No hei hei vaan pikku palleroiset, se on Joulupukki kun täällä kirjoittelee nasty-blogin kautta. Ei tässä perkele jouda joka kerjuukirjeeseen vastailemaan henkilökohtaisesti, olette te sen verran ahneita pikku penteleitä.
Asiaan! Pukilla on täällä pussit täynnä, ho-ho-hoooooo, kaikenlaista kivaa teille, kunhan vain hinnasta sovitaan. On kuulkaa iPodia, saatanan rumaa kassia (ei Pukin omat, kuitenkaan), kannettavaa tietokonetta ja puhelimia niin ettei paskalle taivu. Pelikoneita on nurkat turvoksissa, Pukki on ollut perkeleen onnekas arpajaisissa… Lätty-telkkareita on jo paskahuussinkin seinällä ja porotallissa, nyt pitää jo myydä ylimääräiset Huis Vittuun (ei sukua Louis Vuittonille). AC/DC lippujakin on Pukki kätösiinsä saanut! Pukkihan myy teille liput vaikka Madonnan konserttiin, kun tarpeeksi vaan maksatte, niin kyllä se Madge lennähtää pyrstöään heiluttelemaan lavalle ja kiekaisee korkean veisuun.
Eteenpäin, sanoo Pukin Muori lumessa. Nyt joka pikku paskiainen äkkiä huutelemaan Pukin kohteita Huuto.nettiin, Pukki takaa, että jokainen tulee yllättymään! Pukilla on monta ahkeraa apuria siellä Huuto.netin puolella, Pukilla kun harrastukset on kalliita ja aikaavieviä… Pukki tarvitsee nyt rahaa!
Tuli tässä otettua muutama pikavippikin, kun tuo pelihimo on niin suuri ja mitä siitä nyt tulee jos torpedo tulee Pukilta katkaisemaan sormet! Jäätte pian ensi jouluna yllätyksiä vaille kokonaan, kun ei Pukki pääse tonttuineen näpyttelemään ylläri-pylläri-kohteita huudettavaksi. Ja nostipa, perkele, diileri grammahintojakin, käy Pukille tosi kalliiksi pitää nuppia turvoksissa, toleranssikin noussut ihan mahdottomiin. Viagrakin maksaa ihan hirveitä, vittu!
Pukilta ei voi yhtään kohdetta tulla noutamaan, se on tänne Korvatunturille pitkä matka ja Muorilla on siivoukset kesken, ei se ota vieraita vastaan. Niin että, kun sinä tonttu maksat Pukin tilille, niin Pukki delegoi tontuille sitten ohjeet tuotteiden toimittamisesta. Varmasti näin tapahtuu, Pukki lupaa, ho-ho-hoooo.
Jokos sinä, pikku tonttuseni, olet selannut kohteet lävitse ja löytänyt itsellesi jotain mieluista? Jos nyt ei ole tarvis millekään uudelle härpäkkeelle, niin voithan tuota sitten huutaa itsellesi kivan kalenterin, josta voit seurata ajan kulumista ensi jouluun ja pääset sitten taas Pukin pusseille Huuto.netissä. Tässä: http://huuto.net/fi/showitem.php3?itemid=93676256
Tuosta kohteesta ei tulekaan raha Pukille, vaan menee niille pikku tonttusille, jotka viime jouluna kävivät Pukin pussukoilla, mutta kun ne olikin silloin tyhjät… Oli se melkonen yllätys niille tonttusille, ho-ho-hoooooo. Pukkia nauratti silloin koko matkan pankkiin asti ja pikkusen hymyilyttää vieläkin. Jos ei ole kalenterille tarvetta, niin voi sitä laittaa pientä jouluapua tätäkin kautta: http://www.joulupata.fi/?page=lahjoita&potti=nasty.foorumit.fi
Muutama on jo roposiaan sinne viskonut, se vähän Pukkia vituttaa, olis niille ollut käyttöä. Pukki olis saanut lisättyä harrastustoimintaa ihan merkittävästi jo tuolla rahalla. Vittu.
Popularity: 9% [?]
Kuinkas sitten kävikään..?
