(S)Avuttomuutta
Tiedon puute ei ole syynä sille, että ihmiset tupakoivat Suomessa. Jokainen tupakoiva tietää, kuinka vaarallinen hänen haiseva harrastuksensa on. Kuitenkin jokaisella tupakoivalla on käsitys, että juuri hän on poikkeus säännöstä, ryhmässä joka kuolee usein aikaisemmin ja tuskallisemmin kuin moni muu, joka ei tupakoi, ole koskaan tupakoinut tai on lopettanut tupakoinnin. Jokaisella tupakoivalla on myös käsitys, että tupakkaan sijoittamillaan rahoilla, jotka siis vedetään savuna ilmaan, hän on lunastanut paikkansa julkisessa terveydenhuollossa hoidokkina tupakkaverojen muodossa. Vaikka ne tupakat olisi ostettukin tax freena jostain muualta tai halpoina kopioina Porvoon moottoritien varresta.
Tupakointia puolustetaan kiihkeästi jokaisen omaan päätäntävaltaan kuuluvana oikeutena, mutta tosiasia on, että jos tupakointi ja sen lieveilmiöt putkahtaisivat ihmisten tietoon vasta nyt, se kiellettäisiin välittömästi yhtenä vaarallisimpina myrkkyinä. Jokainen tupakoiva kuvittelee aiheuttavansa haittaa vain itselleen ja olemaan valmis elämään tämän päätöksensä kanssa, mutta kun keuhkoahtauma supistaa palkeita, kelpaa jokaiselle julkisista verovaroista subventoitu happipullo.
Tupakkateollisuus ja tupakoijat itse ovat sitä mieltä, ettei elämästä selviä hengissä kukaan, mutta kai elämänlaadullakin on jotain merkitystä. Molemmat ovat myös sitä mieltä, että tupakoinnin osuutta sairauksiin ja kuolemiin ei ole kiistatta todistettu. Ei tietenkään ole, edes lääketiede ei ole niin täsmällistä, vaan suurin osa ihmisistä mahtuu erilaisilta arvoiltaan joidenkin tiettyjen rajojen sisään ollakseen kyllin terveitä. Ainoa mikä voidaan lopussa todeta täysin varmasti on “kuoli, koska menetti henkensä”.
Eurooppa (s)avustaa
Euroopan komissio on nostanut kissan pöydälle ja pohtii, voisiko tupakoinnin oikeasti lakkauttaa. Varoitus pelottaa tupakkaihmisiä – Eurooppa on savuton 2012? No tuskinpa, ainakaan noin nopealla aikataululla, mutta muuten: Miksei?
Miksi tupakoinnin pitäisi olla Euroopassa, tai ylipäätään yhtään missään sellainen “pyhä lehmä”, ettei siihen saisi tai pitäisi tarttua? Pyritäänhän muitakin itsensä vahingoittamisen keinoja estelemään. Koska länsimaat alkavat valistuksen purressa muuttua yhä savuttomammaksi, paitsi alimpien sosiaaliluokkien kohdalta, on tupakkateollisuuden haettava uusia markkinoita kehitysmaista ja oppimattomien seassa ei mainospuheilla ole mieltä eikä määrää: Kehitysmaiden naisista tupakkayhtiöiden uusi markkinarako
Naisille tupakointia mainostetaan esimerkiksi helpolla synnytyksellä: Jos nainen tupakoi, lapsi ei kasva kovin suureksi. Tämän vuoksi synnytys helpottuu eikä ole niin kivulias.
Sillä lailla. Jos ei jano, nälkä tai kulkutaudit tapa, niin ainahan voidaan tarjota tupakkaa!
