Saatanan rumat kassit
Otan vastuun otsikossa olevasta termistä koskien joitakin tiettyjä käsilaukkuja. Käsilaukku, tuo elämää suurempi esine, yleensä naisille. Jostain syystä näiden “luxury item”-suunnittelijat ovat yleensä miehiä. Hermès, Dior, Givenchy, Gucci, Burberry ja tietenkin Vuitton.
Ei kovin moni asia näytä nostavan naisessa himoa yhtä paljon kuin kassit, joilla on nimi… Ulkonäkö ja hinta ovat silloin sivuseikkoja.
What’s on womans’s bag?
Ihan sellainen minimivarustus, joiden kanssa ihminen poistuu kotoaan, lienevät avaimet, kännykkä ja lompakko. Sen lisäksi arkiseen selviytymiseen voi kuulua kalenteri ja kynä, nenäliinoja, kampa sekä joitain intiimihygieniatuotteita. Sitä helposti luulisi, että moinen varustus ei ole niin ihmeellistä, että sen kuljettamiseen tarvittaisiin kovin kummoistakaan pussukkaa. Vaan kuinka voikaan olla väärässä.
Naisten varustekassi on niin tunteita herättävä hankinta, että sitä on oikein korkeasti koulutettu ihminen jopa tutkinut, ihan kirjankin kirjoittanut ja määritellyt mukana kuljetettavan pussukan liittyvän pukeutumiskulttuuriin. Aah, nyt ollaan yhdistetty (saatanan rumiin) kasseihin taikasana, kulttuuri, joka wikipediassa määritellään seuraavasti:
Kulttuuri tarkoittaa tavallisesti yhteisön tai koko ihmiskunnan henkisten ja aineellisten saavutusten kokonaisuutta: tässä merkityksessä käytetään myös sanaa sivistys. Henkinen kulttuuri siirtyy ja säilyy tiedonvälityksen ja oppimisen avulla – henkisellä kulttuurilla on myös suora tai epäsuora rooli aineellisen kulttuurin syntymisen taustalla.
What’s on man’s mind?
Tätähän se Freudin pullukka mietiskeli kovin ja tuli melko lailla samaan tulokseen kuin kotoperäinen elämäntapa-/parisuhdegurumme M. Nykänen, että “No pilluhan se on aina mielessä mutta hypätään nyt ensin!” Molemmat miekkoset ovat tunnustettuja alansa huipuiksi, joskin jälkikäteen molempien aatoksia ja varsinkin toimia on voimakkaasti kyseenalaistettu. Siitä huolimatta, molempien joskus kunnian päivinä hankittu maine kantaa yhä edelleen.
Viime mainittu koskee “fashion industryn”, muotiteollisuuden (???), kovia nimiä myös, tosin pillun perässä ei kovin moni suurista nimistä kuitenkaan ole (ollut), lähinnä ne muiden miesten pussukat ovat kiinnostaneet enemmän. Yhä edelleen jätkät kuitenkin myyvät kerta toisensa perään nimikoidut saatanan rumat kassinsa, naureskelevat koko matkan pankkiin asti (no, ainakin brändin nykyinen omistaja naureskelee) ja tyhmät ämmät ostelevat isolla rahalla pussukoita, ettei vaan leimautuisi kulttuurista vieraantuneeksi sivistymättömäksi moukaksi. Louis Vuitton, joka onnistui yhdistämään kantokahvat ja vetoketjun mäyräkoiran päkistämän pökäleen näköiseen möhkäleeseen, nousi hetkessä naisten märkien unien kohteeksi, maksoi mitä maksoi.
Eikä valmistajat paljoa punastele läiskätessään hintalappua pussukoihinsa.
Monkey see, monkey do…
… but monkey doesn’t understand. Luutosen mukaan saatanan ruma kassi pystyy tähän:
Laukku antaa viitteitä käyttäjänsä varakkuudesta ja sosiaalisesta asemasta, pukeutumistyylistä ja muodikkuudesta.Laukku valitaan asun ja käytön mukaan. Valinta ei vaikuta pelkästään ulkonäköön, vaan myös oloon ja olemukseen, jopa tapaan liikkua. Laukulla voi halutessaan ottaa kantaa ja ilmaista kuuluvansa tiettyyn ryhmään. Laukku voi olla osa identiteettiä kuten muu pukeutuminenkin. Kysymys on siitä, mitä haluamme itsestämme kertoa ja näyttää.
