoaa kaverille nortin kerrallaan, ei sanktiota tule.
Lopputulos on kuitenkin sama ennen pitkää.
Kuva: http://paradoxoff.com/quit-smoking-ads.html
Popularity: 23% [?]
Saatanan rumat kassit
Otan vastuun otsikossa olevasta termistä koskien joitakin tiettyjä käsilaukkuja. Käsilaukku, tuo elämää suurempi esine, yleensä naisille. Jostain syystä näiden “luxury item”-suunnittelijat ovat yleensä miehiä. Hermès, Dior, Givenchy, Gucci, Burberry ja tietenkin Vuitton.
Ei kovin moni asia näytä nostavan naisessa himoa yhtä paljon kuin kassit, joilla on nimi… Ulkonäkö ja hinta ovat silloin sivuseikkoja.
What’s on womans’s bag?
Ihan sellainen minimivarustus, joiden kanssa ihminen poistuu kotoaan, lienevät avaimet, kännykkä ja lompakko. Sen lisäksi arkiseen selviytymiseen voi kuulua kalenteri ja kynä, nenäliinoja, kampa sekä joitain intiimihygieniatuotteita. Sitä helposti luulisi, että moinen varustus ei ole niin ihmeellistä, että sen kuljettamiseen tarvittaisiin kovin kummoistakaan pussukkaa. Vaan kuinka voikaan olla väärässä.
Naisten varustekassi on niin tunteita herättävä hankinta, että sitä on oikein korkeasti koulutettu ihminen jopa tutkinut, ihan kirjankin kirjoittanut ja määritellyt mukana kuljetettavan pussukan liittyvän pukeutumiskulttuuriin. Aah, nyt ollaan yhdistetty (saatanan rumiin) kasseihin taikasana, kulttuuri, joka wikipediassa määritellään seuraavasti:
Kulttuuri tarkoittaa tavallisesti yhteisön tai koko ihmiskunnan henkisten ja aineellisten saavutusten kokonaisuutta: tässä merkityksessä käytetään myös sanaa sivistys. Henkinen kulttuuri siirtyy ja säilyy tiedonvälityksen ja oppimisen avulla – henkisellä kulttuurilla on myös suora tai epäsuora rooli aineellisen kulttuurin syntymisen taustalla.
What’s on man’s mind?
Tätähän se Freudin pullukka mietiskeli kovin ja tuli melko lailla samaan tulokseen kuin kotoperäinen elämäntapa-/parisuhdegurumme M. Nykänen, että “No pilluhan se on aina mielessä mutta hypätään nyt ensin!” Molemmat miekkoset ovat tunnustettuja alansa huipuiksi, joskin jälkikäteen molempien aatoksia ja varsinkin toimia on voimakkaasti kyseenalaistettu. Siitä huolimatta, molempien joskus kunnian päivinä hankittu maine kantaa yhä edelleen.
Viime mainittu koskee “fashion industryn”, muotiteollisuuden (???), kovia nimiä myös, tosin pillun perässä ei kovin moni suurista nimistä kuitenkaan ole (ollut), lähinnä ne muiden miesten pussukat ovat kiinnostaneet enemmän. Yhä edelleen jätkät kuitenkin myyvät kerta toisensa perään nimikoidut saatanan rumat kassinsa, naureskelevat koko matkan pankkiin asti (no, ainakin brändin nykyinen omistaja naureskelee) ja tyhmät ämmät ostelevat isolla rahalla pussukoita, ettei vaan leimautuisi kulttuurista vieraantuneeksi sivistymättömäksi moukaksi. Louis Vuitton, joka onnistui yhdistämään kantokahvat ja vetoketjun mäyräkoiran päkistämän pökäleen näköiseen möhkäleeseen, nousi hetkessä naisten märkien unien kohteeksi, maksoi mitä maksoi.
Eikä valmistajat paljoa punastele läiskätessään hintalappua pussukoihinsa.
