Vitutuskäyrä nousee, ohimosuonet pullistuu… Mistä on kysymys? Nykyisin aika usein vaikuttaa olevan kyse siitä, että kyseisellä henkilöllä
silmissä mustenee!
Ja mustaa näkyy, koska joka puolella on mamuja, kasvoiltaan paljon tummempia ihmisiä, jotka muutollaan pohjoiseen lintukotoon, Suomeen, aiheuttavat kaiken mahdollisen pahan mitä punaisen niskan omistavalle henkilölle on koko säälittävän elämänsä aikana tapahtunut. Muslimeitakin ovat, perkele, ja nehän ei yleensä edes ryyppää. Ja kyllähän se nyt on suomalainen etuoikeus, että nenä on sävy sävyyn niskan kanssa, perkele!
Kyllähän se tietenkin alkaa ilmaisen terveydenhuollon piirissä kasvanutta, ilmaisen peruskoulun käynyttä elämäntapasosiaalipummia pikkasen siinä sohvalla playstationia näpläillessä ikenestä vetämään, että sodan ja/tai nälänhädän keskeltä päivittäistä vesiannostaan parille kurttuiselle vuohelle hakenutta lukutaidotonta maahanmuuttajaa yritetään kohdella ihmisenä.
Koti, uskonto ja isänmaa
Koti on jokaisella oltava, olkoon minkälainen murju tahansa missä tahansa kerrostalolähiössä. Suomalaiselle tarjotaan yhä “punainen tupa ja perunamaa”-ideologiaa ja suuri osa sieltä perunamaalta kaupunkimiljööseen muuttaneista kuvitteleekin asuvansa keskellä ei mitään, ilman lähinaapureita. Ja siitäkös seuraa harmeja! Viereisen oven takana jos alkaakin kotia pitää lehmänlannasta rakennetusta majasta muuttanut harras muslimiperhe, niin niiden rukoilu ja ramadan voi pahasti häiritä valkonaamaisen perheen pyhärituaaleja, ryyppäämistä ja epävireistä karaokea, joka huipentuu viittomakieliseen kehityskeskusteluun sen hetkisen puolison kanssa. Jonka kiljahteluista ei ota selvää, vetääkö se edelleen sitä kännikaraokea vai huutaa muilta apua. Sikiävätkin aivan holtittomasti, eikö niillä ole siellä savannilla edes internet-kahvilaa tai kirjastoa, mistä pääsisi tilaamaan juomunäkkiä?!
Uskonto on kyllä kätevä, rippikoululahjat on yleensä runsaita, kyllä niillä jo ensimmäiset pussikaljat kustantaa hyvin. Ja sitten aikanaan, kun on sekalainen lapsilauma tehty, voi kirmailla suureellisesti sen kerhon tilojen keskikäytävällä sanomassa tahdon. Ja seurakunnat pitävät paljon parempaa huolta omistaan kuin entinen VaHo, antavat selvää käteistä tai järjestelevät sen kodin, jos itsellä ei ole ollut kykyä sellaista hoitaa. Ev.lut-henkisesti virittyneet ymmärtävät langenneita…
Isänmaa on myös kätevä, se on se maapala, jonka varjolla voi hillua kännissä luvatonta asetta heiluttaen, kun sellainen pitää olla isänmaan puolustusta varten. Ja kun varusmiespalveluskin tuli aikanaan käytyä vähän heikosti, varsinkin kun heittivät sieltä ulos latva-beenä, sen häpeän voi nyt kuittailla toisten pärstiin nakkikioski- tai taksijonoissa.
Suomalaista kulttuuria kaikki tämä on ja muualta tulleiden tapoja ei pidä antaa seota tähän.