No ei nyt ihan. Ensinnäkin, jos tarvitsee laukkua todistaakseen ja kertoakseen itsestään jotain, on sitä kerrottavaa perin vähän. Ja jos ulkonäkö, olo ja olemus on laukun varassa, niin voin kertoa ihan luottamuksella: Ei se saatanan ruma kassi ihmeisiin pysty.
Varakkuus ja sosiaalinen asema? Niin, niitä kai onnettomat koppelot yrittävät ilmentää saatanan rumien kassien kautta, siinä missä miehet teknisillä vimpaimillaan. Minä en kuitenkaan näe mitään muuta kuin itsestään epävarman ja oman (tyyli)tajun puutteessa elävän kuoren, joka yrittää edes jossain pyrkiä sosiaalisen statuksen tikkaille noteerattavaksi. Ongelmana on kuitenkin, jos elämäntapa ei olekaan ihan sitä, mitä saatanan rumalla kassilla yritetään ilmentää.
monkey fakes money…
Käsilaukku on hyvin henkilökohtainen, eikä sinne päästetä ketä tahansa ronimaan. Aivan kuten alushousut. Ja aivan kuten alushousuja, ei käsilaukkuakaan pitäisi joutua ostamaan toisten jämistä, vaan kun ei sitä pussukkaa voi mennä ostamaan edes tarpeeseen merkkiliikkeestä, on sitä yritettävä hamuta jostain käytettynä. Mutta kun sen pitäis olla halpa! Ja halvalla saa vaan halpoja kopioita ja alkuperäinen maksaa. Paljon.
No, toisaalta, onhan tässä “muotiteollisuuden sivistyneistössä” oma alahaaransa, feikkien tunnistajat, jotka auliisti tarjoavat apuaan niille, joiden sivistys ei ole vielä yhtä korkeatasoista, mitä tulee saatanan rumiin kasseihin. Nämä asiantuntijat väittävät tunnistavansa laadun sen nähdessään. Vaikka se sitten olisikin tehty pikku Ping-Pongin omin pikku kätösin viereisessä sweatshopissa, missä alkuperäinen “laatu”. Samaiset asiantuntijat, tai “asiantuntiat”, kuten he itse mielellään kertovat, olettavat merkkilaukkujen dissaamisen taustalla olevan kateus. No, on kai se sallittava tuokin tapa nostella omaa olematonta häntäänsä.
Koska turkiksia ei enää halua käyttää kuin ihan pahin uuvatti, on nyt yritettävä tehdä laukulla se, mikä ennen karvalla. Mutta niin se vain on, että jos ei kykene menemään merkkiliikkeeseen ostamaan haluamaansa ilman hintalapun hiplaamista, niin silloin siihen ei yksinkertaisesti ole varaa. Eikä se kirpputorilta tai nettihuutokaupasta ostettu saatanan ruma kassi lisää yhtään uskottavuutta että olisi.
Popularity: 45% [?]
Ihanko totta..?
Ja mitäs Toni nyt tähän sanoo, vai tekeekö vaan taas “taidetta” pimpin ja pippelin kuvista sosiaaliseen mediaan?
Varo entistä useampia huijarimyyjiä netissä (Melko messevästi muuten kirjoitusvirheitä ko. artikkelissa…) ja Nettihuutokaupoissa vaanii entistä enemmän huijareita
Ylimaalliset ponnistukset
Vuosikausia on palveluntarjoajaa pyydetty/vaadittu/ruinattu tekemään asialle jotain, että kauppapaikka ei elättäisi samoja huijareita kerran toisensa perään. Aivan turhaan. Palveluntarjoajan edustajat kilvan toimittavat julkisuudessa, kuinka marginaalista tämä tapahtunut huijaus on: Lapsityövoimaa. Niinpä niin. Poliisi nyt kuitenkin on tätä mieltä asiasta:
Poliisin mukaan nettipetokset ovat lisääntyneet selvästi viime vuosina.
Polisin tiedossa on, että ainakin kymmenet ihmiset tekevät nettihuijauksia järjestelmällisesti. Toiminta jatkuu, vaikka asiasta olisi tehty rikosilmoitus ja tuomiokin olisi tullut.
