26.01.2012

Pitkään aikaan ei ole jaksanut innostua potkimaan urpåja, siksi, koska urpåt eivät keksi mitään uutta ja saman asian vatkaaminen ei huvita ikuisuuksia. Mutta nyt taas presidentinvaalit on ajanut kaapeistaan ulos sankoin joukoin ryppylankansa neitsyyden puolesta huolestuneet. En voi vastustaa kiusausta antaa näiden persuille vähän stilettikorkoa, silläkin uhalla, että se uppoaa koko matkaltaan “exit only”-osastolle.

Presidentti ei ole seksityöläinen!

Viimeksi kun kuulin, ei presidentin toimen kuvauksessa ollut mitään sellaista kohtaa, jossa presidentiltä edellytettäisi minkäänlaisia seksuaalisia manööverejä, vaikka se Suomelle olisi eduksi. Jostain syystä kuitenkin monet ovat huolissaan siitä, että jos Suomessa olisi avoimesti homoseksuaali presidentti, tämä voisi johtaa vaikka minkälaisiin selkkauksiin eri valtioiden kanssa. En kuitenkaan ole kuullut, että yksikään valtio olisi kieltäytynyt korkeamman tason tapaamisesta, vain siksi, että vierailija/isäntä edustaisi eri suuntautuneisuutta kuin itse.  Sitä kun on maailmassa ja valtioiden välillä huomattavasti tärkeämpiä asioita, kuin missä, miten ja kenen kanssa presidentti genitaalejaan käyttää.

Siveyden sipulit!

On  kummallista, kuinka maassa, jossa yksilön- ja sananvapautta arvostetaan suuresti, käydään vaatimaan että kaikkien pitäisi suostua yhteen ainoaan tapaan harrastaa seksiä. Vaatimuksen perusteluna käytetään milloin luontoäitiä itseään, milloin (lääke)tiedettä tai lakia ja jos näistä ei ole apua, niin sitten kaivetaan perstaskusta jonkun sortin jumala.Kaikki perustelut on kuitenkin moneen kertaan vankasti todistaen kumottu, paitsi tietenkään jumalisten kanssa ei kannata, menee happi ihan hukaan siinä.

Harvaa asiaa pyritään yhtä tiukasti määrittelemään ja säätelemään kuin MUIDEN seksuaalisuus. Harvaa asiaa pidetään yhtä vahingollisena ja laajalti merkittävänä kuin MUIDEN seksuaalisuus. Ja aiemmin on vahdattu pelokkaasti nimenomaan naisten seksuaalisuutta ja siveyttä, mutta nyt on työmaa laajentunut, kun pitää vielä kaiken maailman homotkin vahtia! Vittu, siinä on ydinasevarustelutkin kevyttä kauraa, kun vahdataan, onko se naapuri nyt löyhä tavoiltaan ja jos on, niin ei suinkaan vaan homo?!

Se seksuaaliterveys!

Olen jo aiemminkin todennut, kun Räsäsen rouva päästeli oikein pahoja sammakoita ilmoille, että ihmisellä jolla on normaali ja terve seksuaalielämä, ei ole huolta muiden seksitavoista, omissa on ihan riittävästi. On lähes pakko kallistua sille kannalle, että niillä, joiden tarve määritellä tiukasti muiden seksuaaliaktiviteettejä ja pitää omaansa ainoana oikeana, on sisällään useampi solmu seksuaalisuuden alueella.

Ne, jotka pitävät homoseksuaalisuutta “porttina” pedofiliaan ja eläimiinsekaantumiseen, ovat yksinkertaisesti vain tyhmiä ja onnistuneet välttämään kaiken tiedon, jota ihan nykyisessä peruskoulussakin on saatavilla ihan kattavasti. Osalla tietämättömistä suvaitsevaisuus ulottuu siihen asti “kunhan ei tule mua pokailee“. Vittu, mitä sitten, jos tuleekin?! Jos ei sytytä, niin sitten sitä vaan sanoo, ettei nyt ei nappaa. Ei kai sitä muutenkaan suostu jokaiselle vonkaajalle, vaikka se olisikin sitä sorttia, joka yleensä on genitaaliosastoltaan sopiva?