Uus(s)avuton
Tupakointi menee toisille niin nahan alle, että siitä tulee osa persoonaa, omaa identiteettiä, että kaikkinainen rajoittaminen koetaan epäoikeudenmukaiseksi hyökkäykseksi: Tupakkataukojen takia irtisanottu ei saanut korvauksia. Voi vittu, mitähän vielä?! Kanne työnantajaa vastaan on tasan yhtä tyhmä kuin amerikkalaisten yrittämät joukkokanteet tupakkayhtiöitä vastaan koska tupakka on vaarallista! Tässon uutinen: Tupakasta ei sairastu, eikä tupakkaan kuole, JOS EI TUPAKOI ja kenenkään ei ole henkensä pitimiksi pakko tupakoida! Seuraavaksi varmaan nähdään kanteita, kun työnantajan tarjoama automaattisumppi aiheuttaa vatsakipua ja ripulia heti kymmenennen kupillisen jälkeen… Tai että työnantaja on aiheuttanut pahaa mieltä duunarille edellyttämällä työaikana työntekoa… Perkele.
Siivoton ja haiseva (s)avu(s)tus
Ravintolat Suomessa ovat savuttomia, eikä janoinen kansa ole kokonaan ravintolassa asiointia lopettanut. Ravintoloitsijat pelkäsivät asiakaskadon vievän yrityksen konkurssiin savuttomuuden vuoksi, mutta jos sisällä tupakointi on ravintolavalinnan kriteerinä, niin asiakaskunta ei todennäköisesti ole kovin rahakasta ja sivistynyttä. Työpaikoilla tupakkahuoneet on lakkautettu, vaikka vielä 70- ja 80-luvuilla työpisteissä tupakoitiin aivan avoimesti ja poistumatta työn äärestä. Tupakointi on nyt siirtynyt Suomessa pysyvästi ulkotiloihin, hyvä niin. Vai onko?
No ei. Eipä tietenkään ole. Koska ulkoilma on enää ainoa paikka, jossa tupakointia edes jotenkin vielä toistaiseksi siedetään, katsoo tupakoitsija oikeudekseen panna palamaan missä ja milloin vain, kunhan on ulkona. Vaikka sitten suuressa yleisötapahtumassa, bussipysäkillä, kenen tahansa pihalla, yleisissä puistoissa, rannoilla… Ja mihin sitten tämän harrastuksen todisteet jäävät, nieleekö tupakoija polttamatta jääneen stumpin? No ei, se tietenkin heitetään maahan, joskus poljetaan sössöksi tai sitten vain jätetään käryämään siihen, mihin se sattui sneppaamalla tai heittämällä päätymään. Ja uusi savuke laitetaan palamaan pian edellisen perään, vaikka ympärillä kukaan muu ei tupakoisi. Ollaanhan sitä ulkoilmassa…
(Suurin) osa tupakoivista menettää kuitenkin kykynsä haistaa, eikä edes huomaa hajuhaittaansa ihmisten parissa. Tässon toinen uutinen: Muut kyllä huomaavat ja kärsivät löyhkästäsi. Ne joilla vielä jotain aistinsoluja on jäljellä hajujen suhteen, pyrkivät peittämään hajua jollain hajusteella, yleensä yliannostellen, jolloin hajupommi on kaksinkertainen. Hengityksen lemua peitellään pastilleilla tai purukumilla, mutta yritys on toivoton. Tupakanhajua ei voi peittää, se tunkee joka henkäisyllä ja jokaisesta huokosesta muiden nenään. Tupakoitsijan esineet, vaatteet ja hiukset haisevat aina, eikä sellaisia esineitä voi kierrättää, ne ovat pelkästään kaatopaikkatavaraa. Ei ole mitään erehtymisen varaa siinä, tunnistaako tupakoijan ihmisjoukosta. Sen haistaa jo viisi metriä vastatuuleenkin. Edes tupakoija itse ei aina siedä omaa hajuaan ja harva enää tupakoi sisätiloissa silloinkaan, kun se olisi mahdollista. Tupakoitu asunto tai auto ei käy kaupaksi, haju karkottaa kaikki ja tupakkaremontti on työläs sekä kallis. Tupakoivat eivät saa helposti edes vuokra-asuntoa enää nykyään ja työpaikkaan palkataan mieluummin tupakoimaton.
