Talvi tyhmentää
Siitä on oikein tutkimus tehty. http://www.kauppalehti.fi/5/i/talous/uutiset/etusivu/uutinen.jsp?oid=2010/02/30942
Ja sen kyllä huomaa: Pitkästä aikaa kunnon talven saapuminen näille vyöhykkeille on taas paljastanut, kuinka normaali vuodenaikavaihtelu paljastaa pelkän tyhmän raakalaisen. Mistä sen näkee?
No, ihan katukuvasta.
Hävyttömät karvat
Käsittämätöntä, kuinka paljon itseään sivistysvaltiona pitävässä maassa kulkee vapaalla jalalla, valitettavan usein naispuolisia otuksia, joiden yllä roikkuu vastenmielisellä tavalla tuotettu ulkovaate: Turkis. Yhtään eettisesti kestävää perustelua ei turkishäkkieläimen kuolleesta nahasta tehdylle vaatteelle ole. Edes yhtään rationaalista perustelua ei kyseiselle pukeutumistavalle löydy.
Turkistarhaus on yhä edelleen Suomessa täysin laillinen elinkeino. Näin ollen oman käden oikeudella käyttäytyvät “eläinten vapauttajat” onnistuvat ainoastaan saamaan, viranomaisten lisäksi, myös muut ihmiset turkistarhaajien puolelle. Suomessa kun kunnioitetaan lakia, lääkäriä ja pappia. Opettajat valitettavasti menettivät auktoriteettinsä jo kauan sitten. Omaa järkeä ei tarvita, omaa moraalia vielä vähemmän.
Suurin osa Suomessa tuotetuista turkiksista menee rajojen ulkopuolelle, mutta mistä sikiävät kotoperäiset turkispukeutujat ja miksi he turkiksiaan käyttävät?
Helppoa: Koska turkis ei oikeasti istu kuin alkuperäisen kantajansa päälle, voi turkin alle piilottaa vaikka kuinka pahat luonnonkiharat sääret ja perseen joka saisi leveydellään pizzauuninkin noloon asemaan. Pullonkaula-hartiat ja luisu ryhti ilman rintamukselle kehittyneitä merkkejä aikuisesta naisesta saa kompensoitua sillä, että rojauttaa niskaansa “vaatteen”, jonka kantamiseen tarvitaan koko lihasarsenaali. Siis se, joka on kehittynyt onnettomalle kaappijuopolle konjakkipullolle ja takaisin kirmaillessa. Suomalaiselle miehelle hiusten harveneminen on kauhistus, mutta turkishatun käyttäminen ei saa ketään uskomaan että siellä karvaläysän alla muhisi sen enempää järkeä tai sivistystä kuin tuuheita kiharoitakaan. Sitä paitsi, miehellä karvojen oikea paikka on mulkun juuressa, ei kärjessä…
Raakaa, mutta rehellistä: Tarhatusta eläimestä tehtyä asua käyttää vain tietämätön ja välinpitämätön juntti. Eläimen tarhausta elannokseen tekevät ovat välinpitämättömiä mouhoja, jostain syystä näitä näyttää kertyneen runsaslukuisesti “pohojammaalle”, paikkaan jossa jo murre paljastaa kuinka jähmeää on ajattelu ja asenteet.