Ongelma, jota ei ole, eikä ole koskaan ollutkaan!

Aivan yhtä tärkeää, kuin Serlan uusiokeksiminen hylsyttömälle wc-paperille (tätä nimittäin on saanut jo iät ja ajat: BallBig), on miettiä presidentin seksuaalisuutta tai varusmiespalvelusta. Tästä nyt revitään “uutisia” ja sosiaalinen media pursuaa, yleensä kirjoitustaidottomien perussuomalaisten, angstia aiheesta.  Ollakseen hyvä johtaja, ei tarvitse olla samanlainen kuin  ne, joiden kärkimiehenä on, täytyy vain olla pyrkimys tulla toimeen ja ymmärtää erilaisuutta.

Se yleensä palkitaan.

 

Popularity: 1% [?]

Blogger PostDeliciousFriendFeedFacebookGoogle BookmarksGoogle ReaderHotmailLinkedInNetlogMySpaceStumbleUponTwitterWordPressDiggMyLinkVaultGoogle GmailYahoo MailRead It LaterShare
11.08.2010

Aina aika ajoin joku neropatti päättää keksiä pyörään uudelleen ja alkaa vaatia nettikirjoittelua omalla nimellä tapahtuvaksi. Vain täydellinen netti-uuvatti voi edes möläyttää mitään niin tyhmää. Kuinka monta kertaa pitää todeta, että pöntölle istuminen on turhaa kun paskat on jo housuissa? Sotkut pitää sitten vain siivota jälkikäteen.

Ullan nimi on Ulla.

Suomi on täynnä Virtasia, Korhosia ja vaikka kummalliset etunimet yleistyvätkin, niin vielä riittää yleisen sukunimen viereen yhtä yleinen etunimi. Ja näitä nimikaimoja voi löytyä Suomen joka kolkasta. Ja ulkomailta, tietenkin, mutta vähemmän. Jos kirjoittaja ilmoittaa olevansa Sari Korhonen (joita Enirosta löytyy julkisesti Suomen mitalta 143 osumaa, niitähän ei tietenkään listalta löydy, joiden numero tai tiedot on suojattu)  tai Jari Virtanen (Lähde edelleen Eniro, rajaamattoman haun tulos: hakusi tuotti liian monta osumaa, rajattuna Helsinkiin 29 kpl, Helsingin seutu 60 kpl ja Uusimaa: 74 kpl), niin voi olla varma, että joku näistä kirjoittaa nettiin jonnekin omalla nimellään, mutta arvaa kuka? Ja arvaapa sitten sekin, kuka itsenä Jari Virtasena itsensä esittelevä onkin oikeasti nimeltään Arska Jukarainen? Nimimerkkejä vaivaa ihan sama yleisyys, suomalaiset eivät ole kovin mielikuvitusrikkaita. Esimerkkinä google-hausta: Sivuja, joiden kieli on suomi, lady manhattan: Noin 9 360 tulosta. Tämän blogin kirjoittaja ei vastaa kaikista lady manhattaneista, mutta jotta elämä pysyisi jännittävänä, voi kukin valita ne lady manhattanit, jotka itseä miellyttävät eniten yhdistää tämän blogin kirjoittajaan. Ei heilauta vitun karvan vertaa tätä kirjoittajaa.

Tämän nimivaateen taustalla on tietenkin huoli siitä, että internetin nimettömyyttä käytetään väärin, rikolliseen toimintaan. No vittu, herätys, rikoksia on kyllä tehty jo paljon ennen ensimmäistäkään internetliittymää, netti nyt vain tuo esiin sen, mikä on ennen pysynyt siellä “varjoisilla kujilla”. On jotensakin liikuttavaa, kuinka jotkut kuvittelevat oman nimen ja naaman julkistamisen mielipiteensä vieressä siistivän nettikeskustelua. Muistattehan tänäkin vuonna kirjoittaa Joulupukille ja toivoa maailmanrauhaa!

