Ei se kallista ole…
Jos tuntee olevansa niin varoissaan, että on mahdollista autoilla omalla ajoneuvolla, on myös oltava varaa maksaa pysäköinnistä.
Yllättävän monesta paikasta saa säännöllistä rahallista maksua vastaan ihan oikein oman parkkitilan tai ainakin oikeuden pysäköidä määrätylle alueelle. Vieraspaikat tai asiakaspysäköinti on ikävällä tavalla yleensä määritelty rajalliseksi ajan suhteen, lisäksi kyseisen parkkitilan omistaja tahtoo edellyttää jonkinlaista asiointia kiinteistössä pysäköinnin yhteydessä.
Mikäli säännölliselle suhteelle pysäköintitilan tarjoajaan ei ole, on myös mahdollista suorittaa täysin kertaluonteinen korvaus yleensä parkkialueen välittömään läheisyyteen sijoitettuun maksuautomaattiin tai joskus maksun voi hoitaa jopa matkapuhelimella.
Pyörätuolin kuvalla merkityistä inva-paikoilla laki edellyttää, että pysäköijä on vammainen tai ajoneuvon kuljettaja kuljettaa vammaista. Vamman tulee sijaita pääsääntöisesti kehon alimmissa osissa vaikeuttaen liikkumista ja siten, että se on havaittavissa jopa maallikon silmin, ei sen ylimmässä osassa, päässä. Tämä invaliditeetti tulee pysäköitäessä osoittaa kojelaudalle sijoitettavalla inva-pysäköintiluvalla. Valitettavan usein yläpäästään vammautuneet katsovat olevansa oikeutettuja inva-paikkojen käyttöön, eikä heillä ole asettaa asianmukaista inva-pysäköintilupaa nähtäville.
Kaikesta tästä pikkumaisesta määräilystä huolimatta, voi kuitenkin esimerkiksi Helsingissä pitää autoaan päivän verran melkein missä vain ja melkein miten vain, muodollista 40-50 euron maksua vastaan. Jos onnistuu pysäköimään “juu ei tähän”-ruutuun, saa oman parkkipalvelun hintaan 127,89 euroa ensimmäiseltä 7 vuorokaudelta (nelivetoiset henkilö- ja pakettiautot 155,18 euroa). Jokaiselta alkavalta 7 vuorokauden jaksolta peritään 24,70 euroa.
Ei se sen vaikeampaa ole, edes Helsingissä.
Popularity: 37% [?]
Oikeutta eläimille!
Tähän kärkeen on esitettävä anteeksipyyntö ihmiskunnan puolesta, koska ei todellakaan ole oikeudenmukaista eläinkunnan edustajan kohtaan tulla verratuksi kaikenlaisiin hörhöihin vain siksi, että he sattuvat viimeisen kylmän pierunsa päästämään. Tätä kirjoittaessa ei ole vahingoitettu yhtäkään eläintä, niitä rumiakaan.
Ja sitten asiaan:
Jostain syystä eläinrakkauden osoittamisen symboleiksi on nykyisin vakiintunut mahdollisimman suuri määrä lemmikkejä, mieluiten vielä jostain “pelastettu” ikänsä puolesta jo viimeiselle eläinlääkärikeikalleen joutava raihnainen otus. Keräilyerät lemmikeissä voivat olla myös haalittuja mahdollisimman kaukaa omilta kotinurkilta, vaikkapa tänne peräkorpeen trooppisilta alueilta.
Jokaisella elämänmuodolla on oma paikkansa ravintoketjussa ja oma merkityksensä tasapainottavana tekijänä elämän kiertokulun varmistamiseksi. No mikäpä muukaan, kuin vain “viisas ihminen” kynsii tätäkin järjestystä. Olohuoneet pullistelevat terraarioita täynnä eksoottisia hämähäkkejä, liskoja ja käärmeitä. Rautaiset häkit pitävät sisällään lintuja tai jyrsijöitä.