Suuressa maailmassa on ollut tapana huutokaupata poikamiehiä, julkkisseuraa tai jotain muuta vastaavaa pelleilyä hyväntekeväisyystarkoituksessa (suuri maailma = pienessä Suomessa syntyneille tämä käytännössä usein tarkoittaa Amerikan Yhdysvaltoja). Oikea hyöty hyväntekeväisyyteen on vain välillinen, tällainen julkimo toimii lähinnä tapahtuman yhtenä ohjelmanumerona, josta hyötyvät tapahtuman järjestäjä ja jos jotain jää, niin hyväntekeväisyyteenkin voi jokusen rovon laittaa…
Siellä suuressa maailmassa pyörähtäneet ja pysyvästi pyörälle päästään jääneet ovat epätoivoisesti yrittäneet samaa, mutta koska itsekritiikki on puuttunut, on oma julkisuusarvo ollut pahasti ylikanttiin arvioitu. Näin kävi uimari-Janin exälle ja samaten moponsa pahasti hukanneelle Dolls-”tanssijattarelle”. Molemmat niittasivat itsensä julkkis-kastiin, tosin vain Tasavallan suurimmat pellet-osastolle, Nykäsien, Ruususien ja salarakkaiden sekaan.
Niin vahva on kuitenkin julkisuuden houkutus toisille, että ei ole väliä, mitä puhutaan, kunhan puhutaan. Jos on vaikka nuoruudessaan ollut hieman villimpää sorttia ja tullut vaikka tenavaisen pyöräyttämällä blokanneeksi itsensä ulos Miss Suomi kisasta, on aina olemassa Miss Tissi-, Tussu- tai vaikka Tavis-kisoja. Helsingin joka lähiöön ja jokaiseen pieneenkin maalaistuppukylään riittää aina joku karaoke-kuningatar tai muu ulkoisilta avuiltaan muodollisesti pätevä, jota paikallisen baarin kantapörhelöt krapulantuhruisilla silmillään kuolat suupielissä seuraavat.
Jos ei ole aiemmin kykyjään uskaltanut kyseenalaistaa ja laittaa vertailuun työelämässä, urheilussa tai muuta lahjakkuutta ja/tai taitoja vaativassa hommassa, voi tällaiselle lähiön pienen piirin prinsessalle tuoda suurta tyydytystä saada tunnustusta edes seksikkyydestään, jos ei muita avuja ole. Seksikkyydestä on tietenkin pidettävä kiinni ja monelle ainoa tapa on ulkoinen kohennus. Ylisuuret maitorauhaset, vaikkei niin luomutkaan, ovat monien ajatuksessa se meriitti, jolla seksikkyyttä ylläpidetään. Jos syntymässä saatu rintakudos ei riitä, saa helposti lisuketta kirurgin veitsen alla. Jos on rahaa.
Rahaa kyllä saa, jos siis on niitä kykyjä, perinteisesti aikuiset ihmiset käyttävät siihen tarkoitukseen työntekoa. Omasta mielestään julkkiksen aseman ansaitseva haluaa mennä siitä, mistä aita on matalin ja käyttää omiin tarkoituksiinsa toisten rahaa. Tällöin tulevat erilaiset lihakaupat kyseeseen, joskus myytäväksi asetetaan koko ruho, toisinaan sitten vain ruhon osa.
Missä lihaa sitten saa kaupata? No tietenkin Suomen suurimassa ja vanhimmassa nettihuutokaupassa. Vaikka kauppa päätyisikin nolosti, kuten uimarin entisellä, ja lopputuloksena tehdään liikuttava tarina siitä, kuinka voittohuutaja kyllä maksoi, minkä huusi, mutta meni puihin juuri ennen Suomen ykkössinkun tapaamista… Aivan, näinhän sitä helposti käy, tulee maksaneeksi reilut pari tonnia ihan hupiin, eikä halua rahalleen mitään vastinetta, koska nettihuutokaupan maailma on julma: Voi saada vaikka negatiivisen palautteen!
Kun on makuun päästy, niin antaa mennä vaan, lisää lihaa tarjolle. Lihakauppa siis jälleen pystyyn: Win-win-tilanne, julkisuushakuinen pyrkyri saa toivomaansa julkisuutta sekä lisuketta etuosaansa (tuleepahan enemmän myytävää, joten jatkossa voidaan asettaa kaupattavaksi vaikka kilohinnalla) ja palveluntarjoaja voi mainostaa itseään saman konsernin iltapäivä- ja juorulehdissä.
