Kuka siellä? Whowhoo..?
Aina aika ajoin joku neropatti päättää keksiä pyörään uudelleen ja alkaa vaatia nettikirjoittelua omalla nimellä tapahtuvaksi. Vain täydellinen netti-uuvatti voi edes möläyttää mitään niin tyhmää. Kuinka monta kertaa pitää todeta, että pöntölle istuminen on turhaa kun paskat on jo housuissa? Sotkut pitää sitten vain siivota jälkikäteen.
Ullan nimi on Ulla.
Suomi on täynnä Virtasia, Korhosia ja vaikka kummalliset etunimet yleistyvätkin, niin vielä riittää yleisen sukunimen viereen yhtä yleinen etunimi. Ja näitä nimikaimoja voi löytyä Suomen joka kolkasta. Ja ulkomailta, tietenkin, mutta vähemmän. Jos kirjoittaja ilmoittaa olevansa Sari Korhonen (joita Enirosta löytyy julkisesti Suomen mitalta 143 osumaa, niitähän ei tietenkään listalta löydy, joiden numero tai tiedot on suojattu) tai Jari Virtanen (Lähde edelleen Eniro, rajaamattoman haun tulos: hakusi tuotti liian monta osumaa, rajattuna Helsinkiin 29 kpl, Helsingin seutu 60 kpl ja Uusimaa: 74 kpl), niin voi olla varma, että joku näistä kirjoittaa nettiin jonnekin omalla nimellään, mutta arvaa kuka? Ja arvaapa sitten sekin, kuka itsenä Jari Virtasena itsensä esittelevä onkin oikeasti nimeltään Arska Jukarainen? Nimimerkkejä vaivaa ihan sama yleisyys, suomalaiset eivät ole kovin mielikuvitusrikkaita. Esimerkkinä google-hausta: Sivuja, joiden kieli on suomi, lady manhattan: Noin 9 360 tulosta. Tämän blogin kirjoittaja ei vastaa kaikista lady manhattaneista, mutta jotta elämä pysyisi jännittävänä, voi kukin valita ne lady manhattanit, jotka itseä miellyttävät eniten yhdistää tämän blogin kirjoittajaan. Ei heilauta vitun karvan vertaa tätä kirjoittajaa.
Tämän nimivaateen taustalla on tietenkin huoli siitä, että internetin nimettömyyttä käytetään väärin, rikolliseen toimintaan. No vittu, herätys, rikoksia on kyllä tehty jo paljon ennen ensimmäistäkään internetliittymää, netti nyt vain tuo esiin sen, mikä on ennen pysynyt siellä “varjoisilla kujilla”. On jotensakin liikuttavaa, kuinka jotkut kuvittelevat oman nimen ja naaman julkistamisen mielipiteensä vieressä siistivän nettikeskustelua. Muistattehan tänäkin vuonna kirjoittaa Joulupukille ja toivoa maailmanrauhaa!
Nimi toinen vain on mulla.
Sanomalehti järjesti oikein raadilleen kyselyn aiheesta: HS-raadin vastaukset kysymykseen: Pitäisikö verkossa kirjoittaa vain omalla nimellä? Vastauksista päätellen ne oli annettu urpåjen korkeanpaikanleiriltä. Varsinaiset kermaperseet, arjesta erkaantuneet snobit, päästelivät läpiä päähänsä enemmän kuin rakkovikainen koira kusee lumeen reikiä. Se on helppoa omalla nimellään huudella, jos ei tarvitse päivittäin rahvaan seassa touhuta, vaan voi aina omassa pikku piirissään pyöriä Matti-Eskon bongailtavana jossain tosi_tärkeässä_tilaisuudessa ja toivoa, että nimi on kirjoitettu paskalehteen oikein, että hiukset on hyvin ja kello näkyy 30 sekunnin haastattelussa ja että viimeinen proggis tulee varmasti mainittua.
Tässä tietenkin on eräs syy, minkä takia jotkut ovat niin kiimaisia sen perään, että vain oma nimi, ei edes rekisteröity nimimerkki, kelpaisi tuottamaan validin mielipiteen. Monella näistä on rahahanojen vuolaus kiinni siitä, kuinka monta kertaa pärställään ja nimellään pääsee esiintymään mediassa. Samasta syystä on ryöminyt esiin joitakin julkisuustyrkkyjä, jotka kuvittelevat omaavansa jotain niin mielenkiintoista, että se täytyy jakaa mahdollisimman monen kanssa. Valitettavasti tissit, tussut ja tyhmyydet eivät ole erityisiä lahjakkuuksia, eivät edes kovin harvinaisia.
