Päiviä taloon!
Varsin monet ansioituneet blogistit ovat lyöneet lusikkansa homoilta-ilveilyn jälkeiseen soppaan, josta varsinkin tähteet muuttuivat katkeraksi kalkiksi Päivi Räsäselle. Tervo höyhensi erityisen ansiokkaasti aiheessa. Antakaas määkin huudan, vaikken (just nyt) ole kännissä, eikä tässä ole erityisen kiihkeetä suhdetta Räsäskään ja sen edustamaan klubiin kuin homoseksuaaleihinkaan. Sen sijaan epäoikeudenmukaisuus ja tyhmyys ne jaksavat vituttaa, vaikka tietääkin sen turhaksi energianhaaskaukseksi.
Miehet, naiset, homoseksuaalit,uskovaiset ja naimajaiset
Vittu, että pitää tehdä yksinkertaisista asioista vaikeita. Jos kerran hihhuleille on tärkeää, että sanaa avioliitto saa käyttää vain yhden miehen ja yhden naisen muodostamasta yksiköstä, jonka juridiset kupongit täytetään kirkossa ja jolle pappi taikasanansa lausahtelee, olkoon niin. Ja ne kaikki loput, jotka eivät tarvitse jumalia tai seurakunnan ryhmähalia tehdäkseen päätöksen yhteiselostaan ja niiden juridisten velvoitteiden täyttämisestä, jotka siihen liittyvät, olkoot sitten rekisteröidyissä parisuhteissa, suuntauksistaan ja sukupuolestaan riippumatta.
Arkikielessä kuitenkin puhutaan yksinkertaisesti “naimisissa olemisesta” ja tätä asiaa tuskin pystyvät muuttamaan sen enempää hihhulit kuin homoseksuaalitkaan, vaan sillä kuitataan kaikki juridiset liitot sen enempiä selvittelemättä, ollaanko sitä naimisissa miehen, naisen tahi ilmatäytteisen lampaan kanssa. Olen kerran nähnyt ohjelman, jossa kaheli piti Eiffel-tornia puolisonaan… niin että pientä se nyt vielä on, jos Arska tahtoo ihan virallisesti naida Reiskan ja että hommaan tarvitaan pappia.
Molemmat parisuhde-versiot tulee tietenkin olla yhdenvertaisia maallisen lain edessä, toisesta vaan puuttuu kirkon osallisuus (ja laskutus). Avioerotilastot pysynevät ennallaan molemmissa versioissa, että sikäli yks vitun hailee, miten se vihkiminen suoritetaan.
Raamattu on kuin…
avonainen suklaarasia, koskaan ei tiedä, kuka sieltä ehtii kynsiä lempikonvehtinsa ja onko ne kynnet edes puhtaat. Yleensä eivät ole.
Mutta raamatulla vedetään kaikkia ihmisiä korville, mennen tullen ja palatessa, siitäkin huolimatta, että suuri osa ihmisistä eivät tarvitse pari tuhatta vuotta vanhaa kirjaa osatakseen elää ihmisiksi. Kirjaa, joka on vaillinainen ja moneen kertaan käännetty eri kielistä ja Suomessakin on oikein tehty “päivitetty versio” nykykielelle.
On edelleen kummallista, kuinka Jumalan lapsina itseään pitävät jaksavat aina vain mellastaa toisten makuuhuoneissa ja housuissa. Missä kohdassa raamattua sanotaan, että vahtaapa, kuule Jeesuksen seuraaja, kanssaeläjän seksuaalista suuntausta ja seksuaalielämää?
Ja se Päivitetty versio…
Jossain vaiheessa tuli ajatukseen, että onko tämä kaikki, kirkosta eroamisen buumi ja muu paskanheitto kohtuullista työntää Räsäskälle ja pitää häntä yksin vastuullisena. Hän nyt kuitenkin on perheellinen ihminen, lasten ei varmasti ole mukavaa olla tällä hetkellä Räsäsen akan tekeleitä, siksi paljon on ollut julkisuudessa luettavissa äiteen ääneen lausumia sammakoita. Otan osaa.
Vaan eipä ole tajunnut nainen vaieta seurakunnassa, lisää pukkaa. Kun homoseksuaalit on niputettu, niin vuorossa ovat pakolaiset… Melko vittumainen tuntuu olevan tuo Räsäskän Iso Herra, ei paljoa armoa muille ihmisille osoita, mikäli Räsäsen eukon tulkintoja on uskominen. Ja itse hän ainakin uskoo, eikä kaihda pienen sodan pystyttämistäkään: Kristilliset valmiita taistoon! Miksi hihhulit sitten ovat näin sotaisalla tuulella? Joku käski tai siinä kirjassa luki niin?
