Tirkistely
Varsinainen voyeurismi on luonteeltaan seksuaalista ja onnellisin tilanne lienee se, että voyeuristi tapaa ekshibitionismiin suuntautuneen kumppanin. Win-win-tilanne.
Iltapäivälehdet ja muu “keltainen lehdistö” ovat pitäneet huolta siitä, että meissä jokaisessa asuu nykyään pieni tirkistelijä. Eikä valinnanvaraa enää edes ole, tirkistely on jo pakkopullaa, halusipa tai ei. Pelkkä poistuminen oman kodin rauhasta tekee ihmisestä tirkistelijän, aina ei edes tarvitse poistua kotoaan, riittää jos käyttää internetin ihmeellistä maailmaa. Nykyään et voi asioida päivittäistavarakaupassa saamatta tietoosi jonkun yksittäisen ihmisen henkilökohtaisesta elämästä tietoja, riippumatta siitä, onko tämä ihminen antanut nämä yksityiskohtaiset tietonsa julkiseen levitykseen omasta tahdostaan ja ovatko kaikki julkaistut tiedot edes tosia. Et voi poistua liikkeestä ohittamatta maksupistettä (tai ei sitä ainakaan voi suositella) ja poikkeuksetta sen vieressä on lehtiteline, jossa yleensä iltapäivälehtien kelta-mustat lööpit kirkuvat ajankohtaista ja uusinta juorua. Jollet ole umpisokea, et voi välttää näitä “päivänpolttavia aiheita”.
Internetin ihmeellinen maailma on vienyt tirkistelyn täysin uusiin ulottuvuuksiin ja nykyisin tirkistelyntarvettaan voivat toteuttaa kaikki kenellekään taipumustaan paljastamatta ja vieläpä lähes ilmaiseksi, mutta yleensä harrastukseensa uponnut haluaa jakaa tirkistelylöytönsä muiden kanssa. Osa ei pidä pahana pientä maksuakaan siitä ilosta, että voi tirkistellä muita ja muiden tekemisiä.
Kuka tirkistelee ja kuka paljastelee?
Nettitirkistelijöillä ja -paljastelijoilla tuntuu olevan yhteistä se, että he hakevat massojen hyväksyntää, virtuaalilempeä ja nostetta ilmeisesti muuten merkityksettömältä tuntuvaan elämäänsä. Sekä tirkistelijät että paljastelijat myös luulevat, että harraste on mahdollista pitää hallinnassa. Valitettavan usein käy niin, että harraste saa pakkomielteisiä muotoja, eikä paljastelija tai tirkistelijä enää itsekään tajua harrastuksestaan tulleen päätoimen. Kolinaa PANUhuoneesta otti esiin kaksi naista, Johanna Tukiaisen ja Rakel Liekin, jotka molemmat ovat antautuneet tirkisteltäviksi: Julkkis, lööppijulkkis ja turha julkkis. Näiden naisten välillä on kuitenkin valtava ero, eikä pelkästään se, että toinen vain “antaa ymmärtää ja toinen on oikeasti ymmärtänyt antaa“. Enkä nyt tarkoita seksiä.
Toiselle lusikalla annettu…
Yhteistä näille naisille on, että molemmat ovat hakeneet elinkeinonsa saman alueen eri reunamilta, seksistä. Johannan ja Rakelin suurin ero on se, että vaikka Johanna antaa ymmärtää, niin hän ei ymmärrä antaa, koska mitään annettavaa ei ole ja Rakel taas on ymmärtänyt antaa, eikä silti vielä ole ammentanut lähdettään tyhjäksi, hänellä siis on yhä edelleen annettavaa. Johanna ei edelleenkään ymmärrä, että Halmeen poistuttua kuvioista, on hän ehdolla valtakunnan sirkussian roolin ja hän yhä vielä yrittää epätoivoisesti pikakelaten työntää julkisuuteen vähäpätöisimmätkin vaiheet elämästään. Panu arvelee, että Johanna on aivan aidosti oma itsensä, ehkä kiltti ja viatonkin, mutta ainakin varmasti höpsö ja säälittävä. Ulkokuori täyteaineita ja sisus… vähäistä ja sekin vähä sekaista. Johannaa myös varmasti rakastetaan, ainakin hänen perheensä, sukulaisetkin, ja nykyään myös jumala.
… mutta kauha ammentaa toisaalla
Rakel on nuoresta iästään huolimatta tehnyt jo yhden oikean uran, ihan reilusti pornoteollisuuden parissa. Lihat ovat olleet levällään, näin päin ja noin päin, zoomattu on joka karvankasvun paikka. Missään vaiheessa Rakel ei ole puolustellut tekemisiään, vaikka selittämään on joutunut, useammin kuin kerran. Rakel ei kuitenkaan uranvaihdosta, pornonäyttelijästä kuvataiteilijaksi, ole suostunut häpeämään aiempaa ammattiaan: KULISSIEN TAKANA – Kuvataiteilija, journalisti ja entinen pornotähti Rakel Liekki. Ja mitään syytä ei olekaan hävetä, job well done! Todennäköisesti, mikäli Rakel jossain vaiheessa menestyy laajemminkin tai yrittää vakavoitua esimerkiksi politiikkaan, tämä pornotähti-ammatti tulee puremaan häntä nilkkaan. Toivottavasti Rakel pitää päänsä pystyssä yhä vielä silloinkin.
Johanna on sen sijaan jo ehtinyt hävetä musiikillista antiaan, surkeaa renkutusta nimeltä Lööppijulkkis. Syytä onkin.