Karvattomat hävyt
Koska ennen mahdollista lakiuudistusta on turkistarhausta siis siedettävä laillisena, mutta jotain on kuitenkin tehtävissä jo ennen sitä. Ei, ei mennä vapauttelemaan tarhaeläimiä ennestäänkin sotkettuun ekosysteemiin, vaan mietitäänpä toisenlaisia ratkaisuja. Kyseiset kalkkunat, jotka haluavat osoittaa “statustaan” pasteeraamalla turkikset päällä käyvät usein myös erilaisissa hoitoloissa vahauttelemassa viiksiään, sekä ylä- että alahuuliltaan. Kukas sitä nyt omia karvojaan kantaa, kun se voi väkivalloin repiä toisen päältä…
Eikös näistä poistetuista vahoista voisi jatkojalostaa jokaiselle turkiksen ja ihan omavaraisena? Siitä vaan liimailemaan tahmeita vahaliuskoja toisiinsa ja uusin trendi on syntynyt. Siinä tulee kuitattua kaksi asiaa yhdellä kerralla: Kierrätys ja muotitietoisuus. Saa vieläpä osoittaa luovuuttaan liimailemalla erilaisia kombinaatioita vahaliuskoista ja päätyy ehkä kokonaan uudelle uralle muotisuunnittelijaksi. Samalla saa helposti ilmaistua toiveen että vielä se joku käytön puutteessa kuivettunutta vakoa kyntäisi liuskan todistaessa, että puska on trimmattu…
Ja iloinen pärpätys Stockan kahvilassa paljasrömpsäisten rouvien vertaillessa liuskojaan, koska ja kenen vuoksi ne on poistatettu. Aivan ihQuuuuuuuuu!!!!!!!
Popularity: 35% [?]
Ihanko totta..?
Ja mitäs Toni nyt tähän sanoo, vai tekeekö vaan taas “taidetta” pimpin ja pippelin kuvista sosiaaliseen mediaan?
Varo entistä useampia huijarimyyjiä netissä (Melko messevästi muuten kirjoitusvirheitä ko. artikkelissa…) ja Nettihuutokaupoissa vaanii entistä enemmän huijareita
Ylimaalliset ponnistukset
Vuosikausia on palveluntarjoajaa pyydetty/vaadittu/ruinattu tekemään asialle jotain, että kauppapaikka ei elättäisi samoja huijareita kerran toisensa perään. Aivan turhaan. Palveluntarjoajan edustajat kilvan toimittavat julkisuudessa, kuinka marginaalista tämä tapahtunut huijaus on: Lapsityövoimaa. Niinpä niin. Poliisi nyt kuitenkin on tätä mieltä asiasta:
Poliisin mukaan nettipetokset ovat lisääntyneet selvästi viime vuosina.
Polisin tiedossa on, että ainakin kymmenet ihmiset tekevät nettihuijauksia järjestelmällisesti. Toiminta jatkuu, vaikka asiasta olisi tehty rikosilmoitus ja tuomiokin olisi tullut.
Aivan yleisessä tiedossa on, ettei näiltä luusereilta saada edes koskaan rahoja takaisin, vaikka olisi tehnyt rikosilmoituksia vinon pinon, koska ei niillä paskahousuilla ole mistä ottaa ja hammaskaluston ulosmittaaminen omavaltaisesti on taas Suomen pikkumaisen lainsäädännön mukaan kiellettyä.
No voidaanko kaikki huijaukset tulevaisuudessa estää?
Valitettavasti ei, mutta voidaan sitä kuitenkin hankaloittaa, ettei sama saatanan paskahousu pidä huuto.nettiä ihan pääelinkeinonaan. Mutta vaikka palveluntarjoaja tekisikin kaiken estääkseen piraattikaupan ja muut huijaukset, on silti olemassa joukko “sulo vileeneitä”, jotka eivät tunnista kusetusta vielä sittenkään heti, vaikka se on jo puraissut omaa perstaskua. Ja onneksi on taas joulu tulossa, että pääsee avustamaan näitä oikein kunnolla: Ho-HO-hoooo, elikkäs Pukki sanoo…
Ja tietenkin aina on niitä, jotka haluavat palvelussa tapahtuneita rötöksiä vähätellä, koska pelkona on omien kauppojen hyytyminen, jos ihmiset käyvät epäluuloisiksi. Ja jos ei kauppoja, ei myöskään mainostuloja palveluntarjoajalle…
Omavalvontaa
Kaikista vitsikkäintä on huuto.netin “omavalvontajärjestelmä”, jossa käyttäjät on valjastettu tekemään työt, jotka kuuluisivat palveluntarjoajalle. Ei voi kuin nauraa. Nämä poloiset vielä usein maksavat siitä ilosta, että saavat ilmoitella epäkohtia palvelussa, eivätkä tajua edes siinä kohdassa tulleensa kusetetuiksi: Duunit sulle mutta liksa mulle.