Ne eivät ole lemmikeiksi soveltuvia! Eivät myöskään eri öttiäiset, köppiäiset, (mini)siat, hevoset tai uusimmat villitykset fretit. Jyrsijät ovat pääasiassa haittaeläimiä ihmisen kannalta ja matelijat eivät ole ihmisten kanssa tekemisissä lainkaan mikäli voivat sen mitenkään välttää. Sika kuuluu lättiinsä, ei ihmisen kanssa asumaan, vaikka toisten kodit kyllä muistuttavat lättejä ilman sitä sikaakin…
Ja siinä on kuulkaa vielä jokunen turkistarha elukka vielä pientä, kun aletaan puhua lemmikkiryhmistä:
Kissat ja koirat
Kissojen ja koirien yhteiselo ihmisen kanssa on varsin pitkä ja alkanut lähinnä win-win-tilanteesta molemmille osapuolille. Ruuan säilyvyys tai sen hankkiminen on onnistunut kissan tai koiran avulla, näin näitä eläimiä on alettu sietää ihmisen läheisyydessä ja siitä on kesyyntyminen alkanut.
Kunnes ihminen taas osoitti suurta kekseliäisyyttä “jalostamalla” näitä eläimiä, jotka olivat kehittyneet jo varsin mainioiksi ennen ihmisen käpälöintiäkin. Kissat ja koirat, joilla ei ole turkkia tai joiden naama on kuin lekalla lyttyyn lyöty pitäisi ehdottomasti antaa kuolla sukupuuttoon. Kissat ja koirat, joiden silmämunat eivät pysy päässä “jalostetun” kallon muodon takia tai joiden turkki on eläimen itse hoitamattomissa, pitäisi laittaa ehdottomasti lisääntymiskieltoon ja niiden, jotka tällaisia eläimiä tuottavat ja itselleen haalivat tulisi joutua juridiseen vastuuseen eläinrääkkäyksestä.
Kaikenlainen rodunjalostus, kennel- ja näyttelytoiminta tulisi lopettaa ja kieltää, ei niillä saada mitään etua tai parannusta eläinten elämään, vain omituiset otukset esittelevät toisia… Kysymysmerkki onkin siinä, kummassa päässä hihnaa se otus on omituisempi. Monet koirarodut, jotka ovat olleet oikeasti työtä ihmisten rinnalla tekeviä, on kysynnän vuoksi pentutehtailtu pilalle, saksanpaimenkoirat, eri noutajat ja muut suositut rodut pullistelevat lonkkavikoja ja kasvuhäiriöitä. Jonkun on pakko saada valkoinen rakki, vaikka valkoinen väri ja kuurous kulkevat usein käsi kädessä.
Hevoset
Jos minulta kysytään, on hevonen parhaimmillaan tuubissa, josta saatavalla sisällöllä voi liittää eri pintoja yhteen… Muutoin olen sitä mieltä, että hevosen pitäisi olla pelkkä hyötyeläin töihin, mikäli ihmisen kanssa on hevosen oltava tekemisissä. Hevonen on laumaeläin, vieläpä saaliseläin ja on täysin turhaa pitää isoa eläintä suljettuna suurimman osan aikaansa yksin karsinaan, josta pääsee vain vähän liikkeelle vapaasti ja silloinkin jonkun kovakätisen pissaliisan viitseliäisyyden varassa. Vaikka hevonen kesyyntyy aina lemmikiksi asti, on kuitenkin järjetöntä pitää elukkaa, joka käyttäytyy aina kuin säpsähtelevä hermokimppu saalistajan pelossa. Hevonen on loppujen lopuksi aika tyhmä eläin.
Elämää eläinperheissä…
Valitettavasti toisilla on tapana inhimillistää lemmikkinsä tai vajota itse eläimen tasolle… Rimaa siisteyden suhteen on laskettu rajusti monessa kodissa, joissa on eläimiä. Kissankusen pistävä löyhkä ei ole mikään harvinaisuus enää niissä kodeissa, joissa kissoja haalitaan laumoiksi asti. Märkä koira haisee, sen tietävät kaikki, mutta likaisen ja hoitamattoman rakin turkin haju räjäyttää sukat jalasta kynnyksen yli astuessa. Hevosten löyhkästä nyt en viitsi edes mainita.