Onkin kummallista, että ne jotka luottavat rautaiseen terveyteensä niin paljon, ettei tupakointi sitä vahingoita, saattavat kuitenkin hysteerisesti varjella ulkonäköään, mutta tärvelevät sen tupakan hajuhaitoilla. Tupakointi vaikuttaa nykyään myös kumppanivalintaan merkittävästi, haisuleita ei halua kukaan. Joskus kauan sitten markkinamiesten mielestä tupakointi oli merkkinä vauraudesta, menestyksestä ja “ajan hermolla” pysymisestä, nykyisin se on jäänyt lähinnä vain alimpien sosiaaliluokkien puuhaksi. Tässä joukossa on jopa vanhempia, jotka hakevat lapsilleen savukkeita ennen laillista täysi-ikää tai antavat suoraan “tupakkarahaa”! Tämä siitäkin huolimatta, että jopa tupakointi autossa, jossa lapsia kyydissä ajatellaan lailla kiellettäväksi asiaksi. Joka viides tupakoiva nuori saa tupakat vanhemmiltaan. Sillä lailla. Aivan uskomatonta!
Terveysterroristi
Tupakoijan mielestä hän itse on pienempi paha, kuin esimerkiksi ylipainoinen. Njoo, mutta syömättä ei kukaan voi olla loputtomiin, eikä kukaan käristä ruokaansa tahallaan tuhkaksi sen terveellisyyden tai nautinnollisuuden vuoksi, tupakoimatta taas voi elää kuka tahansa ihan koko (loppu)elämänsä. Tupakoijan mielestä tupakointia vastustava on terveysterroristi ja tupakoimattoman mielestä taas tupakoija aiheuttaa vaaraa sekä itselleen, että ympäristölle tupakoimalla, siis terrorisoi.
Tupakoinnin lopettamiseen on kehitelty lukuisa määrä apukeinoja, nikotiinivalmisteet, lääkitys, hypnoosi, akupunktio… Jokainen tupakoija on yrittänyt tai tulee yrittämään lopettamista jossain vaiheessa. Monet onnistuvat. Nikotiiniriippuvuus on yleisin syy tupakoinnin jatkamisen taustalla. Nikotiiniriippuvuuden vahvuutta ja vieroitusoireiden vaikeutta liioitellaan suuresti ja miljoonat tupakoijat on saatu uskomaan tähän. Nikotiini on mm. keskushermostoon vaikuttava myrkky ja jos laittaa kaverin lasiin mojovan tujauksen nikotiinia, joutuu syytteeseen myrkyttämisestä, mutta jos tarjoaa kaverille nortin kerrallaan, ei sanktiota tule.
Lopputulos on kuitenkin sama ennen pitkää.
Kuva: http://paradoxoff.com/quit-smoking-ads.html
Popularity: 25% [?]
Ei se kallista ole…
Jos tuntee olevansa niin varoissaan, että on mahdollista autoilla omalla ajoneuvolla, on myös oltava varaa maksaa pysäköinnistä.
Yllättävän monesta paikasta saa säännöllistä rahallista maksua vastaan ihan oikein oman parkkitilan tai ainakin oikeuden pysäköidä määrätylle alueelle. Vieraspaikat tai asiakaspysäköinti on ikävällä tavalla yleensä määritelty rajalliseksi ajan suhteen, lisäksi kyseisen parkkitilan omistaja tahtoo edellyttää jonkinlaista asiointia kiinteistössä pysäköinnin yhteydessä.
Mikäli säännölliselle suhteelle pysäköintitilan tarjoajaan ei ole, on myös mahdollista suorittaa täysin kertaluonteinen korvaus yleensä parkkialueen välittömään läheisyyteen sijoitettuun maksuautomaattiin tai joskus maksun voi hoitaa jopa matkapuhelimella.