Mitä yhteistä on huuto.net-käyttäjällä ja herkkusienellä?
-Molempia pidetään pimeässä ja niille syötetään paskaa.
Popularity: 32% [?]
Ammatinvalinta
Joskus oli aika, jolloin ammatti tarkoitti sitä, että osasi oikeasti TEHDÄ jotain (no, insinöörit nyt aina ovat olleet poikkeus…), eli ammatiltaan rakennusmies osasi rakentaa, leipuri leipoa jne. Jos ei osannut vielä tehdä, mutta halusi oppia, oli mahdollista hakeutua tekemään työtä osaavan valvonnassa ja oppia siinä samalla. Eteneminen työssä tapahtui “tyvestä latvaan”- menetelmällä. Tapa mahdollisti myös sellaistenkin työllistymisen, joiden kapasiteetti oppia ei ulottunut aiheen teoreettiselle ja kirjalliselle puolelle.
Nykyään on “ammatteja”, joissa ei tarvitse rasittua millään epämiellyttävän haasteellisella oppimisella tai oikealla suoritettavalla työn tekemisellä. Tietenkin, käsitettä ammatti joudutaan venyttämään aika rajusti näissä tapauksissa, mutta pidettäköön edes sitä positiivisena, että “ammatinharjoittaja” pyrkii edes jollain tavoin ottamaan vastuuta omasta elintasostaan. Ja tässä yhteydessä ei pidä sotkea käsitteitä elintaso ja erektiokulma, vaikka joissakin ammateissa jälkimmäinen voi olla suorassa yhteydessä ensimmäiseen.
Mitä ovat ammatit, joissa ei tarvitse osata tehdä työtä?
Julkkis: Yksi useasti toiveammatiksi mainittu on julkkis, jossa riittää kun on vain oma itsensä, näyttäytyy ja urpoilee aivan julkisesti. Mitä härskimmin, sen parempi. Tai mitä typerämmin, sen parempi. Parasta on tietenkin yhdistetty typeryys ja härkiys.
Toinen, nykyisin tavoiteltava, ammatillinen status on tyttöystävä, missä ei myöskään tarvitse osata tai tehdä mitään, mutta pääsee palkannauttijaksi. Jostain syystä tähän ammattikuntaan pyrkivät enemmistönä naissukupuolen edustajat, mutta poikkeuksiakin on.Tyttöystävä voi olla myös aivan reilusti tyhmä, koska kukaan ei odota hänen olevankaan mitään muuta.
Nämä kaksi edellä mainittua uraa voi myös yhdistää, jos on oikein kunnianhimoinen ammatillisesti ja pyrkiä julkkistyttöystäväksi. Ammatin vaatimukset kyllä nousevat: On valittava poikaystävä, joka tienaa vähintään kahden edestä ja jonka ammatti on ns. mediaseksikäs. Ja ikävin puoli asiassa: Poikaystävän tarvitsee olla ammatissaan hyvä, jotta hän voi saada muodollisesti pätevän julkkistyttöystävän. Pätevä plastiikkakirurgi taas hoitaa muodollista korvausta vastaan pahimmastakin rumpista pätevän tyttöystävän. Epäpätevä plastiikkakirurgi saa aikaan vain turhia julkkiksia.
Vitunperän yliopiston haistapapaska-osasto tekee juuri tutkimusta, kumpi on ensin: turhuus vai julkisuus ja kumman painoarvo on oleellisempi. Tutkimukselle on myönnetty elinikäinen rahoitus EU-rahaston haukionkala?-toimikunnassa. Yhteistä kuitenkin kaikille yllä mainituille ammateille on määrätietoinen julkisuushakuisuus a) keinolla b) millä tahansa.
