Päiviä taloon!
Varsin monet ansioituneet blogistit ovat lyöneet lusikkansa homoilta-ilveilyn jälkeiseen soppaan, josta varsinkin tähteet muuttuivat katkeraksi kalkiksi Päivi Räsäselle. Tervo höyhensi erityisen ansiokkaasti aiheessa. Antakaas määkin huudan, vaikken (just nyt) ole kännissä, eikä tässä ole erityisen kiihkeetä suhdetta Räsäskään ja sen edustamaan klubiin kuin homoseksuaaleihinkaan. Sen sijaan epäoikeudenmukaisuus ja tyhmyys ne jaksavat vituttaa, vaikka tietääkin sen turhaksi energianhaaskaukseksi.
Miehet, naiset, homoseksuaalit,uskovaiset ja naimajaiset
Vittu, että pitää tehdä yksinkertaisista asioista vaikeita. Jos kerran hihhuleille on tärkeää, että sanaa avioliitto saa käyttää vain yhden miehen ja yhden naisen muodostamasta yksiköstä, jonka juridiset kupongit täytetään kirkossa ja jolle pappi taikasanansa lausahtelee, olkoon niin. Ja ne kaikki loput, jotka eivät tarvitse jumalia tai seurakunnan ryhmähalia tehdäkseen päätöksen yhteiselostaan ja niiden juridisten velvoitteiden täyttämisestä, jotka siihen liittyvät, olkoot sitten rekisteröidyissä parisuhteissa, suuntauksistaan ja sukupuolestaan riippumatta.
Arkikielessä kuitenkin puhutaan yksinkertaisesti “naimisissa olemisesta” ja tätä asiaa tuskin pystyvät muuttamaan sen enempää hihhulit kuin homoseksuaalitkaan, vaan sillä kuitataan kaikki juridiset liitot sen enempiä selvittelemättä, ollaanko sitä naimisissa miehen, naisen tahi ilmatäytteisen lampaan kanssa. Olen kerran nähnyt ohjelman, jossa kaheli piti Eiffel-tornia puolisonaan… niin että pientä se nyt vielä on, jos Arska tahtoo ihan virallisesti naida Reiskan ja että hommaan tarvitaan pappia.
Molemmat parisuhde-versiot tulee tietenkin olla yhdenvertaisia maallisen lain edessä, toisesta vaan puuttuu kirkon osallisuus (ja laskutus). Avioerotilastot pysynevät ennallaan molemmissa versioissa, että sikäli yks vitun hailee, miten se vihkiminen suoritetaan.
Raamattu on kuin…
avonainen suklaarasia, koskaan ei tiedä, kuka sieltä ehtii kynsiä lempikonvehtinsa ja onko ne kynnet edes puhtaat. Yleensä eivät ole.
Mutta raamatulla vedetään kaikkia ihmisiä korville, mennen tullen ja palatessa, siitäkin huolimatta, että suuri osa ihmisistä eivät tarvitse pari tuhatta vuotta vanhaa kirjaa osatakseen elää ihmisiksi. Kirjaa, joka on vaillinainen ja moneen kertaan käännetty eri kielistä ja Suomessakin on oikein tehty “päivitetty versio” nykykielelle.
On edelleen kummallista, kuinka Jumalan lapsina itseään pitävät jaksavat aina vain mellastaa toisten makuuhuoneissa ja housuissa. Missä kohdassa raamattua sanotaan, että vahtaapa, kuule Jeesuksen seuraaja, kanssaeläjän seksuaalista suuntausta ja seksuaalielämää?
Ja se Päivitetty versio…
Jossain vaiheessa tuli ajatukseen, että onko tämä kaikki, kirkosta eroamisen buumi ja muu paskanheitto kohtuullista työntää Räsäskälle ja pitää häntä yksin vastuullisena. Hän nyt kuitenkin on perheellinen ihminen, lasten ei varmasti ole mukavaa olla tällä hetkellä Räsäsen akan tekeleitä, siksi paljon on ollut julkisuudessa luettavissa äiteen ääneen lausumia sammakoita. Otan osaa.
Vaan eipä ole tajunnut nainen vaieta seurakunnassa, lisää pukkaa. Kun homoseksuaalit on niputettu, niin vuorossa ovat pakolaiset… Melko vittumainen tuntuu olevan tuo Räsäskän Iso Herra, ei paljoa armoa muille ihmisille osoita, mikäli Räsäsen eukon tulkintoja on uskominen. Ja itse hän ainakin uskoo, eikä kaihda pienen sodan pystyttämistäkään: Kristilliset valmiita taistoon! Miksi hihhulit sitten ovat näin sotaisalla tuulella? Joku käski tai siinä kirjassa luki niin?
Elä tässä nyt sitten kristillisesti…
Ja pakkohan se on, kun ei muita vaihtoehtoja anneta, onpa oma vakaumus sitten mikä tahansa. Tämä maa makaa kristillisten arvojen alla ja kirkko heiluttaa tahtipuikkoa myös maallisten lakien sääntelyssä. Sunnuntai on pyhäpäivä. Piste. Pääsiäinen, joulu ja muut kirkolliset pyhät pysäyttävät käytännössä tämän maan, julkista liikennettä myöden. Näitä kristillisiä jäänteitä pidetään yleissivistyksellisinä kulttuuriperintöinä, ainoina oikeina sellaisina, riippumatta ihmisten omasta vapaasta tahdosta. Arkielämässä sen vaikutus on vain pelkkä kiusallinen haitta niille, jotka eivät tahdo hypätä kristillisten kalenterin mukaan.