Nimi toinen vain on mulla.

Sanomalehti järjesti oikein raadilleen kyselyn aiheesta: HS-raadin vastaukset kysymykseen: Pitäisikö verkossa kirjoittaa vain omalla nimellä? Vastauksista päätellen ne oli annettu urpåjen korkeanpaikanleiriltä. Varsinaiset kermaperseet, arjesta erkaantuneet snobit, päästelivät läpiä päähänsä enemmän kuin rakkovikainen koira kusee lumeen reikiä. Se on helppoa omalla nimellään huudella, jos ei tarvitse päivittäin rahvaan seassa touhuta, vaan voi aina omassa pikku piirissään pyöriä Matti-Eskon bongailtavana jossain tosi_tärkeässä_tilaisuudessa ja toivoa, että nimi on kirjoitettu paskalehteen oikein, että hiukset on hyvin ja kello näkyy 30 sekunnin haastattelussa ja että viimeinen proggis tulee varmasti mainittua.

Tässä tietenkin on eräs syy, minkä takia jotkut ovat niin kiimaisia sen perään, että vain oma nimi, ei edes rekisteröity nimimerkki, kelpaisi tuottamaan validin mielipiteen. Monella näistä on rahahanojen vuolaus kiinni siitä, kuinka monta kertaa pärställään ja nimellään pääsee esiintymään mediassa. Samasta syystä on ryöminyt esiin joitakin julkisuustyrkkyjä, jotka kuvittelevat omaavansa jotain niin mielenkiintoista, että se täytyy jakaa mahdollisimman monen kanssa. Valitettavasti tissit, tussut ja tyhmyydet eivät ole erityisiä lahjakkuuksia, eivät edes kovin harvinaisia.

Jos et millään arvaa kuka oon…

Toisaalta kuitenkin nämä, joilla on motiivina oma näkyvyys bittimaailmassa, ovat myös usein samoja, jotka ovat suorastaan sairaalloisen kiinnostuneita muiden tekemisistä. Ja sekös ikenestä vetää, jos ei tiedä, kuka on mitäkin mieltä. Varsinkin jos se mielipide sivuaa jotenkin itseä tai lukija tunnistaa/on tunnistavinaan itsensä kirjoituksesta. Asian sisältö on alisteista sille, kuka sen on esittänyt ja jos esittäjä on nimimerkki, pseudonyymi tai alter ego, sen julkilausumat voidaan mitätöidä. Suomessa on kuitenkin valtion päämiehiä myöten käytetty pseudonyymejä/alter egoja kirjoittelulle, eikä tämä menettely vähentänyt pätkääkään asian painoarvoa. Useimmiten nämä eivät myöskään käyttäneet eri nimeä rikolliseen puuhasteluun. Nykyisin jotkut käyttävät. Ja siksi nyt halutaan ampua tykillä kärpästä vaatimalla kaikkia nimelle pantaviksi.

…sanon suoraan sulle sen!

Nettikirjoittelu kuohuttaa joskus tunteita, tunteet voivat vaihdella kuten virtuaalielämän ulkopuolellakin, ihastuksesta raivoon ja kaikkeen siltä väliltä. Kaikki mielipiteet eivät kuitenkaan muodostu pelkästään tunteen perusteella ja tässä on yksi syy, miksi toiset haluavat kirjoittaa mielipiteensä ilman, että kuittaa sitä omalla nimellään. Se ei silti tarkoita sitä, etteikö mielipide voisi olla harkittu, hyvin perusteltu ja lain puitteissa ilmaistu, mutta mielipiteensä aiheuttamien tunnepohjaisten purkausten lukeminen sähköpostistaan tai kuuleminen puhelimestaan on tylsä harrastus, joten nimimerkin käyttäminen suodattaa tätä edes hieman. Mielipiteensä takana voi silti seistä ryhdikkäänä, vaikka asettaakin rajoituksia sille, kenet haluaa aivan lähipiiriinsä tai keiden kanssa haluaa ylipäätään olla tekemisissä.