Aivan yleisessä tiedossa on, ettei näiltä luusereilta saada edes koskaan rahoja takaisin, vaikka olisi tehnyt rikosilmoituksia vinon pinon, koska ei niillä paskahousuilla ole mistä ottaa ja hammaskaluston ulosmittaaminen omavaltaisesti on taas Suomen pikkumaisen lainsäädännön mukaan kiellettyä.
No voidaanko kaikki huijaukset tulevaisuudessa estää?
Valitettavasti ei, mutta voidaan sitä kuitenkin hankaloittaa, ettei sama saatanan paskahousu pidä huuto.nettiä ihan pääelinkeinonaan. Mutta vaikka palveluntarjoaja tekisikin kaiken estääkseen piraattikaupan ja muut huijaukset, on silti olemassa joukko “sulo vileeneitä”, jotka eivät tunnista kusetusta vielä sittenkään heti, vaikka se on jo puraissut omaa perstaskua. Ja onneksi on taas joulu tulossa, että pääsee avustamaan näitä oikein kunnolla: Ho-HO-hoooo, elikkäs Pukki sanoo…
Ja tietenkin aina on niitä, jotka haluavat palvelussa tapahtuneita rötöksiä vähätellä, koska pelkona on omien kauppojen hyytyminen, jos ihmiset käyvät epäluuloisiksi. Ja jos ei kauppoja, ei myöskään mainostuloja palveluntarjoajalle…
Omavalvontaa
Kaikista vitsikkäintä on huuto.netin “omavalvontajärjestelmä”, jossa käyttäjät on valjastettu tekemään työt, jotka kuuluisivat palveluntarjoajalle. Ei voi kuin nauraa. Nämä poloiset vielä usein maksavat siitä ilosta, että saavat ilmoitella epäkohtia palvelussa, eivätkä tajua edes siinä kohdassa tulleensa kusetetuiksi: Duunit sulle mutta liksa mulle.
Mitä yhteistä on huuto.net-käyttäjällä ja herkkusienellä?
-Molempia pidetään pimeässä ja niille syötetään paskaa.
Popularity: 29% [?]
Olipa kerran…
Poliisi-TV teki jutun huutonetin tunnistautumisesta ja haastatteli itseään tuotepäällikköä. Ohjelmapätkä pärjäisi hienosti missä tahansa kilpailussa komedia-sarjassa, vaan reality-tv:n puolella tulisi pahasti takkiin, sen verran höpö-höpö-höpöä pääsi tuotepäälliköltä.
Puretaanpas näitä sanomisia hieman…
Tuotepäällikkö sanoi: “Huuto.netissä on n. puoli miljoonaa viikkokävijää“. Aivan, mutta ne puoli miljoonaa eivät ole eri käyttäjiä ja osa kävijöiden laskennasta perustuu pelkkään olettamiseen tai arvailuun. Tämä kaikki käy ilmi sivulta, jossa myös huuto.net on listattuna: SUOMEN WEB-SIVUSTOJEN VIIKKOLUVUT. Ja kohteita on joo tosiaan runsaasti, koska sen sijaan, että myyjät käyttäisivät monen kohteen ilmoituksia, he listaavat joka nippelin ja nappelin myyntiin omina myyntikohteinaan, näin sitä saadaan paljon kohteita…
Ja jos tosiaan nyt tästä määrästä tuotepäällikön mukaan reilu kymmenen rikosilmoitusta viikossa tulee, niin eihän se ole paljon paskaakaan. Eikä myöskään totta. Viimeisen kolmen vuoden aikana on poliisi kirjannut keskimäärin n. 1500 ilmoitusta vuosittain pelkästään huutiksen hämäräbusinessten jäljiltä (KePö ei ole mukana luvussa) ja viimeksi kun minä katsoin, oli vuodessa 52 viikkoa. Tuotepäällikön matematiikalla rikosilmoituksia 10 ilmoituksen viikkovauhtia tulisi reilut 500 vuodessa, vaan poliisin tilaston mukaan ne tekevät n. 30 ilmoitusta viikossa.