Ne, jotka vetivät herneitä sensitiiviseen haistimeensa homoillan seurauksena ja erosivat kirkosta, pidetään nyt yleissivistykseltään nollina (no, ainakin yksi heppu pitää): Kristityt maallisella tuomiolla. Pieni yleissivistyksellinen kämmähdys on kyseisellä kirjoittajalla lipsahtanut tekstiin: Siitä huolimatta karvani nousevat pystyyn, kun kiihkomieliset massat käyvät absoluuttisella oikeutuksella pienen vähemmistön – tässä tapauksessa uskovaisten – kimppuun. Pieni vähemmistö..? Lähes 80% suomalaisista on pieni vähemmistö..? Perkele, joku laskee nyt väärin.
Jos kaikille tarkoitettua yleissivistystä on tarkoitus hakea, olisi syytä pitää kirkko erillisenä kerhonaan, johon liittyvät ne, jotka pystyvät uskomaan neitseelliseen sikiämiseen ja muihin mielenkiintoisiin luonnonvastaisuuksiin.
Minä en usko.
Kenen pussista lypsät?
Kun jokainen yksilö joutuu arvioimaan taloudelliset realiteettinsa ja elämään niiden mukaan, on mielenkiintoista, että kaikkien yhteisöjen ei tarvitse näin toimia. Kuten esimerkiksi evankelis-luterilaisen kirkon, joka lypsää myös uskonnottomilta melko messevät massit: Vuonna 2008 kirkolle maksettiin 852 MEUR kirkollisveroa ja 122 MEUR yhteisöveron osuutta, mikä tekee yhteensä 974 MEUR. Kirkon osuus yhteisöveron tuotosta oli 1,75%
Että kyllä kirkolle kuitenkin kelpaa ihan maallinen hyvä, vaikka kaikki maallisen hyvän maksajat eivät kelpaakaan tai ole sitten kuitenkaan tasavertaisia sen kuuluisan jumalan edessä.
On se saatana.
Popularity: 35% [?]
Ylpeä suomalainen
Jossain vaiheessa alkoi tuntua, että suomalaisuus on jotain, minkä mieluiten salaa, kuin kertoo kansallisuuttaan kenellekään. Eihän sitä enää kehtaa sanoa olevansa ylpeä suomalainen, kun muuten on jo joku kenokaulainen nahkatukka narukäsi pystyssä tervehtimässä natsityyliin.
Melkein hävetti, että suomalainen design on jotain, mitä voi löytää puuliiterin lattialta ja liittää hopealankaan maalipurkin kautta (Aarikka) tai jotain sellaista, minkä voi ripustaa ikkunaansa perheen 5-vuotiaan ad/hd-kakaran sotkettua kaikki käsillä olevat kankaat (Marimekko) tai vaikka jotain, jota tulee vahingossa muotoiltua kuin huonon happotripin jälkeen kuumeisena (esim. Aalto-maljakko).
Euroviisuista ja sen tuomista häpeäpilkuista en viitsi edes aloittaa.
Suomalaisista ylpeyttä ei kovin paljoa voinut tuntea silloinkaan, kun hiihtelijät alkoivat jäädä ryppäittäin kiinni dopingista ja osa heistä alkoi sen jälkeen kunnostautua lähinnä skandaalilööpeissä rattijuoppouksien tai muiden tyhmyyksien tiimoilta. Eipä ole päässyt ylpistymään suomalaisuudestaan myöskään silloin, kun suomalaiset ovat liikuskelleet maamme rajojen ulkopuolella ja ovat kunnostautuneet örveltämällä paskat housuissaan kännissä pitkin turistirysiä tai jahtaavat pikkulapsilta näyttäviä seksikumppaneita Thaimaassa.
Kotomaan kamaralla on useammin kuin kerran joutunut tuntemaan myötähäpeää siitä, että perheväkivalta ja lainsäädäntö eivät ole olleet tuttuja keskenään, hädin tuskin puheväleissä edes. Hävettänyt on sivusta katsoa, millä lailla suomalaiset parisuhteitaan hoitavat: Lehtien palstoilla, tekstiviestitse ex-pääministeriä myöden, oikeuslaitoksissa perheväkivallan tai lasten huoltajuuden selvittämiseksi, lastensuojelun tukitoimenpiteiden avustuksella. Myötähäpeän kourissa on saanut kiemurrella joutuessaan näkemään erilaisia “reality”-ohjelmia, kykyjen etsintää täysin lahjattomista tapauksista tai jotain, jonka jälkeen on enää pelkkä mitätön BB-sejase.
Sukupuolinen ja kansallinen identiteetti
Mielikuva suomalaisuudesta on olla nöyrä, pelkäämätön, rehellinen ja sisukas! Nöyryys on vaihtunut tekovaatimattomaan kehujen kerjäämiseen tai pelkästään pelokkaaseen nöyristelyyn, rehellisyys tuntuu olevan toisille pelkkä fraasi “puhun niin totta kuin osaan” tai keino avautua kaikissa mahdollisissa yhteyksissä saadakseen edes sen vartin julkisuutta ja nyt yrittävät natseja muistuttavat homofobiset ja omasta mielestään “maahanmuuttokriittiset roturealistit” varata itselleen vielä sisunkin! Perkele, se ei käy! Se ei kerta kaikkiaan käy.
