Turvottaa…
… ja on muutenkin epämukava olo. Harvoin sitä konkreettisen elämän ulkopuolelta käy mikään repimään ikenestä avautumisen aiheeksi asti, mutta täyttyi se vihdoin minunkin kuppini. Ja meni nurin.
Kiitti vitusti, Hanna!
Tähän asti on tuo suolentoiminta hoitunut ihan omia aikojaan, ilman sen kummempia sirkusteluja sen aiheen ympärillä, mutta muutaman viikon törmättyäni tihentyneisiin mainoskatkoihin ja nähtyäni kuinka ravitsemusterapeutti Hanna Partanen sulkee silmänsä kuin viisas pöllö ja loihe lausumaan, on alkanut vihdoin meikäläisenkin poskiin happamat liemet nousta:
Joo, kaiken A ja O on riittävä uni, liikunta ja se, mitä syöt.
Mitäh?! Näinkö tosiaan on, tämähän on suoranainen UUTISPOMMI! Miksi tästä ei olla puhuttu aiemmin?!
Kökköinen dialogi aiheen litkuinen jogurtti ympärillä jatkuu yhtä viisaissa ja uraauurtavissa merkeissä. Vaihtelun vuoksi välillä kaksi vähemmän ravitsemusterapeutillista naista käy eri tuomerkistä dialogia siitä, kuinka heitä pierettää ja turvottaa, eikä paskakaan oikein tule ajallaan, mutta oikein pehmeän makuista jogurttia nautittuaan kaksi viikkoa kakka lentää kuin muuttolintuparvi ja olo oikein raikas sekä tyttömäinen. Minäpä kerron uutispommin myös, vaikka just ravitsemustieteen gradu puuttuu: Kahden viikon sisällä kakka tulee keneltä vaan, vaikka heinäruokavaliolla, jos ei tule, niin sitten on kiire lääkäriin, eikä lähikaupan maitotiskille!
Voi perkele.
Vastus-tus-tus-tus-kyky
On vaikeaa päättää, kuka tässä on tyhmin: Mainoksen tehnyt, siinä esiintyvät vai ne kuluttajat, joihin tämä puree. Pahoin pelkään, että kaikilla edellä mainituista on jotain pientä uupeloa ajatteluosastolla. Pahimpana pidän Hanna Partasen rötöstä, mutta pienellä taustaselvityksellä kävi ilmi, että Hanna on poliittisesti aktiivi, mitäpä silloin siitä, jos myy persoonansa ja häpäisee ammattikuntansa, ravitsemusterapeutit, alentumalla puhuvaksi pääksi sokeroidun liemimuotoisen maitotuotteen mannekiiniksi.
Ravitsemusterapeutin pitäisi myös pysyä lestissään ja jättää tautien torjunta ammattilaisille. Maallikkokin tietää, että väittämät nestemäisen maitovalmisteen ympärillä on pelkkää mielikuvamuokkausta, mitään oikeasti uutta ei ole keksitty ja käsienpesu on yhä taudintorjunnassa jogurttia oleellisempaa. Probiootti, joka on pelkästään hienompi nimi maitohappobakteerille ja mm. eräälle hiivatyypille, on markkinointimiesten keksintöä, koska sanat hiiva ja bakteeri antaa maallikolle mielikuvan siitä, että kyseessä on jotain sairautta aiheuttavaa tai ihmiselle haitallista. Mutta molemmat ovat aivan samaa kamaa, jota ihmisen suolessa on ihan luonnostaan. Näitä probiootteja on myös ihan ilman mitään terveysmerkintää ja ilman teollista prosessointia lähes kaikissa hapanmaitotuotteissa ja varsinainen terveysruokapommi on usean suomalaisen ylenkatsoma hapankaali. Mitään bakteeritasapainoa ei tarvitse erikseen ylläpitää, se on siellä ja pysyy, jos muistaa “riittävästi nukkua, liikkua ja katsoa, mitä syö“.
Eli elää täysin normaalisti.
Popularity: 25% [?]
Ylpeä suomalainen
Jossain vaiheessa alkoi tuntua, että suomalaisuus on jotain, minkä mieluiten salaa, kuin kertoo kansallisuuttaan kenellekään. Eihän sitä enää kehtaa sanoa olevansa ylpeä suomalainen, kun muuten on jo joku kenokaulainen nahkatukka narukäsi pystyssä tervehtimässä natsityyliin.