Saavatko kaikki kaupata lihojaan? Tietenkään eivät, jollei samalla tule hyödyttäneeksi nettihuutokaupan palveluntarjoajaa, jolla omat intressit omistamiensa keltaisen lehdistön edustajien suhteen ja toiveet mainostulojen puolella ovat suuret. Ilmeisesti perusteet, joilla palvelu on aikanaan perustettu, ovat jääneet maallisempien arvojen jyräämiksi ja nykyään veisataan kuorossa hoosiannaa mammonalle ja maineelle, tulipa se millä keinoin tahansa.
Kun palvelu tökkii, luvatut uudistukset vaietaan kaikessa hiljaisuudessa kuoliaaksi, kritiikki vaiennetaan käyttäjien keskuudessa ja markkinointi on onnetonta, tarvitaan käyttäjämääriin “luovaa” tarkastelutapaa ja muita kyseenalaisia keinoja.
Viime kädessä voidaan vaikka puuttua useammalta taholta lihakauppaan ja tehdä siinäkin luovia ratkaisuja, vaikka palautteiden suhteen, jotta näkyviin ei jäisi enää mitään, mikä tuosta onnettomasta tapauksesta muistuttaisi…
Entä lihahuutokaupan voittaja? Hän jäi rannalle ruikuttamaan pelkän tyhjän saaneena, mutta yhä toiveikkaana:
Popularity: 7% [?]
On se niin vaikeeta…
Elämä sinällään on aika haasteellista ja toisille siinä tuntuu olevan kompastuskiviä huomattavasti paljon muita enemmän…
Joillakin on kuitenkin alkumetreillä tuuri käynyt ja onnistunut kroolaamaan munasoluun lakanoille päätymisen sijasta, kehtittyäkseen homo sapiens-alkioksi ja edelleen siitä työntymään ulos emostaan yhteiskunnan jäseneksi. Niin no, tässä tietenkin aina voidaan miettiä, oliko tuuri kaikille tasapuolinen…
Joka tapauksessa, vahinko on siis käynyt ja ihmistaimea tulee koulia, jotta elämä sujuisi sitten, kun geneettisen perimän luovuttajista aika jättää tai mieluiten jo ennen sitä. Homma on helppoa vielä siinä vaiheessa, kun mennään putkessa mamman hoiva –> koululaitoksen tarjoama hoiva –> viranomaisten ohjeistama hoiva ja lopuksi erinäisten mutkien kautta päädytään tekemään jonkinlaista pakonomaista liikehdintää, josta maksetaan ja sitä nimitetään ansiotyöksi.
Tässä vaiheessa viimeistään alkavat tähän astiset elättäjät vienosti toivoa, että josko piltti siitä omilleen lennähtäisi ja alkaisi vaikka omaa pesää ja perhettä perustamaan… Ne jotka ovat lähteneet pesistään ennen isänsä reilun kokoista mononkuvaa pyrstöissään saattavat pärjäillä melko mukavasti ja pystyvät selviämään arkisista haasteistaan melko kivuitta. Tämä lienee tavallisin vaihtoehto.
Sitten on tietenkin aina niitä, jotka ovat koko elämänsä rämpineet ongelmasta toiseen, mutta yleensä kaikesta on selvitty tilanteesta joko luistamalla vastuusta, toisia syyytellen tai sitten ihan äidiltä kysymällä. Jossain vaiheessa tulee kuitenkin pahimmallekin kehitysviivästeiselle kalloon häiritsevästi kimpoilemaan ajatus, että joitakin asioita pitäisi hoitaa ihan itse tai sitten yksinkertaisesti äiti ei vain ole tavattavissa.
Maailmassa on kuitenkin niin monta, niin monta vaikeaa asiaa: Alkaen jo siitä, että vaatteita pitää vaihtaa ja pestä, vieläpä jokaiseen tilanteeseen ja tilaisuuteen olisi löydettävä sopiva vaatetus!