Onhan se nyt jumalauta, ettei tässä uskalla kohta enää sanoa olevansa suomalaisesta sisustaan ylpeä, ettei tulisi rinnastetuksi natsihenkiseen ryhmittymään, joka muiden selkien takana nimettömänä lymyää tai on alettava hävetä sitä, että osaa kirjoittaa äidinkieltään hyvin ja tuntee aakkosistaan myös b-, d- ja g-kirjaimet, mitä ei voi sanoa monestakaan “kansallismielisestä roturealistista”. Jos tämän kielen ja kansan joku tuhoaa, niin se on juuri se valitettava tosiseikka, että “kansallismieliset” keskittyvät enemmän tekstin suoltamiseen, kuin luetun tekstin ymmärtämiseen. Tai ylipäätään lukemiseen.
Kaunis ja ylpee
Ja on se nyt perkele, ettei enää voi olla omista juuristaan tai kulttuuristaan ylpeä ja silti vielä mahtua elämään rinnan sovussa muiden kulttuureiden kanssa. Ja se se vasta iso perkele onkin, ettei täällä suvaita älykkäitä, sanavalmiita ja itsenäisiä naisia huorittelematta, lesbottelematta tai yrittämättä uhkailla hiljaiseksi, jos he tietävät “kansallismielisiä” enemmän faktoja tai taustoja asioille. Tai tulevat ylipäätään muiden ihmisten kanssa toimeen ja niiden, joiden kanssa ei tulla toimeen, niiden kanssa ei halutakaan olla missään tekemisissä.
Omasta identiteetistään varma ihminen ei pelkää muiden tapoja tai kulttuureita. Omasta seksuaalisuudestaan varman ihmisen ei tarvitse toitottaa suuntautuneisuuttaan ja väittää sitä ainoaksi oikeaksi ja vahtia, etteivät muut poikkea tästä.
Omista vakaumuksistaan ja arvoistaan varma ihminen tietää, että on muitakin ajattelumalleja, mutta säilyttää silti omansa ja antaa muiden pitää omansa. Itsenäisesti ajatteleva ihminen ei tarvitse puuhakerhoja, joissa voi peilata omien ajatuksiensa hyväksyntää muiden samalla lailla ajattelevien keskellä ja mittailla omien mielipiteidensä suosiota.
Vielä kuitenkin on saattanut pitää omasta kansallisylpeydestään sekä rehellisyydestään kiinni, sisukkaasti hammasta purren ja koska moisiin aiemmin luetteluista kansallisista häpeäpilkuista ei itse ole koskaan ollut osallisena, mutta sitä minä en enää sulata, että
kansallisuuteni on yritetty varastaa!
Erityisen vastenmielistä on sellainen, että jokunen tyypillisen pienen rakkikoiran tapaan käyttäytyvä sekarotuinen pelkopurijoiden joukkio omii käyttöönsä vanhoja symboleita ja tahraa ne pienien mieliensä tuottamilla typeryyksillä. Näin on käynyt mm. hannunvaakunalle (alun perin tuontitavaraa, toim.huom) ja suomalaiselle sisulle (täällä syntynyttä ja huippuunsa kehiteltyä).
Suomen lippua ja sen sinivalkoista väritystä häväistään aivan surutta sellaisissa ryhmissä, jonka joukko vanhempiensa vahinkoja on päihdekierteestä selvittyään päättänyt perustaa uskonnollisen hurmoksen yhteyteen. Itse isänmaata, Suomea, raiskataan anaaliin jatkuvasti sellaisen sekarotuisen joukon keskuudessa, jonka värikuula- ja vesipyssyleikeistä selvittyään haluaa leikkiä “herrakansaa”, vaikka se ei onnistunut aiemminkaan -turpaan tuli-, vongaten muita pohjoismaisia poikakerhoja tekemään samaa.
Kansalliset haittaeläimet, sanon minä. Hyi vittu.
Mutta sisuni pidän itse, perkele!
Popularity: 41% [?]
Varoitus! Seuraava teksti ei sisällä yhtään kivoja kuveja, mutta todella paljon linkkejä. Ne on niitä sinisiä taas.
Jokainen itseään kunnioittava bloggaaja käsittelee ennemmin tai myöhemmin facebookia, lärvikirjaa, kuten sitä kotoisan suomalaisesti kutsutaan. Facebook on noteerannut pienen Suomen siinä määrin, että on mahdollista käyttää ihan suomeksi kyseistä palvelua. Mutta onko kysymyksessä oikeasti palvelu ja jos on, niin minkälainen?
Suomalaisessa mediassa on käsitelty paljon facebookin kautta tapahtuneita tietovuotoja: Sadan miljoonan Facebook-tilin tiedot leviävät netissä ja Facebookin kahdenkeskiset viestit livahtivat julkisiksi. No kerrankos sitä. Se tuo sata miljoonaa on noin globaalisti pirun pieni määrä, vertailuna todettakoon, että suomalaisia on alle kuusi (6) miljoonaa… Sitä paitsi, mr. Zuckerberg on itse sitä mieltä, että yksityisyys ei ole enää sosiaalinen normi. Ja nykyään herra Zuckerbergin kanssa on samaa mieltä tosi iso sakki, lähteenä Zuckerberg itse: Facebookilla jo puoli miljardia käyttäjää.
Keitä palvellaan?