Melkein hävetti, että suomalainen design on jotain, mitä voi löytää puuliiterin lattialta ja liittää hopealankaan maalipurkin kautta (Aarikka) tai jotain sellaista, minkä voi ripustaa ikkunaansa perheen 5-vuotiaan ad/hd-kakaran sotkettua kaikki käsillä olevat kankaat (Marimekko) tai vaikka jotain, jota tulee vahingossa muotoiltua kuin huonon happotripin jälkeen kuumeisena (esim. Aalto-maljakko).
Euroviisuista ja sen tuomista häpeäpilkuista en viitsi edes aloittaa.
Suomalaisista ylpeyttä ei kovin paljoa voinut tuntea silloinkaan, kun hiihtelijät alkoivat jäädä ryppäittäin kiinni dopingista ja osa heistä alkoi sen jälkeen kunnostautua lähinnä skandaalilööpeissä rattijuoppouksien tai muiden tyhmyyksien tiimoilta. Eipä ole päässyt ylpistymään suomalaisuudestaan myöskään silloin, kun suomalaiset ovat liikuskelleet maamme rajojen ulkopuolella ja ovat kunnostautuneet örveltämällä paskat housuissaan kännissä pitkin turistirysiä tai jahtaavat pikkulapsilta näyttäviä seksikumppaneita Thaimaassa.
Kotomaan kamaralla on useammin kuin kerran joutunut tuntemaan myötähäpeää siitä, että perheväkivalta ja lainsäädäntö eivät ole olleet tuttuja keskenään, hädin tuskin puheväleissä edes. Hävettänyt on sivusta katsoa, millä lailla suomalaiset parisuhteitaan hoitavat: Lehtien palstoilla, tekstiviestitse ex-pääministeriä myöden, oikeuslaitoksissa perheväkivallan tai lasten huoltajuuden selvittämiseksi, lastensuojelun tukitoimenpiteiden avustuksella. Myötähäpeän kourissa on saanut kiemurrella joutuessaan näkemään erilaisia “reality”-ohjelmia, kykyjen etsintää täysin lahjattomista tapauksista tai jotain, jonka jälkeen on enää pelkkä mitätön BB-sejase.
Sukupuolinen ja kansallinen identiteetti
Mielikuva suomalaisuudesta on olla nöyrä, pelkäämätön, rehellinen ja sisukas! Nöyryys on vaihtunut tekovaatimattomaan kehujen kerjäämiseen tai pelkästään pelokkaaseen nöyristelyyn, rehellisyys tuntuu olevan toisille pelkkä fraasi “puhun niin totta kuin osaan” tai keino avautua kaikissa mahdollisissa yhteyksissä saadakseen edes sen vartin julkisuutta ja nyt yrittävät natseja muistuttavat homofobiset ja omasta mielestään “maahanmuuttokriittiset roturealistit” varata itselleen vielä sisunkin! Perkele, se ei käy! Se ei kerta kaikkiaan käy.
Onhan se nyt jumalauta, ettei tässä uskalla kohta enää sanoa olevansa suomalaisesta sisustaan ylpeä, ettei tulisi rinnastetuksi natsihenkiseen ryhmittymään, joka muiden selkien takana nimettömänä lymyää tai on alettava hävetä sitä, että osaa kirjoittaa äidinkieltään hyvin ja tuntee aakkosistaan myös b-, d- ja g-kirjaimet, mitä ei voi sanoa monestakaan “kansallismielisestä roturealistista”. Jos tämän kielen ja kansan joku tuhoaa, niin se on juuri se valitettava tosiseikka, että “kansallismieliset” keskittyvät enemmän tekstin suoltamiseen, kuin luetun tekstin ymmärtämiseen. Tai ylipäätään lukemiseen.
Kaunis ja ylpee
Ja on se nyt perkele, ettei enää voi olla omista juuristaan tai kulttuuristaan ylpeä ja silti vielä mahtua elämään rinnan sovussa muiden kulttuureiden kanssa. Ja se se vasta iso perkele onkin, ettei täällä suvaita älykkäitä, sanavalmiita ja itsenäisiä naisia huorittelematta, lesbottelematta tai yrittämättä uhkailla hiljaiseksi, jos he tietävät “kansallismielisiä” enemmän faktoja tai taustoja asioille. Tai tulevat ylipäätään muiden ihmisten kanssa toimeen ja niiden, joiden kanssa ei tulla toimeen, niiden kanssa ei halutakaan olla missään tekemisissä.