Monkey see, monkey do…
… but monkey doesn’t understand. Luutosen mukaan saatanan ruma kassi pystyy tähän:
Laukku antaa viitteitä käyttäjänsä varakkuudesta ja sosiaalisesta asemasta, pukeutumistyylistä ja muodikkuudesta.Laukku valitaan asun ja käytön mukaan. Valinta ei vaikuta pelkästään ulkonäköön, vaan myös oloon ja olemukseen, jopa tapaan liikkua. Laukulla voi halutessaan ottaa kantaa ja ilmaista kuuluvansa tiettyyn ryhmään. Laukku voi olla osa identiteettiä kuten muu pukeutuminenkin. Kysymys on siitä, mitä haluamme itsestämme kertoa ja näyttää.
No ei nyt ihan. Ensinnäkin, jos tarvitsee laukkua todistaakseen ja kertoakseen itsestään jotain, on sitä kerrottavaa perin vähän. Ja jos ulkonäkö, olo ja olemus on laukun varassa, niin voin kertoa ihan luottamuksella: Ei se saatanan ruma kassi ihmeisiin pysty.
Varakkuus ja sosiaalinen asema? Niin, niitä kai onnettomat koppelot yrittävät ilmentää saatanan rumien kassien kautta, siinä missä miehet teknisillä vimpaimillaan. Minä en kuitenkaan näe mitään muuta kuin itsestään epävarman ja oman (tyyli)tajun puutteessa elävän kuoren, joka yrittää edes jossain pyrkiä sosiaalisen statuksen tikkaille noteerattavaksi. Ongelmana on kuitenkin, jos elämäntapa ei olekaan ihan sitä, mitä saatanan rumalla kassilla yritetään ilmentää.
monkey fakes money…
Käsilaukku on hyvin henkilökohtainen, eikä sinne päästetä ketä tahansa ronimaan. Aivan kuten alushousut. Ja aivan kuten alushousuja, ei käsilaukkuakaan pitäisi joutua ostamaan toisten jämistä, vaan kun ei sitä pussukkaa voi mennä ostamaan edes tarpeeseen merkkiliikkeestä, on sitä yritettävä hamuta jostain käytettynä. Mutta kun sen pitäis olla halpa! Ja halvalla saa vaan halpoja kopioita ja alkuperäinen maksaa. Paljon.
No, toisaalta, onhan tässä “muotiteollisuuden sivistyneistössä” oma alahaaransa, feikkien tunnistajat, jotka auliisti tarjoavat apuaan niille, joiden sivistys ei ole vielä yhtä korkeatasoista, mitä tulee saatanan rumiin kasseihin. Nämä asiantuntijat väittävät tunnistavansa laadun sen nähdessään. Vaikka se sitten olisikin tehty pikku Ping-Pongin omin pikku kätösin viereisessä sweatshopissa, missä alkuperäinen “laatu”. Samaiset asiantuntijat, tai “asiantuntiat”, kuten he itse mielellään kertovat, olettavat merkkilaukkujen dissaamisen taustalla olevan kateus. No, on kai se sallittava tuokin tapa nostella omaa olematonta häntäänsä.
Koska turkiksia ei enää halua käyttää kuin ihan pahin uuvatti, on nyt yritettävä tehdä laukulla se, mikä ennen karvalla. Mutta niin se vain on, että jos ei kykene menemään merkkiliikkeeseen ostamaan haluamaansa ilman hintalapun hiplaamista, niin silloin siihen ei yksinkertaisesti ole varaa. Eikä se kirpputorilta tai nettihuutokaupasta ostettu saatanan ruma kassi lisää yhtään uskottavuutta että olisi.
Popularity: 45% [?]