Pyörätuolin kuvalla merkityistä inva-paikoilla laki edellyttää, että pysäköijä on vammainen tai ajoneuvon kuljettaja kuljettaa vammaista. Vamman tulee sijaita pääsääntöisesti kehon alimmissa osissa vaikeuttaen liikkumista ja siten, että se on havaittavissa jopa maallikon silmin, ei sen ylimmässä osassa, päässä. Tämä invaliditeetti tulee pysäköitäessä osoittaa kojelaudalle sijoitettavalla inva-pysäköintiluvalla. Valitettavan usein yläpäästään vammautuneet katsovat olevansa oikeutettuja inva-paikkojen käyttöön, eikä heillä ole asettaa asianmukaista inva-pysäköintilupaa nähtäville.
Kaikesta tästä pikkumaisesta määräilystä huolimatta, voi kuitenkin esimerkiksi Helsingissä pitää autoaan päivän verran melkein missä vain ja melkein miten vain, muodollista 40-50 euron maksua vastaan. Jos onnistuu pysäköimään “juu ei tähän”-ruutuun, saa oman parkkipalvelun hintaan 127,89 euroa ensimmäiseltä 7 vuorokaudelta (nelivetoiset henkilö- ja pakettiautot 155,18 euroa). Jokaiselta alkavalta 7 vuorokauden jaksolta peritään 24,70 euroa.
Ei se sen vaikeampaa ole, edes Helsingissä.
Popularity: 39% [?]
Yhteishyvää
Heti ei tule mieleen montaa ammattia, joissa sukupuolielimillä olisi ratkaisevan suuri merkitys. Ensimmäisenä ajatukseen putkahtaa seksityöläiset ja lähinnä jotkut hoitoalan ihmiset. Seksityöläisten kohdalla tämä on hyvin selvää, mutta hoitoalalla asia voi jo mutkistua. Osalle ihmisistä on tärkeää, että alapäätä hoidettavaksi vietäessä hoitajan genitaalit ovat ehdottomasti samaa laatua kuin omat ja toisille sitten pitää olla vastakkaista laatua. Suurimmalle osalle em. ammattiryhmien pakeille päätyviä kuitenkin kiinnostanee eniten omien genitaalien hyvinvointi.
Sitäpä ei kuitenkaan helposti arvaisi, että myös yläpäätä hoidettaessa ja muutoinkin aineettomien, jopa hengellisten asioiden, kanssa askarrellessa sukupuolielimien laatu voi nousta hyvin merkitykselliseksi. Näin se vaan kuitenkin menee, ainakin Imatralla. Taitaa olla melkoisen syrjäinen tuppukylä, etten sanois, syrjäytynyt. Jostain syystä nimenomaan omia kristillisiä arvojaan julkituovat ovat innokkaimpia miettimään sitä, minkälaiset genitaalit muilla on ja mihin he niitä käyttävät. Imatran seurakunnassa alkoi hysteerinen mielenosoitus, lähes 600 ihmistä erosi kirkosta, sen jälkeen kun kirkkoherra Ollista tuli Marja-Sisko.
Kyseiseen kerhoon, Imatran seurakuntaan, kuuluu n. 23 600 ihmistä ja tämä “joukkopako” käsitti n. 581 ajattelultaan ahtautunutta ihmistä. Minusta näiden ihmisten olisi pitänyt antaa rauhassa lähteä kirkon hellästä huomasta ilman minkäänlaista reagointia asiaan. Mitätön määrä mitättömiä ihmisiä. Eikä siinä vielä kaikki, joidenkin hysteerikkojen mielestä Marja-Liisan täysin henkilökohtaiseen elämään kuuluva ratkaisu oikeutti heitä käyttäytymään lain vastaisesti uhkailemalla jopa henkeä. Näin ne kristillisesti elävät toimii…
Kuinka pienet ympyrät täytyykään olla ihmisen elämässä, jonka suurimpia ongelmia on pohtia seurakunnan henkilökunnan sukupuolielimiä ja saa ihmisen tekemään typeryyksiä. Saatan olla väärässä, mutta olen kuvitellut kyseisten paikkojen olevan suuntautuneita aivan toisenlaiseen sanoman välittämiseen kuin “Päivän saarna- Nunnan nännit ja paavin pallit”. Mielettömintä tilanteessa on se, että edes työyhteisö ei tukenut Marja-Siskoa, vaan kierosti annettiin hyväksyntä syrjinnälle:
- En osaa sanoa sellaisia seurakunnan virkoja, joissa hän voisi toimia. En tiedä, olisiko sellaisia tehtäviä, joissa hän ei työskentelisi seurakuntalaisten välittömässä keskuudessa, piispa Voitto Huotari sanoo.