Ja vaikka sosiaalista mediaa käytetäänkin nykyisin paljon oman tykättävyytensä mittailuun, julkisuuden tavoitteluun tai kumppanin hakemiseen, tämäkään ei ensisijaisesti ole kaikkien nettiä käyttävien ensisijainen tarkoitus. Nämäkin suodattuvat faniposteista mukavasti nimimerkkiä käyttämällä. Tämä ei tarkoita kuitenkaan sitä, etteikö nettiä voisi käyttää myös näihin tarkoituksiin ja se on ihan ok, mutta ei pidä olettaa kaikkien haluavan samaa kuin mitä itse haluaa.

Jollei internet liittymiä ja  käyttöoikeuksia aleta myydä samaan tapaan kuin pankkitilien avaaminen ja käyttö tapahtuu, ei ole pienintäkään mahdollisuutta tarkistaa, että kirjoittaja on juuri se, joka väittää olevansa. Eikä se sittenkään ole ihan 100% varmaa. Sitä paitsi, nyt on aivan liian myöhäistä, homma karkasi lapasesta jo.

Popularity: 21% [?]

Blogger PostDeliciousFriendFeedFacebookGoogle BookmarksGoogle ReaderHotmailLinkedInNetlogMySpaceStumbleUponTwitterWordPressDiggMyLinkVaultGoogle GmailYahoo MailRead It LaterShare
12.07.2010

Näin vastasi maalaispoika suihketta kainalossaan, kun kysyttiin, mitä hän tuli etsimään stadista Pride-kulkueen aikaan.

Poikien kesken

Mitä ne sellaiset pojat ovat, jotka matkustavat pitkien matkojen takaa tapaamaan toisiaan, pukeutuvat samalla tavoin, jakavat samanlaisen arvomaailman, osallistuvat samaan tapahtumaan ja ovat kovin, kovin kiinnostuneita seksistä, varsinkin sen eri ilmenemismuodoista seksuaalisen orientaation saralla? Jopa niin paljon, että keskustelevat toistensa kanssa aiheesta seksuaalinen orientaatio ja sen ilmaiseminen sekä näkevät ihan vaivaa suunnittelemalla etukäteen oman osallisuutensa tapahtumaan, jonka keskeinen sisältö on juhlia iloisesti oman seksuaalisen orientaationsa löytäneitä ihmisiä, jotka ovat siitä ylpeästi onnellisia?

Äkkipikainen voisi tehdä päätelmän, että homojahan ne sellaiset pojat ovat. Mutta ei, kaikki Helsingin Pride-kulkueeseen osallistuneet eivät olleet homoseksuaaleja, vaan osa oli perheineen mukana oikeasti iloiseksi tarkoitetussa tapahtumassa, ehkä osoittamassa tukeaan, osa ehkä ihan muuten vaan. Kun ei ne homoseksuaalit ole enää nykyään mitään kummallisuuksia, tavallisia miehiä ja naisia, jotka rakastavat ja rakastelevat omaa sukupuoltaan.

Sitten oli se pienen pieni vähemmistö, joka myös halusi osallistua Pride-kulkueeseen ns. pimeästi, eli he eivät uskaltaneet osallistua itse kulkueeseen, vaan halusivat pysyä tuntemattomina (homokielellä sanotaan: pysyä kaapissa) ja hakivat huomiota homoseksuaaleilta negatiivisella tavalla. Ja saivatkin sitä, palstamillimetri tolkulla. Niin voimakas tunnelataus, mikä ilmiintyy moisena vihanilmaisuna, täytyy sisältyä jotain perin juurin ahdistavaa ja omakohtaista. Sellaiset ihmiset, jotka ovat varmoja omasta seksuaalisuudestaan, joiden seksuaaliterveys on kunnossa ja joilla on oma seksielämä, eivät tavallisesti kiinnostu muiden seksielämästä niin paljoa, että se alkaisi teettää asioita. Jatkuvaa humppaamista homojen ympärillä tekevät vain homoista kiinnostuneet…