*Mitä tämän kaulakorun kanssa pitäisi laittaa päälle…
* * Rock henkisiä äitiysvaatteita??* *Miten käsität nimen tunika??* *haluaisin Lv-tyylisen laukun*Mitä yhdistää läpikuultavaan tunikaan…?!* Mistä koristenappi saappaisiin kadonneen tilalle* *Onko antaa vinkkiä hyvästä pillifarkkumallista?* *Mistä maastohousut ilman perstaskuja?* *Mistä pellavamekko juhlaan ? Nettiosoitteita ?* *Mistä saisin pikkujoulu vaatteet ?* *MISTÄ SAA PIRU-PIPON JOSSA SARVET???* *
No joo, semmosta. Ei ole helppoa ei… Ongelma voi mutkistua niin kovin monella tavalla:
Reilun viikon päästä olisi mummoni hautajaiset ja minulla ei ole mitään käsitystä mitä pukisin tyttäreni (1 v 9 kk) päälle. Omien vaatteidenikin suhteen olen jokseenkin hukassa. Kaapistani löytyy vanha musta liivihame, jota käytin yli kymmenen vuotta sitten toisen mummoni hautajaisissa. Se vaan ei tunnu sopivalta äiti-ihmiselle, jotenkin enemmän murkkuikäisen tytön mekko. Ilmeisesti musta hame pitäisi hankkia, mutta millainen. Entä yläosa? Yläosan suhteen on sekin “ongelma”, että imetän edelleen ja tyttö taatusti roikkuu rinnalla vähän väliä kun on outo ja hämmentävä tilanne. Entäs ulkovaatteet? Mieheni sentään voinee pukeutua mustaan pukuun, mutta entä paidan väri?
Pitänee seuraavaksi huutaa käytöskirja ettei tarvitsisi tämmöisiä kysellä.
Plussaa kyselijälle siitä, että hän selvästikin on luku- ja kirjoitustaitoinen, mutta pitkä miinus myöhästyneestä vieroittamisesta. Jotenkin sitä aina ratkeaa toivomaan, että nämä hommaisivat niitä ohje- ja käytöskirjojaan ennen kuin alkavat sikiämään… Lasten pukeminen tuntuu kyllä olevan ongelmista vaikeimpia, mitä voi päätellä keskustelupalstaa lukemalla. Mutta siis lapset… niistä sitä vasta ongelmia syntyykin:
*Kokemusta Burberry lasten talvivaatteista?* *Joko olette vaihtaneet kesävaatteet lämpimimpiin?* *Mitä pakko saada vaatteita olet löytänyt syksyn mallistoista* *Mitä päälle ja mukaan koululaiselle? Siis ekaluokkalaiselle.* *Millä kynällä merkinnät vauvakirjaan?* *MielipiteitäTicketin talvihaalareista kaivataan, kiitos!!!* *Molo:n talvihaalarit, kokemuksia?* *vm-77 äippäpakkauksen makuupussi?millainen se on?* *Sisaruksen kotiintulo vinkkejä otetaan vastaan:)* *onko philips avent rintapumppu hyvä?* *Miten valitsette oikean kokoisen haalarin?* *Miten hiekka irti päänahasta?? * *Onko lapsenne sairastelleet?*
Käsittämätöntä vanhempana oloon uhrautumista ihmisiltä päivästä toiseen, ei ole äipän osa helppo! Tuollaisia haasteellisia ratkaisuja tehtävänä jatkuvasti, ei ole ihmekään, että ryhmätukea ja mielipiteitä kaivataan.
Aikanaan, kun nasty-blogissa oli vielä vieraskirjat, oli jollain jotain sydämellään ja hän halusi tietää:
Äippä kävi 16.1.2007 ja kirjoitti:
Oletko sinä äiti?
Minua säälitti kovasti tuo hämmentynyt ihmispoloinen ja päätin vastata hänen avuntarpeeseensa löytää äitinsä:
Ei, lapseni, en ole sinun äitisi.
Kysypä siltä naiselta, joka teillä asuu, hän todennäköisesti
on äitisi, vaikka luultavasti mielellään asian kiistäisikin.Toivoakseni en ole sinulle mitään sukua.
Jokainen haluaa lapsilleen ja itselleen kodin ja tekee parhaansa saadakseen viihtyisän pesän pesueelleen, mutta eihän sekään tietenkään helppoa ole ja aiheuttaa valtavasti suuria haasteita ihan arkiseen elämään:
*Marimekko Unikko-suihkuverhon puhdistus?* *Kukkakuviotapetti Salkkareissa.Mistä löytäisin?* *Oletko Ikeaan menossa?* *Ehdottakaa biojäteastiaa* *Minkäkokoinen helmalakana?* *Miten puhdistan kristallit?* *Mistä kauneimmat ja parhaimmat istuinpehmusteet?* *Jokos joulu sais tulla?* *Onko pyykinpesuaineissa eroja*
Sydämeni vuotaa verta tietäessäni minkälaisten paineiden alaisena ihmiset jotuvat olemaan ja ratkaisemaan näitä valtavan suuria kysymyksiä. Puhumattakaan siitä, kuinka vaikeaa voi olla löytää Helsingin tapaisesta pikkukaupungista kampaajaa, kestopigmentoijaa tai tarpeeksi kestävää kynsilakkaa. Mistä tähän kaikkeen sitten voi löytää vertaistukea ja apua? No tietenkin nettihuutokaupan keskustelufoorumilta!