Oho, joku nyt laskee väärin tai sitten, suoraan sanottuna, valehtelee. Poliisin intressejä valehteluun on vaikea keksiä, mutta huuto.net palveluntarjoajan matematiikka ei ole vakuuttanut ennenkään: Yksi + yksi on viisi?. Mites se onkaan nyt tuo käyttäjämäärä tänään? Toinen oho: Rekisteröityneitä käyttäjiä 1 321383. Luku on siis tätä kirjoittaessa ja edellisestä lukemasta on 40 päivää ja siinä ajassa uusia käyttäjiä on rekisteröitynyt 16 396 tai oikeastaan 16 395, koska Vilma Viisto-Villiperä lähti saman tien… Reilun kaupan banaani.
No Vilma ei tietenkään olisi saanut tehdä sellaista, koska “meillä on säännöt, jonka mukaan yhdellä käyttäjällä ei saisi olla kuin yksi tunnus“, sanoi tuotepäällikkö hieman empien. No jotkut kuitenkin tekevät ja toimittajan ihmetellessä sitä, miten nämä voivat vieläpä tehdä useamman käyttäjätunnuksen, jotka kaikki ovat “tunnistautuneita”, tuumii tuotepäällikkö, että “Joo, joskus sitä ihminen voi haluta vaihtaa tunnustaan, kun ei halua tehdä kauppaa syystä tai toisesta sillä aikasemmalla.”
Arvaapa tuotepäällikkö mitä: Usein ne, jotka narahtaa vilunkikaupoista, vedättelyistä tai muista kusetuksista, haluavat tosiaan vaihtaa ryvettyneen tunnuksensa uuteen. Se kun ikävällä tavalla rajoittaa tuota toisten huijaamista, jos on paljon negatiivista palautetta… Jos siis joku 12:sta ei ole niitä poistanut vinkumisen jälkeen, niin kuin hyvin usein on tapana. Eli tuotepäällikön kehumaan palautejärjestelmäänkin tulee suhtautua erittäin skeptisesti.
Tuotepäällikkö myös on myös ynnäillyt, että “tunnistautuneen oikeat henkilötiedot ovat ylläpidon tiedossa“. Mutta arvaapa taas mitä: Kun ei ole. Siellä voi olla 12 apinalla tiedossa ihan satunnaisotoksella tempaistut tiedot. Aivan kuten Vilma Viisto-Villiperän tapauksessa.
Ja jos Vilma Viisto-Villiperä olisi ollut vilunki, olisi 12 apinaa syytellyt täysin väärää ihmistä kusetuksista, kun taas poliisi olisi kyllä selvittänyt oikean rikollisen pankkitilin perustella. Ja jonka tiedot eivät siis olisi vastanneet Vilman tunnistetietoja.
Joten voitko ystävällisesti lakata puhumasta läpiä päähäsi, tuotepäällikkö, ja ottaa oikeasti selvää mitä siellä tapahtuu!
“Meidän intresseissämme on valvoa, että sääntöjä noudatetaan”, sanoi tuotepäällikkö. Mutta kun se valvonta käytännössä aina on käyttäjien valppauden sekä viitseliäisyyden varassa tai sitten ihan vaiheessa ja siihen taas selityksenä on “resurssipula“. Mutta arvaas, tuotepäällikkö, vielä kerran mitä: Jos te oikeasti valvoisitte niitä sääntöjen noudattamisia, alkaisi resurssipulakin hellittää, kun ei moninkertaiset huijarit, multitunnukset ja miljoonan pahvilapun tai nepparin kauppias voisi enää väärinkäyttää palvelua sääntöjen vastaisesti.
Harva kuitenkaan pystyy olemaan noin perusteellisesti kahvilla vastaamastaan palvelusta, kuten huuto.netin tuotepäällikkö ja vielä osoittamaan sen aivan julkisesti. Eikö nyt jumalauta sentään kukaan voi edes kertoa tuon esimiehelle, että yllätyksiä nuorukaiselle aina vaan pukkaa: Milloin laittomista pornoleffoista, huijauksista, piraattituotteista tai sitten ihan siitä, että tunnistautuminen on pelkkää käyttäjien huijaamista, rehellisyyden ja luotettavuuden kanssa sillä ei ole mitään tekemistä!
Ja loputkin herkkusienistä voisivat jo pikkuhiljaa luopua ajatuksesta, että maksullisuus huuto.netissä toisi autuuden tai turvallisuuden, tunnistautumisen hinnalla ei ole mitään merkitystä sen kanssa, että itse järjestelmä vuotaa kuin Titanic jäävuoren jälkeen. Kallis sekin tosin oli.