Harva myöskään onnistuu hylkäämään tieteen niin tyystin  ja heittäytymään Herran haltuun niin perusteellisesti, että puhuu suuria läpiä päähänsä. Kansanedustaja, koulutukseltaan lääkäri, Päivi Räsänen on tässä onnistunut aivan loistavasti. Vaikka homoseksuaalisuus on sairausluokituksista poistettu jo hyvän aikaa sitten, niin lääkäri-Räsänen tietää että homoseksuaalisuuden voi “parantaa”.  Hyvänä kaverina säestää myös Asmo Maanselkä ja lukuisa joukko muita hihhuleita, jotka ovat enemmän tai vähemmän pysyvästi aivan yhtä sumussa…
Päivi “tietää” myös:

Miehen ja naisen muodostamalla avioliitolla tulee yhteiskunnassa olla erityisasema, sillä se merkitsee mahdollisuutta yhteiskunnan jatkuvuuteen. ”Sateenkaariperheet” eivät ole syrjäyttäneet luonnonlakeja: lapsen syntymiseen tarvitaan edelleen aina naista ja miestä.

On tää nyt vittu, että tämäkin asia pitää tulla Malmilta asti opettamaan lääkäriksi opiskelleelle ihmiselle: Lapsen syntymään tarvitaan vain OSIA miehestä ja naisesta, eikä näiden osien tarvitse edes olla siitä miehestä, joka tulee olemaan lapsen elämässä isänä, eikä siitä naisesta, joka sen tuotoksen pusertaa ulos itsestään! Se, että alapään suvunjatkamiselimet toimivat miehellä ja naisella ja että he tekevät näistä aineksistaan uuden ihmisen, ei suinkaan takaa sitä, että he olisivat vanhempina mitään muuta kuin surkeita ihmisraunioita jotka saavat aikaan kupolistaan kipeitä räkänokkia. Ja että luonnon lait… No joo, onhan näitä avioliiton “pyhään satamaan purjehtineita” ihan viidakon lain mukaisesti pieksänyt vaimojaan ja lapsiaan, tappanutkin. Niin että sikäli olen samaa mieltä Päivin ja Asmon kanssa, erityisasemaa ne tuollaiset tarvitsee, ihan omassa pikku sellissään.

Luonnon omien lakien mukaan saattaa joskus leijonauros syödä koko pentueen ja monet eläimet hylkäävät syntymävialliset jälkeläisensä, ihminen sentäs laiminlyö ja hylkää terveitäkin… Että semmosia, ne luonnon lait.

Se on kummallinen ilmiö, tuo kun ihminen “antaa elämänsä Jumalalle ja elää kristillisten arvojen mukaisesti”, niin jo kohta ollaan toisten pöksyissä ronkkimassa, ettei siellä vaan ole mitään provokatiivista hommaa meneillään… Ja kun ronkittu ei siitä tykkää, niin kohta onkin sota pystyssä ja pojat kokoontuvat maalta asti kaupunkiin savupommeineen etsimään “ommoo hommoo”.

Popularity: 25% [?]

Blogger PostDeliciousFriendFeedFacebookGoogle BookmarksGoogle ReaderHotmailLinkedInNetlogMySpaceStumbleUponTwitterWordPressDiggMyLinkVaultGoogle GmailYahoo MailRead It LaterShare
23.06.2010

Kyllä se harmittaa niin himskatisti, että kun himppasen hupsuttelee huumoripitoisesti netissä, niin heti on poliisi ovella!

Rampe (nimi muutettu) keksi hirmu hassun ryhmän, kutsui siihen kaikki kaverinsa ja ajatteli, ihan varmaan humanitäärisenä apuna, tehdä Teuvo Lomanista heteron Facebookin avulla. Homoja kun kiusataan muutenkin niin paljon. Mutta tietäähän sen, ettei homoilla mitään huumorintajua ole ja kuulustelukutsu siitä tuli. Loman oli vielä niin huumorintajuton, että vaati Facebookin ylläpitäjää poistamaan koko ryhmän, mutta Facebookilla on huumorintajua enemmän, eikä se meinannut ko. laaturyhmää saada poistettua millään: Teuvo Loman jätti rikosilmoituksen Facebook-ryhmästä.