Facebook tarjoaa palveluaan myös suomeksi, mutta esimerkiksi rekisteröinnin yhteydessä hyväksyttävät käyttöehdot ovat pitkä litania amerikan murretta, ei Suomen sanaa. Käyttöehdot voi toki lukea ranskaksi, saksaksi, italiaksi ja espanjaksi, jos ne taipuvat paremmin… No, suuri osa suomalaisista kyllä pärjää englanniksi, että sikäli harmi ei ole mahdoton. Kuluttaja-asiamies on yleensä tarkkana, että kaikki Suomeen tuotaviin tuotteisiin on saatavilla myös suomenkieliset ohjeet, mutta bittimaailma on tässäkin asiassa jäljessä. Facebookin käyttöehdoissa kohdassa 4 sanotaan seuraavaa:
Registration and Account Security
Facebook users provide their real names and information, and we need your help to keep it that way. Here are some commitments you make to us relating to registering and maintaining the security of your account:
- You will not provide any false personal information on Facebook, or create an account for anyone other than yourself without permission.
- You will not create more than one personal profile.
- If we disable your account, you will not create another one without our permission.
- You will not use your personal profile for your own commercial gain (such as selling your status update to an advertiser).
- You will not use Facebook if you are under 13.
- You will not use Facebook if you are a convicted sex offender.
- You will keep your contact information accurate and up-to-date.
- You will not share your password, (or in the case of developers, your secret key), let anyone else access your account, or do anything else that might jeopardize the security of your account.
- You will not transfer your account (including any page or application you administer) to anyone without first getting our written permission.
- If you select a username for your account we reserve the right to remove or reclaim it if we believe appropriate (such as when a trademark owner complains about a username that does not closely relate to a user’s actual name).
Sama suomeksi menee jotenkin näin: Rekisteröityminen ja tilin turvallisuus
Facebook käyttäjät antavat oikean nimensä ja tietonsa, ja tarvitsemme apuasi, jotta tilanne säilyy. Nämä sitoumukset hyväksyt rekisteröityessäsi facebookiin ja huolehtiaksesi tilisi turvallisuudesta:
- Et anna vääriä tietoja itsestäsi , tai luo tiliä kenellekään muulle kuin itsellesi ilman lupaa.
- Et luo enempää kuin yhden henkilökohtaisen profiilin.
- Jos poistamme tilisi, et luo uutta ilman meidän lupaamme.
- Et käytä henkilökohtaista tiliäsi omiin kaupallisiin tarkoituksiisi (kuten statuspäivitysten myyminen mainostajille).
- Et käytä facebookia, mikäli olet alle 13-vuotias.
- Et käytä facebookia, mikäli olet tuomittu seksuaalirikollinen.
- Pidät yhteystietosi tarkkoina ja päivitettyinä.
- Et anna salasanaasi, (tai salaista avainta), päästä muita käyttämään tiliäsi, tai tee mitään muutakaan mikä vaarantaisi tilisi turvallisuuden.
- Et siirrä tiliäsi (tai ylläpitämiäsi sivuja tai sovelluksia) kenellekään toiselle ilman kirjallista lupaamme.
- Varaamme oikeuden poistaa tai muuttaa käyttäjänimesi, mikäli uskomme sen olevan sopimaton (kuten tavaramerkin omistajan vaatimus, mikäli nimi ei liity käyttäjän oikeaan nimeen).
Näin. Ulkomaan eläville (siis amerikaanojen vinkkelistä) on vielä omat sepustuksensa:
| We strive to create a global community with consistent standards for everyone, but we also strive to respect local laws. The following provisions apply to users outside the United States :
Special Provisions Applicable to Users Outside the United States
|
Yritämme toki tosi kovasti saada kaikille yhteiset standardit (meidän), mutta pakkohan se on paikallisiakin lakeja yrittää noudatella. Seuraavat määräykset koskevat vain ulkomaan eläviä:
Ulkomaan eläville sovellettavat erityissäännökset
|
Minä olen tasan varma, että yksikään suomalaisista facebook käyttäjistä ei ole kahlannut tuota kaikkea läpi rekisteröityessään facebookiin, ellei ole joutunut työnsä puolesta sitä tekemään. Siis maksusta.
Jep. Nämä pienet ehdot ja säädökset eivät estä ihmisiä sankoin joukoin liittymästä yhteisöön, jossa voi jakaa elämänsä huippuhetket, kuten herääminen, syöminen ja erityisesti juominen, nukkumaanmeno yksin tai useamman kera ja vastaavat special occacionit. Voi jakaa lemmikkiensä kuvat, kakaraistensa kuvat (pedofiilit tykkää!), pelata hyödyllisiä pelejä.
Minulle rakas ja erittäin läheinen ystäväni Varma Tieto (hän on facebookissa) kertoo, että yllättävän moni facebook-käyttäjä näyttää ihan kissalta tai koiralta. Ei siinä sen kummempia.
Ihan Amerikoissa asti on tajuttu, että Suomessa ei ehkä oikeasti asu ketään, jonka nimi oikeasti on Lady Manhattan ja siispä tili disabloitiin. Lady olisi saanut tilinsä pitää, mikäli olisi toiminut seuraavalla tavalla:
Your account has been suspended because we have received reports that your account
could be in violation of our Statement of Rights and Responsibilities.
If you believe you were disabled by mistake, please reply to this email
with a scanned image or digital picture of a government-issued ID
(e.g., driver’s license, passport, etc.) and make sure the following information is clear:
- Full name
- Date of birth
- Photo
Please black out any personal information that is not needed
to verify your identity (e.g., social security number).