Jos et millään arvaa kuka oon…
Toisaalta kuitenkin nämä, joilla on motiivina oma näkyvyys bittimaailmassa, ovat myös usein samoja, jotka ovat suorastaan sairaalloisen kiinnostuneita muiden tekemisistä. Ja sekös ikenestä vetää, jos ei tiedä, kuka on mitäkin mieltä. Varsinkin jos se mielipide sivuaa jotenkin itseä tai lukija tunnistaa/on tunnistavinaan itsensä kirjoituksesta. Asian sisältö on alisteista sille, kuka sen on esittänyt ja jos esittäjä on nimimerkki, pseudonyymi tai alter ego, sen julkilausumat voidaan mitätöidä. Suomessa on kuitenkin valtion päämiehiä myöten käytetty pseudonyymejä/alter egoja kirjoittelulle, eikä tämä menettely vähentänyt pätkääkään asian painoarvoa. Useimmiten nämä eivät myöskään käyttäneet eri nimeä rikolliseen puuhasteluun. Nykyisin jotkut käyttävät. Ja siksi nyt halutaan ampua tykillä kärpästä vaatimalla kaikkia nimelle pantaviksi.
…sanon suoraan sulle sen!
Nettikirjoittelu kuohuttaa joskus tunteita, tunteet voivat vaihdella kuten virtuaalielämän ulkopuolellakin, ihastuksesta raivoon ja kaikkeen siltä väliltä. Kaikki mielipiteet eivät kuitenkaan muodostu pelkästään tunteen perusteella ja tässä on yksi syy, miksi toiset haluavat kirjoittaa mielipiteensä ilman, että kuittaa sitä omalla nimellään. Se ei silti tarkoita sitä, etteikö mielipide voisi olla harkittu, hyvin perusteltu ja lain puitteissa ilmaistu, mutta mielipiteensä aiheuttamien tunnepohjaisten purkausten lukeminen sähköpostistaan tai kuuleminen puhelimestaan on tylsä harrastus, joten nimimerkin käyttäminen suodattaa tätä edes hieman. Mielipiteensä takana voi silti seistä ryhdikkäänä, vaikka asettaakin rajoituksia sille, kenet haluaa aivan lähipiiriinsä tai keiden kanssa haluaa ylipäätään olla tekemisissä.
Ja vaikka sosiaalista mediaa käytetäänkin nykyisin paljon oman tykättävyytensä mittailuun, julkisuuden tavoitteluun tai kumppanin hakemiseen, tämäkään ei ensisijaisesti ole kaikkien nettiä käyttävien ensisijainen tarkoitus. Nämäkin suodattuvat faniposteista mukavasti nimimerkkiä käyttämällä. Tämä ei tarkoita kuitenkaan sitä, etteikö nettiä voisi käyttää myös näihin tarkoituksiin ja se on ihan ok, mutta ei pidä olettaa kaikkien haluavan samaa kuin mitä itse haluaa.
Jollei internet liittymiä ja käyttöoikeuksia aleta myydä samaan tapaan kuin pankkitilien avaaminen ja käyttö tapahtuu, ei ole pienintäkään mahdollisuutta tarkistaa, että kirjoittaja on juuri se, joka väittää olevansa. Eikä se sittenkään ole ihan 100% varmaa. Sitä paitsi, nyt on aivan liian myöhäistä, homma karkasi lapasesta jo.
Popularity: 21% [?]
Anonillin aika
Kun paskat on jo housuissa on tikistäminen yleensä turhaa. Se nyt ei kuitenkaan estä yrittämästä: Nettikeskustelujen valvonta saattaa kiristyä. On suorastaan järjetöntä, että joidenkin keskustelupalstojen yhteydessä puhutaan palvelusta, ylläpidosta/moderoinnista tai edes keskustelusta. Suurin näistä “palveluista”, joiden ohessa nettikeskustelua on mahdollista harrastaa, lienee Suomi24, joka onkin lunastanut osuvan lempinimensä Suoli24. Viestimäärä on kunnioitettava, suurin osa sisällöstä ei ole. Toinen, varsin laaja ja tiedetty, on Plaza. Sillekin sopisi paremmin nimeksi Pazka, sisältö on suurimmaksi osaksi aivan käsittämätöntä tuubaa.
