24.04.2010

Kun paskat on jo housuissa on tikistäminen yleensä turhaa. Se nyt ei kuitenkaan estä yrittämästä: Nettikeskustelujen valvonta saattaa kiristyä. On suorastaan järjetöntä, että joidenkin keskustelupalstojen yhteydessä puhutaan palvelusta, ylläpidosta/moderoinnista tai edes keskustelusta.  Suurin näistä “palveluista”, joiden ohessa nettikeskustelua on mahdollista harrastaa, lienee Suomi24, joka onkin lunastanut osuvan lempinimensä Suoli24. Viestimäärä on kunnioitettava, suurin osa sisällöstä ei ole. Toinen, varsin laaja ja tiedetty, on Plaza. Sillekin sopisi paremmin nimeksi Pazka, sisältö on suurimmaksi osaksi aivan käsittämätöntä tuubaa.

Erona näiden kahden välillä vaikuttaisi olevan, että Suoli24 vetää enemmän “kansan syviä rivejä” ts. moderointi on heikompaa (välinpitämättömämpää) ja anonillit kuplivat valtoimenaan. Plaza on selkeästi jollain tapaa… elitistisempi, seasta kuitenkin löytää oikeasti hyviä kirjoittajia ja aivan ymmärrettävää tekstiä. Esimerkkinä Kolinaa PANUhuoneesta. Myös Panu on huomannut, vaikka ei ole nimennyt yhtään, keskustelupalstojen tason heikkouden ja mietiskelee aika radikaalia menettelyä: Pitäisikö netti sulkea?

Asiassa on totta toinen puoli ja vastauksena Panun kysymykseen:  Kyllä, netti pitäisi sulkea todellakin joiltain tapauksilta. Toistaiseksi ainoastaan lapsipornoa levittävät ja lataavat menettävät tietotekniset vimpaimensa ainakin tutkimusten ajaksi, mutta tiettyyn keskustelupalstaan tai johonkin sen yksittäiseen jäseneen koukuttunutta ei pidä netistä pois mikään. Yrittämästä ei kuitenkaan kannata lakata, sitkeinkin hullu laantuu jossain vaiheessa, viimeistään silloin, kun löytää uuden nylkytettävän itselleen. Tapojaan kaheli tuskin kuitenkaan muuttaa, ei ehkä omaa edes kykyä muuttumiseen tai uuden oppimiseen. Avohoito rules!

Uusi AA

Nettipelaajille on jo olemassa riippuvuuteen hoitoa, mutta vielä tarvittaisiin Angstiset Anonillit-ryhmää niille, joiden mielenrauhaa järkyttävät tietyt ihmiset tai (ammatti)ryhmät niin, että kaikille mahdollisille palstoille ja medioihin on puskettava pahan olon vähentämiseksi omaa viestiään ja kerjättävä ryhmähaleja. Koska jokaiselle nettifoorumille muodostuu ajan kuluessa oma ydinporukkansa, joiden aktiivisuuden varassa on lähes kaikki palstoilla käytävä keskustelu, on myös luonnollinen jatkumo, että ryhmä saa jossain vaiheessa omat faninsa, antifaninsa ja anonillinsä. Ja jos moderointi on heikkoa, on palstakin pian tasoltaan yhtä heikko, kuin sen surkein ja tyhmin kirjoittaja.

Aktiivisimmat rönsylatvat kiertävät lähes jokaista suomenkielistä palstaa, hyvänä esimerkkinä “maahanmuuttokriittiset”, antaakseen vaikutelman, että ilmaistu mielipide on paljon suuremman joukon kannattama, kuin mitä se todellisuudessa on. Erityisen kiivaasti tämän “maahanmuuttokriittiset” pyrkivät kiistämään, tietenkin. Mutta yksittäinen ihminenkin voi kilahtaa niin pahasti, että perustaa sosiaalisiin medioihin ryhmiä, joissa uhkaillaan, solvataan tai annetaan muuten vain perustajastaan sellainen kuva, että ensimmäinen ajatus sellaisen ihmisen kohdalla on: “Vain nautittu lääke auttaa“. Tosin, omana vaatimattomana mielipiteenä sanoisin, että joidenkin kohdalla ainoa tepsivä lääke olisi eutanasia…