Rest assured that we will permanently delete your ID from our servers
once we have used it to verify the authenticity of your account.
Yeah, riiiight… Uskoo, ken tahtoo, varsinkin kaikkien tietovuotomunauksien jälkeen. Vain täydellinen idiootti lähettää aivan vapaaehtoisesti itsestään tietoja, jotka yleensä luovutetaan vain viranomaisille (tai muissa virallisissa yhteyksissä), mitä facebook suinkaan ei ole, ainakaan julkisesti. Kuitenkin, johonkin tarkoitukseen näitä valtavia tietokantoja keräillään, mutta mihin? Miksi pelkästään ajanvietteeksi tarkoitettu sosiaalinen yhteisö on niin kovin, kovin kiinnostunut siitä, keitä heidän käyttäjänsä ovat? Salaliittoteoriat esiin…
Suuri on kaunista?
Vaikka facebookin sääntö ja asetuslista saa jonkun pienemmän banaanivaltion lakikirjan häpeämään olemassaoloaan, ei facebook ole erityisen asiakaspalveluhenkinen käyttäjiään kohtaan. Kuten aiemmin todettua, ei käyttöehtoja, saati asiakaspalvelua, saa kaikilla niillä kielillä, joilla facebookia on mahdollista käyttää. Ja tuskin suomalaiset ovat ainoita, jotka eivät ole kaikkia määräyksiä kahlanneet ennen liittymistään, kunhan ovat rekisteröinnistä selvinneet, vaihtavat käyttökieleksi oman äidinkielensä. Ja vaikka facebook edellyttää käyttäjiltään yhtä sun toista, ei facebookin ylläpidolla ole minkäänlaisia valmiuksia valvoa näiden sääntöjen noudattamista, eikä kaikesta päätellen edes sääntöjen valvomista tunnuta pidettävän palveluntarjoajan velvollisuutena, vaikka luulisi siellä olevan enemmän kuin vain 12 apinaa hommaa hoitamaan. Eivätkä valvo. Edes viranomaisten yhteydenotto pienestä pohjolan valtiosta ei saa välttämättä facebookin ylläpitäjää toimimaan: Lain koura ulottuu huonosti Facebookiin. Mutta mitäpä pienistä (maista).
Ja koska facebookin ylläpito ei veny kovin monelle kielelle, on ainakin suomalaisia…eeeh… hyvin erikoisia persoonia facebookissa sankoin joukoin. Terveisiä vaan Kissan Kakalle, Känni Ääliölle (2kpl), Känni Kalalle, Uuno Turhapurolle (ainakin 2 kpl), Jorma Kutumelalle, Lestin Heittäjälle ja niille lukuisille lady manhattanin ystäville, jotka ovat nyt siis menettäneet ladyn ystävistään. Fanisivu on kuitenkin vielä, ainakin toistaiseksi: Lady Manhattan ja tietenkin NastyFoorumille omansa: NastyFoorumi -riemua ilman idiootteja- , mutta jomman kumman tai peräti molempien tykkääminen vaatii jo sellaista siviilirohkeutta, että harvasta löytyy.
Minkähänlaisia persoonallisuuksia mahtaa olla niiden joukossa, jotka käyttävät kielenään kiinaa, arabiaa tai vaikka tanskaa..? Ei siinä mitään, kaikissa palveluissa on säännöt, mutta jonkinlaista kohtuullisuutta osoittaisi sääntöjen soveltaminen kaikkiin käyttäjiin, eikä vain sattumanvaraisesti sinne tänne.
Pomo on homo!
Monilla työpaikoilla facebookin käyttöä rajoitetaan ja on syytäkin. Facebook voi tuhota yrityksen hetkessä. Vaan mitäpä pomo-parka, saati it-tukihenkilöt, mahtavat sille, että joku firman duunareista päättää kirjata humalassa toimitetut sukupuolihurjastelut tai katutappelut ja niistä seuranneet juridiset seuraamukset facebookiin ja ilmoittaa työtiedoissaan viimeisen päälle tarkat tiedot asemastaan yrityksessä. Facebook-statuksesi voi olla työnantajasi painajainen. Täytyy sanoa, että muutaman ammattiryhmän edustajat ovat kyllä romuttaneet ammattinsa arvostuksen ihan vain facebookin välityksellä, vaikka ilmeisesti vain vapaa-ajastaan ovatkin avautuneet. Toivottavasti.
Mikään yksityisyysasetus ei suojaa, jos käyttäjä on päättänyt liittyä kaikkiin mahdollisiin suomalaista juomakulttuuria ylistäviin ryhmiin tai muihin tyhmiin ryhmiin. Alaikäiseksi tekeytyminenkään ei auta: nämä tiedot Facebook näyttää koko maailmalle ja Haluatko tietää, mitä naapurisi Facebook-statuksessa lukee? Zuckerbergin akan poika kuitenkin kiistää sisältöjen käytön ilman lupaa, mutta käyttäjät eivät ole ihan samaa mieltä: Facebookiin ei olla tyytyväisiä.
Seis maailma, tahdon ulos!