Erona näiden kahden välillä vaikuttaisi olevan, että Suoli24 vetää enemmän “kansan syviä rivejä” ts. moderointi on heikompaa (välinpitämättömämpää) ja anonillit kuplivat valtoimenaan. Plaza on selkeästi jollain tapaa… elitistisempi, seasta kuitenkin löytää oikeasti hyviä kirjoittajia ja aivan ymmärrettävää tekstiä. Esimerkkinä Kolinaa PANUhuoneesta. Myös Panu on huomannut, vaikka ei ole nimennyt yhtään, keskustelupalstojen tason heikkouden ja mietiskelee aika radikaalia menettelyä: Pitäisikö netti sulkea?
Asiassa on totta toinen puoli ja vastauksena Panun kysymykseen: Kyllä, netti pitäisi sulkea todellakin joiltain tapauksilta. Toistaiseksi ainoastaan lapsipornoa levittävät ja lataavat menettävät tietotekniset vimpaimensa ainakin tutkimusten ajaksi, mutta tiettyyn keskustelupalstaan tai johonkin sen yksittäiseen jäseneen koukuttunutta ei pidä netistä pois mikään. Yrittämästä ei kuitenkaan kannata lakata, sitkeinkin hullu laantuu jossain vaiheessa, viimeistään silloin, kun löytää uuden nylkytettävän itselleen. Tapojaan kaheli tuskin kuitenkaan muuttaa, ei ehkä omaa edes kykyä muuttumiseen tai uuden oppimiseen. Avohoito rules!
Uusi AA
Nettipelaajille on jo olemassa riippuvuuteen hoitoa, mutta vielä tarvittaisiin Angstiset Anonillit-ryhmää niille, joiden mielenrauhaa järkyttävät tietyt ihmiset tai (ammatti)ryhmät niin, että kaikille mahdollisille palstoille ja medioihin on puskettava pahan olon vähentämiseksi omaa viestiään ja kerjättävä ryhmähaleja. Koska jokaiselle nettifoorumille muodostuu ajan kuluessa oma ydinporukkansa, joiden aktiivisuuden varassa on lähes kaikki palstoilla käytävä keskustelu, on myös luonnollinen jatkumo, että ryhmä saa jossain vaiheessa omat faninsa, antifaninsa ja anonillinsä. Ja jos moderointi on heikkoa, on palstakin pian tasoltaan yhtä heikko, kuin sen surkein ja tyhmin kirjoittaja.
Aktiivisimmat rönsylatvat kiertävät lähes jokaista suomenkielistä palstaa, hyvänä esimerkkinä “maahanmuuttokriittiset”, antaakseen vaikutelman, että ilmaistu mielipide on paljon suuremman joukon kannattama, kuin mitä se todellisuudessa on. Erityisen kiivaasti tämän “maahanmuuttokriittiset” pyrkivät kiistämään, tietenkin. Mutta yksittäinen ihminenkin voi kilahtaa niin pahasti, että perustaa sosiaalisiin medioihin ryhmiä, joissa uhkaillaan, solvataan tai annetaan muuten vain perustajastaan sellainen kuva, että ensimmäinen ajatus sellaisen ihmisen kohdalla on: “Vain nautittu lääke auttaa“. Tosin, omana vaatimattomana mielipiteenä sanoisin, että joidenkin kohdalla ainoa tepsivä lääke olisi eutanasia…
Facebookin käyttäjä voi joutua vastuuseen kavereiden viesteistä. No niin, vanhan sanonnan mukaan tiedetään millainen ihminen on, kun katsotaan hänen kavereitaan. Paskan kanssa leikkiessä tahriintuu aina myös itse. Laajennettuna, nettikäyttäytymisen perusteella, voidaan ihmisestä tietää yhtä sun toista katsomalla minkälaisiin ryhmiin hän kuuluu ja minkälaisia sivustoja kannattaa. Suurin osa on facebookissa ja sen ryhmissä omalla nimellään ja naamallaan ja kun on osoittautunut, että virkavaltaa tarvitaan selvittämään pahimpien rönsylatvojen toimia, on poiminta poliisi-sedän juttusille ollut helppoa. Nämä “sananvapauttaan toteuttavat” ovat kuvitelleet osoittavansa rohkeutta esiintyessään asiansa puolesta oikealla henkilöllisyydellään, mutta todellisuudessa se osoittaa vain pelkkää harkintakyvyttömyyttä ja, suoraan sanottuna, typeryyttä.