Facebookin käyttäjä voi joutua vastuuseen kavereiden viesteistä. No niin, vanhan sanonnan mukaan tiedetään millainen ihminen on, kun katsotaan hänen kavereitaan. Paskan kanssa leikkiessä tahriintuu aina myös itse. Laajennettuna, nettikäyttäytymisen perusteella, voidaan ihmisestä tietää yhtä sun toista katsomalla minkälaisiin ryhmiin hän kuuluu ja minkälaisia sivustoja kannattaa. Suurin osa on facebookissa ja sen ryhmissä omalla nimellään ja naamallaan ja kun on osoittautunut, että virkavaltaa tarvitaan selvittämään pahimpien rönsylatvojen toimia, on poiminta poliisi-sedän juttusille ollut helppoa. Nämä “sananvapauttaan toteuttavat” ovat kuvitelleet osoittavansa rohkeutta esiintyessään asiansa puolesta oikealla henkilöllisyydellään, mutta todellisuudessa se osoittaa vain pelkkää harkintakyvyttömyyttä ja, suoraan sanottuna, typeryyttä.

Anonilli sen sijaan virheellisesti kuvittelee, että hän voi nimimerkin tai tekaistun henkilöllisyyden takaa mylviä  aivan mitä tahansa. Kaikki anonyymisti kirjoittelevat eivät kuitenkaan ole anonillejä, eivätkä kaikki nimellään ja naamallaan kirjoittelevat ole olematta… Esimerkiksi Heinäluoma ja Urpilainen ovat hyviä esimerkkejä anonilleistä, vaikka naama tiedetään. Vanhanen ja Valavuori ovat esi-isäanonillejä. Halla-aho on saanut aikaan oikein kunnon anonilli-kultin. Veltto Virtanen haluaisi olla anonilli, mutta on toistaiseksi vasta alkulima-asteella anonillistä.

NastyFoorumi

NastyFoorumilla kirjoitellaan pääsääntöisesti anonyyminä, mutta anonillejä ei joukossa ole. Pari kokelasta on joskus yrittänyt, mutta kun argumentaatio ja kielitaito loppuvat, on kuitenkin lopuksi ymmärretty kerätä luunsa ja hakeutua vähemmän vaativalle foorumille suorittamaan häröilyään ja jakamaan mielipahaansa nastykirjoittelusta ja koko foorumin olemassaolosta. NastyFoorumilla ei ole jaettu toistaiseksi pysyviä banneja, paitsi  boteille. NastyFoorumin moderointi on myös asianmukaista ja vaikka kyseessä ei olekaan mikään “demokraattinen yhteisö”, voidaan moderointia pitää varsin oikeudenmukaisena. Vaikka itse sanonkin.

Moderoinnista huolimatta kirjoituksista vastuullisena pidetään aina kirjoittajaa itseään ja sen minkä kirjoittaa, se sitten jää… Poistot NastyFoorumilla ovat todella, todella harvassa ja siksi on syytä miettiä, mitä näppäimistöltään suoltaa, mihinkään: Internet ei ikinä unohda. Vahvat mielipiteet ja niiden ilmaiseminen nasakalla verbaliikalla toimii joskus laukaisimena ennestäänkin hauraalle ja tasapainottomalle mielelle, siksi anonyymiteetti on joskus perusteltua: Sitkeät häiriköt pilaavat satojen ihmisten elämää. Tällaisessa tapauksessa anonyymiteetti ei ole anonillismiä, vaan tervettä järkeä.

Ja koska tervettä järkeä ei tunnuta enää juuri missään pidettävän arvossa, on NastyFoorumi yksi harvoja turvapaikkoja, joissa äidinkielensä taitamista, mustaa huumoria ja älyä ei tarvitse hävetä tai pitää heikkoutena.

Popularity: 26% [?]