Pata ja kattila…
ovat tässä tapauksessa täysin eri sarjaa, toinen on laadukas ja toinen monessa, itse aiheuttamassaan, sopassa karrelle kärähtänyt. Rakel on pitänyt laadukkaan linjansa, eikä hänen jäljiltään ole yleisesti luettavissa mediasta, edes Facebookista mitään, mikä nolaisi hänet tai veisi uskottavuuden koko ihmiseltä. Johannalta tämä ei ole oikein onnistunut, eikä sisar Julia ole yhtään sen kummoisempi. Molemmilla sisarilla vaikuttaa olevan tapana vuodattaa ensimmäinen (ja ainoa?) päähän osunut ajatuksentynkä Facebookiin. Näitä ajatuspieruja sitten keräillään ja linkitetään kuvapalveluihin naurettavaksi ja jos klikkaat linkkiä FB-kaverin seinällä, on sinustakin tullut pahainen tirkistelijä: http://pics.kuvaton.com/bshit/1_tuksu.jpg . Johanna ei ole myöskään oikein löytänyt linjaansa sen suhteen, onko hän kaino ja vieteltävissä vai pelkästään aggressiivinen tyrkky. Johannan FB-seinä on avoin, ainakin vielä tätä kirjoittaessa, ja siellä hänen …eeeh… managerinsa(?) kaipailee Jossua lukemaan sähköpostiaan. Kommentoin tälle ihmiselle, Tuija Järviselle, että hän muistuttaisi Johannaa, että kolmen promillen tuolla puolen ei ole paras aika avautua nettiin ja laitoin tuon kuvalinkin myös tiedoksi… ja toivottavasti myös opiksi. Jossu ei tykännyt.
Panu esitti epäilyn, että ihmiset ovat yksinkertaisesti vihaisia itselleen siitä, kun joutuvat häpeillen myöntämään olevansa kiinnostuneita Tukiaisesta, vaikka ei yhtään huvittaisi.
Vaikka Panu saattaa olla osittain oikeassa, niin olen tästä asiasta eri mieltä. Oikeasti, suurimmalle osalle ihmisistä sisarukset Tukiainen on täysin yhdentekeviä, elämä soljuu jouhevasti ja unet pysyvät makoisina joka yö, vaikka ei koskaan kuulisi kummastakaan koppelosta sanaakaan. Mutta niin syvää korpea tai syrjäistä paikkaa ei ole, etteikö jostain taas ilmaantuisi jompi kumpi kuplimaan vähäpätöisen ihmissuhde- tai muun sopan seurauksena.
Halvalla (panemalla) ei saa hyvää?
Jos tässä jollekin on edes ärtynyt, niin niille, jotka antavat Jossu-paralle toivoa siitä, että hän olisi oikeasti hyvä esiintyjä, glamour tai millään muullakaan tavalla edes kiinnostava. Hänen FB-seinälleen vuodattavat ihmiset ilmeisesti toivovat Tuksun tekevän jonkun reality checkkauksen koskien omia avujaan, mutta he vain palkitsevat rikkinäisen ja hukassa olevan ihmisen harhoja omasta tärkeydestään. Toivomukset Jossun kuolemasta ovat jo matalammalla kuin se rima, jonka Jossu itse alittaa.
Rakel sen sijaan on yhä kiinnostava, vaikka hän pitääkin vaatteet yllään, eikä edes hölskytä lihojaan musiikin tahdissa, kuten Jossu ja Julle. Rakelin pikkurillin kynnenpäässäkin on enemmän glamouria ja kiinnostavuutta kuin yhdessäkään Tukiaisessa. Rakel ei tirkistele maailmaa pelkästää oman persereikänsä läpi, vaan oikeasti tajuaa ympärillään tapahtuvia asioita. Eikä uskottavuutta vähennä yhtään se, että Rakelilla, upeasta naisellisuudesta huolimatta on munaa ja Rakel tuntee munansa: http://www.irtimunmunista.fi/
Popularity: 20% [?]
(S)Avuttomuutta
Tiedon puute ei ole syynä sille, että ihmiset tupakoivat Suomessa. Jokainen tupakoiva tietää, kuinka vaarallinen hänen haiseva harrastuksensa on. Kuitenkin jokaisella tupakoivalla on käsitys, että juuri hän on poikkeus säännöstä, ryhmässä joka kuolee usein aikaisemmin ja tuskallisemmin kuin moni muu, joka ei tupakoi, ole koskaan tupakoinut tai on lopettanut tupakoinnin. Jokaisella tupakoivalla on myös käsitys, että tupakkaan sijoittamillaan rahoilla, jotka siis vedetään savuna ilmaan, hän on lunastanut paikkansa julkisessa terveydenhuollossa hoidokkina tupakkaverojen muodossa. Vaikka ne tupakat olisi ostettukin tax freena jostain muualta tai halpoina kopioina Porvoon moottoritien varresta.
Tupakointia puolustetaan kiihkeästi jokaisen omaan päätäntävaltaan kuuluvana oikeutena, mutta tosiasia on, että jos tupakointi ja sen lieveilmiöt putkahtaisivat ihmisten tietoon vasta nyt, se kiellettäisiin välittömästi yhtenä vaarallisimpina myrkkyinä. Jokainen tupakoiva kuvittelee aiheuttavansa haittaa vain itselleen ja olemaan valmis elämään tämän päätöksensä kanssa, mutta kun keuhkoahtauma supistaa palkeita, kelpaa jokaiselle julkisista verovaroista subventoitu happipullo.