Eläimiä itselleen haalivat tapaukset lähes poikkeuksetta laiminlyövät lemmikkiensä kastroinnit ja rokotukset (se maksaa), oikean ruokavalion (vaivalloista), pitävät lemmikkejä irrallaan tai tunkevat eläimineen joka paikkaan, riippumatta siitä, onko eläintä kutsuttu vai ei. Eläintä ei joko syötetä kylliksi tai sitten liikaa… Ja kun elämän ehtoopuoli viimein alkaa koittaa, ei eläimestä luovuta ajoissa, vaan puoliksi rajan ylittäneitä zombi-lemmikkejä pidetään yhä vain hengissä jatkuvalla lääkityksellä tai jätetään homma ihan “vaya con dios” ja odotetaan sitä aamua, kun lemmikki ei enää herää.
Suurinta eläinrakkautta on kuitenkin tiedostaa kykynsä ja ennen kaikkea kyvyttömyytensä eläimenhoitajana.
Popularity: 19% [?]
Lahjattomien sesonki
Rakas Joulupukki
Kirjoitan sinulle taas pitkästä aikaa, yhä lapsenuskoisena, että pusseissasi on vielä lahjoja jäljellä niille, joilta ne täysin puuttuvat. Minä olen onneksi osuuteni saanut, enkä siksi pyydä nyt itselleni mitään.
Aloitetaan pienemmistä toiveista, että ehdit sopeutua raskaan sarjan toiveisiin:
Hyvää joulunalusaikaa/joulunodotusta
Voitko, rakas Joulupukki, tuoda kaikille niille kunnollisen kalenterin, jossa selkeästi mainitaan joulun olevan joka vuosi samalla paikallaan, jotta pelokkainkin voisi rauhassa luottaa joulun pamahtavan vietettäväksi ihan joka vuosi ja ajallaan. Eikä sen tuloon tarvita mitään erityisiä rituaaleja, joilla värvätään toivottelemalla kaikkia muitakin odottamaan asiaa, joka saapuu joka tapauksessa ihan odottamatta eteen. Kunhan kalenterissa vain päästään oikealle sivulle. Ja voitko tehdä myös selväksi, että sama koskee pääsiäistä, juhannusta ja myös vuodenaikoja, paitsi syksyä, joka tuntuu puuttuvan useamman kuin yhden palveluntarjoajan kalenterista. Tuo heille ihan oma speciaalikalenteri for apes.
Muistathan myös merkitä tuomiisi lahjakalentereihin isän- ja äitienpäivät ja muistutuksen siitä, että kaikkien äipylit eivät lue internetissä keskustelupalstoja, saati sitten osaisi yhdistää näitä toivotteluja itseensä, kun niin monessa paikassa saa anonyyminäkin kirjoittaa. Muistuta myös, että vaikka elämä on lahja, ei joka aamuinen herääminen ja sen listaaminen sosiaaliseen mediaan ole välttämättä samanlainen lahja muille kuin saajalle itselleen.
Lahjat esiin!
Hyvä Joulupukki, olen esittänyt tästä aiheesta jo useita hiljaisia pyyntöjä virkaveljellesi “Korkeammalle Voimalle”, mutta huomaan hänen kykynsä olevan rajallinen tämän toiveen toteuttamisen suhteen. Siksi käännyn asiassa puoleesi, koska haluan edelleen pitää lapsenuskostani kiinni. Jos on kerran pakko olla kilpailuita, joissa julkisesti mittautetaan sitä, kuka tykkää kenestäkin (tämä toivomus ei koska poliittisia äänestyksiä, siitä teen toiveen erikseen, ole valmis!) niin voitko antaa niitä lahjoja niille oikeasti, joilta muidenkin lahjojen ollessa vähäiset puuttuu kokonaan itsekritiikki ja rakastavat läheiset, jotka estäisivät heitä menemästä paljastamaan lahjattomuutensa julkisesti.