Elä tässä nyt sitten kristillisesti…
Ja pakkohan se on, kun ei muita vaihtoehtoja anneta, onpa oma vakaumus sitten mikä tahansa. Tämä maa makaa kristillisten arvojen alla ja kirkko heiluttaa tahtipuikkoa myös maallisten lakien sääntelyssä. Sunnuntai on pyhäpäivä. Piste. Pääsiäinen, joulu ja muut kirkolliset pyhät pysäyttävät käytännössä tämän maan, julkista liikennettä myöden. Näitä kristillisiä jäänteitä pidetään yleissivistyksellisinä kulttuuriperintöinä, ainoina oikeina sellaisina, riippumatta ihmisten omasta vapaasta tahdosta. Arkielämässä sen vaikutus on vain pelkkä kiusallinen haitta niille, jotka eivät tahdo hypätä kristillisten kalenterin mukaan.
Ne, jotka vetivät herneitä sensitiiviseen haistimeensa homoillan seurauksena ja erosivat kirkosta, pidetään nyt yleissivistykseltään nollina (no, ainakin yksi heppu pitää): Kristityt maallisella tuomiolla. Pieni yleissivistyksellinen kämmähdys on kyseisellä kirjoittajalla lipsahtanut tekstiin: Siitä huolimatta karvani nousevat pystyyn, kun kiihkomieliset massat käyvät absoluuttisella oikeutuksella pienen vähemmistön – tässä tapauksessa uskovaisten – kimppuun. Pieni vähemmistö..? Lähes 80% suomalaisista on pieni vähemmistö..? Perkele, joku laskee nyt väärin.
Jos kaikille tarkoitettua yleissivistystä on tarkoitus hakea, olisi syytä pitää kirkko erillisenä kerhonaan, johon liittyvät ne, jotka pystyvät uskomaan neitseelliseen sikiämiseen ja muihin mielenkiintoisiin luonnonvastaisuuksiin.
Minä en usko.
Kenen pussista lypsät?
Kun jokainen yksilö joutuu arvioimaan taloudelliset realiteettinsa ja elämään niiden mukaan, on mielenkiintoista, että kaikkien yhteisöjen ei tarvitse näin toimia. Kuten esimerkiksi evankelis-luterilaisen kirkon, joka lypsää myös uskonnottomilta melko messevät massit: Vuonna 2008 kirkolle maksettiin 852 MEUR kirkollisveroa ja 122 MEUR yhteisöveron osuutta, mikä tekee yhteensä 974 MEUR. Kirkon osuus yhteisöveron tuotosta oli 1,75%
Että kyllä kirkolle kuitenkin kelpaa ihan maallinen hyvä, vaikka kaikki maallisen hyvän maksajat eivät kelpaakaan tai ole sitten kuitenkaan tasavertaisia sen kuuluisan jumalan edessä.
On se saatana.
Popularity: 35% [?]
Ylpeä suomalainen
Jossain vaiheessa alkoi tuntua, että suomalaisuus on jotain, minkä mieluiten salaa, kuin kertoo kansallisuuttaan kenellekään. Eihän sitä enää kehtaa sanoa olevansa ylpeä suomalainen, kun muuten on jo joku kenokaulainen nahkatukka narukäsi pystyssä tervehtimässä natsityyliin.
Melkein hävetti, että suomalainen design on jotain, mitä voi löytää puuliiterin lattialta ja liittää hopealankaan maalipurkin kautta (Aarikka) tai jotain sellaista, minkä voi ripustaa ikkunaansa perheen 5-vuotiaan ad/hd-kakaran sotkettua kaikki käsillä olevat kankaat (Marimekko) tai vaikka jotain, jota tulee vahingossa muotoiltua kuin huonon happotripin jälkeen kuumeisena (esim. Aalto-maljakko).
Euroviisuista ja sen tuomista häpeäpilkuista en viitsi edes aloittaa.
Suomalaisista ylpeyttä ei kovin paljoa voinut tuntea silloinkaan, kun hiihtelijät alkoivat jäädä ryppäittäin kiinni dopingista ja osa heistä alkoi sen jälkeen kunnostautua lähinnä skandaalilööpeissä rattijuoppouksien tai muiden tyhmyyksien tiimoilta. Eipä ole päässyt ylpistymään suomalaisuudestaan myöskään silloin, kun suomalaiset ovat liikuskelleet maamme rajojen ulkopuolella ja ovat kunnostautuneet örveltämällä paskat housuissaan kännissä pitkin turistirysiä tai jahtaavat pikkulapsilta näyttäviä seksikumppaneita Thaimaassa.
Kotomaan kamaralla on useammin kuin kerran joutunut tuntemaan myötähäpeää siitä, että perheväkivalta ja lainsäädäntö eivät ole olleet tuttuja keskenään, hädin tuskin puheväleissä edes. Hävettänyt on sivusta katsoa, millä lailla suomalaiset parisuhteitaan hoitavat: Lehtien palstoilla, tekstiviestitse ex-pääministeriä myöden, oikeuslaitoksissa perheväkivallan tai lasten huoltajuuden selvittämiseksi, lastensuojelun tukitoimenpiteiden avustuksella. Myötähäpeän kourissa on saanut kiemurrella joutuessaan näkemään erilaisia “reality”-ohjelmia, kykyjen etsintää täysin lahjattomista tapauksista tai jotain, jonka jälkeen on enää pelkkä mitätön BB-sejase.