Anonilli sen sijaan virheellisesti kuvittelee, että hän voi nimimerkin tai tekaistun henkilöllisyyden takaa mylviä aivan mitä tahansa. Kaikki anonyymisti kirjoittelevat eivät kuitenkaan ole anonillejä, eivätkä kaikki nimellään ja naamallaan kirjoittelevat ole olematta… Esimerkiksi Heinäluoma ja Urpilainen ovat hyviä esimerkkejä anonilleistä, vaikka naama tiedetään. Vanhanen ja Valavuori ovat esi-isäanonillejä. Halla-aho on saanut aikaan oikein kunnon anonilli-kultin. Veltto Virtanen haluaisi olla anonilli, mutta on toistaiseksi vasta alkulima-asteella anonillistä.
NastyFoorumi
NastyFoorumilla kirjoitellaan pääsääntöisesti anonyyminä, mutta anonillejä ei joukossa ole. Pari kokelasta on joskus yrittänyt, mutta kun argumentaatio ja kielitaito loppuvat, on kuitenkin lopuksi ymmärretty kerätä luunsa ja hakeutua vähemmän vaativalle foorumille suorittamaan häröilyään ja jakamaan mielipahaansa nastykirjoittelusta ja koko foorumin olemassaolosta. NastyFoorumilla ei ole jaettu toistaiseksi pysyviä banneja, paitsi boteille. NastyFoorumin moderointi on myös asianmukaista ja vaikka kyseessä ei olekaan mikään “demokraattinen yhteisö”, voidaan moderointia pitää varsin oikeudenmukaisena. Vaikka itse sanonkin.
Moderoinnista huolimatta kirjoituksista vastuullisena pidetään aina kirjoittajaa itseään ja sen minkä kirjoittaa, se sitten jää… Poistot NastyFoorumilla ovat todella, todella harvassa ja siksi on syytä miettiä, mitä näppäimistöltään suoltaa, mihinkään: Internet ei ikinä unohda. Vahvat mielipiteet ja niiden ilmaiseminen nasakalla verbaliikalla toimii joskus laukaisimena ennestäänkin hauraalle ja tasapainottomalle mielelle, siksi anonyymiteetti on joskus perusteltua: Sitkeät häiriköt pilaavat satojen ihmisten elämää. Tällaisessa tapauksessa anonyymiteetti ei ole anonillismiä, vaan tervettä järkeä.
Ja koska tervettä järkeä ei tunnuta enää juuri missään pidettävän arvossa, on NastyFoorumi yksi harvoja turvapaikkoja, joissa äidinkielensä taitamista, mustaa huumoria ja älyä ei tarvitse hävetä tai pitää heikkoutena.
Popularity: 26% [?]
Vitutuskäyrä nousee, ohimosuonet pullistuu… Mistä on kysymys? Nykyisin aika usein vaikuttaa olevan kyse siitä, että kyseisellä henkilöllä
silmissä mustenee!
Ja mustaa näkyy, koska joka puolella on mamuja, kasvoiltaan paljon tummempia ihmisiä, jotka muutollaan pohjoiseen lintukotoon, Suomeen, aiheuttavat kaiken mahdollisen pahan mitä punaisen niskan omistavalle henkilölle on koko säälittävän elämänsä aikana tapahtunut. Muslimeitakin ovat, perkele, ja nehän ei yleensä edes ryyppää. Ja kyllähän se nyt on suomalainen etuoikeus, että nenä on sävy sävyyn niskan kanssa, perkele!
Kyllähän se tietenkin alkaa ilmaisen terveydenhuollon piirissä kasvanutta, ilmaisen peruskoulun käynyttä elämäntapasosiaalipummia pikkasen siinä sohvalla playstationia näpläillessä ikenestä vetämään, että sodan ja/tai nälänhädän keskeltä päivittäistä vesiannostaan parille kurttuiselle vuohelle hakenutta lukutaidotonta maahanmuuttajaa yritetään kohdella ihmisenä.
Koti, uskonto ja isänmaa
Koti on jokaisella oltava, olkoon minkälainen murju tahansa missä tahansa kerrostalolähiössä. Suomalaiselle tarjotaan yhä “punainen tupa ja perunamaa”-ideologiaa ja suuri osa sieltä perunamaalta kaupunkimiljööseen muuttaneista kuvitteleekin asuvansa keskellä ei mitään, ilman lähinaapureita. Ja siitäkös seuraa harmeja! Viereisen oven takana jos alkaakin kotia pitää lehmänlannasta rakennetusta majasta muuttanut harras muslimiperhe, niin niiden rukoilu ja ramadan voi pahasti häiritä valkonaamaisen perheen pyhärituaaleja, ryyppäämistä ja epävireistä karaokea, joka huipentuu viittomakieliseen kehityskeskusteluun sen hetkisen puolison kanssa. Jonka kiljahteluista ei ota selvää, vetääkö se edelleen sitä kännikaraokea vai huutaa muilta apua. Sikiävätkin aivan holtittomasti, eikö niillä ole siellä savannilla edes internet-kahvilaa tai kirjastoa, mistä pääsisi tilaamaan juomunäkkiä?!