Blogger PostDeliciousFriendFeedFacebookGoogle BookmarksGoogle ReaderHotmailLinkedInNetlogMySpaceStumbleUponTwitterWordPressDiggMyLinkVaultGoogle GmailYahoo MailRead It LaterShare
21.07.2009

Sen verran harakkaa on meikäläisessäkin, että jotain koristeita piti blogiin hakea, lukijaystävällisyyttä näet, meikähän on tunnettu humanitäärisestä otteestaan kanssaeläjiin. Hakusessa oli yksinkertainen laskuri ja netin bittisammiosta vaihtoehtoja kyllä riitti. Oli propellipäiden virityksiä ja ilmaisia klik-tööt ja pum purkkavirityksiä.

Mutta vittu,  yksinkertaisen tyylikkään, edes jollain tavoin itse modattavan laskurin löytäminen oli mahdotonta! Eli sellainen pitäisi väkertää itse tai sitten tyytyä siihen mitä on tyrkyllä. No nyt on, pelkkä hittilaskuri, mutta taatusti yksinkertainen. Ja aivan vitun ruma. Aina ei voi voittaa.

Pitkällisen, suorastaan työtä muistuttavan rupeaman jälkeen alkoi myös löytyä luettavaa ja katsottavaa netistä. Osa mielenkiintoisista blogeista oli tosin jo hapantunut aikoja sitten, mitä lie kirjoittajalle tapahtunut, kun viimeisinkin päivitys saattoi olla parin vuoden takaa, mutta blogi edelleen roikkuu eri listoilla ja osuu hakukoneisiin…

Poistakaa ne vanhat raatoblogit tai päivittäkää niitä!

Internet on muutenkin täynnä paskaa. Niin kuin esimerkiksi muoti-, meikki- tai “nillin nillin, mulla on ollut niin vähän legoja ja nekin lattian raossa”-blogeja. Jos törmään yhteenkään sellaiseen enää, oksennan luultavasti näppikselleni.

Onneksi edes jotain löytyy luettavaksi/katsottavaksi

Kylmän viileästi olen hakenut ja katsonut blogeja pelkän nimen perusteella, jos nimi oli kiinnostava, mulgaisin sisällönkin. Ja petyin tosi usein. Toisaalta taas blogin nimi saattoi olla tosi tylsä, suorastaan paska, mutta sisältö terästä. Yksi esimerkki sellaisesta on: Ezka. Ezka ei vaikuta olevan huumorimiehiä blogin suhteen, mutta se ei ole ensisijainen välttämättömyys, kunhan muuten kirjoittaja pystyy tuottamaan kielellisesti ja sisällöllisesti tolkun tekstiä. Toisaalta, huumorin suhteen on tämä kirjoittaja täräyttänyt suoraan ytimeen: Kuka olisi naurettavampi kuin minä itse?

Käsityö-  (juu, ei niitä “käsitöitä”) ja eri paskartelublogeja on runsaasti, kokkaamista ja sisustamista myös. Tyyyyyyylsääääääääääähhhhh. Yhdessäkään ei ole mitään uutta, jokainen yrittää epätoivoisesti keksiä pyörää uudelleen. Kenestäkään ei ollut kuitenkaan raketti-insinööriksi ja useimmat niistä on vielä tosi surkeasti kirjoitettuja.

Suuri osa bloggaajista vaikuttaa olevan hirveän tosissaan aiheensa ympärillä, kommenteista vedetään herneitä haistimeen puolin ja toisin oikein kappakaupalla. Siinä ei paljoa pakkoruotsi, homoseksuaalit tai siviilipalvelus ole aiheina kiihottavia lainkaan, kun rättibloggaajat käyvät tositoimiin. Pelottavaa sakkia.

Uupelossa on yhä edelleen lisää mielenkiintoisia blogeja, mistä tahansa aiheesta, mutta vain hyvin kirjoitettuja! Joka tapauksessa, Ladyn tiukan seulan läpäisseitä blogeja ON olemassa ja suurena ihmisystävänä jaan ne muiden kanssa tuossa sivupalkissa. Sipulivee, vai miten ranskalaiset sen kiroilee.

Popularity: 21% [?]

Blogger PostDeliciousFriendFeedFacebookGoogle BookmarksGoogle ReaderHotmailLinkedInNetlogMySpaceStumbleUponTwitterWordPressDiggMyLinkVaultGoogle GmailYahoo MailRead It LaterShare