Holtitonta hommaa
No se on monelle tullut aika pedata paikkaa valokeilassa vuotta 2011 silmällä pitäen. Arkadianmäellä on möhkäleen muotoinen aukko seuraavalle suomalaisen elämänmuodon pelastajalle. Tyrkyllä on taas hyvää tavaraa, Pirkanmaa on kunnostautunut erityisen hyvin. Sosiaalinen media on otettu loistavaan hyötykäyttöön: Facebookin rumempi sivu. Astrid Thorsia vaaditaan oikein henkensä kaupalla tilille, vaan samaan ei veny baskeripäinen trubaduuri, joka ei onnistunut kellumaan europarlamenttiin Inkisen selässä, vaan sössöttää kuvainnollisesti housut kintuissa kiinnijääneenä punastumisesta huudellessaan tyhmyyksiä. Edes omat eivät pitäneet kosmisen taiteilijan showsta, vaan toteama kuului: “Velton esitys oli aivan h…n nolo. Nähdäkseni kaikki mamukriittisesti profiloituneet poistuivat paikalta. Roikkupöksyisiä, isomahaisia ja perskännisiä, seuraavissa eduskuntavaaleissa oman ilmoituksensa mukaan ziljoona ääntä kokoavia varavaltuutettuja oli häiriöksi asti”.
Astrid Thorsin tappamiseen yllyttävä ryhmä on poistettu Facebookista, mutta samankaltaista yksittäiseen tyttöön kohdistuvaa ei ole. Hän ei ehkä ole tehnyt asiasta rikosilmoitusta, kuten muita viharyhmiä kohtaa alkaa olla tekeillä.
Pelkästään Pirkanmaalaiset eivät koe tarpeelliseksi yrittää ratsastaa äänestäjiensä tietoisuuteen yksittäisen naisen selän takana, vaan on asialla ollut muitakin, mm. ö-luokan ohjelman b-luokan “julkkisjuontaja”, joka mellasti pitkin nettiä todennäköisesti vain saadakseen itselleen (ja tulevalle ehdokkuudelleen? puolueelleen?) julkisuutta. Kävi sitten kuitenkin korvat luimussa korjailemassa mahtipontista tekstiään omista fyysisistä mitoistaan, seksuaalisesta orientaatiostaan ja ns julkisuudestaan. Jos ei homoksi luulemista pelättäisi ja uskallettaisi vilkaista muidenkin varustusta muualtakin kuin eroottissävyisistä luontoelokuvista, voitaisiin todeta, että suurin osa suomalaisista miehistä kantaa ihan keskiverto patukkaa pierunpuhkomissa kalsareissaan, joten heteroutensa julkituominen ei ole mitenkään tarpeellista eikä pieni kikkeli ole sen enempää kytköksissä maahanmuuttovastaisuuteen kuin sen kannattamiseenkaan.
Näin meillä. Ja mitä b-luokan julkkikset edellä, sitä b-luokan kansalaiset perässä… Poliittiseksi vaikuttajaksi haluavat nyt ihan ketkä tahansa, olivatpa taustat tai (mielen)terveyden tila mikä tahansa. Vaan järki-ihmiset loistavat poissaolollaan ja siksipä nämä “kansan syvät rivit” pääsevät tulkitsemaan vaikenemisen olevan myöntymisen merkki.
Nyt hei jotain rotia!
On kuitenkin vaikea uskoa, että tämä nykyinen mellastaminen netissä, sosiaalisissa medioissa ja kaikkialla missä surullisen kuuluisa Jouko tyhmyytensä tiivistää olisi oikeasti enemmistö. On tietenkin helpompaa olla vain hiljaa ja antaa asioiden tapahtua, mutta koska viestien kulku on nykyään niin nopeaa, urbaanit legendat elävät ja voivat hyvin, on suorastaan rikollisen vastuutonta olla ilmaisematta kantaansa asioihin, jotka alkavat lapasesta lipsua. Löytyykö poliitikoista enää muita kuin liukaskielisiä kiemurtelijoita tai kaikkien perseen nuolijoita?
Kieltämättä se vaatii siviilirohkeutta. Nykyisinhän ei tarvitse kuin suunsa avata, niin jollain suunnalla heti leimataan joko turvapaikanhakijoita hyysääväksi “kukkahattutädiksi” tai rasistiksi. Eikä keskustelua helpota se, etteivät ihmiset aina tee eroa työperäisen maahanmuuton ja humanitaarisen pakolaispolitiikan välillä.