HALOO?! Voitto-boy, voisitko tuoda julki ihan päivänvaloon minkälaisia virkoja teillä siellä seurakunnassa oikein on, jos niiden hoitamiseen tarvitaan ihan tietynlaisia sukupuolielimiä..?! Toinen yhtä “laajakatseinen” piispa, Voiton seuraaja Seppo Häkkinen, antaa älynsä valon loistaa rahvaalle:
- Se (ero) on ymmärrettävä tilanteessa, jossa seurakunnassa ei tunneta riittävää luottamusta kirkkoherraa kohtaan.
Hmmm… Aika erikoisia mittareita pitää olla, joilla saadaan mitattua täysin subjektiivisia asioita, kuten luottamus. Ja voisiko ajatella, että niillä, jotka eivät eronneet seurakunnasta Marja-Siskon muutoksen vuoksi, on luottamus ihan rikkumaton ja niistä joilla ei ole, on näin päästy eroon? Piispa Häkkinen valottaa hieman lisää:
- Seurakunnassa on keskusteltu pitkään luottamuspulasta ja johtajuuteen liittyvistä ongelmista jo ennen Marja-Sisko Aallon sukupuolenkorjausta tai kirkkoherran virkaan palaamista.
Että mitä?! Voisiko olla niin, että Marja-Siskolla ei olisikaan mitään tekemistä asian kanssa, vaan seurakunnassa on ollut jotakin mätää ihan muista syistä jo aiemmin? Ehkäpä nämä “päätöksissään horjuvat” kirkon johtohenkilöt eivät ole aiemminkaan vakuuttaneet juuri ketään? Joskus sokeakin kana löytää jyvän ja vaikka tämä jätkä vaikuttaa olevan bloginsa perusteella aika pysyvästi kahvilla, niin tässä on Riku kerrankin ollut oikein jyvälaarin äärellä: Ei Marja-Siskon vaan kirkon syytä.
Samaa mieltä, Rikuseni, samaa mieltä. Tässä nimenomaisessa asiassa, tarkennettakoon kuitenkin, ja varsinkin tästä:
…se (kirkko) tulee 10-20 vuoden perspektiivillä menettämään kaikki liberaalit jäsenensä, ja jäljelle jäävät vain hihhulit. Vähälukuisen psykootikkojoukon kirkollisveroilla ei kallista koneistoa pyöritetä.
Aivan! Pian ollaan tilanteessa, jossa alkaa väisäsiä sikiintyä, varmaankin ihan heterosti, mutta kuitenkin neitseellisesti, tietenkin, koska vastavihitty Luther-säätiön piispa taistelee homoutta vastaan. Antaisi jo periksi, poloinen, ei se homotkin ovat tavallisia ihmisiä, voivat kuulemma toimia vaikka piispana.
Marja-Sisko on kuitenkin oikea nainen ja tajuaa, että näistä vässyköistä ei ole mihinkään ja he voivat vatkata asiaa Marja-Siskon ympärillä hamaan tappiin asti. Naista tähänkin asiaan tarvitaan tekemään ratkaisu ja Marja-Sisko sen tekee: Marja-Sisko Aalto eroaa virastaan ja kertoo, miltä se tuntuu: Lähdön tunnelmissa.
Aalto katsoo, ettei ole pystynyt rakentamaan riittävää luottamusta voidakseen hoitaa virkaansa menestyksellisesti.
I hear you, sister! En minäkään pystyisi luottamaan tuollaisiin velliperseisiin, joiden parissa olet tähän asti työtäsi joutunut tekemään. Onneksi voit nyt valita itsellesi sopivamman työympäristön ja -ilmapiirin.