Tupakkateollisuus ja tupakoijat itse ovat sitä mieltä, ettei elämästä selviä hengissä kukaan, mutta kai elämänlaadullakin on jotain merkitystä. Molemmat ovat myös sitä mieltä, että tupakoinnin osuutta sairauksiin ja kuolemiin ei ole kiistatta todistettu. Ei tietenkään ole, edes lääketiede ei ole niin täsmällistä, vaan suurin osa ihmisistä mahtuu erilaisilta arvoiltaan joidenkin tiettyjen rajojen sisään ollakseen kyllin terveitä. Ainoa mikä voidaan lopussa todeta täysin varmasti on “kuoli, koska menetti henkensä”.
Eurooppa (s)avustaa
Euroopan komissio on nostanut kissan pöydälle ja pohtii, voisiko tupakoinnin oikeasti lakkauttaa. Varoitus pelottaa tupakkaihmisiä – Eurooppa on savuton 2012? No tuskinpa, ainakaan noin nopealla aikataululla, mutta muuten: Miksei?
Miksi tupakoinnin pitäisi olla Euroopassa, tai ylipäätään yhtään missään sellainen “pyhä lehmä”, ettei siihen saisi tai pitäisi tarttua? Pyritäänhän muitakin itsensä vahingoittamisen keinoja estelemään. Koska länsimaat alkavat valistuksen purressa muuttua yhä savuttomammaksi, paitsi alimpien sosiaaliluokkien kohdalta, on tupakkateollisuuden haettava uusia markkinoita kehitysmaista ja oppimattomien seassa ei mainospuheilla ole mieltä eikä määrää: Kehitysmaiden naisista tupakkayhtiöiden uusi markkinarako
Naisille tupakointia mainostetaan esimerkiksi helpolla synnytyksellä: Jos nainen tupakoi, lapsi ei kasva kovin suureksi. Tämän vuoksi synnytys helpottuu eikä ole niin kivulias.
Sillä lailla. Jos ei jano, nälkä tai kulkutaudit tapa, niin ainahan voidaan tarjota tupakkaa!
Uus(s)avuton
Tupakointi menee toisille niin nahan alle, että siitä tulee osa persoonaa, omaa identiteettiä, että kaikkinainen rajoittaminen koetaan epäoikeudenmukaiseksi hyökkäykseksi: Tupakkataukojen takia irtisanottu ei saanut korvauksia. Voi vittu, mitähän vielä?! Kanne työnantajaa vastaan on tasan yhtä tyhmä kuin amerikkalaisten yrittämät joukkokanteet tupakkayhtiöitä vastaan koska tupakka on vaarallista! Tässon uutinen: Tupakasta ei sairastu, eikä tupakkaan kuole, JOS EI TUPAKOI ja kenenkään ei ole henkensä pitimiksi pakko tupakoida! Seuraavaksi varmaan nähdään kanteita, kun työnantajan tarjoama automaattisumppi aiheuttaa vatsakipua ja ripulia heti kymmenennen kupillisen jälkeen… Tai että työnantaja on aiheuttanut pahaa mieltä duunarille edellyttämällä työaikana työntekoa… Perkele.
Siivoton ja haiseva (s)avu(s)tus
Ravintolat Suomessa ovat savuttomia, eikä janoinen kansa ole kokonaan ravintolassa asiointia lopettanut. Ravintoloitsijat pelkäsivät asiakaskadon vievän yrityksen konkurssiin savuttomuuden vuoksi, mutta jos sisällä tupakointi on ravintolavalinnan kriteerinä, niin asiakaskunta ei todennäköisesti ole kovin rahakasta ja sivistynyttä. Työpaikoilla tupakkahuoneet on lakkautettu, vaikka vielä 70- ja 80-luvuilla työpisteissä tupakoitiin aivan avoimesti ja poistumatta työn äärestä. Tupakointi on nyt siirtynyt Suomessa pysyvästi ulkotiloihin, hyvä niin. Vai onko?
No ei. Eipä tietenkään ole. Koska ulkoilma on enää ainoa paikka, jossa tupakointia edes jotenkin vielä toistaiseksi siedetään, katsoo tupakoitsija oikeudekseen panna palamaan missä ja milloin vain, kunhan on ulkona. Vaikka sitten suuressa yleisötapahtumassa, bussipysäkillä, kenen tahansa pihalla, yleisissä puistoissa, rannoilla… Ja mihin sitten tämän harrastuksen todisteet jäävät, nieleekö tupakoija polttamatta jääneen stumpin? No ei, se tietenkin heitetään maahan, joskus poljetaan sössöksi tai sitten vain jätetään käryämään siihen, mihin se sattui sneppaamalla tai heittämällä päätymään. Ja uusi savuke laitetaan palamaan pian edellisen perään, vaikka ympärillä kukaan muu ei tupakoisi. Ollaanhan sitä ulkoilmassa…
(Suurin) osa tupakoivista menettää kuitenkin kykynsä haistaa, eikä edes huomaa hajuhaittaansa ihmisten parissa. Tässon toinen uutinen: Muut kyllä huomaavat ja kärsivät löyhkästäsi. Ne joilla vielä jotain aistinsoluja on jäljellä hajujen suhteen, pyrkivät peittämään hajua jollain hajusteella, yleensä yliannostellen, jolloin hajupommi on kaksinkertainen. Hengityksen lemua peitellään pastilleilla tai purukumilla, mutta yritys on toivoton. Tupakanhajua ei voi peittää, se tunkee joka henkäisyllä ja jokaisesta huokosesta muiden nenään. Tupakoitsijan esineet, vaatteet ja hiukset haisevat aina, eikä sellaisia esineitä voi kierrättää, ne ovat pelkästään kaatopaikkatavaraa. Ei ole mitään erehtymisen varaa siinä, tunnistaako tupakoijan ihmisjoukosta. Sen haistaa jo viisi metriä vastatuuleenkin. Edes tupakoija itse ei aina siedä omaa hajuaan ja harva enää tupakoi sisätiloissa silloinkaan, kun se olisi mahdollista. Tupakoitu asunto tai auto ei käy kaupaksi, haju karkottaa kaikki ja tupakkaremontti on työläs sekä kallis. Tupakoivat eivät saa helposti edes vuokra-asuntoa enää nykyään ja työpaikkaan palkataan mieluummin tupakoimaton.