Uskonto on kyllä kätevä, rippikoululahjat on yleensä runsaita, kyllä niillä jo ensimmäiset pussikaljat kustantaa hyvin. Ja sitten aikanaan, kun on sekalainen lapsilauma tehty, voi kirmailla suureellisesti sen kerhon tilojen keskikäytävällä sanomassa tahdon. Ja seurakunnat pitävät paljon parempaa huolta omistaan kuin entinen VaHo, antavat selvää käteistä tai järjestelevät sen kodin, jos itsellä ei ole ollut kykyä sellaista hoitaa. Ev.lut-henkisesti virittyneet ymmärtävät langenneita…
Isänmaa on myös kätevä, se on se maapala, jonka varjolla voi hillua kännissä luvatonta asetta heiluttaen, kun sellainen pitää olla isänmaan puolustusta varten. Ja kun varusmiespalveluskin tuli aikanaan käytyä vähän heikosti, varsinkin kun heittivät sieltä ulos latva-beenä, sen häpeän voi nyt kuittailla toisten pärstiin nakkikioski- tai taksijonoissa.
Suomalaista kulttuuria kaikki tämä on ja muualta tulleiden tapoja ei pidä antaa seota tähän.
Holtitonta hommaa
No se on monelle tullut aika pedata paikkaa valokeilassa vuotta 2011 silmällä pitäen. Arkadianmäellä on möhkäleen muotoinen aukko seuraavalle suomalaisen elämänmuodon pelastajalle. Tyrkyllä on taas hyvää tavaraa, Pirkanmaa on kunnostautunut erityisen hyvin. Sosiaalinen media on otettu loistavaan hyötykäyttöön: Facebookin rumempi sivu. Astrid Thorsia vaaditaan oikein henkensä kaupalla tilille, vaan samaan ei veny baskeripäinen trubaduuri, joka ei onnistunut kellumaan europarlamenttiin Inkisen selässä, vaan sössöttää kuvainnollisesti housut kintuissa kiinnijääneenä punastumisesta huudellessaan tyhmyyksiä. Edes omat eivät pitäneet kosmisen taiteilijan showsta, vaan toteama kuului: “Velton esitys oli aivan h…n nolo. Nähdäkseni kaikki mamukriittisesti profiloituneet poistuivat paikalta. Roikkupöksyisiä, isomahaisia ja perskännisiä, seuraavissa eduskuntavaaleissa oman ilmoituksensa mukaan ziljoona ääntä kokoavia varavaltuutettuja oli häiriöksi asti”.
Astrid Thorsin tappamiseen yllyttävä ryhmä on poistettu Facebookista, mutta samankaltaista yksittäiseen tyttöön kohdistuvaa ei ole. Hän ei ehkä ole tehnyt asiasta rikosilmoitusta, kuten muita viharyhmiä kohtaa alkaa olla tekeillä.
Pelkästään Pirkanmaalaiset eivät koe tarpeelliseksi yrittää ratsastaa äänestäjiensä tietoisuuteen yksittäisen naisen selän takana, vaan on asialla ollut muitakin, mm. ö-luokan ohjelman b-luokan “julkkisjuontaja”, joka mellasti pitkin nettiä todennäköisesti vain saadakseen itselleen (ja tulevalle ehdokkuudelleen? puolueelleen?) julkisuutta. Kävi sitten kuitenkin korvat luimussa korjailemassa mahtipontista tekstiään omista fyysisistä mitoistaan, seksuaalisesta orientaatiostaan ja ns julkisuudestaan. Jos ei homoksi luulemista pelättäisi ja uskallettaisi vilkaista muidenkin varustusta muualtakin kuin eroottissävyisistä luontoelokuvista, voitaisiin todeta, että suurin osa suomalaisista miehistä kantaa ihan keskiverto patukkaa pierunpuhkomissa kalsareissaan, joten heteroutensa julkituominen ei ole mitenkään tarpeellista eikä pieni kikkeli ole sen enempää kytköksissä maahanmuuttovastaisuuteen kuin sen kannattamiseenkaan.