Sen pituinen se.
Popularity: 15% [?]
Suomessa oli 2006-2007 vaihteessa n. 5,2 miljoonaa asukasta (Lähde: Väestörekisterikeskus). Näistä n. 1,2 miljoonaa (Lähde: palveluntarjoajan oma ilmoitus…) on rekisteröitynyt käyttäjäksi erääseen nettihuutokauppapalveluun. Tämä määrä tekee n. 23 % koko kansasta, imeväiset ja nettiä käyttämättömät seniorikansalaiset mukaan lukien. Määrä on yhä nouseva, joten tuskin maltan odottaa päivää, jolloin määrä ylittää Suomen asukasluvun! Nykyisellä tahdilla se tullaan näkemään vielä minun elinaikanani… Ja jos olen oikein, oikein pitkäikäinen, voin ehkä vielä ehtiä näkemään maapallon väkiluvun ylityksenkin.
Nythän on päässyt käymään niin ikävästi, että kaikki näistä 1,2 miljoonasta ei olekaan ihan rehellisellä mielellä käyttämässä palvelua. Ajatella! Kukapa olisi voinut arvata etukäteen, että nettihuutokauppapalveluun, jonka kautta rahaa liikkuu yksittäisten myyntikohteiden kautta jopa satoja euroja kerrallaan, pesiytyisi joku kriminaali (roistos rosvos, levinneisyys ympäri Suomen), myymään tuotteita, joita hänellä ei lainkaan ole..? Ja että sama kriminaali tekee sen yhä uudelleen, uudelleen, uudelleen, uudelleen, uudelleen, uudelleen,.. Kriminaaleja on sellaistakin lajia, että he kyllä toimittavat luvatun tuotteen, mutta sen sijaan, että tuote olisikin luvattu aito saatanan ruma kassi, se onkin kyllä saatanan ruma, mutta sen onkin valmistanut pikku-Ping Pong pikku kätösillään läskiniskaisen orjapiiskurin piraattitehtaassa, jotta joku banaanivaltion mafia on saanut hilloa leivilleen. Tai että palvelussa olisi joku niin moraaliton, että kohteen myyntiin laitettuaan huutaakin sitä itse toisella tunnuksellaan saadakseen hintaa paremmaksi? Tai sitten joku sellainen, joka huutaa jotain näkemäänsä, mutta ei kuitenkaan käyttöehtojen mukaisesti seisokaan enää huutonsa takana, vaan jättää kohteen lunastamatta. Tai pienin laji haittaeliöstöä: Rekisteröityy useampaan kertaan päästäkseen hämyilemään lantaisia tuotoksiaan paikan keskustelupalstalle.
Näistä haittaeläjistä vain ryhmät, joka myy olemattomia tuotteita tai piraattituotteita ovat sellaisia, jotka kiinnostavat myös virkavaltaa ja onkin yleisesti kiertävä tarina, että jossain polisin taukotiloista löytyy seinäkirjoitus: “Saatanan Xxxxx.net!” (lähde: vanhempi konstaapeli), sen tolkuttoman työmäärän takia, minkä se muutoinkin vähäisistä poliisiresursseista vie.