Monet ovat katuneet liittymistään facebook-yhteisöön, varsinkin kun sieltä pois pääsy on todella mutkikas operaatio, eikä facebook hyvällä katso apuvälineiden kehittämistä: Facebook vihastui tilien tuhoajalle. Kyllä facebookista toki pois pääsee, mutta on se kovin työlääksi tehty: Facebook-tunnuksen voi viimein tuhota pysyvästi. Ennen tilin poistoa on syytä poistaa kaikki jäsenyytensä ryhmistä, tykkäämiltään sivuilta, sovelluksista jne, mutta kukaan ei oikeasti voi olla varma, että tiedot poistuvat facebookista tilin sulkemisen jälkeen. Ja koska facebook on nähnyt noinkin paljon vaivaa kerätäkseen globaalisti ihmisten henkilötietoja, he tuskin tyhjentelevät niitä tietokannoistaan ihan helposti, vaikka väittäisivät mitä. Vaan mistä löytyy sellainen fakiiri, joka asian pystyy selvittämään?
Ilmeisesti Google ryhtyy myös puuhaamaan omaansa, koska Facebook ei vieläkään leiki Googlen kanssa. Google Me haastaa Facebookin – sosiaalisen median sota alkamassa. Näille löytyy toki eurooppalainen vastineensa: Netlog, jonka sivuilla käyttöehdot ja muut tiedot ovat saatavilla suomeksi, tosin suomennokseen käytetty kieli on aika köppäistä, mutta ymmärrettävää.
Popularity: 34% [?]
Saatanan rumat kassit
Otan vastuun otsikossa olevasta termistä koskien joitakin tiettyjä käsilaukkuja. Käsilaukku, tuo elämää suurempi esine, yleensä naisille. Jostain syystä näiden “luxury item”-suunnittelijat ovat yleensä miehiä. Hermès, Dior, Givenchy, Gucci, Burberry ja tietenkin Vuitton.
Ei kovin moni asia näytä nostavan naisessa himoa yhtä paljon kuin kassit, joilla on nimi… Ulkonäkö ja hinta ovat silloin sivuseikkoja.
What’s on womans’s bag?
Ihan sellainen minimivarustus, joiden kanssa ihminen poistuu kotoaan, lienevät avaimet, kännykkä ja lompakko. Sen lisäksi arkiseen selviytymiseen voi kuulua kalenteri ja kynä, nenäliinoja, kampa sekä joitain intiimihygieniatuotteita. Sitä helposti luulisi, että moinen varustus ei ole niin ihmeellistä, että sen kuljettamiseen tarvittaisiin kovin kummoistakaan pussukkaa. Vaan kuinka voikaan olla väärässä.
Naisten varustekassi on niin tunteita herättävä hankinta, että sitä on oikein korkeasti koulutettu ihminen jopa tutkinut, ihan kirjankin kirjoittanut ja määritellyt mukana kuljetettavan pussukan liittyvän pukeutumiskulttuuriin. Aah, nyt ollaan yhdistetty (saatanan rumiin) kasseihin taikasana, kulttuuri, joka wikipediassa määritellään seuraavasti:
Kulttuuri tarkoittaa tavallisesti yhteisön tai koko ihmiskunnan henkisten ja aineellisten saavutusten kokonaisuutta: tässä merkityksessä käytetään myös sanaa sivistys. Henkinen kulttuuri siirtyy ja säilyy tiedonvälityksen ja oppimisen avulla – henkisellä kulttuurilla on myös suora tai epäsuora rooli aineellisen kulttuurin syntymisen taustalla.
What’s on man’s mind?
Tätähän se Freudin pullukka mietiskeli kovin ja tuli melko lailla samaan tulokseen kuin kotoperäinen elämäntapa-/parisuhdegurumme M. Nykänen, että “No pilluhan se on aina mielessä mutta hypätään nyt ensin!” Molemmat miekkoset ovat tunnustettuja alansa huipuiksi, joskin jälkikäteen molempien aatoksia ja varsinkin toimia on voimakkaasti kyseenalaistettu. Siitä huolimatta, molempien joskus kunnian päivinä hankittu maine kantaa yhä edelleen.
Viime mainittu koskee “fashion industryn”, muotiteollisuuden (???), kovia nimiä myös, tosin pillun perässä ei kovin moni suurista nimistä kuitenkaan ole (ollut), lähinnä ne muiden miesten pussukat ovat kiinnostaneet enemmän. Yhä edelleen jätkät kuitenkin myyvät kerta toisensa perään nimikoidut saatanan rumat kassinsa, naureskelevat koko matkan pankkiin asti (no, ainakin brändin nykyinen omistaja naureskelee) ja tyhmät ämmät ostelevat isolla rahalla pussukoita, ettei vaan leimautuisi kulttuurista vieraantuneeksi sivistymättömäksi moukaksi. Louis Vuitton, joka onnistui yhdistämään kantokahvat ja vetoketjun mäyräkoiran päkistämän pökäleen näköiseen möhkäleeseen, nousi hetkessä naisten märkien unien kohteeksi, maksoi mitä maksoi.
Eikä valmistajat paljoa punastele läiskätessään hintalappua pussukoihinsa.
Monkey see, monkey do…
… but monkey doesn’t understand. Luutosen mukaan saatanan ruma kassi pystyy tähän:
Laukku antaa viitteitä käyttäjänsä varakkuudesta ja sosiaalisesta asemasta, pukeutumistyylistä ja muodikkuudesta.Laukku valitaan asun ja käytön mukaan. Valinta ei vaikuta pelkästään ulkonäköön, vaan myös oloon ja olemukseen, jopa tapaan liikkua. Laukulla voi halutessaan ottaa kantaa ja ilmaista kuuluvansa tiettyyn ryhmään. Laukku voi olla osa identiteettiä kuten muu pukeutuminenkin. Kysymys on siitä, mitä haluamme itsestämme kertoa ja näyttää.