Kun käsitteet menevät sekaisin ja tietämättömyys yhdistyy kaunaisiin asenteisiin, seurauksena ei voi olla muuta kuin vihamielisyyttä.
Joo.Vaan ei taida enää riittää pelkästään poliittinen horina, vaan nyt on jo kansan syvien rivien aika alkaa ottaa asioista selvää ja tarttua asenteisiin, alkaen omistaan. Jätetään ne hörhöily/hihhulismit vähemmälle ja aletaan ajatella ihan itse.
Toim. huom. Tällä kertaa tässä blogissa onkin yksinkertaisille kuvien sijasta tarjolla paljon linkkejä, ne on niitä sinisiä ja alleviivattuja tekstejä. Lukeminen kannattaa aina. Trööt!
Popularity: 44% [?]
Yksinkertaiset ilot
Väitetään, että onnen salaisuus on nauttia yksinkertaisista asioista. Minä olen tismalleen samaa mieltä! Yksinkertaisia on niin paljon, että mihin vain katseesi käännät on siellä joku yksinkertainen iloa tuottamassa!
Niitä oikein kasaantuu laumoiksi, joskus ostoskeskusten ainoiden sisäänkäyntien eteen, toisinaan liikenteeseen, mm. liikenneympyrä on oiva paikka bongata yksinkertainen. Mutta internet se varsinainen aarreaitta on yksinkertaisen suhteen. Ilmeisesti internetin ulkopuolella on edes jotain pidäkkeitä, ettei yksinkertainen paljasta itseään niin avoimesti ja ainahan he voivat ottaa mallia käytöksestä fiksummiltaan, mutta internetissä mitään rajaa yksinkertaisuudelle ei ole.
Ei riemulla rajaa, kun on vähän vajaa
Voi tätä sosiaalisen median ihanuutta, nyt voi ihan joka päivä olla perillä siitä, että suurin osa facebookiin kirjautuneista herää, syö, juo, hajoo paskoilla työpaikoillaan ja menee nukkumaan. Mukavia pikku yksityiskohtia hohdokkaasta elämästä on raportit siitä, onko saatu pillua, tekiskö mieli pillua, kutiseeko perse ja on se ilmoja pitänyt jossain vitun tuppukylässä ja poronpaska on nähty. Elämän huippuhetkiä, kerrassaan.
Liikuttavaa kollektiivista yksinkertaisten kimppahalailua edustaa yksittäisten, ei välttämättä edes suomalaisten, lasten kohtaloihin osanotto. Voi voi voi ja nääs nääs nääs, on se niin kauheeta… Kuka vitun baby-Brianna? Minä olen varma, että näin joulun lähestyessä jokainen päihdeäiti käy tutkimassa lärvikirjan ryhmistä, että perkele, olipa hyvä että tämä “Anna lapselle raitis joulu”-ryhmä on huolissaan kännisistä kakaroista ja hän päättää vastuullisena äitinä dokata kaiken käsillä olevan itse, partavesistä lähtien, ihan lapsia ajatellen. Minä aion omalla panoksellani huolehtia, etten jaa ainoatakaan glögi-kupposta yhdenkään alaikäisen kanssa ja täysi-ikäiset hakekoon itse viinansa, minä mikään joulupukki ole, perkele.
Asiaan!
Poliittinen herätys tulee myös kollektiivisina ryppäinä facebookissa ja kansanedustajien palkkaa halutaan laskea. Vittu, siinäpä ratkaisu laaki-ja-vainaa systeemillä talouden kohentamiseksi ja politiikan kierouden oikaisemiseksi. Hyvin te vedätte! Ihan noin pikku vinkkinä, että mitäs jos kokeilette seuraavissa vaaleissa äänestää jotain muuta kuin sitä samaa paskavarvasta joka on istunut siellä eduskunnassa jo vuodesta suo-kuokka-ja jussi?