Omasta identiteetistään varma ihminen ei pelkää muiden tapoja tai kulttuureita. Omasta seksuaalisuudestaan varman ihmisen ei tarvitse toitottaa suuntautuneisuuttaan ja väittää sitä ainoaksi oikeaksi ja vahtia, etteivät muut poikkea tästä.
Omista vakaumuksistaan ja arvoistaan varma ihminen tietää, että on muitakin ajattelumalleja, mutta säilyttää silti omansa ja antaa muiden pitää omansa. Itsenäisesti ajatteleva ihminen ei tarvitse puuhakerhoja, joissa voi peilata omien ajatuksiensa hyväksyntää muiden samalla lailla ajattelevien keskellä ja mittailla omien mielipiteidensä suosiota.
Vielä kuitenkin on saattanut pitää omasta kansallisylpeydestään sekä rehellisyydestään kiinni, sisukkaasti hammasta purren ja koska moisiin aiemmin luetteluista kansallisista häpeäpilkuista ei itse ole koskaan ollut osallisena, mutta sitä minä en enää sulata, että
kansallisuuteni on yritetty varastaa!
Erityisen vastenmielistä on sellainen, että jokunen tyypillisen pienen rakkikoiran tapaan käyttäytyvä sekarotuinen pelkopurijoiden joukkio omii käyttöönsä vanhoja symboleita ja tahraa ne pienien mieliensä tuottamilla typeryyksillä. Näin on käynyt mm. hannunvaakunalle (alun perin tuontitavaraa, toim.huom) ja suomalaiselle sisulle (täällä syntynyttä ja huippuunsa kehiteltyä).
Suomen lippua ja sen sinivalkoista väritystä häväistään aivan surutta sellaisissa ryhmissä, jonka joukko vanhempiensa vahinkoja on päihdekierteestä selvittyään päättänyt perustaa uskonnollisen hurmoksen yhteyteen. Itse isänmaata, Suomea, raiskataan anaaliin jatkuvasti sellaisen sekarotuisen joukon keskuudessa, jonka värikuula- ja vesipyssyleikeistä selvittyään haluaa leikkiä “herrakansaa”, vaikka se ei onnistunut aiemminkaan -turpaan tuli-, vongaten muita pohjoismaisia poikakerhoja tekemään samaa.
Kansalliset haittaeläimet, sanon minä. Hyi vittu.
Mutta sisuni pidän itse, perkele!
Popularity: 41% [?]
Ongelmajäte
No, Suomeen sitä pykätään kaksi uutta ydinvoimalaa ja niistä tuleva jäte jääkin jonkun muun päänsäryksi, kuin tällä hetkellä elävänä väestökirjoissa olevien. Että se siitä. Mutta ihan tavallisen ihmisen joka päiväiseen arkeen kuuluu monenlaista muuta ongelmajätettä, joista vuositasolla kertyy melko messevä kasa, jos joku haluaisi moista paskaa vuoden ajan arkistoida nurkkiinsa.
Vähänx söpö!
Elämän ensipolku alkaa usein jo täysin joutavalla lahjuskrääsällä, jostain syystä kummalliseksi tavaksi on muodostunut työntää vastasyntyneelle “tosi sulQuja” pehmoleluja. Haloo, vittu, vastasyntyneellä on n. 3 toimintoa: Syödä, nukkua ja paskoa, se ei tajua vaikka sen pahvilaatikkoon työntäis petikaveriksi paikallisen spurgun. Ja siihen mennessä, kun itunen kasvaa siihen mittaan, että se tajuaa jotain näistä pehmokkeista, ne on jo niin täynnä pölypunkkeja ja perheen lemmikkikoiran nylkyttämiä, ettei niitä voi lapsen kätösiin antaa. Ja kuka vittu oikeasti edes pyykkää mitään pehmoleluja?