Atari: Työtä vieroksuvan ammattinsa voi myös hakea ohi median, eikä turha julkisuus yleensä edes auta ammatissa pärjäämistä, tosin pätevöityminen ammatissa pian herättää pirullisen paparazzin kiinnostuksen ja jos ei paparazzi, niin vittumaisen pikkumainen viranomainen kiinnostuu viimeistään. Kysymys on atari-urasta. Nyt tarkennetaan taas hieman: Vaikka atarit saattavatkin olla atari-pelien ja konsoleiden asiantuntijoita, jopa käyttää varsinaisen atari-uransa ulkopuolisen ajan näiden atari-pelien parissa, uravalintana atari tarkoittaa Ammatti- ja TApaRIkollisuutta.
Atari-uraa ei yleensä suunnitella etukäteen, eikä pitkäkestoiset suunnitelmat tai kauaskantoisten seurausten huomioon ottaminen olekaan atareiden ensisijainen vahvuus. Atarit lähinnä tarttuvat ensimmäiseen tilaisuuteen, josta ajautuvat luonnollisen jatkumon myötä täysipäiväisiksi atareiksi. Atari tai wannabe-atari on yleensä pelkkä puuhastelija, eikä oikein kostu itsekään mitään puuhastelustaan.
Atareiden työsuhde-edut ovat kuitenkin hyvät, heillä on täysin oma järjestelmänsä, joka tarjoaa veronmaksajien kustantamana erityisen hyvin urallaan pätevöityneille omia pikku puuhakerhojaan, joissa voi syventää osaamistaan merkittävästi omalla alallaan. Ikävä lieveilmiö on hakuprosessi näille kerho- ja leirituokioille, joissa ymmärtämättömät oikeuslaitoksen työntekijät pyrkivät eväämään pääsyn näihin täysihoitoloihin antamalla pääsylipun vain ehdollisena.
Haun tälle ammatilliselle kurssille voi joutua toistamaan jopa kymmeniä kertoja! Jos rima on liian alhaalla, ei pääse kustannetulle atari-leirille, jos taas rima on liian korkealla, päätyy politiikkaan. Ammatinvalinnan riskejä…
Popularity: 15% [?]
Hudaa!
Niin vähän aikaa…
… ja liikaa sellaisia, joille pitäis antaa hudaa.
Kaikki on jo tottunut itsensä nolaaviin tapauksiin eri kykykisoissa, Big Brother- ja muissa “reality”-ohjelmissa, mutta vihdoinkin tänne on matkustanut valtamerien takaa jotakin amerikkalaista, jonka suomalaiset osaavat tehdä paremmin kuin alkuperäiset!
Hyvä Diili…
Donaldilla on paljon hienommat ja isommat puitteet omassa Trump-showssaan, mutta edes kaikki glitteri ei onnistu tuomaan samaa karismaa kuin Hjalliksessa on luonnostaan. Hjallis näyttäisi yhtä luontevalta kuin paska boolimaljassa samoissa kulisseissa Donskun kanssa. Ja se ei tarkoita yhtään sitä, että Hjalliksen businesskyvyt olis yhtään vähäisemmät kuin Donaldin.
Amerikassa kaikki nyt vaan on niin suurta…
…but very bad business
Ensimmäinen tehtävänanto ja sen suorittaminen oli niin tyypillisen suomalaista kuin olla ja voi. Kaikki olivat intoa piukassa esittämään osaamistaan ja ainoa mitä kotiin astin näkyi oli helvetinmoinen joukko tekemässä itsestään pellejä. Huvittava oli tämä yks uuvatti, joka kauppas rehuja telkkariin pääsyn kylkiäisenä. Haloo, töllö on jo niin vanha keksintö, ettei se ole enää mikään ihme tai meriitti, jos pärstänsä sattuu jossain sekunnin pätkässä näkemään. Kaikki ei edes halua sitäkään.
Eikä seuraava tehtävä mennyt yhtään sen kummemmin, hikinen oli voitto eukoilla puhkinussitun Muuminsa kanssa. Primadonna-Arska heitti taas oman soolonsa, vaan kusi lahkeilleen tosi pahasti. Paskahousu ei edes ota vastuuta toilailuistaan, vaan istuu tuppisuuna silmiään muljautellen, kun kysytään kenen housut haisee. Jotenkin koko jätkästä on sellainen kutina, että se lukee hapset väpättäen kaikki kritiikit itsestään ja kohta ollaan käräjätuvassa ja otsikoissa…
Sitä odotellessa.