Näin meillä. Ja mitä b-luokan julkkikset edellä, sitä b-luokan kansalaiset perässä… Poliittiseksi vaikuttajaksi haluavat nyt ihan ketkä tahansa, olivatpa taustat tai (mielen)terveyden tila mikä tahansa. Vaan järki-ihmiset loistavat poissaolollaan ja siksipä nämä “kansan syvät rivit” pääsevät tulkitsemaan vaikenemisen olevan myöntymisen merkki.
Nyt hei jotain rotia!
On kuitenkin vaikea uskoa, että tämä nykyinen mellastaminen netissä, sosiaalisissa medioissa ja kaikkialla missä surullisen kuuluisa Jouko tyhmyytensä tiivistää olisi oikeasti enemmistö. On tietenkin helpompaa olla vain hiljaa ja antaa asioiden tapahtua, mutta koska viestien kulku on nykyään niin nopeaa, urbaanit legendat elävät ja voivat hyvin, on suorastaan rikollisen vastuutonta olla ilmaisematta kantaansa asioihin, jotka alkavat lapasesta lipsua. Löytyykö poliitikoista enää muita kuin liukaskielisiä kiemurtelijoita tai kaikkien perseen nuolijoita?
Kieltämättä se vaatii siviilirohkeutta. Nykyisinhän ei tarvitse kuin suunsa avata, niin jollain suunnalla heti leimataan joko turvapaikanhakijoita hyysääväksi “kukkahattutädiksi” tai rasistiksi. Eikä keskustelua helpota se, etteivät ihmiset aina tee eroa työperäisen maahanmuuton ja humanitaarisen pakolaispolitiikan välillä.
Kun käsitteet menevät sekaisin ja tietämättömyys yhdistyy kaunaisiin asenteisiin, seurauksena ei voi olla muuta kuin vihamielisyyttä.
Joo.Vaan ei taida enää riittää pelkästään poliittinen horina, vaan nyt on jo kansan syvien rivien aika alkaa ottaa asioista selvää ja tarttua asenteisiin, alkaen omistaan. Jätetään ne hörhöily/hihhulismit vähemmälle ja aletaan ajatella ihan itse.
Toim. huom. Tällä kertaa tässä blogissa onkin yksinkertaisille kuvien sijasta tarjolla paljon linkkejä, ne on niitä sinisiä ja alleviivattuja tekstejä. Lukeminen kannattaa aina. Trööt!
Popularity: 42% [?]
Yksinkertaiset ilot
Väitetään, että onnen salaisuus on nauttia yksinkertaisista asioista. Minä olen tismalleen samaa mieltä! Yksinkertaisia on niin paljon, että mihin vain katseesi käännät on siellä joku yksinkertainen iloa tuottamassa!
Niitä oikein kasaantuu laumoiksi, joskus ostoskeskusten ainoiden sisäänkäyntien eteen, toisinaan liikenteeseen, mm. liikenneympyrä on oiva paikka bongata yksinkertainen. Mutta internet se varsinainen aarreaitta on yksinkertaisen suhteen. Ilmeisesti internetin ulkopuolella on edes jotain pidäkkeitä, ettei yksinkertainen paljasta itseään niin avoimesti ja ainahan he voivat ottaa mallia käytöksestä fiksummiltaan, mutta internetissä mitään rajaa yksinkertaisuudelle ei ole.
Ei riemulla rajaa, kun on vähän vajaa
Voi tätä sosiaalisen median ihanuutta, nyt voi ihan joka päivä olla perillä siitä, että suurin osa facebookiin kirjautuneista herää, syö, juo, hajoo paskoilla työpaikoillaan ja menee nukkumaan. Mukavia pikku yksityiskohtia hohdokkaasta elämästä on raportit siitä, onko saatu pillua, tekiskö mieli pillua, kutiseeko perse ja on se ilmoja pitänyt jossain vitun tuppukylässä ja poronpaska on nähty. Elämän huippuhetkiä, kerrassaan.