Nyt jos leikitään ajatuksella, että kaikki 1,2 miljoonaa rekisteröitynyttä käyttäjää, ei olekaan eri käyttäjiä, mitä tämä tarkoittaa esimerkiksi mainostajalle tai käyttäjälle, joka kuvittelee tavoittavansa massiivisen määrän eri ihmisiä ja tahoja saadakseen tuotteitaan kaupaksi? Helposti voi kuvitella, että tuolla volyymillä mainokset eivät ole halpoja, koska kysyntää hyville mainospaikoille lienee melko paljon. Jos leikitäänkin ajatuksella, että todellinen käyttäjämäärä onkin jossain 300 000-400 000 välillä (lähde: http://www.gallupweb.com/tnsmetrix/details.aspx?nid=68&week=21&year=2008&type=u ). Ollaan optimistisia ja ajatellaan sen olevan 400 000. Koko kansasta, edelleen imeväiset ja seniorit mukaan lukien prosentiksi jääkin n. 7,7 %. Määrä on edelleen valtava, mutta ei enää täysin järjetön…
On varsin ymmärrettävää, että käyttäjät huolestuvat, kun mihin tahansa palveluun pääsee pesiytymään rikollisia ja huoli kasvaa silloin erittäin merkittäväksi, jos palvelun käyttöön liittyy rahaa missään muodossa. Suomen suurin nettihuutokauppapalvelu pitää ongelmaa vähäisenä, eikä ole tehnyt lupauksistaan huolimatta mitään konkreettista, joka oikeasti estäisi saman rikollisen paluuta palvelunsa käyttäjäksi. Kyse ei kuitenkaan ole siitä, etteikö käyttäjät olisi pyytäneet tätä palveluntarjoajalta. 3010 ihmistä 2706 eri IP-osoitteesta oli 2006 toukokuun loppuun mennessä vaatinut tätä palveluntarjoajalta (Lähde: http://www.adressit.com/allekirjoitukset/saaga/ ). Palveluntarjoaja vaikutti ottavan asian vakavasti ja lupasi jo maaliskuussa 2006 laittavansa pakollisen tunnistautumisen tulevaisuudessa ainakin aluksi myyjille (Lähde: Palveluntarjoajan edustajan oma teksti) . Lupaus oli kuitenkin vain kosmeettinen ja ainoaksi konkretiaksi jäi small talkin täyttämä parituntinen kera pullakahvien. Nyt elämme toukokuuta 2008 ja asia ei ole toteutunut vieläkään, eikä tule todennäköisesti koskaan toteutumaan.
Siitä nyt ei kuitenkaan päästä mihinkään, että olematonta tavaraa myydään, hintoja pyritään keinotekoisesti nostattelemaan, piraattitavarat tekevät kauppansa ja keskustelupalstalla häröää omituisia olentoja. Vuonna 2006 palveluntarjoajan mielestä rikosilmoituksiin johtaneita kauppoja oli n. 500 kpl (Lähde: palveluntarjoajan oma teksti), poliisin kirjoissa saman vuoden lukema oli 1425 kpl (Lähde: Kuluttajalehti 03/2007 artikkeliin haastateltu Kari Niinimäki Hgin poliisista). Poliisin lukema oli siis n. 198 % suurempi kuin palveluntarjoajan. Melkoinen ero, eikä pelkkä tilaston tulkinta selitä tuota eroavaisuutta, voidaan jopa olettaa että jompi kumpi vääristelee totuutta ja pahoin pelkään, ettei poliisilla ole siihen mitään motiivia… Samaisen poliisin mukaan, samaisessa artikkelissa vuonna 2005 ilmoituksia oli silloinkin enemmän, 919 kappaletta. Sekin on lähes 84 % suurempi luku kuin vuotta myöhemmin palveluntarjoajan ilmoittama. Kuka oikeasti uskoo, ehkä palveluntarjoajaa itseään lukuunottamatta, että rikosilmoituksiin johtavat huijauskaupat olisivat vähenemään päin?
Tietosuojasyistä aiemmin näkyneet sähköpostiosoitteet palveluntarjoaja poisti näkyvistä ja oli hetken tyytyväinen itseensä. Pian tilalle tulivat ns. yksityisviestit, jotka kulkevat palveluntarjoajan kautta ja näyttävät siten “virallisilta” eikä palveluun pesiytyneen huijarin kestänytkään kauaa keksiä keinoa hyödyntää viestiä omiin tarkoituksiinsa. Kun käyttäjät valittivat asiasta teki palveluntarjoaja jälleen muutoksen, vain tietyillä tavoilla tunnistautuneet voivat käyttää näitä yksityisviestejä. Teko on jälleen kerran vain kosmeettinen, eikä paranna kaupanteon turvallisuutta millään tavoin, eikä varsinkaan estä edelleenkään samaa huijaria rekisteröitymästä palveluun jälleen kerran putsaamaan rahat niiltä, jotka eivät usko että liian hyvä ollakseen totta on useimmiten juuri sitä.