No ei nyt ihan. Ensinnäkin, jos tarvitsee laukkua todistaakseen ja kertoakseen itsestään jotain, on sitä kerrottavaa perin vähän. Ja jos ulkonäkö, olo ja olemus on laukun varassa, niin voin kertoa ihan luottamuksella: Ei se saatanan ruma kassi ihmeisiin pysty.
Varakkuus ja sosiaalinen asema? Niin, niitä kai onnettomat koppelot yrittävät ilmentää saatanan rumien kassien kautta, siinä missä miehet teknisillä vimpaimillaan. Minä en kuitenkaan näe mitään muuta kuin itsestään epävarman ja oman (tyyli)tajun puutteessa elävän kuoren, joka yrittää edes jossain pyrkiä sosiaalisen statuksen tikkaille noteerattavaksi. Ongelmana on kuitenkin, jos elämäntapa ei olekaan ihan sitä, mitä saatanan rumalla kassilla yritetään ilmentää.
monkey fakes money…
Käsilaukku on hyvin henkilökohtainen, eikä sinne päästetä ketä tahansa ronimaan. Aivan kuten alushousut. Ja aivan kuten alushousuja, ei käsilaukkuakaan pitäisi joutua ostamaan toisten jämistä, vaan kun ei sitä pussukkaa voi mennä ostamaan edes tarpeeseen merkkiliikkeestä, on sitä yritettävä hamuta jostain käytettynä. Mutta kun sen pitäis olla halpa! Ja halvalla saa vaan halpoja kopioita ja alkuperäinen maksaa. Paljon.
No, toisaalta, onhan tässä “muotiteollisuuden sivistyneistössä” oma alahaaransa, feikkien tunnistajat, jotka auliisti tarjoavat apuaan niille, joiden sivistys ei ole vielä yhtä korkeatasoista, mitä tulee saatanan rumiin kasseihin. Nämä asiantuntijat väittävät tunnistavansa laadun sen nähdessään. Vaikka se sitten olisikin tehty pikku Ping-Pongin omin pikku kätösin viereisessä sweatshopissa, missä alkuperäinen “laatu”. Samaiset asiantuntijat, tai “asiantuntiat”, kuten he itse mielellään kertovat, olettavat merkkilaukkujen dissaamisen taustalla olevan kateus. No, on kai se sallittava tuokin tapa nostella omaa olematonta häntäänsä.
Koska turkiksia ei enää halua käyttää kuin ihan pahin uuvatti, on nyt yritettävä tehdä laukulla se, mikä ennen karvalla. Mutta niin se vain on, että jos ei kykene menemään merkkiliikkeeseen ostamaan haluamaansa ilman hintalapun hiplaamista, niin silloin siihen ei yksinkertaisesti ole varaa. Eikä se kirpputorilta tai nettihuutokaupasta ostettu saatanan ruma kassi lisää yhtään uskottavuutta että olisi.
Popularity: 45% [?]
Anonillin aika
Kun paskat on jo housuissa on tikistäminen yleensä turhaa. Se nyt ei kuitenkaan estä yrittämästä: Nettikeskustelujen valvonta saattaa kiristyä. On suorastaan järjetöntä, että joidenkin keskustelupalstojen yhteydessä puhutaan palvelusta, ylläpidosta/moderoinnista tai edes keskustelusta. Suurin näistä “palveluista”, joiden ohessa nettikeskustelua on mahdollista harrastaa, lienee Suomi24, joka onkin lunastanut osuvan lempinimensä Suoli24. Viestimäärä on kunnioitettava, suurin osa sisällöstä ei ole. Toinen, varsin laaja ja tiedetty, on Plaza. Sillekin sopisi paremmin nimeksi Pazka, sisältö on suurimmaksi osaksi aivan käsittämätöntä tuubaa.
Erona näiden kahden välillä vaikuttaisi olevan, että Suoli24 vetää enemmän “kansan syviä rivejä” ts. moderointi on heikompaa (välinpitämättömämpää) ja anonillit kuplivat valtoimenaan. Plaza on selkeästi jollain tapaa… elitistisempi, seasta kuitenkin löytää oikeasti hyviä kirjoittajia ja aivan ymmärrettävää tekstiä. Esimerkkinä Kolinaa PANUhuoneesta. Myös Panu on huomannut, vaikka ei ole nimennyt yhtään, keskustelupalstojen tason heikkouden ja mietiskelee aika radikaalia menettelyä: Pitäisikö netti sulkea?
Asiassa on totta toinen puoli ja vastauksena Panun kysymykseen: Kyllä, netti pitäisi sulkea todellakin joiltain tapauksilta. Toistaiseksi ainoastaan lapsipornoa levittävät ja lataavat menettävät tietotekniset vimpaimensa ainakin tutkimusten ajaksi, mutta tiettyyn keskustelupalstaan tai johonkin sen yksittäiseen jäseneen koukuttunutta ei pidä netistä pois mikään. Yrittämästä ei kuitenkaan kannata lakata, sitkeinkin hullu laantuu jossain vaiheessa, viimeistään silloin, kun löytää uuden nylkytettävän itselleen. Tapojaan kaheli tuskin kuitenkaan muuttaa, ei ehkä omaa edes kykyä muuttumiseen tai uuden oppimiseen. Avohoito rules!