Liikuttavaa kollektiivista yksinkertaisten kimppahalailua edustaa yksittäisten, ei välttämättä edes suomalaisten, lasten kohtaloihin osanotto. Voi voi voi ja nääs nääs nääs, on se niin kauheeta… Kuka vitun baby-Brianna? Minä olen varma, että näin joulun lähestyessä jokainen päihdeäiti käy tutkimassa lärvikirjan ryhmistä, että perkele, olipa hyvä että tämä “Anna lapselle raitis joulu”-ryhmä on huolissaan kännisistä kakaroista ja hän päättää vastuullisena äitinä dokata kaiken käsillä olevan itse, partavesistä lähtien, ihan lapsia ajatellen. Minä aion omalla panoksellani huolehtia, etten jaa ainoatakaan glögi-kupposta yhdenkään alaikäisen kanssa ja täysi-ikäiset hakekoon itse viinansa, minä mikään joulupukki ole, perkele.
Asiaan!
Poliittinen herätys tulee myös kollektiivisina ryppäinä facebookissa ja kansanedustajien palkkaa halutaan laskea. Vittu, siinäpä ratkaisu laaki-ja-vainaa systeemillä talouden kohentamiseksi ja politiikan kierouden oikaisemiseksi. Hyvin te vedätte! Ihan noin pikku vinkkinä, että mitäs jos kokeilette seuraavissa vaaleissa äänestää jotain muuta kuin sitä samaa paskavarvasta joka on istunut siellä eduskunnassa jo vuodesta suo-kuokka-ja jussi?
Tai koitat vaikka itse mennä sinne oikaisemaan vääryydet, ihan niin kuin Toni Halme aikanaan, olikin aikaansaava jätkä ja ansioluettelo karttui huomattavasti, tosin ei politiikan saralla vaan lähinnä oikeudenkäyntipöytäkirjoissa. Siitä annetusta äänestä kannattaa jokaisen itä-Helsingin humuisassa lähiössä asuvan olla ylpeä! Mutta kannattaa varoa tätä työpaikkakiusaamista, jonka kohteeksi on mm. hra Virtanen joutunut. Vaikka hänkin on poliittisesti niin aikaansaava ja aina ihan realiteeteissa mukana… ja on tietenkin ihan autuaasti ymmärtämätön,>> mistä voisi johtua <<, että häneen suhtaudutaan poliitikkona hieman… skeptisesti.
Leikki leikkinä
Sosiaalinen media mahdollistaa myös kaikkea kivaa, yksinkertaisia leikkejä. Voi olla vaikka hurja mafioso ja lahdata muita mafiosoja tai voi olla vampyyri ja imeskellä… mitä ne nyt sit imeskeleekään, tikkunekkuja ilmeisesti vielä, leikin tasosta päätellen. Ja voihan sitä ryhtyä virtuaaliseksi heinäkengäksikin, kyllä maalla on mukavaa! Mutta jotain epäilyttävää siinä on, että aikuiset ihmiset kykkivät virtuaalipelloillaan kesken työpäivienkin ja tuskin maltan odottaa otsikoita siitä, kuinka on peli vienyt puolison ja kaikki rahat on tuhlattu facebookin turnipseihin. Kohta on jumalauta vieroitusklinikoiden ja AnonyymitRypsikynnet-kerhojen ovilla ruuhkaa, kun riippuvaiset käyvät tilittämässä “se alkoi vain pienestä punajuuripellosta ja nykyään mä täyttelen EU-maataloustukilomakkeita luomutilaa varten“.
Mutta kun se ikuinen vitutus!
Kyllähän sitä sanotaan että suomalaiset olisi vähän synkkyyteen taipuvaisia ja itsemurhatilastoissakin aika korkealla. Ja kyllä facebook tätä havaintoa vahvistaa. Siinä huomenien ja hyvien öiden toivottelujen välissä ei tunnu montaakaan tekevän muuta kuin vituttavan tai panettavan. Ehkä ensimmäinen johtuu jälkimmäisen puutteesta, tiedä sitten. Elämän valttikortit on jatkuvasti hukassa ja osa selvästi pelaa vähän vajaalla pakalla… Mutta kyllä monen olis syytä mennä tohtoriin tai hakea hoitoa vaikka nastyfoorumilta krooniseen vitutukseensa.
Popularity: 34% [?]
Mistä näitä oikein sikiää?