“Uskovaisten tavara on yhteistä” on vanha hokema, jonka syntymisen alkuperää en tiedä ja merkityskin on ollut tähän päivään asti melko hämärän peitossa. Olen kuitenkin päässyt hieman hajulle siitä, mitä tällä mahdetaan tarkoittaa. Tuoksahdus on varsin kalaisa, etten sanoisi, jopa sillinen.
Popularity: 20% [?]
Talvi tyhmentää
Siitä on oikein tutkimus tehty. http://www.kauppalehti.fi/5/i/talous/uutiset/etusivu/uutinen.jsp?oid=2010/02/30942
Ja sen kyllä huomaa: Pitkästä aikaa kunnon talven saapuminen näille vyöhykkeille on taas paljastanut, kuinka normaali vuodenaikavaihtelu paljastaa pelkän tyhmän raakalaisen. Mistä sen näkee?
No, ihan katukuvasta.
Hävyttömät karvat
Käsittämätöntä, kuinka paljon itseään sivistysvaltiona pitävässä maassa kulkee vapaalla jalalla, valitettavan usein naispuolisia otuksia, joiden yllä roikkuu vastenmielisellä tavalla tuotettu ulkovaate: Turkis. Yhtään eettisesti kestävää perustelua ei turkishäkkieläimen kuolleesta nahasta tehdylle vaatteelle ole. Edes yhtään rationaalista perustelua ei kyseiselle pukeutumistavalle löydy.
Turkistarhaus on yhä edelleen Suomessa täysin laillinen elinkeino. Näin ollen oman käden oikeudella käyttäytyvät “eläinten vapauttajat” onnistuvat ainoastaan saamaan, viranomaisten lisäksi, myös muut ihmiset turkistarhaajien puolelle. Suomessa kun kunnioitetaan lakia, lääkäriä ja pappia. Opettajat valitettavasti menettivät auktoriteettinsä jo kauan sitten. Omaa järkeä ei tarvita, omaa moraalia vielä vähemmän.
Suurin osa Suomessa tuotetuista turkiksista menee rajojen ulkopuolelle, mutta mistä sikiävät kotoperäiset turkispukeutujat ja miksi he turkiksiaan käyttävät?
Helppoa: Koska turkis ei oikeasti istu kuin alkuperäisen kantajansa päälle, voi turkin alle piilottaa vaikka kuinka pahat luonnonkiharat sääret ja perseen joka saisi leveydellään pizzauuninkin noloon asemaan. Pullonkaula-hartiat ja luisu ryhti ilman rintamukselle kehittyneitä merkkejä aikuisesta naisesta saa kompensoitua sillä, että rojauttaa niskaansa “vaatteen”, jonka kantamiseen tarvitaan koko lihasarsenaali. Siis se, joka on kehittynyt onnettomalle kaappijuopolle konjakkipullolle ja takaisin kirmaillessa. Suomalaiselle miehelle hiusten harveneminen on kauhistus, mutta turkishatun käyttäminen ei saa ketään uskomaan että siellä karvaläysän alla muhisi sen enempää järkeä tai sivistystä kuin tuuheita kiharoitakaan. Sitä paitsi, miehellä karvojen oikea paikka on mulkun juuressa, ei kärjessä…
Raakaa, mutta rehellistä: Tarhatusta eläimestä tehtyä asua käyttää vain tietämätön ja välinpitämätön juntti. Eläimen tarhausta elannokseen tekevät ovat välinpitämättömiä mouhoja, jostain syystä näitä näyttää kertyneen runsaslukuisesti “pohojammaalle”, paikkaan jossa jo murre paljastaa kuinka jähmeää on ajattelu ja asenteet.