Ai himpura, ja vaikka fiksu ja varmaan filmaattinenkin professori tajusi hassutuksen päälle ja epäili ettei kysymyksessä olisi ollenkaan rikos: http://www.hs.fi/viihde/artikkeli/Professori+Facebook-pilkka+voi+t%C3%A4ytt%C3%A4%C3%A4+rikoksen+tunnusmerkit/1135241354022. Sehän on vaan HYVÄ LÄPPÄ!. Dis is hyymör, ju nou.

Rampe on nuori mies, ihan poliittisesti aktiivi itsekin, vaikka kannatus ei vielä olekaan ollut kuin alueellisella asteella varajäsenyyden verran (8 ääntä), (ja senkin homman pilasi, tottakai, täysin huumorintajuton tapaus: Urjalan varavaltuustetusta rikosilmoitus ) ja tietenkin Rampen ilo tarttuu muihinkin: Ampukaa Astrid Thors -ryhmän perustaja: ”Ihan läpällä vaan” ja Olen valmis istumaan muutaman vuoden Astrid Thorsin naimisesta. Näin sitä saadaan mukavasti levitettyä iloa pitkin internettiä. Aivan ihQuuuuu!!!!! Ja facebookin ylläpito onneksi ymmärtää “hyvää läppää”, eikä turhaan mene poistelemaan hupaisia ryhmiä, niiden perustajia tai jäseniä.

Facebookiin voi perustaa vaikka mitä kivoja ryhmiä, jos on oikein kovasti huumorintajuinen, ja Rampehan on,  ja  jos haluaa jakaa sitä pirskahtelevaa iloaan kanssaihmisille. Vaikka Loman-ryhmä ei saanutkaan loppujen lopuksi kovin kiihkeää vastaanottoa, paitsi Lomanilta,  Rampella on lisää kivoja ideoita. Kun seksipuoli ei vedä, niin sehän vasta hassua on, jos ilmoitetaan isolla joukolla olemaan valmis kantamaan seuraukset veriteon jälkeen, jotka on kohdistettu keski-ikäiseen naiseen, joka tekee työtään politiikassa! Eihän se puhu edes kunnon suomea! Ei kun sorvaamaan ryhmää nimeltä “Olen valmis istumaan muutaman vuoden Astrid Thorsin taposta”. Mutta tietäähän sen, ettei poliitikoilla mitään huumorintajua ole, ja taas kävi kutsu kuulusteluun.

Onneksi kuitenkin edes jonkun huumorintaju pitää, eikä heti olla nillimässä ihan läpällä tehdyistä ryhmistä sheriffeille: Olen valmis istumaan muutaman vuoden Nina Sulosen taposta, tämä ryhmä ei ylittänyt uutiskynnystä, kuten Loman tai Thors. Ryhmä elää ja voi hyvin edelleen tätä kirjoittaessa…ja vaikka alkuperäiset jäsenet eivät ole enää mukana, niin huumorintajuisia on kuitenkin löytynyt.

Asiaan perehtyneet journalistit haluavat myös osoittaa ymmärtävänsä hyvää läppää ja kesällä kun muutenkin on uutiset vähissä, on onni että meillä on Astrid ja Rampen kaltaiset humoristit. Tämä Nina ei ole julkisuuden henkilö, vaan ihan yksityinen ihminen, mitäs sitä turhia uutisoimaan.

Mutta nyt alkaa Rampeltakin huumori loppua. Ajatella, vaikka on pyyteettömästi laittanut itsensä likoon ja yrittänyt ilahduttaa näitä perustettujen ryhmän kohteita, unohtamatta heidän perheitään ja muita läheisiään, niin mitä siitä palkaksi saa. Paskaa paahtoleivälle, rupia kämmeniin vai sittenkin itkun pitkästä ilosta?