Anonillin aika
Kun paskat on jo housuissa on tikistäminen yleensä turhaa. Se nyt ei kuitenkaan estä yrittämästä: Nettikeskustelujen valvonta saattaa kiristyä. On suorastaan järjetöntä, että joidenkin keskustelupalstojen yhteydessä puhutaan palvelusta, ylläpidosta/moderoinnista tai edes keskustelusta. Suurin näistä “palveluista”, joiden ohessa nettikeskustelua on mahdollista harrastaa, lienee Suomi24, joka onkin lunastanut osuvan lempinimensä Suoli24. Viestimäärä on kunnioitettava, suurin osa sisällöstä ei ole. Toinen, varsin laaja ja tiedetty, on Plaza. Sillekin sopisi paremmin nimeksi Pazka, sisältö on suurimmaksi osaksi aivan käsittämätöntä tuubaa.
Erona näiden kahden välillä vaikuttaisi olevan, että Suoli24 vetää enemmän “kansan syviä rivejä” ts. moderointi on heikompaa (välinpitämättömämpää) ja anonillit kuplivat valtoimenaan. Plaza on selkeästi jollain tapaa… elitistisempi, seasta kuitenkin löytää oikeasti hyviä kirjoittajia ja aivan ymmärrettävää tekstiä. Esimerkkinä Kolinaa PANUhuoneesta. Myös Panu on huomannut, vaikka ei ole nimennyt yhtään, keskustelupalstojen tason heikkouden ja mietiskelee aika radikaalia menettelyä: Pitäisikö netti sulkea?
Asiassa on totta toinen puoli ja vastauksena Panun kysymykseen: Kyllä, netti pitäisi sulkea todellakin joiltain tapauksilta. Toistaiseksi ainoastaan lapsipornoa levittävät ja lataavat menettävät tietotekniset vimpaimensa ainakin tutkimusten ajaksi, mutta tiettyyn keskustelupalstaan tai johonkin sen yksittäiseen jäseneen koukuttunutta ei pidä netistä pois mikään. Yrittämästä ei kuitenkaan kannata lakata, sitkeinkin hullu laantuu jossain vaiheessa, viimeistään silloin, kun löytää uuden nylkytettävän itselleen. Tapojaan kaheli tuskin kuitenkaan muuttaa, ei ehkä omaa edes kykyä muuttumiseen tai uuden oppimiseen. Avohoito rules!
Uusi AA
Nettipelaajille on jo olemassa riippuvuuteen hoitoa, mutta vielä tarvittaisiin Angstiset Anonillit-ryhmää niille, joiden mielenrauhaa järkyttävät tietyt ihmiset tai (ammatti)ryhmät niin, että kaikille mahdollisille palstoille ja medioihin on puskettava pahan olon vähentämiseksi omaa viestiään ja kerjättävä ryhmähaleja. Koska jokaiselle nettifoorumille muodostuu ajan kuluessa oma ydinporukkansa, joiden aktiivisuuden varassa on lähes kaikki palstoilla käytävä keskustelu, on myös luonnollinen jatkumo, että ryhmä saa jossain vaiheessa omat faninsa, antifaninsa ja anonillinsä. Ja jos moderointi on heikkoa, on palstakin pian tasoltaan yhtä heikko, kuin sen surkein ja tyhmin kirjoittaja.