Sukupuolinen ja kansallinen identiteetti
Mielikuva suomalaisuudesta on olla nöyrä, pelkäämätön, rehellinen ja sisukas! Nöyryys on vaihtunut tekovaatimattomaan kehujen kerjäämiseen tai pelkästään pelokkaaseen nöyristelyyn, rehellisyys tuntuu olevan toisille pelkkä fraasi “puhun niin totta kuin osaan” tai keino avautua kaikissa mahdollisissa yhteyksissä saadakseen edes sen vartin julkisuutta ja nyt yrittävät natseja muistuttavat homofobiset ja omasta mielestään “maahanmuuttokriittiset roturealistit” varata itselleen vielä sisunkin! Perkele, se ei käy! Se ei kerta kaikkiaan käy.
Onhan se nyt jumalauta, ettei tässä uskalla kohta enää sanoa olevansa suomalaisesta sisustaan ylpeä, ettei tulisi rinnastetuksi natsihenkiseen ryhmittymään, joka muiden selkien takana nimettömänä lymyää tai on alettava hävetä sitä, että osaa kirjoittaa äidinkieltään hyvin ja tuntee aakkosistaan myös b-, d- ja g-kirjaimet, mitä ei voi sanoa monestakaan “kansallismielisestä roturealistista”. Jos tämän kielen ja kansan joku tuhoaa, niin se on juuri se valitettava tosiseikka, että “kansallismieliset” keskittyvät enemmän tekstin suoltamiseen, kuin luetun tekstin ymmärtämiseen. Tai ylipäätään lukemiseen.
Kaunis ja ylpee
Ja on se nyt perkele, ettei enää voi olla omista juuristaan tai kulttuuristaan ylpeä ja silti vielä mahtua elämään rinnan sovussa muiden kulttuureiden kanssa. Ja se se vasta iso perkele onkin, ettei täällä suvaita älykkäitä, sanavalmiita ja itsenäisiä naisia huorittelematta, lesbottelematta tai yrittämättä uhkailla hiljaiseksi, jos he tietävät “kansallismielisiä” enemmän faktoja tai taustoja asioille. Tai tulevat ylipäätään muiden ihmisten kanssa toimeen ja niiden, joiden kanssa ei tulla toimeen, niiden kanssa ei halutakaan olla missään tekemisissä.
Omasta identiteetistään varma ihminen ei pelkää muiden tapoja tai kulttuureita. Omasta seksuaalisuudestaan varman ihmisen ei tarvitse toitottaa suuntautuneisuuttaan ja väittää sitä ainoaksi oikeaksi ja vahtia, etteivät muut poikkea tästä.
Omista vakaumuksistaan ja arvoistaan varma ihminen tietää, että on muitakin ajattelumalleja, mutta säilyttää silti omansa ja antaa muiden pitää omansa. Itsenäisesti ajatteleva ihminen ei tarvitse puuhakerhoja, joissa voi peilata omien ajatuksiensa hyväksyntää muiden samalla lailla ajattelevien keskellä ja mittailla omien mielipiteidensä suosiota.
Vielä kuitenkin on saattanut pitää omasta kansallisylpeydestään sekä rehellisyydestään kiinni, sisukkaasti hammasta purren ja koska moisiin aiemmin luetteluista kansallisista häpeäpilkuista ei itse ole koskaan ollut osallisena, mutta sitä minä en enää sulata, että
kansallisuuteni on yritetty varastaa!
Erityisen vastenmielistä on sellainen, että jokunen tyypillisen pienen rakkikoiran tapaan käyttäytyvä sekarotuinen pelkopurijoiden joukkio omii käyttöönsä vanhoja symboleita ja tahraa ne pienien mieliensä tuottamilla typeryyksillä. Näin on käynyt mm. hannunvaakunalle (alun perin tuontitavaraa, toim.huom) ja suomalaiselle sisulle (täällä syntynyttä ja huippuunsa kehiteltyä).
Suomen lippua ja sen sinivalkoista väritystä häväistään aivan surutta sellaisissa ryhmissä, jonka joukko vanhempiensa vahinkoja on päihdekierteestä selvittyään päättänyt perustaa uskonnollisen hurmoksen yhteyteen. Itse isänmaata, Suomea, raiskataan anaaliin jatkuvasti sellaisen sekarotuisen joukon keskuudessa, jonka värikuula- ja vesipyssyleikeistä selvittyään haluaa leikkiä “herrakansaa”, vaikka se ei onnistunut aiemminkaan -turpaan tuli-, vongaten muita pohjoismaisia poikakerhoja tekemään samaa.
Kansalliset haittaeläimet, sanon minä. Hyi vittu.
Mutta sisuni pidän itse, perkele!
Popularity: 41% [?]