Onkin kummallista, että ne jotka luottavat rautaiseen terveyteensä niin paljon, ettei tupakointi sitä vahingoita, saattavat kuitenkin hysteerisesti varjella ulkonäköään, mutta tärvelevät sen tupakan hajuhaitoilla. Tupakointi vaikuttaa nykyään myös kumppanivalintaan merkittävästi, haisuleita ei halua kukaan. Joskus kauan sitten markkinamiesten mielestä tupakointi oli merkkinä vauraudesta, menestyksestä ja “ajan hermolla” pysymisestä, nykyisin se on jäänyt lähinnä vain alimpien sosiaaliluokkien puuhaksi. Tässä joukossa on jopa vanhempia, jotka hakevat lapsilleen savukkeita ennen laillista täysi-ikää tai antavat suoraan “tupakkarahaa”! Tämä siitäkin huolimatta, että jopa tupakointi autossa, jossa lapsia kyydissä ajatellaan lailla kiellettäväksi asiaksi. Joka viides tupakoiva nuori saa tupakat vanhemmiltaan. Sillä lailla. Aivan uskomatonta!
Terveysterroristi
Tupakoijan mielestä hän itse on pienempi paha, kuin esimerkiksi ylipainoinen. Njoo, mutta syömättä ei kukaan voi olla loputtomiin, eikä kukaan käristä ruokaansa tahallaan tuhkaksi sen terveellisyyden tai nautinnollisuuden vuoksi, tupakoimatta taas voi elää kuka tahansa ihan koko (loppu)elämänsä. Tupakoijan mielestä tupakointia vastustava on terveysterroristi ja tupakoimattoman mielestä taas tupakoija aiheuttaa vaaraa sekä itselleen, että ympäristölle tupakoimalla, siis terrorisoi.
Tupakoinnin lopettamiseen on kehitelty lukuisa määrä apukeinoja, nikotiinivalmisteet, lääkitys, hypnoosi, akupunktio… Jokainen tupakoija on yrittänyt tai tulee yrittämään lopettamista jossain vaiheessa. Monet onnistuvat. Nikotiiniriippuvuus on yleisin syy tupakoinnin jatkamisen taustalla. Nikotiiniriippuvuuden vahvuutta ja vieroitusoireiden vaikeutta liioitellaan suuresti ja miljoonat tupakoijat on saatu uskomaan tähän. Nikotiini on mm. keskushermostoon vaikuttava myrkky ja jos laittaa kaverin lasiin mojovan tujauksen nikotiinia, joutuu syytteeseen myrkyttämisestä, mutta jos tarjoaa kaverille nortin kerrallaan, ei sanktiota tule.
Lopputulos on kuitenkin sama ennen pitkää.
Kuva: http://paradoxoff.com/quit-smoking-ads.html
Popularity: 25% [?]
Anonillin aika
Kun paskat on jo housuissa on tikistäminen yleensä turhaa. Se nyt ei kuitenkaan estä yrittämästä: Nettikeskustelujen valvonta saattaa kiristyä. On suorastaan järjetöntä, että joidenkin keskustelupalstojen yhteydessä puhutaan palvelusta, ylläpidosta/moderoinnista tai edes keskustelusta. Suurin näistä “palveluista”, joiden ohessa nettikeskustelua on mahdollista harrastaa, lienee Suomi24, joka onkin lunastanut osuvan lempinimensä Suoli24. Viestimäärä on kunnioitettava, suurin osa sisällöstä ei ole. Toinen, varsin laaja ja tiedetty, on Plaza. Sillekin sopisi paremmin nimeksi Pazka, sisältö on suurimmaksi osaksi aivan käsittämätöntä tuubaa.
Erona näiden kahden välillä vaikuttaisi olevan, että Suoli24 vetää enemmän “kansan syviä rivejä” ts. moderointi on heikompaa (välinpitämättömämpää) ja anonillit kuplivat valtoimenaan. Plaza on selkeästi jollain tapaa… elitistisempi, seasta kuitenkin löytää oikeasti hyviä kirjoittajia ja aivan ymmärrettävää tekstiä. Esimerkkinä Kolinaa PANUhuoneesta. Myös Panu on huomannut, vaikka ei ole nimennyt yhtään, keskustelupalstojen tason heikkouden ja mietiskelee aika radikaalia menettelyä: Pitäisikö netti sulkea?
Asiassa on totta toinen puoli ja vastauksena Panun kysymykseen: Kyllä, netti pitäisi sulkea todellakin joiltain tapauksilta. Toistaiseksi ainoastaan lapsipornoa levittävät ja lataavat menettävät tietotekniset vimpaimensa ainakin tutkimusten ajaksi, mutta tiettyyn keskustelupalstaan tai johonkin sen yksittäiseen jäseneen koukuttunutta ei pidä netistä pois mikään. Yrittämästä ei kuitenkaan kannata lakata, sitkeinkin hullu laantuu jossain vaiheessa, viimeistään silloin, kun löytää uuden nylkytettävän itselleen. Tapojaan kaheli tuskin kuitenkaan muuttaa, ei ehkä omaa edes kykyä muuttumiseen tai uuden oppimiseen. Avohoito rules!