Tai koitat vaikka itse mennä sinne oikaisemaan vääryydet, ihan niin kuin Toni Halme aikanaan, olikin aikaansaava jätkä ja ansioluettelo karttui huomattavasti, tosin ei politiikan saralla vaan lähinnä oikeudenkäyntipöytäkirjoissa. Siitä annetusta äänestä kannattaa jokaisen itä-Helsingin humuisassa lähiössä asuvan olla ylpeä! Mutta kannattaa varoa tätä työpaikkakiusaamista, jonka kohteeksi on mm. hra Virtanen joutunut. Vaikka hänkin on poliittisesti niin aikaansaava ja aina ihan realiteeteissa mukana… ja on tietenkin ihan autuaasti ymmärtämätön,>> mistä voisi johtua <<, että häneen suhtaudutaan poliitikkona hieman… skeptisesti.
Leikki leikkinä
Sosiaalinen media mahdollistaa myös kaikkea kivaa, yksinkertaisia leikkejä. Voi olla vaikka hurja mafioso ja lahdata muita mafiosoja tai voi olla vampyyri ja imeskellä… mitä ne nyt sit imeskeleekään, tikkunekkuja ilmeisesti vielä, leikin tasosta päätellen. Ja voihan sitä ryhtyä virtuaaliseksi heinäkengäksikin, kyllä maalla on mukavaa! Mutta jotain epäilyttävää siinä on, että aikuiset ihmiset kykkivät virtuaalipelloillaan kesken työpäivienkin ja tuskin maltan odottaa otsikoita siitä, kuinka on peli vienyt puolison ja kaikki rahat on tuhlattu facebookin turnipseihin. Kohta on jumalauta vieroitusklinikoiden ja AnonyymitRypsikynnet-kerhojen ovilla ruuhkaa, kun riippuvaiset käyvät tilittämässä “se alkoi vain pienestä punajuuripellosta ja nykyään mä täyttelen EU-maataloustukilomakkeita luomutilaa varten“.
Mutta kun se ikuinen vitutus!
Kyllähän sitä sanotaan että suomalaiset olisi vähän synkkyyteen taipuvaisia ja itsemurhatilastoissakin aika korkealla. Ja kyllä facebook tätä havaintoa vahvistaa. Siinä huomenien ja hyvien öiden toivottelujen välissä ei tunnu montaakaan tekevän muuta kuin vituttavan tai panettavan. Ehkä ensimmäinen johtuu jälkimmäisen puutteesta, tiedä sitten. Elämän valttikortit on jatkuvasti hukassa ja osa selvästi pelaa vähän vajaalla pakalla… Mutta kyllä monen olis syytä mennä tohtoriin tai hakea hoitoa vaikka nastyfoorumilta krooniseen vitutukseensa.
Popularity: 36% [?]
Ammatinvalinta
Joskus oli aika, jolloin ammatti tarkoitti sitä, että osasi oikeasti TEHDÄ jotain (no, insinöörit nyt aina ovat olleet poikkeus…), eli ammatiltaan rakennusmies osasi rakentaa, leipuri leipoa jne. Jos ei osannut vielä tehdä, mutta halusi oppia, oli mahdollista hakeutua tekemään työtä osaavan valvonnassa ja oppia siinä samalla. Eteneminen työssä tapahtui “tyvestä latvaan”- menetelmällä. Tapa mahdollisti myös sellaistenkin työllistymisen, joiden kapasiteetti oppia ei ulottunut aiheen teoreettiselle ja kirjalliselle puolelle.
Nykyään on “ammatteja”, joissa ei tarvitse rasittua millään epämiellyttävän haasteellisella oppimisella tai oikealla suoritettavalla työn tekemisellä. Tietenkin, käsitettä ammatti joudutaan venyttämään aika rajusti näissä tapauksissa, mutta pidettäköön edes sitä positiivisena, että “ammatinharjoittaja” pyrkii edes jollain tavoin ottamaan vastuuta omasta elintasostaan. Ja tässä yhteydessä ei pidä sotkea käsitteitä elintaso ja erektiokulma, vaikka joissakin ammateissa jälkimmäinen voi olla suorassa yhteydessä ensimmäiseen.
Mitä ovat ammatit, joissa ei tarvitse osata tehdä työtä?