Voitko myös tehdä selväksi, että julkinen paneskelu televisio-ohjelmassa ei ole lahja, kyky tai talentti ja vaikka leuka aukeaisikin isommankin molon nielaisuun, ei se vielä ole todiste siitä että leuan aukeaminen ilman moloa tuottaisi lahjakasta laulua oikeaan mikrofoniin. Selvennä myös sitä seikkaa, että lahjakkuuden määrä ei lisäänny yhtään vaikka saisikin paskalehden maksamaan itselleen hiustenpidennykset, silikonia, rakennekynsiä tai matkan Teneriffalle, silloin puhutaan lahjoista, ei lahjakkuudesta. Voisit myös korostaa sitä tosiseikkaa, että jos on lahja olla huipulla yhdessä asiassa, se ei automaattisesti tarkoita sitä, että kaikki asiat hoituisivat yhtä lahjakkaasti.
Pussit tyhjäksi!
Ja aina vain vaikeampiin toiveisiin edetään: Rakas Joulupukki, voitko tuoda jotain, jolla saadaan vähennettyä uusavuttomuutta ja realistista tietoa, ettei lapsen siittäminen tai synnyttäminen pätevöitä, eikä oikeuta automaattisesti mihinkään, se kertoo vain lisääntymiselimien toiminnasta. Ja voitko, kiltti kiltti Joulupukki, yrittää saada kaikkia äipyleitä ja heidän lastensa oletettuja isiä ymmärtämään, että kasvatus- ja elatusvastuu kuuluu ensisijaisesti sille, jonka lisääntymiselimet ovat toimineet. Myös “vahinko”raskauksista vastuu kuuluu vanhemmille, ei yhteiskunnalle, eikä perheensä elatusta voi perustaa pelkkien sosiaalitukien varaan. Anna heille edes lahjoja käydä peruskoulunsa loppuun, että pääsevät terveyskasvatuksensa tunnilla kohtaan Ehkäisyvälineet ja niiden oikea käyttö ja että he oikeasti löytäisivät itsestään edes yhden lahjan työllistyäkseen edes jossain ammatissa.
Koska tämä valistuspuoli on pahan kerran pettänyt noin yleisesti, voi tämä viimeisin toive olla sinullekin liikaa, mutta tuo kaikille lahjattomille edes paljon, paljon, paaaaaaaaaljon ehkäisyvälineitä. Voitko tuoda myös tarralenkkareita niille lahjattomille, jotka yrittävät rämpiä itseään suurempien lahjakkuuksien jalanjäljillä taitavan ja lahjakkaan vittuilun vaikeassa maastossa?
Kiitos.
Popularity: 26% [?]
Ihanko totta..?
Ja mitäs Toni nyt tähän sanoo, vai tekeekö vaan taas “taidetta” pimpin ja pippelin kuvista sosiaaliseen mediaan?
Varo entistä useampia huijarimyyjiä netissä (Melko messevästi muuten kirjoitusvirheitä ko. artikkelissa…) ja Nettihuutokaupoissa vaanii entistä enemmän huijareita
Ylimaalliset ponnistukset
Vuosikausia on palveluntarjoajaa pyydetty/vaadittu/ruinattu tekemään asialle jotain, että kauppapaikka ei elättäisi samoja huijareita kerran toisensa perään. Aivan turhaan. Palveluntarjoajan edustajat kilvan toimittavat julkisuudessa, kuinka marginaalista tämä tapahtunut huijaus on: Lapsityövoimaa. Niinpä niin. Poliisi nyt kuitenkin on tätä mieltä asiasta:
Poliisin mukaan nettipetokset ovat lisääntyneet selvästi viime vuosina.