Uusi AA
Nettipelaajille on jo olemassa riippuvuuteen hoitoa, mutta vielä tarvittaisiin Angstiset Anonillit-ryhmää niille, joiden mielenrauhaa järkyttävät tietyt ihmiset tai (ammatti)ryhmät niin, että kaikille mahdollisille palstoille ja medioihin on puskettava pahan olon vähentämiseksi omaa viestiään ja kerjättävä ryhmähaleja. Koska jokaiselle nettifoorumille muodostuu ajan kuluessa oma ydinporukkansa, joiden aktiivisuuden varassa on lähes kaikki palstoilla käytävä keskustelu, on myös luonnollinen jatkumo, että ryhmä saa jossain vaiheessa omat faninsa, antifaninsa ja anonillinsä. Ja jos moderointi on heikkoa, on palstakin pian tasoltaan yhtä heikko, kuin sen surkein ja tyhmin kirjoittaja.
Aktiivisimmat rönsylatvat kiertävät lähes jokaista suomenkielistä palstaa, hyvänä esimerkkinä “maahanmuuttokriittiset”, antaakseen vaikutelman, että ilmaistu mielipide on paljon suuremman joukon kannattama, kuin mitä se todellisuudessa on. Erityisen kiivaasti tämän “maahanmuuttokriittiset” pyrkivät kiistämään, tietenkin. Mutta yksittäinen ihminenkin voi kilahtaa niin pahasti, että perustaa sosiaalisiin medioihin ryhmiä, joissa uhkaillaan, solvataan tai annetaan muuten vain perustajastaan sellainen kuva, että ensimmäinen ajatus sellaisen ihmisen kohdalla on: “Vain nautittu lääke auttaa“. Tosin, omana vaatimattomana mielipiteenä sanoisin, että joidenkin kohdalla ainoa tepsivä lääke olisi eutanasia…
Facebookin käyttäjä voi joutua vastuuseen kavereiden viesteistä. No niin, vanhan sanonnan mukaan tiedetään millainen ihminen on, kun katsotaan hänen kavereitaan. Paskan kanssa leikkiessä tahriintuu aina myös itse. Laajennettuna, nettikäyttäytymisen perusteella, voidaan ihmisestä tietää yhtä sun toista katsomalla minkälaisiin ryhmiin hän kuuluu ja minkälaisia sivustoja kannattaa. Suurin osa on facebookissa ja sen ryhmissä omalla nimellään ja naamallaan ja kun on osoittautunut, että virkavaltaa tarvitaan selvittämään pahimpien rönsylatvojen toimia, on poiminta poliisi-sedän juttusille ollut helppoa. Nämä “sananvapauttaan toteuttavat” ovat kuvitelleet osoittavansa rohkeutta esiintyessään asiansa puolesta oikealla henkilöllisyydellään, mutta todellisuudessa se osoittaa vain pelkkää harkintakyvyttömyyttä ja, suoraan sanottuna, typeryyttä.
Anonilli sen sijaan virheellisesti kuvittelee, että hän voi nimimerkin tai tekaistun henkilöllisyyden takaa mylviä aivan mitä tahansa. Kaikki anonyymisti kirjoittelevat eivät kuitenkaan ole anonillejä, eivätkä kaikki nimellään ja naamallaan kirjoittelevat ole olematta… Esimerkiksi Heinäluoma ja Urpilainen ovat hyviä esimerkkejä anonilleistä, vaikka naama tiedetään. Vanhanen ja Valavuori ovat esi-isäanonillejä. Halla-aho on saanut aikaan oikein kunnon anonilli-kultin. Veltto Virtanen haluaisi olla anonilli, mutta on toistaiseksi vasta alkulima-asteella anonillistä.
NastyFoorumi
NastyFoorumilla kirjoitellaan pääsääntöisesti anonyyminä, mutta anonillejä ei joukossa ole. Pari kokelasta on joskus yrittänyt, mutta kun argumentaatio ja kielitaito loppuvat, on kuitenkin lopuksi ymmärretty kerätä luunsa ja hakeutua vähemmän vaativalle foorumille suorittamaan häröilyään ja jakamaan mielipahaansa nastykirjoittelusta ja koko foorumin olemassaolosta. NastyFoorumilla ei ole jaettu toistaiseksi pysyviä banneja, paitsi boteille. NastyFoorumin moderointi on myös asianmukaista ja vaikka kyseessä ei olekaan mikään “demokraattinen yhteisö”, voidaan moderointia pitää varsin oikeudenmukaisena. Vaikka itse sanonkin.
Moderoinnista huolimatta kirjoituksista vastuullisena pidetään aina kirjoittajaa itseään ja sen minkä kirjoittaa, se sitten jää… Poistot NastyFoorumilla ovat todella, todella harvassa ja siksi on syytä miettiä, mitä näppäimistöltään suoltaa, mihinkään: Internet ei ikinä unohda. Vahvat mielipiteet ja niiden ilmaiseminen nasakalla verbaliikalla toimii joskus laukaisimena ennestäänkin hauraalle ja tasapainottomalle mielelle, siksi anonyymiteetti on joskus perusteltua: Sitkeät häiriköt pilaavat satojen ihmisten elämää. Tällaisessa tapauksessa anonyymiteetti ei ole anonillismiä, vaan tervettä järkeä.