Näitä tosi ihQuja pehmoleluja on sitten lapsiperheissä usein niin paljon, että niille pitää rakennuttaa oma länsisiipi, mutta pelottavampaa on se, että näitä pehmo-otuksia lahjoittelevat jotkut aikuisetkin toisilleen. Ja jos aikuinen kehtaa antaa toiselle lahjaksi pehmoeläimen, niin toinen ei sitten enää kehtaa hankkiutua siitä eroon… Eli saajalla ja antajalla on korvienväli yhtä pehmeä kuin luovutettu lahja. Mitä jumalauta niillä voi edes tehdä, mitään erityisen viehättäviä sisustusyksityiskohtia ne eivät todellakaan ole, edes saunan pesään ne eivät sovi kaikkien valmistuksessa käytettyjen myrkyllisten materiaalien vuoksi.
Seuraavan kerran, kun olet aikeissa ostaa jonkun tosi hellyttävän nallen, niin pitelepä sitä kotonas kuukauden päivät ja mieti ihan tarkkaan, mikä se mahtaa olla kyseisen tekeleen funktio noin niin kuin ihan arkielämässä ja onko se tosiaan sijoitettujen eurojen väärti. Perkele! Jos pehmeetä pitää olla, niin osta mieluummin vaikka vessapaperipaketti, sille sentäs on aina oikeaa käyttöä.
Mulla on iloisia uutisia…
…just sulle, arvoisa uuvatti, kun nyt tilaat tästä Paskaa24/7-lehden, niin saat kaupan päälle nenäkarvatrimmerin, aarrekartan ja tukisukat. Ja ihan ilmaseks! Osta kun saat halvalla! Ja jos saat vielä uuvatti kaveriskin tilaamaan, niin laitetaan sille sama setti, mutta lisäksi vielä viikon vanha kampela ja kerran käytetty suodatinpussi. Wohoo!
Ja jumalauta, aivan uskomatonta, ihmiset tilailee ihan mitä tahansa paskaa, koska ne saa kylkiäisenä ihan mitä tahansa paskaa “ilmaiseksi!” Siitäkin huolimatta, että tunnen melkoisen määrän ihmisiä, en kuitenkaan tunne ketään, jolla olis yksikään kylkiäisenä tullut kikkare minkäänlaisessa hyötykäytössä, sen sijaan niitä näyttää roipalehtivan lasten lelulaatikoissa tai jossain epämääräisissä tavaraläjissä, mutta kun ei niitä voi suoraan heittää sekajätteisiinkään, kun monissa on jotain nappiparistoja, jotka pitäis kynsiä irti ennen hävittämistä. Sniiduimmat kierrättää nämä kylkiäisenä tulleet ongelmajätteet kavereilleen (???) lahjoiksi tai myy nettihuutokaupassa.
Seuraavan kerran, kun meinaat tilata puhelinmyyjä-helppoheikiltä jonkun kestotilauksen kylkiäisenä tarpeetonta paskaa, käske tyypin tarkistaa tilauksen hinta realistiselle tasolle ilman kylkiäiskikkareita, ja panostaa enemmän läpyskän laatuun ja työntää se hyödytön sekä todennäköisesti toimimaton härpäke perseeseensä, niin tuleepahan jotain hyötykäyttöä sillekin.
Olette voinut voittaa!
Tässä kans yks tapa kiskoo sieraimista sisään tarpeeks tyhmiä tilaamaan jotain tai kuuntelemaan jotain helvetin pitkäkestoista ja epätoivoista myyntipuhetta siitä, kuinka voi rikastua istumalla vaan perseellään nenää kaivellen tai kuinka voi lunastaa viikon loman pakastimessa Grönlannissa muodollista, loppuelämän tienestejä koskevaa, korvausta vastaan. Etukäteen on arvottu 100 kiloa kultaa, 50 kiloa puhtaimpia ja sinisimpiä timantteja mitä on koskaan nähty, oma saari Tyyneltämereltä ja “made in Hong Kong, designed by Ping Pong: Perseensuristin”.
Seuraavan kerran, kun olet uskomassa paskapuheita, niin muistapa liimata postimerkki siihen joulupukin kirjeeseen ja yritäpä hetki ensin miettiä mitähän just sun arpanumerolla nousee ?
Ei mainoksia, kiitos.