Karvattomat hävyt
Koska ennen mahdollista lakiuudistusta on turkistarhausta siis siedettävä laillisena, mutta jotain on kuitenkin tehtävissä jo ennen sitä. Ei, ei mennä vapauttelemaan tarhaeläimiä ennestäänkin sotkettuun ekosysteemiin, vaan mietitäänpä toisenlaisia ratkaisuja. Kyseiset kalkkunat, jotka haluavat osoittaa “statustaan” pasteeraamalla turkikset päällä käyvät usein myös erilaisissa hoitoloissa vahauttelemassa viiksiään, sekä ylä- että alahuuliltaan. Kukas sitä nyt omia karvojaan kantaa, kun se voi väkivalloin repiä toisen päältä…
Eikös näistä poistetuista vahoista voisi jatkojalostaa jokaiselle turkiksen ja ihan omavaraisena? Siitä vaan liimailemaan tahmeita vahaliuskoja toisiinsa ja uusin trendi on syntynyt. Siinä tulee kuitattua kaksi asiaa yhdellä kerralla: Kierrätys ja muotitietoisuus. Saa vieläpä osoittaa luovuuttaan liimailemalla erilaisia kombinaatioita vahaliuskoista ja päätyy ehkä kokonaan uudelle uralle muotisuunnittelijaksi. Samalla saa helposti ilmaistua toiveen että vielä se joku käytön puutteessa kuivettunutta vakoa kyntäisi liuskan todistaessa, että puska on trimmattu…
Ja iloinen pärpätys Stockan kahvilassa paljasrömpsäisten rouvien vertaillessa liuskojaan, koska ja kenen vuoksi ne on poistatettu. Aivan ihQuuuuuuuuu!!!!!!!
Popularity: 35% [?]
Oikeutta eläimille!
Tähän kärkeen on esitettävä anteeksipyyntö ihmiskunnan puolesta, koska ei todellakaan ole oikeudenmukaista eläinkunnan edustajan kohtaan tulla verratuksi kaikenlaisiin hörhöihin vain siksi, että he sattuvat viimeisen kylmän pierunsa päästämään. Tätä kirjoittaessa ei ole vahingoitettu yhtäkään eläintä, niitä rumiakaan.
Ja sitten asiaan:
Jostain syystä eläinrakkauden osoittamisen symboleiksi on nykyisin vakiintunut mahdollisimman suuri määrä lemmikkejä, mieluiten vielä jostain “pelastettu” ikänsä puolesta jo viimeiselle eläinlääkärikeikalleen joutava raihnainen otus. Keräilyerät lemmikeissä voivat olla myös haalittuja mahdollisimman kaukaa omilta kotinurkilta, vaikkapa tänne peräkorpeen trooppisilta alueilta.
Jokaisella elämänmuodolla on oma paikkansa ravintoketjussa ja oma merkityksensä tasapainottavana tekijänä elämän kiertokulun varmistamiseksi. No mikäpä muukaan, kuin vain “viisas ihminen” kynsii tätäkin järjestystä. Olohuoneet pullistelevat terraarioita täynnä eksoottisia hämähäkkejä, liskoja ja käärmeitä. Rautaiset häkit pitävät sisällään lintuja tai jyrsijöitä.
Ne eivät ole lemmikeiksi soveltuvia! Eivät myöskään eri öttiäiset, köppiäiset, (mini)siat, hevoset tai uusimmat villitykset fretit. Jyrsijät ovat pääasiassa haittaeläimiä ihmisen kannalta ja matelijat eivät ole ihmisten kanssa tekemisissä lainkaan mikäli voivat sen mitenkään välttää. Sika kuuluu lättiinsä, ei ihmisen kanssa asumaan, vaikka toisten kodit kyllä muistuttavat lättejä ilman sitä sikaakin…
Ja siinä on kuulkaa vielä jokunen turkistarha elukka vielä pientä, kun aletaan puhua lemmikkiryhmistä:
Kissat ja koirat
Kissojen ja koirien yhteiselo ihmisen kanssa on varsin pitkä ja alkanut lähinnä win-win-tilanteesta molemmille osapuolille. Ruuan säilyvyys tai sen hankkiminen on onnistunut kissan tai koiran avulla, näin näitä eläimiä on alettu sietää ihmisen läheisyydessä ja siitä on kesyyntyminen alkanut.