Voi saatana. Käyttäkää sitä ehkäisyä!
Popularity: 9% [?]
Hirveen hyvä valehtelemaan?
Vaikka harvoin pääsee moista tapahtumaan, silloin tällöin joutuu kuitenkin tilanteeseen, jossa vetää lähes sanattomaksi.
Minulle on käynyt niin silloin, kun törmäsin ihmiseen, joka ensialkuun vaikutti olevan tyhmä ja kiero. Tyhmältä vaikutti kaikki yksityiskohtainen avautumisensa internettiin ja sähköpostiin hänen henkilökohtaisesta elämästään laajennettuna suvun vaivoihin, samoin tyhmän vaikutelman antaa jokaiseen mahdolliseen soppaan lusikkansa työntäminen, vaikka useimmiten on asiasta kuin asiasta ulkona kuin tamponinnaru. Minä-minä-minä, minä tiedän, minä tunnen, minä olen kuullut…
Kieron vaikutelman antoi se, että ihminen selittää mustan valkoiseksi, vaikka saman asian selitys saattaakin vaihdella ääripäästä toiseen ja vielä uusimmat selitykset saattavat olla räikeässä ristiriidassa aiempien kanssa. Faktat hän sivuuttaa yhtä nopeasti kuin juoppo imaisee ilmaisen paukun.
Tämä ihminen ei ole tyhmä ja kiero, sillä tavoin ainakaan, mitä yleensä tyhmällä ja kierolla tarkoitetaan. Tällainen ihminen ei yksinkertaisesti ole kiinni realiteeteissä. Hän itse uskoo kaiken sanomansa/kirjoittamansa ja pitää sitä täysin totena. Se on hänelle täysin totta. Jos joku yrittää esittää faktaa joka on ristiriidassa hänen oman, henkilökohtaisen, totuutensa kanssa, seuraa siitä vain suunnaton ahdistus ja vainotuksi tulemisen tunne. Ja sehän on hänelle täysin totta.
Silloin kun ihmiseltä puuttuu kokonaan ulottuvuus arvioida itseään tai kykyjään hoitaa asioita, ei ulkopuolisten kritiikki sitä muuta. Se vain loukkaa. Harva haluaa loukata ihmistä, joka oikeasti uskoo olevansa toisille avuksi, useista rajoitteistaan huolimatta, ja innokas vapaaehtoistyöhön sekä kaikenlaiseen järjestötoimintaan. Ideologialtaan “antaa kaikkien kukkien kukkia”-ihmiset voivat jopa pyytää avuksi tällaista ihmistä, nähdessään toisen yksinäisyyden ja valtavan halun olla edes jollakin tavoin tarpeellinen.
Niitäkin on, jotka eivät tällaista ihmistä avukseen halua, mutta ovat kyvyttömiä vastustamaan toisen yli-innokasta tuppautumista asioihin. Mahdolliset tuhot yritetään sitten vain korjata kaikessa hiljaisuudessa, sen jälkeen kun jokapaikanhöynä on siirtynyt seuraavaan avustuskohteeseensa. Jotkut harvat pystyvät ilmaisemaan paheksuntansa jokapaikanhöynän “avustamisesta” ja mitä mieltä he ovat höynän jakamista totuuksista ja niistä seuraavien väärien neuvojen oikomisista, mutta koska mikään realiteetti ei kosketa ihmistä, jolla on täydellinen itsekritiikin puute, seuraa siitä hänelle vain pahaa mieltä, suuttumusta ja marttyyrinelkeitä.
Kuinka tällaisen ihmisen kanssa voi menetellä, että tulisi toimeen? Yksinkertaisesti: Ei mitenkään ja jos sitä yrittää saa vain turhautumia itselleen. Jossain vaiheessa väistämättä realiteetit ja tällaisen ihmisen käsitys itsestään sekä vallitsevista asioista joutuu törmäyskurssille. Faktat eivät päde tällaisen ihmisen maailmassa. Hän ei varsinaisesti valehtele, vaikkeivät asiat totta olisikaan, hän oikeasti uskoo niihin samalla tavoin kuin pieni lapsi joulupukkiin. 
Popularity: 5% [?]