Miksi palveluntarjoaja ei halua konkreettisilla toimenpiteillä muuttaa palvelua käyttäjille turvallisemmaksi? Syitä voi arvailla, koska palveluntarjoaja on nykyisellään ottanut tiedottamiseen hyvin minimalistisen linjan, mutta aavistella voi syyn lukevan palvelun etusivulla: Rekisteröityneitä käyttäjiä 1 200 754. Se on se numero, jolla pelataan mainoseuroista. Koska jokuhan tämän “ilmaisen” palvelun maksaa ja suuri konserni ei varmasti yleishyödyllisenä pyöritä tuollaista palvelua. Maksumiehinä toimivat myös ne onnettomat, jotka sinisilmäisinä suomalaisten rehtiyteen suostu uskomaan, että liian hyvää ollakseen totta, ei olisikaan totta. Välillisinä maksajina toimivat myös kaikki, jotka verojaan makselevat, kun yhtä ja samaa huijaria haetaan kuulusteluihin ja käräjille toistuvasti, aina samasta asiasta sekä myös ne mainostajat, jotka maksavat siitä että heidän mainoksensa tavoittaa tuon luvatun massan ihmisiä. Ei ihmekään, että monet yritykset ja palvelut ovat pettyneitä nettimainostuksen määrään.
Nyt jos käytetään palveluntarjoajan omia lukuja, 1,2 miljoonaa rekisteröitynyttä ja 500 rikosilmoitusta, ei luvut näytä kovin pahalta. Ja jos suhteutetaan se siihen, että kuukaudessa tehdään “kolmisensataatuhatta” kauppaa, vuodessa siis erittäin karkealta arviolta n. 3,6 miljoonaa kauppaa (Lähde: palveluntarjoajan oma teksti, laskelma allekirjoittaneen) ei huijauksia olisi paljon paskaakaan noin kokonaisvaltaisesti, mutta jokaiseen tuohon joukkoon sisältyvästä yksilöstä se on voinut kirpaista kovaa lompakosta. Ja nythän on myös oikeasti niin, että palveluntarjoaja ei oikeasti voi tietää, mitkä kaupoista on oikeasti toteutuneita ja loppuun saatettuja, koska useita tapauksia on jäänyt kiinni siitä, että tavaran hintaa on yritetty hilata toisella tunnuksella arvokkaammaksi ja ahneuksissaan tuote onkin jäänyt käsiin. Tai joku on huutanut ilmiselvän huijarin kohdetta vain siksi, ettei joku keltanokka joutuisi sponsoroimaan jonkun kymmenennen polven sosiaalipummin päihdeongelmia (yleensä sitä varten tehdyllä tuplatunnuksella, jotka siis on laskettu tuohon maagiseen 1,2 miljoonaan. Toim.huom.). Palveluntarjoaja ei voi myöskään oikeasti tietää huijauskauppojen lukumäärää, koska monet voivat tehdä rikosilmoituksen suoraan poliisille käymättä lainkaan palveluntarjoajan ruudun kautta… Jos taas käytetään poliisin ilmoittamaa lukua, 1492, ja muistetaan edelleen, että noista epämääräisesti ilmoitetuista n. kolmestasadastatuhannesta kaupan toteutumisesta ei kukaan voi oikeasti tietää (palveluntarjoajakin pesee kätensä käyttöehdoissa ja ilmoittaa olevansa kauppojen suhteen täysin ulkopuolinen) , voidaan myös muistaa, että vastikkeetta köyhtyneitä ko. palvelussa onkin ollut varsin suuri määrä. Jokainen niistä on liikaa, mutta se on pöyristyttävintä, että suuren osan niistä rahanmenetyksistä olisi ollut estettävissä, mikäli oikeaa tahtoa ja kiinnostusta olisi ollut.
Ei voi tulla muuhun johtopäätökseen, kuin että rehellisyys on alisteinen kylmälle liike-elämälle ja kaupattavana mainostajan euroille. Päänsilitystä ja sympatiaa on kyllä tarjolla niille onnettomille, jotka yrittävät vedota palveluntarjoajaan eurojensa perään. Rikosilmoitus ei edes takaa rahansa menettäneille rahoja takaisin, koska ei näillä atari-venkuloilla ole koskaan mistä ottaa ja vaikka olisikin, on yleensä valtiokin jonossa ja valtio ottaa omansa ensimmäisenä. Tämän vuoksi kaikki huijatut eivät edes viitsi rikosilmoitusta tehdä, koska ainoa hupi on saada korkeintaan pikkuruinen lisä tuomioon, joka sekin koituu loppujen lopuksi veronmaksajien kustantamaksi ylläpidoksi.
Onneksi voi “äänestää jaloillaan” ja vaihtoehtoja on.
Popularity: 5% [?]