Ja koska tervettä järkeä ei tunnuta enää juuri missään pidettävän arvossa, on NastyFoorumi yksi harvoja turvapaikkoja, joissa äidinkielensä taitamista, mustaa huumoria ja älyä ei tarvitse hävetä tai pitää heikkoutena.
Popularity: 29% [?]
Yhteishyvää
Heti ei tule mieleen montaa ammattia, joissa sukupuolielimillä olisi ratkaisevan suuri merkitys. Ensimmäisenä ajatukseen putkahtaa seksityöläiset ja lähinnä jotkut hoitoalan ihmiset. Seksityöläisten kohdalla tämä on hyvin selvää, mutta hoitoalalla asia voi jo mutkistua. Osalle ihmisistä on tärkeää, että alapäätä hoidettavaksi vietäessä hoitajan genitaalit ovat ehdottomasti samaa laatua kuin omat ja toisille sitten pitää olla vastakkaista laatua. Suurimmalle osalle em. ammattiryhmien pakeille päätyviä kuitenkin kiinnostanee eniten omien genitaalien hyvinvointi.
Sitäpä ei kuitenkaan helposti arvaisi, että myös yläpäätä hoidettaessa ja muutoinkin aineettomien, jopa hengellisten asioiden, kanssa askarrellessa sukupuolielimien laatu voi nousta hyvin merkitykselliseksi. Näin se vaan kuitenkin menee, ainakin Imatralla. Taitaa olla melkoisen syrjäinen tuppukylä, etten sanois, syrjäytynyt. Jostain syystä nimenomaan omia kristillisiä arvojaan julkituovat ovat innokkaimpia miettimään sitä, minkälaiset genitaalit muilla on ja mihin he niitä käyttävät. Imatran seurakunnassa alkoi hysteerinen mielenosoitus, lähes 600 ihmistä erosi kirkosta, sen jälkeen kun kirkkoherra Ollista tuli Marja-Sisko.
Kyseiseen kerhoon, Imatran seurakuntaan, kuuluu n. 23 600 ihmistä ja tämä “joukkopako” käsitti n. 581 ajattelultaan ahtautunutta ihmistä. Minusta näiden ihmisten olisi pitänyt antaa rauhassa lähteä kirkon hellästä huomasta ilman minkäänlaista reagointia asiaan. Mitätön määrä mitättömiä ihmisiä. Eikä siinä vielä kaikki, joidenkin hysteerikkojen mielestä Marja-Liisan täysin henkilökohtaiseen elämään kuuluva ratkaisu oikeutti heitä käyttäytymään lain vastaisesti uhkailemalla jopa henkeä. Näin ne kristillisesti elävät toimii…
Kuinka pienet ympyrät täytyykään olla ihmisen elämässä, jonka suurimpia ongelmia on pohtia seurakunnan henkilökunnan sukupuolielimiä ja saa ihmisen tekemään typeryyksiä. Saatan olla väärässä, mutta olen kuvitellut kyseisten paikkojen olevan suuntautuneita aivan toisenlaiseen sanoman välittämiseen kuin “Päivän saarna- Nunnan nännit ja paavin pallit”. Mielettömintä tilanteessa on se, että edes työyhteisö ei tukenut Marja-Siskoa, vaan kierosti annettiin hyväksyntä syrjinnälle:
- En osaa sanoa sellaisia seurakunnan virkoja, joissa hän voisi toimia. En tiedä, olisiko sellaisia tehtäviä, joissa hän ei työskentelisi seurakuntalaisten välittömässä keskuudessa, piispa Voitto Huotari sanoo.
HALOO?! Voitto-boy, voisitko tuoda julki ihan päivänvaloon minkälaisia virkoja teillä siellä seurakunnassa oikein on, jos niiden hoitamiseen tarvitaan ihan tietynlaisia sukupuolielimiä..?! Toinen yhtä “laajakatseinen” piispa, Voiton seuraaja Seppo Häkkinen, antaa älynsä valon loistaa rahvaalle:
- Se (ero) on ymmärrettävä tilanteessa, jossa seurakunnassa ei tunneta riittävää luottamusta kirkkoherraa kohtaan.
Hmmm… Aika erikoisia mittareita pitää olla, joilla saadaan mitattua täysin subjektiivisia asioita, kuten luottamus. Ja voisiko ajatella, että niillä, jotka eivät eronneet seurakunnasta Marja-Siskon muutoksen vuoksi, on luottamus ihan rikkumaton ja niistä joilla ei ole, on näin päästy eroon? Piispa Häkkinen valottaa hieman lisää:
- Seurakunnassa on keskusteltu pitkään luottamuspulasta ja johtajuuteen liittyvistä ongelmista jo ennen Marja-Sisko Aallon sukupuolenkorjausta tai kirkkoherran virkaan palaamista.
Että mitä?! Voisiko olla niin, että Marja-Siskolla ei olisikaan mitään tekemistä asian kanssa, vaan seurakunnassa on ollut jotakin mätää ihan muista syistä jo aiemmin? Ehkäpä nämä “päätöksissään horjuvat” kirkon johtohenkilöt eivät ole aiemminkaan vakuuttaneet juuri ketään? Joskus sokeakin kana löytää jyvän ja vaikka tämä jätkä vaikuttaa olevan bloginsa perusteella aika pysyvästi kahvilla, niin tässä on Riku kerrankin ollut oikein jyvälaarin äärellä: Ei Marja-Siskon vaan kirkon syytä.