Polisin tiedossa on, että ainakin kymmenet ihmiset tekevät nettihuijauksia järjestelmällisesti. Toiminta jatkuu, vaikka asiasta olisi tehty rikosilmoitus ja tuomiokin olisi tullut.
Aivan yleisessä tiedossa on, ettei näiltä luusereilta saada edes koskaan rahoja takaisin, vaikka olisi tehnyt rikosilmoituksia vinon pinon, koska ei niillä paskahousuilla ole mistä ottaa ja hammaskaluston ulosmittaaminen omavaltaisesti on taas Suomen pikkumaisen lainsäädännön mukaan kiellettyä.
No voidaanko kaikki huijaukset tulevaisuudessa estää?
Valitettavasti ei, mutta voidaan sitä kuitenkin hankaloittaa, ettei sama saatanan paskahousu pidä huuto.nettiä ihan pääelinkeinonaan. Mutta vaikka palveluntarjoaja tekisikin kaiken estääkseen piraattikaupan ja muut huijaukset, on silti olemassa joukko “sulo vileeneitä”, jotka eivät tunnista kusetusta vielä sittenkään heti, vaikka se on jo puraissut omaa perstaskua. Ja onneksi on taas joulu tulossa, että pääsee avustamaan näitä oikein kunnolla: Ho-HO-hoooo, elikkäs Pukki sanoo…
Ja tietenkin aina on niitä, jotka haluavat palvelussa tapahtuneita rötöksiä vähätellä, koska pelkona on omien kauppojen hyytyminen, jos ihmiset käyvät epäluuloisiksi. Ja jos ei kauppoja, ei myöskään mainostuloja palveluntarjoajalle…
Omavalvontaa
Kaikista vitsikkäintä on huuto.netin “omavalvontajärjestelmä”, jossa käyttäjät on valjastettu tekemään työt, jotka kuuluisivat palveluntarjoajalle. Ei voi kuin nauraa. Nämä poloiset vielä usein maksavat siitä ilosta, että saavat ilmoitella epäkohtia palvelussa, eivätkä tajua edes siinä kohdassa tulleensa kusetetuiksi: Duunit sulle mutta liksa mulle.
Mitä yhteistä on huuto.net-käyttäjällä ja herkkusienellä?
-Molempia pidetään pimeässä ja niille syötetään paskaa.
Popularity: 29% [?]
Ammatinvalinta
Joskus oli aika, jolloin ammatti tarkoitti sitä, että osasi oikeasti TEHDÄ jotain (no, insinöörit nyt aina ovat olleet poikkeus…), eli ammatiltaan rakennusmies osasi rakentaa, leipuri leipoa jne. Jos ei osannut vielä tehdä, mutta halusi oppia, oli mahdollista hakeutua tekemään työtä osaavan valvonnassa ja oppia siinä samalla. Eteneminen työssä tapahtui “tyvestä latvaan”- menetelmällä. Tapa mahdollisti myös sellaistenkin työllistymisen, joiden kapasiteetti oppia ei ulottunut aiheen teoreettiselle ja kirjalliselle puolelle.
Nykyään on “ammatteja”, joissa ei tarvitse rasittua millään epämiellyttävän haasteellisella oppimisella tai oikealla suoritettavalla työn tekemisellä. Tietenkin, käsitettä ammatti joudutaan venyttämään aika rajusti näissä tapauksissa, mutta pidettäköön edes sitä positiivisena, että “ammatinharjoittaja” pyrkii edes jollain tavoin ottamaan vastuuta omasta elintasostaan. Ja tässä yhteydessä ei pidä sotkea käsitteitä elintaso ja erektiokulma, vaikka joissakin ammateissa jälkimmäinen voi olla suorassa yhteydessä ensimmäiseen.
Mitä ovat ammatit, joissa ei tarvitse osata tehdä työtä?
Julkkis: Yksi useasti toiveammatiksi mainittu on julkkis, jossa riittää kun on vain oma itsensä, näyttäytyy ja urpoilee aivan julkisesti. Mitä härskimmin, sen parempi. Tai mitä typerämmin, sen parempi. Parasta on tietenkin yhdistetty typeryys ja härkiys.