Sillä rahalla, mitä mainoksiin työnnetään, voisi panostaa tarjoamiensa tuotteiden ja palveluiden laatuun. Tosiasia on kuitenkin, että palvelu saa olla melko paska, ennen kuin suomalainen älyää äänestää jaloillaan ja koska Suomi markkina-alueena on olemattoman pieni, ei aggressiivisinkaan mainostus juuri tuota sijoitetulle eurolle tuottoa. Sillä määrällä paperista mainospaskaa, jotka useassa kodissa päätyy lukemattomana suoraan lehdenkeräykseen, voisi tarjoamiensa hyödykkeiden hintaa rukata kuluttajaystävällisemmäksi ja antaa hyvän maineen puhua puolestaan. Nettimainoksia taas ei enää juuri kukaan lue, ne saa blokattua selaimella pysyvästi näkymättömiin jo ihan mainostajan serveriltä asti.
Sosiaalinen media ja muu viidakkorumpu kyllä hoitaa maineen siihen malliin, että kauppa käy. Tai sitten ei ja on oikeasti alettava epätoivoisiin tarjouksiin kylkiäisten muodossa. Oikeasti tolkuissaan oleva kuluttaja ei lankea kylkiäiskrääsän houkutuksiin, vaan taitaapa myyjille kelvata ihan yhtä hyvin syyntakeettomienkin rahat.
“Jos olet palveluun tyytymätön, kerro se meille. Jos olet tyytyväinen, kerro se muille.”
Popularity: 27% [?]
“Ommoo kesähommoo”
Näin vastasi maalaispoika suihketta kainalossaan, kun kysyttiin, mitä hän tuli etsimään stadista Pride-kulkueen aikaan.
Poikien kesken
Mitä ne sellaiset pojat ovat, jotka matkustavat pitkien matkojen takaa tapaamaan toisiaan, pukeutuvat samalla tavoin, jakavat samanlaisen arvomaailman, osallistuvat samaan tapahtumaan ja ovat kovin, kovin kiinnostuneita seksistä, varsinkin sen eri ilmenemismuodoista seksuaalisen orientaation saralla? Jopa niin paljon, että keskustelevat toistensa kanssa aiheesta seksuaalinen orientaatio ja sen ilmaiseminen sekä näkevät ihan vaivaa suunnittelemalla etukäteen oman osallisuutensa tapahtumaan, jonka keskeinen sisältö on juhlia iloisesti oman seksuaalisen orientaationsa löytäneitä ihmisiä, jotka ovat siitä ylpeästi onnellisia?
Äkkipikainen voisi tehdä päätelmän, että homojahan ne sellaiset pojat ovat. Mutta ei, kaikki Helsingin Pride-kulkueeseen osallistuneet eivät olleet homoseksuaaleja, vaan osa oli perheineen mukana oikeasti iloiseksi tarkoitetussa tapahtumassa, ehkä osoittamassa tukeaan, osa ehkä ihan muuten vaan. Kun ei ne homoseksuaalit ole enää nykyään mitään kummallisuuksia, tavallisia miehiä ja naisia, jotka rakastavat ja rakastelevat omaa sukupuoltaan.
Sitten oli se pienen pieni vähemmistö, joka myös halusi osallistua Pride-kulkueeseen ns. pimeästi, eli he eivät uskaltaneet osallistua itse kulkueeseen, vaan halusivat pysyä tuntemattomina (homokielellä sanotaan: pysyä kaapissa) ja hakivat huomiota homoseksuaaleilta negatiivisella tavalla. Ja saivatkin sitä, palstamillimetri tolkulla. Niin voimakas tunnelataus, mikä ilmiintyy moisena vihanilmaisuna, täytyy sisältyä jotain perin juurin ahdistavaa ja omakohtaista. Sellaiset ihmiset, jotka ovat varmoja omasta seksuaalisuudestaan, joiden seksuaaliterveys on kunnossa ja joilla on oma seksielämä, eivät tavallisesti kiinnostu muiden seksielämästä niin paljoa, että se alkaisi teettää asioita. Jatkuvaa humppaamista homojen ympärillä tekevät vain homoista kiinnostuneet…
Harva myöskään onnistuu hylkäämään tieteen niin tyystin ja heittäytymään Herran haltuun niin perusteellisesti, että puhuu suuria läpiä päähänsä. Kansanedustaja, koulutukseltaan lääkäri, Päivi Räsänen on tässä onnistunut aivan loistavasti. Vaikka homoseksuaalisuus on sairausluokituksista poistettu jo hyvän aikaa sitten, niin lääkäri-Räsänen tietää että homoseksuaalisuuden voi “parantaa”. Hyvänä kaverina säestää myös Asmo Maanselkä ja lukuisa joukko muita hihhuleita, jotka ovat enemmän tai vähemmän pysyvästi aivan yhtä sumussa…
Päivi “tietää” myös:
Miehen ja naisen muodostamalla avioliitolla tulee yhteiskunnassa olla erityisasema, sillä se merkitsee mahdollisuutta yhteiskunnan jatkuvuuteen. ”Sateenkaariperheet” eivät ole syrjäyttäneet luonnonlakeja: lapsen syntymiseen tarvitaan edelleen aina naista ja miestä.