Kunnes ihminen taas osoitti suurta kekseliäisyyttä “jalostamalla” näitä eläimiä, jotka olivat kehittyneet jo varsin mainioiksi ennen ihmisen käpälöintiäkin. Kissat ja koirat, joilla ei ole turkkia tai joiden naama on kuin lekalla lyttyyn lyöty pitäisi ehdottomasti antaa kuolla sukupuuttoon. Kissat ja koirat, joiden silmämunat eivät pysy päässä “jalostetun” kallon muodon takia tai joiden turkki on eläimen itse hoitamattomissa, pitäisi laittaa ehdottomasti lisääntymiskieltoon ja niiden, jotka tällaisia eläimiä tuottavat ja itselleen haalivat tulisi joutua juridiseen vastuuseen eläinrääkkäyksestä.
Kaikenlainen rodunjalostus, kennel- ja näyttelytoiminta tulisi lopettaa ja kieltää, ei niillä saada mitään etua tai parannusta eläinten elämään, vain omituiset otukset esittelevät toisia… Kysymysmerkki onkin siinä, kummassa päässä hihnaa se otus on omituisempi. Monet koirarodut, jotka ovat olleet oikeasti työtä ihmisten rinnalla tekeviä, on kysynnän vuoksi pentutehtailtu pilalle, saksanpaimenkoirat, eri noutajat ja muut suositut rodut pullistelevat lonkkavikoja ja kasvuhäiriöitä. Jonkun on pakko saada valkoinen rakki, vaikka valkoinen väri ja kuurous kulkevat usein käsi kädessä.
Hevoset
Jos minulta kysytään, on hevonen parhaimmillaan tuubissa, josta saatavalla sisällöllä voi liittää eri pintoja yhteen… Muutoin olen sitä mieltä, että hevosen pitäisi olla pelkkä hyötyeläin töihin, mikäli ihmisen kanssa on hevosen oltava tekemisissä. Hevonen on laumaeläin, vieläpä saaliseläin ja on täysin turhaa pitää isoa eläintä suljettuna suurimman osan aikaansa yksin karsinaan, josta pääsee vain vähän liikkeelle vapaasti ja silloinkin jonkun kovakätisen pissaliisan viitseliäisyyden varassa. Vaikka hevonen kesyyntyy aina lemmikiksi asti, on kuitenkin järjetöntä pitää elukkaa, joka käyttäytyy aina kuin säpsähtelevä hermokimppu saalistajan pelossa. Hevonen on loppujen lopuksi aika tyhmä eläin.
Elämää eläinperheissä…
Valitettavasti toisilla on tapana inhimillistää lemmikkinsä tai vajota itse eläimen tasolle… Rimaa siisteyden suhteen on laskettu rajusti monessa kodissa, joissa on eläimiä. Kissankusen pistävä löyhkä ei ole mikään harvinaisuus enää niissä kodeissa, joissa kissoja haalitaan laumoiksi asti. Märkä koira haisee, sen tietävät kaikki, mutta likaisen ja hoitamattoman rakin turkin haju räjäyttää sukat jalasta kynnyksen yli astuessa. Hevosten löyhkästä nyt en viitsi edes mainita.
Eläimiä itselleen haalivat tapaukset lähes poikkeuksetta laiminlyövät lemmikkiensä kastroinnit ja rokotukset (se maksaa), oikean ruokavalion (vaivalloista), pitävät lemmikkejä irrallaan tai tunkevat eläimineen joka paikkaan, riippumatta siitä, onko eläintä kutsuttu vai ei. Eläintä ei joko syötetä kylliksi tai sitten liikaa… Ja kun elämän ehtoopuoli viimein alkaa koittaa, ei eläimestä luovuta ajoissa, vaan puoliksi rajan ylittäneitä zombi-lemmikkejä pidetään yhä vain hengissä jatkuvalla lääkityksellä tai jätetään homma ihan “vaya con dios” ja odotetaan sitä aamua, kun lemmikki ei enää herää.
Suurinta eläinrakkautta on kuitenkin tiedostaa kykynsä ja ennen kaikkea kyvyttömyytensä eläimenhoitajana.
Popularity: 22% [?]