Samaa mieltä, Rikuseni, samaa mieltä. Tässä nimenomaisessa asiassa, tarkennettakoon kuitenkin, ja varsinkin tästä:
…se (kirkko) tulee 10-20 vuoden perspektiivillä menettämään kaikki liberaalit jäsenensä, ja jäljelle jäävät vain hihhulit. Vähälukuisen psykootikkojoukon kirkollisveroilla ei kallista koneistoa pyöritetä.
Aivan! Pian ollaan tilanteessa, jossa alkaa väisäsiä sikiintyä, varmaankin ihan heterosti, mutta kuitenkin neitseellisesti, tietenkin, koska vastavihitty Luther-säätiön piispa taistelee homoutta vastaan. Antaisi jo periksi, poloinen, ei se homotkin ovat tavallisia ihmisiä, voivat kuulemma toimia vaikka piispana.
Marja-Sisko on kuitenkin oikea nainen ja tajuaa, että näistä vässyköistä ei ole mihinkään ja he voivat vatkata asiaa Marja-Siskon ympärillä hamaan tappiin asti. Naista tähänkin asiaan tarvitaan tekemään ratkaisu ja Marja-Sisko sen tekee: Marja-Sisko Aalto eroaa virastaan ja kertoo, miltä se tuntuu: Lähdön tunnelmissa.
Aalto katsoo, ettei ole pystynyt rakentamaan riittävää luottamusta voidakseen hoitaa virkaansa menestyksellisesti.
I hear you, sister! En minäkään pystyisi luottamaan tuollaisiin velliperseisiin, joiden parissa olet tähän asti työtäsi joutunut tekemään. Onneksi voit nyt valita itsellesi sopivamman työympäristön ja -ilmapiirin.
“Uskovaisten tavara on yhteistä” on vanha hokema, jonka syntymisen alkuperää en tiedä ja merkityskin on ollut tähän päivään asti melko hämärän peitossa. Olen kuitenkin päässyt hieman hajulle siitä, mitä tällä mahdetaan tarkoittaa. Tuoksahdus on varsin kalaisa, etten sanoisi, jopa sillinen.
Popularity: 20% [?]
Vitutuskäyrä nousee, ohimosuonet pullistuu… Mistä on kysymys? Nykyisin aika usein vaikuttaa olevan kyse siitä, että kyseisellä henkilöllä
silmissä mustenee!
Ja mustaa näkyy, koska joka puolella on mamuja, kasvoiltaan paljon tummempia ihmisiä, jotka muutollaan pohjoiseen lintukotoon, Suomeen, aiheuttavat kaiken mahdollisen pahan mitä punaisen niskan omistavalle henkilölle on koko säälittävän elämänsä aikana tapahtunut. Muslimeitakin ovat, perkele, ja nehän ei yleensä edes ryyppää. Ja kyllähän se nyt on suomalainen etuoikeus, että nenä on sävy sävyyn niskan kanssa, perkele!
Kyllähän se tietenkin alkaa ilmaisen terveydenhuollon piirissä kasvanutta, ilmaisen peruskoulun käynyttä elämäntapasosiaalipummia pikkasen siinä sohvalla playstationia näpläillessä ikenestä vetämään, että sodan ja/tai nälänhädän keskeltä päivittäistä vesiannostaan parille kurttuiselle vuohelle hakenutta lukutaidotonta maahanmuuttajaa yritetään kohdella ihmisenä.
Koti, uskonto ja isänmaa
Koti on jokaisella oltava, olkoon minkälainen murju tahansa missä tahansa kerrostalolähiössä. Suomalaiselle tarjotaan yhä “punainen tupa ja perunamaa”-ideologiaa ja suuri osa sieltä perunamaalta kaupunkimiljööseen muuttaneista kuvitteleekin asuvansa keskellä ei mitään, ilman lähinaapureita. Ja siitäkös seuraa harmeja! Viereisen oven takana jos alkaakin kotia pitää lehmänlannasta rakennetusta majasta muuttanut harras muslimiperhe, niin niiden rukoilu ja ramadan voi pahasti häiritä valkonaamaisen perheen pyhärituaaleja, ryyppäämistä ja epävireistä karaokea, joka huipentuu viittomakieliseen kehityskeskusteluun sen hetkisen puolison kanssa. Jonka kiljahteluista ei ota selvää, vetääkö se edelleen sitä kännikaraokea vai huutaa muilta apua. Sikiävätkin aivan holtittomasti, eikö niillä ole siellä savannilla edes internet-kahvilaa tai kirjastoa, mistä pääsisi tilaamaan juomunäkkiä?!
Uskonto on kyllä kätevä, rippikoululahjat on yleensä runsaita, kyllä niillä jo ensimmäiset pussikaljat kustantaa hyvin. Ja sitten aikanaan, kun on sekalainen lapsilauma tehty, voi kirmailla suureellisesti sen kerhon tilojen keskikäytävällä sanomassa tahdon. Ja seurakunnat pitävät paljon parempaa huolta omistaan kuin entinen VaHo, antavat selvää käteistä tai järjestelevät sen kodin, jos itsellä ei ole ollut kykyä sellaista hoitaa. Ev.lut-henkisesti virittyneet ymmärtävät langenneita…
Isänmaa on myös kätevä, se on se maapala, jonka varjolla voi hillua kännissä luvatonta asetta heiluttaen, kun sellainen pitää olla isänmaan puolustusta varten. Ja kun varusmiespalveluskin tuli aikanaan käytyä vähän heikosti, varsinkin kun heittivät sieltä ulos latva-beenä, sen häpeän voi nyt kuittailla toisten pärstiin nakkikioski- tai taksijonoissa.