On tää nyt vittu, että tämäkin asia pitää tulla Malmilta asti opettamaan lääkäriksi opiskelleelle ihmiselle: Lapsen syntymään tarvitaan vain OSIA miehestä ja naisesta, eikä näiden osien tarvitse edes olla siitä miehestä, joka tulee olemaan lapsen elämässä isänä, eikä siitä naisesta, joka sen tuotoksen pusertaa ulos itsestään! Se, että alapään suvunjatkamiselimet toimivat miehellä ja naisella ja että he tekevät näistä aineksistaan uuden ihmisen, ei suinkaan takaa sitä, että he olisivat vanhempina mitään muuta kuin surkeita ihmisraunioita jotka saavat aikaan kupolistaan kipeitä räkänokkia. Ja että luonnon lait… No joo, onhan näitä avioliiton “pyhään satamaan purjehtineita” ihan viidakon lain mukaisesti pieksänyt vaimojaan ja lapsiaan, tappanutkin. Niin että sikäli olen samaa mieltä Päivin ja Asmon kanssa, erityisasemaa ne tuollaiset tarvitsee, ihan omassa pikku sellissään.
Luonnon omien lakien mukaan saattaa joskus leijonauros syödä koko pentueen ja monet eläimet hylkäävät syntymävialliset jälkeläisensä, ihminen sentäs laiminlyö ja hylkää terveitäkin… Että semmosia, ne luonnon lait.
Se on kummallinen ilmiö, tuo kun ihminen “antaa elämänsä Jumalalle ja elää kristillisten arvojen mukaisesti”, niin jo kohta ollaan toisten pöksyissä ronkkimassa, ettei siellä vaan ole mitään provokatiivista hommaa meneillään… Ja kun ronkittu ei siitä tykkää, niin kohta onkin sota pystyssä ja pojat kokoontuvat maalta asti kaupunkiin savupommeineen etsimään “ommoo hommoo”.
Popularity: 25% [?]
Hitsin pimpula!
Kyllä se harmittaa niin himskatisti, että kun himppasen hupsuttelee huumoripitoisesti netissä, niin heti on poliisi ovella!
Rampe (nimi muutettu) keksi hirmu hassun ryhmän, kutsui siihen kaikki kaverinsa ja ajatteli, ihan varmaan humanitäärisenä apuna, tehdä Teuvo Lomanista heteron Facebookin avulla. Homoja kun kiusataan muutenkin niin paljon. Mutta tietäähän sen, ettei homoilla mitään huumorintajua ole ja kuulustelukutsu siitä tuli. Loman oli vielä niin huumorintajuton, että vaati Facebookin ylläpitäjää poistamaan koko ryhmän, mutta Facebookilla on huumorintajua enemmän, eikä se meinannut ko. laaturyhmää saada poistettua millään: Teuvo Loman jätti rikosilmoituksen Facebook-ryhmästä.
Ai himpura, ja vaikka fiksu ja varmaan filmaattinenkin professori tajusi hassutuksen päälle ja epäili ettei kysymyksessä olisi ollenkaan rikos: http://www.hs.fi/viihde/artikkeli/Professori+Facebook-pilkka+voi+t%C3%A4ytt%C3%A4%C3%A4+rikoksen+tunnusmerkit/1135241354022. Sehän on vaan HYVÄ LÄPPÄ!. Dis is hyymör, ju nou.