Suoraan sanottuna olis sietänyt saada potkut molemmat sakit kokonaisuudessaan ja vähän terävämpiä kyniä penaalista tilalle!
Mut Hjallis on äijä!
Aavistuksenomaista sovinismia haistettavissa välillä Hjalliksen kommenteissa, mut hei, ei kisaa käydä genitaaleilla, vaan kyvyillä. Joka tapauksessa, kerrankin ohjelma, jossa ei kukkahattuilla ja ymmärretä kyvyttömyyttä, varsinkaan itse aiheutettua, vaan hudaa tulee, suoraan ja suomeks. Tai oikeestaan stadin slangilla, mut rypsikynsille voidaan ehkä järjestää tekstitys…
Popularity: 10% [?]
Vammaiselle SAA nauraa!
Varsinkin jos hän kirjoittaa loistavia tekstejä tai tekee suurenmoista stand-up-komiikkaa. Ajoittain silmäilemässäni blogissa: Vammaisen vartalon kuvat oli aivan hillittömän hyvä juttu YouTube-linkkeineen: Rolling Hunk. Nauroin aivan sairaasti. (Sallittakoon tämä kielikuva tässä… tai no vittu, sama se mulle mitä te sallitte, minähän kirjoitan mitä huvittaa.)
Tiedän tarttuvani arkaluontoiseen aiheeseen: “Vammaishuumori” jakaa ihmisiä tehokkaammin kuin mikään muu kategoriointi koskaan pystyisi, mutta minusta huumori on huumoria, tekeepä sitä sitten avuiltaan minkälaiset ihmiset hyvänsä. Minusta huumoria on vain hyvää tai huonoa. Todennäköisesti minua olisi naurattanut samat videopätkät silti, vaikka tekijänä olisi ollut täysin “vammaton”.
Kuitenkin tässä tapauksessa tekijä ilmeisesti on pysyvästi pyörätuolissa ja komiikka, jota hän esittää, toimii monella tasolla; itseironisena, mutta toisaalta myös keskisormenomaisena viittauksena sille, kuinka helposti jätetään huomiotta se, että kaikki vammat eivät haittaa tai estä ajattelua tai esiin astumista muussakin roolissa kuin statistina vammaisista kertovissa ohjelmissa. Vammaisista kertovissa ohjelmissakin tunnustuksen saa yleensä ohjelman kokoonkasaaja “humaanista otteestaan” tai muun vastaavan lässynlässy-kukkahattu-paskan perusteella, itse pääroolissa oleva vammainen, haastateltu ja elämäänsä tutkijan päästänyt saa hyvällä tuurilla palkakseen playstationin ja nopean varttinsa julkisuudessa.
Jos joku tietää oikeasti vammaisen tekemän ohjelman saaneen jonkin palkinnon, haluaisin kuulla siitä.
Minua on naurattanut myös sellainen tilanne, jossa vaikeasti vammainen poika oli pyörätuolissa eriasteisine vammaisine ystävineen kahvilla, keskustelu oli vilkasta, mutta huomiota herättävää, koska vammalle tyypillisesti vilkkaasti puhuvalla pojalla oli vaikeuksia hallita äänensä voimakkuutta. Äänen sointi oli myös tyypillisesti “vammainen”. Ryhmä naureskeli ja piti hauskaa keskenään ja äänessä ollut poika, joka nauroi itse eniten, piti päällään paitaa, jossa luki HARMITON HULLU. Sekin oli minusta monella eri tasolla huvittavaa.
Nauroin myös aikanaan tälle, alunperin nastyfoorumilla näkemälleni kuvalle (joka toivoakseni löytyy takaisin aikanaan oikealle paikalleen):
Joo, tiedostan kyllä vammani.
Popularity: 18% [?]