Suomalaista kulttuuria kaikki tämä on ja muualta tulleiden tapoja ei pidä antaa seota tähän.
Holtitonta hommaa
No se on monelle tullut aika pedata paikkaa valokeilassa vuotta 2011 silmällä pitäen. Arkadianmäellä on möhkäleen muotoinen aukko seuraavalle suomalaisen elämänmuodon pelastajalle. Tyrkyllä on taas hyvää tavaraa, Pirkanmaa on kunnostautunut erityisen hyvin. Sosiaalinen media on otettu loistavaan hyötykäyttöön: Facebookin rumempi sivu. Astrid Thorsia vaaditaan oikein henkensä kaupalla tilille, vaan samaan ei veny baskeripäinen trubaduuri, joka ei onnistunut kellumaan europarlamenttiin Inkisen selässä, vaan sössöttää kuvainnollisesti housut kintuissa kiinnijääneenä punastumisesta huudellessaan tyhmyyksiä. Edes omat eivät pitäneet kosmisen taiteilijan showsta, vaan toteama kuului: “Velton esitys oli aivan h…n nolo. Nähdäkseni kaikki mamukriittisesti profiloituneet poistuivat paikalta. Roikkupöksyisiä, isomahaisia ja perskännisiä, seuraavissa eduskuntavaaleissa oman ilmoituksensa mukaan ziljoona ääntä kokoavia varavaltuutettuja oli häiriöksi asti”.
Astrid Thorsin tappamiseen yllyttävä ryhmä on poistettu Facebookista, mutta samankaltaista yksittäiseen tyttöön kohdistuvaa ei ole. Hän ei ehkä ole tehnyt asiasta rikosilmoitusta, kuten muita viharyhmiä kohtaa alkaa olla tekeillä.
Pelkästään Pirkanmaalaiset eivät koe tarpeelliseksi yrittää ratsastaa äänestäjiensä tietoisuuteen yksittäisen naisen selän takana, vaan on asialla ollut muitakin, mm. ö-luokan ohjelman b-luokan “julkkisjuontaja”, joka mellasti pitkin nettiä todennäköisesti vain saadakseen itselleen (ja tulevalle ehdokkuudelleen? puolueelleen?) julkisuutta. Kävi sitten kuitenkin korvat luimussa korjailemassa mahtipontista tekstiään omista fyysisistä mitoistaan, seksuaalisesta orientaatiostaan ja ns julkisuudestaan. Jos ei homoksi luulemista pelättäisi ja uskallettaisi vilkaista muidenkin varustusta muualtakin kuin eroottissävyisistä luontoelokuvista, voitaisiin todeta, että suurin osa suomalaisista miehistä kantaa ihan keskiverto patukkaa pierunpuhkomissa kalsareissaan, joten heteroutensa julkituominen ei ole mitenkään tarpeellista eikä pieni kikkeli ole sen enempää kytköksissä maahanmuuttovastaisuuteen kuin sen kannattamiseenkaan.
Näin meillä. Ja mitä b-luokan julkkikset edellä, sitä b-luokan kansalaiset perässä… Poliittiseksi vaikuttajaksi haluavat nyt ihan ketkä tahansa, olivatpa taustat tai (mielen)terveyden tila mikä tahansa. Vaan järki-ihmiset loistavat poissaolollaan ja siksipä nämä “kansan syvät rivit” pääsevät tulkitsemaan vaikenemisen olevan myöntymisen merkki.
Nyt hei jotain rotia!
On kuitenkin vaikea uskoa, että tämä nykyinen mellastaminen netissä, sosiaalisissa medioissa ja kaikkialla missä surullisen kuuluisa Jouko tyhmyytensä tiivistää olisi oikeasti enemmistö. On tietenkin helpompaa olla vain hiljaa ja antaa asioiden tapahtua, mutta koska viestien kulku on nykyään niin nopeaa, urbaanit legendat elävät ja voivat hyvin, on suorastaan rikollisen vastuutonta olla ilmaisematta kantaansa asioihin, jotka alkavat lapasesta lipsua. Löytyykö poliitikoista enää muita kuin liukaskielisiä kiemurtelijoita tai kaikkien perseen nuolijoita?
Kieltämättä se vaatii siviilirohkeutta. Nykyisinhän ei tarvitse kuin suunsa avata, niin jollain suunnalla heti leimataan joko turvapaikanhakijoita hyysääväksi “kukkahattutädiksi” tai rasistiksi. Eikä keskustelua helpota se, etteivät ihmiset aina tee eroa työperäisen maahanmuuton ja humanitaarisen pakolaispolitiikan välillä.
Kun käsitteet menevät sekaisin ja tietämättömyys yhdistyy kaunaisiin asenteisiin, seurauksena ei voi olla muuta kuin vihamielisyyttä.
Joo.Vaan ei taida enää riittää pelkästään poliittinen horina, vaan nyt on jo kansan syvien rivien aika alkaa ottaa asioista selvää ja tarttua asenteisiin, alkaen omistaan. Jätetään ne hörhöily/hihhulismit vähemmälle ja aletaan ajatella ihan itse.
Toim. huom. Tällä kertaa tässä blogissa onkin yksinkertaisille kuvien sijasta tarjolla paljon linkkejä, ne on niitä sinisiä ja alleviivattuja tekstejä. Lukeminen kannattaa aina. Trööt!
Popularity: 44% [?]