Erilaisten vauvat & äipät sivustoilta se selviää, kuvien kera, mistä niitä sikiää. Ei ole ihme, että julkista rintarauhasten paljastamista imeväisen ruokintaa varten pidetään täysin sopivana paikasta ja ajasta riippumatta, kun alapään esittely kivesten kokoisten suonikohjujen ja peräpukamien kera pidetään täysin luonnollisena vanhemmille suunnattujen lehdyköiden keskustelupalstoilla…
Kehityskaari vatipäävanhemmuuteen
Syntyvyys on yleensä kukkeimmillaan kevättalvella, jolloin kesän festareista on ehtinyt vierähtää se ihmissiemenen istutuksesta säädetyt 9 kuukautta. Monen nuoren festarikokemuksen kruunaakin muistelo hikisestä amis-Taunus takapenkkisessiosta, juuri silloin kun stagella esiintyi joku pandakarhuksi maskeerattu nuorisoidoli. Kuka siinä mitään ehkäisyä ehtii tiedustella, vieraalta ihmiseltä…
IRC-galleriaan kuitenkin ehditään laittaa kuvia törölleen pusketuista tissinnupuista ja lehmänutareen värisiksi huulikiilloitetuista pusuhuulista ja nämä kuvat “ommataan” juuri sille hapsuviikselle, joka leirintäalueen nurkassa takapenkkikorkkauksen teki. Sukunimi partnerilta yleensä jää hieman hämärän peittoon vaikka ehkä genitaalialueet osataankin kuvailla pissisgallerian päiväkirjaan hyvinkin yksityiskohtaisesti. (Kannattanee tutustua ennen itsensä täydellistä munaamista vertaistukeen, jota saa täältä:( IRC-Galleria for dummies )
Vaikka tulevan isukin genitaalit olis tutkittu tarkoin, on oman kehon ja kehityksen tuntemus tulevalla teiniäipällä yleensä kovin hakusessa. Raskaudenehkäisy tuntuu hoituvan menetelmällä “nain kunnes…” ja jälkiehkäisypilleri, jonka vielä mahdollisen vahingon korjaamiseksi voisi saada, pelottaa liiaksi sivuvaikutuksiltaan tai mikä paras kuultu syy: Sitä ei kehdata mennä hakemaan, kun “kaikki saa tietää”. Haloo, sitähän ei kukaan huomaa, kun pönttö pyöristyy ja jonkin ajan päästä hieman kovempi ja iso kakka parkuu ensimmäisen ateriansa perään.
Ja kun pää on saatu auki lisääntymiselle, mitäs sitä tuottoisaa hommaa kesken jättämään, on lisäksi kätevää, kun oma ja jälkikasvun lapsilisä maksetaan samana päivänä. Pian sitä onkin liki 3-kymppinen, päivääkään oikeaa työtä tekemätön äipyli, jonka katraasta hyvällä tuurilla edes pari tekelettä on saman polkaisijan aikaan saamaa, mutta vähintään viimeisin “masuasukki” onkin jo seuraavan “rakkauden hedelmä”.
No joo, nyt siis ollaan tilanteessa, jossa “kolmen ihanan lapsen, -03, -06, -07 ja masuasukki 03/2010 äippä” on jäänyt ilman (perus)koulutusta ja ammattia, saati minkäänlaista työkokemusta. Siispä sikiäminen ja tekeleittensä hoitaminen on katsottava työksi ja siitä on maksettava palkkaa! Perkele! Äitiyden puolustaminen on raivokasta ja pelkän alapään toimimisen kuvitellaan erheellisesti tuovan jotain lisäkapasiteettia myös yläpäähän. Sen on saanut tuta kirjoittaja, joka on rohjennut kritisoida ikäluokkansa äippiä: Sä et ole äiti, et siis voi kritisoida teiniäitejä. Miksi ei voisi? Ei kritisoidakseen muita tarvitse itse olla täydellinen. Samainen, varsin fiksu ja ilmeisen nuori kirjoittaja, on käsitellyt blogissaan aborttia, josta äipät, äityliinit ja ties mitkä härökkianonillit ovat katsoneet asiakseen tuottaa syvimpiä aatoksiaan jopa tappouhkausten muodossa.
Vatipäätkin vanhenevat
Heistä tulee aikanaan, luultavasti melko varhaisessa iässä, isovanhempia. Mikäs sen mukavampaa, kuin pyöriä lapsensa ja mahdollisesti vielä lapsenlapsensa kanssa samoilla Tuska-festareilla, juopotella lähiön karaokebaarissa ja olla yhä edelleen “between the jobs”. Tai sairaslomalla masennuksen vuoksi, jonka yhtenä osatekijänä ei tietenkään ole runsas alkoholinkulutus, vaan raskas vanhemmuus adhd-lasten vanhempana, yksinhuoltajana, koska lapsen (oletetut) isät jäivät yhä tuunaamaan autoaan, tekevät uraa “muusikkona” tai ovat lusimassa.
Popularity: 58% [?]