Uusi AA
Nettipelaajille on jo olemassa riippuvuuteen hoitoa, mutta vielä tarvittaisiin Angstiset Anonillit-ryhmää niille, joiden mielenrauhaa järkyttävät tietyt ihmiset tai (ammatti)ryhmät niin, että kaikille mahdollisille palstoille ja medioihin on puskettava pahan olon vähentämiseksi omaa viestiään ja kerjättävä ryhmähaleja. Koska jokaiselle nettifoorumille muodostuu ajan kuluessa oma ydinporukkansa, joiden aktiivisuuden varassa on lähes kaikki palstoilla käytävä keskustelu, on myös luonnollinen jatkumo, että ryhmä saa jossain vaiheessa omat faninsa, antifaninsa ja anonillinsä. Ja jos moderointi on heikkoa, on palstakin pian tasoltaan yhtä heikko, kuin sen surkein ja tyhmin kirjoittaja.
Aktiivisimmat rönsylatvat kiertävät lähes jokaista suomenkielistä palstaa, hyvänä esimerkkinä “maahanmuuttokriittiset”, antaakseen vaikutelman, että ilmaistu mielipide on paljon suuremman joukon kannattama, kuin mitä se todellisuudessa on. Erityisen kiivaasti tämän “maahanmuuttokriittiset” pyrkivät kiistämään, tietenkin. Mutta yksittäinen ihminenkin voi kilahtaa niin pahasti, että perustaa sosiaalisiin medioihin ryhmiä, joissa uhkaillaan, solvataan tai annetaan muuten vain perustajastaan sellainen kuva, että ensimmäinen ajatus sellaisen ihmisen kohdalla on: “Vain nautittu lääke auttaa“. Tosin, omana vaatimattomana mielipiteenä sanoisin, että joidenkin kohdalla ainoa tepsivä lääke olisi eutanasia…
Facebookin käyttäjä voi joutua vastuuseen kavereiden viesteistä. No niin, vanhan sanonnan mukaan tiedetään millainen ihminen on, kun katsotaan hänen kavereitaan. Paskan kanssa leikkiessä tahriintuu aina myös itse. Laajennettuna, nettikäyttäytymisen perusteella, voidaan ihmisestä tietää yhtä sun toista katsomalla minkälaisiin ryhmiin hän kuuluu ja minkälaisia sivustoja kannattaa. Suurin osa on facebookissa ja sen ryhmissä omalla nimellään ja naamallaan ja kun on osoittautunut, että virkavaltaa tarvitaan selvittämään pahimpien rönsylatvojen toimia, on poiminta poliisi-sedän juttusille ollut helppoa. Nämä “sananvapauttaan toteuttavat” ovat kuvitelleet osoittavansa rohkeutta esiintyessään asiansa puolesta oikealla henkilöllisyydellään, mutta todellisuudessa se osoittaa vain pelkkää harkintakyvyttömyyttä ja, suoraan sanottuna, typeryyttä.
Anonilli sen sijaan virheellisesti kuvittelee, että hän voi nimimerkin tai tekaistun henkilöllisyyden takaa mylviä aivan mitä tahansa. Kaikki anonyymisti kirjoittelevat eivät kuitenkaan ole anonillejä, eivätkä kaikki nimellään ja naamallaan kirjoittelevat ole olematta… Esimerkiksi Heinäluoma ja Urpilainen ovat hyviä esimerkkejä anonilleistä, vaikka naama tiedetään. Vanhanen ja Valavuori ovat esi-isäanonillejä. Halla-aho on saanut aikaan oikein kunnon anonilli-kultin. Veltto Virtanen haluaisi olla anonilli, mutta on toistaiseksi vasta alkulima-asteella anonillistä.
NastyFoorumi
NastyFoorumilla kirjoitellaan pääsääntöisesti anonyyminä, mutta anonillejä ei joukossa ole. Pari kokelasta on joskus yrittänyt, mutta kun argumentaatio ja kielitaito loppuvat, on kuitenkin lopuksi ymmärretty kerätä luunsa ja hakeutua vähemmän vaativalle foorumille suorittamaan häröilyään ja jakamaan mielipahaansa nastykirjoittelusta ja koko foorumin olemassaolosta. NastyFoorumilla ei ole jaettu toistaiseksi pysyviä banneja, paitsi boteille. NastyFoorumin moderointi on myös asianmukaista ja vaikka kyseessä ei olekaan mikään “demokraattinen yhteisö”, voidaan moderointia pitää varsin oikeudenmukaisena. Vaikka itse sanonkin.
Moderoinnista huolimatta kirjoituksista vastuullisena pidetään aina kirjoittajaa itseään ja sen minkä kirjoittaa, se sitten jää… Poistot NastyFoorumilla ovat todella, todella harvassa ja siksi on syytä miettiä, mitä näppäimistöltään suoltaa, mihinkään: Internet ei ikinä unohda. Vahvat mielipiteet ja niiden ilmaiseminen nasakalla verbaliikalla toimii joskus laukaisimena ennestäänkin hauraalle ja tasapainottomalle mielelle, siksi anonyymiteetti on joskus perusteltua: Sitkeät häiriköt pilaavat satojen ihmisten elämää. Tällaisessa tapauksessa anonyymiteetti ei ole anonillismiä, vaan tervettä järkeä.
Ja koska tervettä järkeä ei tunnuta enää juuri missään pidettävän arvossa, on NastyFoorumi yksi harvoja turvapaikkoja, joissa äidinkielensä taitamista, mustaa huumoria ja älyä ei tarvitse hävetä tai pitää heikkoutena.
Popularity: 26% [?]