Toinen, nykyisin tavoiteltava, ammatillinen status on tyttöystävä, missä ei myöskään tarvitse osata tai tehdä mitään, mutta pääsee palkannauttijaksi. Jostain syystä tähän ammattikuntaan pyrkivät enemmistönä naissukupuolen edustajat, mutta poikkeuksiakin on.Tyttöystävä voi olla myös aivan reilusti tyhmä, koska kukaan ei odota hänen olevankaan mitään muuta.
Nämä kaksi edellä mainittua uraa voi myös yhdistää, jos on oikein kunnianhimoinen ammatillisesti ja pyrkiä julkkistyttöystäväksi. Ammatin vaatimukset kyllä nousevat: On valittava poikaystävä, joka tienaa vähintään kahden edestä ja jonka ammatti on ns. mediaseksikäs. Ja ikävin puoli asiassa: Poikaystävän tarvitsee olla ammatissaan hyvä, jotta hän voi saada muodollisesti pätevän julkkistyttöystävän. Pätevä plastiikkakirurgi taas hoitaa muodollista korvausta vastaan pahimmastakin rumpista pätevän tyttöystävän. Epäpätevä plastiikkakirurgi saa aikaan vain turhia julkkiksia.
Vitunperän yliopiston haistapapaska-osasto tekee juuri tutkimusta, kumpi on ensin: turhuus vai julkisuus ja kumman painoarvo on oleellisempi. Tutkimukselle on myönnetty elinikäinen rahoitus EU-rahaston haukionkala?-toimikunnassa. Yhteistä kuitenkin kaikille yllä mainituille ammateille on määrätietoinen julkisuushakuisuus a) keinolla b) millä tahansa.
Atari: Työtä vieroksuvan ammattinsa voi myös hakea ohi median, eikä turha julkisuus yleensä edes auta ammatissa pärjäämistä, tosin pätevöityminen ammatissa pian herättää pirullisen paparazzin kiinnostuksen ja jos ei paparazzi, niin vittumaisen pikkumainen viranomainen kiinnostuu viimeistään. Kysymys on atari-urasta. Nyt tarkennetaan taas hieman: Vaikka atarit saattavatkin olla atari-pelien ja konsoleiden asiantuntijoita, jopa käyttää varsinaisen atari-uransa ulkopuolisen ajan näiden atari-pelien parissa, uravalintana atari tarkoittaa Ammatti- ja TApaRIkollisuutta.
Atari-uraa ei yleensä suunnitella etukäteen, eikä pitkäkestoiset suunnitelmat tai kauaskantoisten seurausten huomioon ottaminen olekaan atareiden ensisijainen vahvuus. Atarit lähinnä tarttuvat ensimmäiseen tilaisuuteen, josta ajautuvat luonnollisen jatkumon myötä täysipäiväisiksi atareiksi. Atari tai wannabe-atari on yleensä pelkkä puuhastelija, eikä oikein kostu itsekään mitään puuhastelustaan.
Atareiden työsuhde-edut ovat kuitenkin hyvät, heillä on täysin oma järjestelmänsä, joka tarjoaa veronmaksajien kustantamana erityisen hyvin urallaan pätevöityneille omia pikku puuhakerhojaan, joissa voi syventää osaamistaan merkittävästi omalla alallaan. Ikävä lieveilmiö on hakuprosessi näille kerho- ja leirituokioille, joissa ymmärtämättömät oikeuslaitoksen työntekijät pyrkivät eväämään pääsyn näihin täysihoitoloihin antamalla pääsylipun vain ehdollisena.
Haun tälle ammatilliselle kurssille voi joutua toistamaan jopa kymmeniä kertoja! Jos rima on liian alhaalla, ei pääse kustannetulle atari-leirille, jos taas rima on liian korkealla, päätyy politiikkaan. Ammatinvalinnan riskejä…
Popularity: 15% [?]