Rampe on nuori mies, ihan poliittisesti aktiivi itsekin, vaikka kannatus ei vielä olekaan ollut kuin alueellisella asteella varajäsenyyden verran (8 ääntä), (ja senkin homman pilasi, tottakai, täysin huumorintajuton tapaus: Urjalan varavaltuustetusta rikosilmoitus ) ja tietenkin Rampen ilo tarttuu muihinkin: Ampukaa Astrid Thors -ryhmän perustaja: ”Ihan läpällä vaan” ja Olen valmis istumaan muutaman vuoden Astrid Thorsin naimisesta. Näin sitä saadaan mukavasti levitettyä iloa pitkin internettiä. Aivan ihQuuuuu!!!!! Ja facebookin ylläpito onneksi ymmärtää “hyvää läppää”, eikä turhaan mene poistelemaan hupaisia ryhmiä, niiden perustajia tai jäseniä.
Facebookiin voi perustaa vaikka mitä kivoja ryhmiä, jos on oikein kovasti huumorintajuinen, ja Rampehan on, ja jos haluaa jakaa sitä pirskahtelevaa iloaan kanssaihmisille. Vaikka Loman-ryhmä ei saanutkaan loppujen lopuksi kovin kiihkeää vastaanottoa, paitsi Lomanilta, Rampella on lisää kivoja ideoita. Kun seksipuoli ei vedä, niin sehän vasta hassua on, jos ilmoitetaan isolla joukolla olemaan valmis kantamaan seuraukset veriteon jälkeen, jotka on kohdistettu keski-ikäiseen naiseen, joka tekee työtään politiikassa! Eihän se puhu edes kunnon suomea! Ei kun sorvaamaan ryhmää nimeltä “Olen valmis istumaan muutaman vuoden Astrid Thorsin taposta”. Mutta tietäähän sen, ettei poliitikoilla mitään huumorintajua ole, ja taas kävi kutsu kuulusteluun.
Onneksi kuitenkin edes jonkun huumorintaju pitää, eikä heti olla nillimässä ihan läpällä tehdyistä ryhmistä sheriffeille: Olen valmis istumaan muutaman vuoden Nina Sulosen taposta, tämä ryhmä ei ylittänyt uutiskynnystä, kuten Loman tai Thors. Ryhmä elää ja voi hyvin edelleen tätä kirjoittaessa…ja vaikka alkuperäiset jäsenet eivät ole enää mukana, niin huumorintajuisia on kuitenkin löytynyt.
Asiaan perehtyneet journalistit haluavat myös osoittaa ymmärtävänsä hyvää läppää ja kesällä kun muutenkin on uutiset vähissä, on onni että meillä on Astrid ja Rampen kaltaiset humoristit. Tämä Nina ei ole julkisuuden henkilö, vaan ihan yksityinen ihminen, mitäs sitä turhia uutisoimaan.
Mutta nyt alkaa Rampeltakin huumori loppua. Ajatella, vaikka on pyyteettömästi laittanut itsensä likoon ja yrittänyt ilahduttaa näitä perustettujen ryhmän kohteita, unohtamatta heidän perheitään ja muita läheisiään, niin mitä siitä palkaksi saa. Paskaa paahtoleivälle, rupia kämmeniin vai sittenkin itkun pitkästä ilosta?
On se nyt saatana, että kaikki hauska aina pilataan! Tietokone ja kaikki meni tutkinnan ajaksi arestiin! Nyt tässä joutuu tylsästi suorittamaan kaikki suomalaiseen käräjäoikeuteen kuuluvat maneerit: Valittamaan kovaa lapsuuttaan, muistuttamaan äidin kyynelistä, kertomaan ad/hd-vaivoistaan, lukihäiriöstään, koulukiusaamisesta ja vaippaihottumastaan. Joutuu, jumalauta sentään, vielä esittämään katuvaa: Thorsille tappouhkauksen tehnyt katuu: Anteeksi, Astrid! Jos oikein paska tsägä käy, joutuu vielä antamaan haastatteluja 7 päivää-, Hymy ja Alibi-lehtiin, positiivista siinä on se, että ne ehkä suostuu maksamaan käräjillä määrätyt korvaukset uhreille.
Mutta on se huumorintajuttomuus niin paha vamma, että hymyillen siitä maksaa…
Popularity: 39% [?]