Julkkis: Yksi useasti toiveammatiksi mainittu on julkkis, jossa riittää kun on vain oma itsensä, näyttäytyy ja urpoilee aivan julkisesti. Mitä härskimmin, sen parempi. Tai mitä typerämmin, sen parempi. Parasta on tietenkin yhdistetty typeryys ja härkiys.
Toinen, nykyisin tavoiteltava, ammatillinen status on tyttöystävä, missä ei myöskään tarvitse osata tai tehdä mitään, mutta pääsee palkannauttijaksi. Jostain syystä tähän ammattikuntaan pyrkivät enemmistönä naissukupuolen edustajat, mutta poikkeuksiakin on.Tyttöystävä voi olla myös aivan reilusti tyhmä, koska kukaan ei odota hänen olevankaan mitään muuta.
Nämä kaksi edellä mainittua uraa voi myös yhdistää, jos on oikein kunnianhimoinen ammatillisesti ja pyrkiä julkkistyttöystäväksi. Ammatin vaatimukset kyllä nousevat: On valittava poikaystävä, joka tienaa vähintään kahden edestä ja jonka ammatti on ns. mediaseksikäs. Ja ikävin puoli asiassa: Poikaystävän tarvitsee olla ammatissaan hyvä, jotta hän voi saada muodollisesti pätevän julkkistyttöystävän. Pätevä plastiikkakirurgi taas hoitaa muodollista korvausta vastaan pahimmastakin rumpista pätevän tyttöystävän. Epäpätevä plastiikkakirurgi saa aikaan vain turhia julkkiksia.
Vitunperän yliopiston haistapapaska-osasto tekee juuri tutkimusta, kumpi on ensin: turhuus vai julkisuus ja kumman painoarvo on oleellisempi. Tutkimukselle on myönnetty elinikäinen rahoitus EU-rahaston haukionkala?-toimikunnassa. Yhteistä kuitenkin kaikille yllä mainituille ammateille on määrätietoinen julkisuushakuisuus a) keinolla b) millä tahansa.
Atari: Työtä vieroksuvan ammattinsa voi myös hakea ohi median, eikä turha julkisuus yleensä edes auta ammatissa pärjäämistä, tosin pätevöityminen ammatissa pian herättää pirullisen paparazzin kiinnostuksen ja jos ei paparazzi, niin vittumaisen pikkumainen viranomainen kiinnostuu viimeistään. Kysymys on atari-urasta. Nyt tarkennetaan taas hieman: Vaikka atarit saattavatkin olla atari-pelien ja konsoleiden asiantuntijoita, jopa käyttää varsinaisen atari-uransa ulkopuolisen ajan näiden atari-pelien parissa, uravalintana atari tarkoittaa Ammatti- ja TApaRIkollisuutta.
Atari-uraa ei yleensä suunnitella etukäteen, eikä pitkäkestoiset suunnitelmat tai kauaskantoisten seurausten huomioon ottaminen olekaan atareiden ensisijainen vahvuus. Atarit lähinnä tarttuvat ensimmäiseen tilaisuuteen, josta ajautuvat luonnollisen jatkumon myötä täysipäiväisiksi atareiksi. Atari tai wannabe-atari on yleensä pelkkä puuhastelija, eikä oikein kostu itsekään mitään puuhastelustaan.
Atareiden työsuhde-edut ovat kuitenkin hyvät, heillä on täysin oma järjestelmänsä, joka tarjoaa veronmaksajien kustantamana erityisen hyvin urallaan pätevöityneille omia pikku puuhakerhojaan, joissa voi syventää osaamistaan merkittävästi omalla alallaan. Ikävä lieveilmiö on hakuprosessi näille kerho- ja leirituokioille, joissa ymmärtämättömät oikeuslaitoksen työntekijät pyrkivät eväämään pääsyn näihin täysihoitoloihin antamalla pääsylipun vain ehdollisena.
Haun tälle ammatilliselle kurssille voi joutua toistamaan jopa kymmeniä kertoja! Jos rima on liian alhaalla, ei pääse kustannetulle atari-leirille, jos taas rima on liian korkealla, päätyy politiikkaan. Ammatinvalinnan riskejä…
Popularity: 15% [?]