Aktiivisimmat rönsylatvat kiertävät lähes jokaista suomenkielistä palstaa, hyvänä esimerkkinä “maahanmuuttokriittiset”, antaakseen vaikutelman, että ilmaistu mielipide on paljon suuremman joukon kannattama, kuin mitä se todellisuudessa on. Erityisen kiivaasti tämän “maahanmuuttokriittiset” pyrkivät kiistämään, tietenkin. Mutta yksittäinen ihminenkin voi kilahtaa niin pahasti, että perustaa sosiaalisiin medioihin ryhmiä, joissa uhkaillaan, solvataan tai annetaan muuten vain perustajastaan sellainen kuva, että ensimmäinen ajatus sellaisen ihmisen kohdalla on: “Vain nautittu lääke auttaa“. Tosin, omana vaatimattomana mielipiteenä sanoisin, että joidenkin kohdalla ainoa tepsivä lääke olisi eutanasia…
Facebookin käyttäjä voi joutua vastuuseen kavereiden viesteistä. No niin, vanhan sanonnan mukaan tiedetään millainen ihminen on, kun katsotaan hänen kavereitaan. Paskan kanssa leikkiessä tahriintuu aina myös itse. Laajennettuna, nettikäyttäytymisen perusteella, voidaan ihmisestä tietää yhtä sun toista katsomalla minkälaisiin ryhmiin hän kuuluu ja minkälaisia sivustoja kannattaa. Suurin osa on facebookissa ja sen ryhmissä omalla nimellään ja naamallaan ja kun on osoittautunut, että virkavaltaa tarvitaan selvittämään pahimpien rönsylatvojen toimia, on poiminta poliisi-sedän juttusille ollut helppoa. Nämä “sananvapauttaan toteuttavat” ovat kuvitelleet osoittavansa rohkeutta esiintyessään asiansa puolesta oikealla henkilöllisyydellään, mutta todellisuudessa se osoittaa vain pelkkää harkintakyvyttömyyttä ja, suoraan sanottuna, typeryyttä.
Anonilli sen sijaan virheellisesti kuvittelee, että hän voi nimimerkin tai tekaistun henkilöllisyyden takaa mylviä aivan mitä tahansa. Kaikki anonyymisti kirjoittelevat eivät kuitenkaan ole anonillejä, eivätkä kaikki nimellään ja naamallaan kirjoittelevat ole olematta… Esimerkiksi Heinäluoma ja Urpilainen ovat hyviä esimerkkejä anonilleistä, vaikka naama tiedetään. Vanhanen ja Valavuori ovat esi-isäanonillejä. Halla-aho on saanut aikaan oikein kunnon anonilli-kultin. Veltto Virtanen haluaisi olla anonilli, mutta on toistaiseksi vasta alkulima-asteella anonillistä.
NastyFoorumi
NastyFoorumilla kirjoitellaan pääsääntöisesti anonyyminä, mutta anonillejä ei joukossa ole. Pari kokelasta on joskus yrittänyt, mutta kun argumentaatio ja kielitaito loppuvat, on kuitenkin lopuksi ymmärretty kerätä luunsa ja hakeutua vähemmän vaativalle foorumille suorittamaan häröilyään ja jakamaan mielipahaansa nastykirjoittelusta ja koko foorumin olemassaolosta. NastyFoorumilla ei ole jaettu toistaiseksi pysyviä banneja, paitsi boteille. NastyFoorumin moderointi on myös asianmukaista ja vaikka kyseessä ei olekaan mikään “demokraattinen yhteisö”, voidaan moderointia pitää varsin oikeudenmukaisena. Vaikka itse sanonkin.
Moderoinnista huolimatta kirjoituksista vastuullisena pidetään aina kirjoittajaa itseään ja sen minkä kirjoittaa, se sitten jää… Poistot NastyFoorumilla ovat todella, todella harvassa ja siksi on syytä miettiä, mitä näppäimistöltään suoltaa, mihinkään: Internet ei ikinä unohda. Vahvat mielipiteet ja niiden ilmaiseminen nasakalla verbaliikalla toimii joskus laukaisimena ennestäänkin hauraalle ja tasapainottomalle mielelle, siksi anonyymiteetti on joskus perusteltua: Sitkeät häiriköt pilaavat satojen ihmisten elämää. Tällaisessa tapauksessa anonyymiteetti ei ole anonillismiä, vaan tervettä järkeä.
Ja koska tervettä järkeä ei tunnuta enää juuri missään pidettävän arvossa, on NastyFoorumi yksi harvoja turvapaikkoja, joissa äidinkielensä taitamista, mustaa huumoria ja älyä ei tarvitse hävetä tai pitää heikkoutena.
Popularity: 26% [?]