On se nyt saatana, että kaikki hauska aina pilataan! Tietokone ja kaikki meni tutkinnan ajaksi arestiin! Nyt tässä joutuu tylsästi suorittamaan kaikki suomalaiseen käräjäoikeuteen kuuluvat maneerit: Valittamaan kovaa lapsuuttaan, muistuttamaan äidin kyynelistä, kertomaan ad/hd-vaivoistaan, lukihäiriöstään, koulukiusaamisesta ja vaippaihottumastaan. Joutuu, jumalauta sentään, vielä esittämään katuvaa:  Thorsille tappouhkauksen tehnyt katuu: Anteeksi, Astrid! Jos oikein paska tsägä käy, joutuu vielä antamaan haastatteluja 7 päivää-, Hymy ja Alibi-lehtiin, positiivista siinä on se, että ne ehkä suostuu maksamaan käräjillä määrätyt korvaukset uhreille.

Mutta on se huumorintajuttomuus niin paha vamma, että hymyillen siitä maksaa…

Popularity: 39% [?]

Blogger PostDeliciousFriendFeedFacebookGoogle BookmarksGoogle ReaderHotmailLinkedInNetlogMySpaceStumbleUponTwitterWordPressDiggMyLinkVaultGoogle GmailYahoo MailRead It LaterShare
14.04.2010

köyhistä vaan tuntuu siltä.

Jos tuntee olevansa niin varoissaan, että on mahdollista autoilla omalla ajoneuvolla, on myös oltava varaa maksaa pysäköinnistä.

Yllättävän monesta paikasta saa säännöllistä rahallista maksua vastaan ihan oikein oman parkkitilan tai ainakin oikeuden pysäköidä määrätylle alueelle. Vieraspaikat tai asiakaspysäköinti on ikävällä tavalla yleensä määritelty rajalliseksi ajan suhteen, lisäksi kyseisen parkkitilan omistaja tahtoo edellyttää jonkinlaista asiointia kiinteistössä pysäköinnin yhteydessä.

Mikäli säännölliselle suhteelle pysäköintitilan tarjoajaan ei ole, on myös mahdollista suorittaa täysin kertaluonteinen korvaus yleensä parkkialueen välittömään läheisyyteen sijoitettuun maksuautomaattiin tai joskus maksun voi hoitaa jopa matkapuhelimella.

Pyörätuolin kuvalla merkityistä inva-paikoilla laki edellyttää, että pysäköijä on vammainen tai ajoneuvon kuljettaja kuljettaa vammaista. Vamman tulee sijaita pääsääntöisesti kehon alimmissa osissa vaikeuttaen liikkumista ja siten, että se on havaittavissa jopa maallikon silmin, ei sen ylimmässä osassa, päässä. Tämä invaliditeetti tulee pysäköitäessä osoittaa kojelaudalle sijoitettavalla inva-pysäköintiluvalla. Valitettavan usein yläpäästään vammautuneet katsovat olevansa oikeutettuja inva-paikkojen käyttöön, eikä heillä ole asettaa asianmukaista inva-pysäköintilupaa nähtäville.

Kaikesta tästä pikkumaisesta määräilystä huolimatta, voi kuitenkin esimerkiksi Helsingissä pitää autoaan päivän verran melkein missä vain ja melkein miten vain, muodollista 40-50 euron maksua vastaan. Jos onnistuu pysäköimään “juu ei tähän”-ruutuun, saa oman parkkipalvelun hintaan 127,89 euroa ensimmäiseltä 7 vuorokaudelta (nelivetoiset henkilö- ja pakettiautot 155,18 euroa). Jokaiselta alkavalta 7 vuorokauden jaksolta peritään 24,70 euroa.

Ei se sen vaikeampaa ole, edes Helsingissä.



Popularity: 37% [?]

Blogger PostDeliciousFriendFeedFacebookGoogle BookmarksGoogle ReaderHotmailLinkedInNetlogMySpaceStumbleUponTwitterWordPressDiggMyLinkVaultGoogle GmailYahoo MailRead It LaterShare

Seuraava sivu »