Tirkistely
Varsinainen voyeurismi on luonteeltaan seksuaalista ja onnellisin tilanne lienee se, että voyeuristi tapaa ekshibitionismiin suuntautuneen kumppanin. Win-win-tilanne.
Iltapäivälehdet ja muu “keltainen lehdistö” ovat pitäneet huolta siitä, että meissä jokaisessa asuu nykyään pieni tirkistelijä. Eikä valinnanvaraa enää edes ole, tirkistely on jo pakkopullaa, halusipa tai ei. Pelkkä poistuminen oman kodin rauhasta tekee ihmisestä tirkistelijän, aina ei edes tarvitse poistua kotoaan, riittää jos käyttää internetin ihmeellistä maailmaa. Nykyään et voi asioida päivittäistavarakaupassa saamatta tietoosi jonkun yksittäisen ihmisen henkilökohtaisesta elämästä tietoja, riippumatta siitä, onko tämä ihminen antanut nämä yksityiskohtaiset tietonsa julkiseen levitykseen omasta tahdostaan ja ovatko kaikki julkaistut tiedot edes tosia. Et voi poistua liikkeestä ohittamatta maksupistettä (tai ei sitä ainakaan voi suositella) ja poikkeuksetta sen vieressä on lehtiteline, jossa yleensä iltapäivälehtien kelta-mustat lööpit kirkuvat ajankohtaista ja uusinta juorua. Jollet ole umpisokea, et voi välttää näitä “päivänpolttavia aiheita”.
Internetin ihmeellinen maailma on vienyt tirkistelyn täysin uusiin ulottuvuuksiin ja nykyisin tirkistelyntarvettaan voivat toteuttaa kaikki kenellekään taipumustaan paljastamatta ja vieläpä lähes ilmaiseksi, mutta yleensä harrastukseensa uponnut haluaa jakaa tirkistelylöytönsä muiden kanssa. Osa ei pidä pahana pientä maksuakaan siitä ilosta, että voi tirkistellä muita ja muiden tekemisiä.
Kuka tirkistelee ja kuka paljastelee?
Nettitirkistelijöillä ja -paljastelijoilla tuntuu olevan yhteistä se, että he hakevat massojen hyväksyntää, virtuaalilempeä ja nostetta ilmeisesti muuten merkityksettömältä tuntuvaan elämäänsä. Sekä tirkistelijät että paljastelijat myös luulevat, että harraste on mahdollista pitää hallinnassa. Valitettavan usein käy niin, että harraste saa pakkomielteisiä muotoja, eikä paljastelija tai tirkistelijä enää itsekään tajua harrastuksestaan tulleen päätoimen. Kolinaa PANUhuoneesta otti esiin kaksi naista, Johanna Tukiaisen ja Rakel Liekin, jotka molemmat ovat antautuneet tirkisteltäviksi: Julkkis, lööppijulkkis ja turha julkkis. Näiden naisten välillä on kuitenkin valtava ero, eikä pelkästään se, että toinen vain “antaa ymmärtää ja toinen on oikeasti ymmärtänyt antaa“. Enkä nyt tarkoita seksiä.
Toiselle lusikalla annettu…
Yhteistä näille naisille on, että molemmat ovat hakeneet elinkeinonsa saman alueen eri reunamilta, seksistä. Johannan ja Rakelin suurin ero on se, että vaikka Johanna antaa ymmärtää, niin hän ei ymmärrä antaa, koska mitään annettavaa ei ole ja Rakel taas on ymmärtänyt antaa, eikä silti vielä ole ammentanut lähdettään tyhjäksi, hänellä siis on yhä edelleen annettavaa. Johanna ei edelleenkään ymmärrä, että Halmeen poistuttua kuvioista, on hän ehdolla valtakunnan sirkussian roolin ja hän yhä vielä yrittää epätoivoisesti pikakelaten työntää julkisuuteen vähäpätöisimmätkin vaiheet elämästään. Panu arvelee, että Johanna on aivan aidosti oma itsensä, ehkä kiltti ja viatonkin, mutta ainakin varmasti höpsö ja säälittävä. Ulkokuori täyteaineita ja sisus… vähäistä ja sekin vähä sekaista. Johannaa myös varmasti rakastetaan, ainakin hänen perheensä, sukulaisetkin, ja nykyään myös jumala.
… mutta kauha ammentaa toisaalla
Rakel on nuoresta iästään huolimatta tehnyt jo yhden oikean uran, ihan reilusti pornoteollisuuden parissa. Lihat ovat olleet levällään, näin päin ja noin päin, zoomattu on joka karvankasvun paikka. Missään vaiheessa Rakel ei ole puolustellut tekemisiään, vaikka selittämään on joutunut, useammin kuin kerran. Rakel ei kuitenkaan uranvaihdosta, pornonäyttelijästä kuvataiteilijaksi, ole suostunut häpeämään aiempaa ammattiaan: KULISSIEN TAKANA – Kuvataiteilija, journalisti ja entinen pornotähti Rakel Liekki. Ja mitään syytä ei olekaan hävetä, job well done! Todennäköisesti, mikäli Rakel jossain vaiheessa menestyy laajemminkin tai yrittää vakavoitua esimerkiksi politiikkaan, tämä pornotähti-ammatti tulee puremaan häntä nilkkaan. Toivottavasti Rakel pitää päänsä pystyssä yhä vielä silloinkin.
Johanna on sen sijaan jo ehtinyt hävetä musiikillista antiaan, surkeaa renkutusta nimeltä Lööppijulkkis. Syytä onkin.
Pata ja kattila…
ovat tässä tapauksessa täysin eri sarjaa, toinen on laadukas ja toinen monessa, itse aiheuttamassaan, sopassa karrelle kärähtänyt. Rakel on pitänyt laadukkaan linjansa, eikä hänen jäljiltään ole yleisesti luettavissa mediasta, edes Facebookista mitään, mikä nolaisi hänet tai veisi uskottavuuden koko ihmiseltä. Johannalta tämä ei ole oikein onnistunut, eikä sisar Julia ole yhtään sen kummoisempi. Molemmilla sisarilla vaikuttaa olevan tapana vuodattaa ensimmäinen (ja ainoa?) päähän osunut ajatuksentynkä Facebookiin. Näitä ajatuspieruja sitten keräillään ja linkitetään kuvapalveluihin naurettavaksi ja jos klikkaat linkkiä FB-kaverin seinällä, on sinustakin tullut pahainen tirkistelijä: http://pics.kuvaton.com/bshit/1_tuksu.jpg . Johanna ei ole myöskään oikein löytänyt linjaansa sen suhteen, onko hän kaino ja vieteltävissä vai pelkästään aggressiivinen tyrkky. Johannan FB-seinä on avoin, ainakin vielä tätä kirjoittaessa, ja siellä hänen …eeeh… managerinsa(?) kaipailee Jossua lukemaan sähköpostiaan. Kommentoin tälle ihmiselle, Tuija Järviselle, että hän muistuttaisi Johannaa, että kolmen promillen tuolla puolen ei ole paras aika avautua nettiin ja laitoin tuon kuvalinkin myös tiedoksi… ja toivottavasti myös opiksi. Jossu ei tykännyt.
Panu esitti epäilyn, että ihmiset ovat yksinkertaisesti vihaisia itselleen siitä, kun joutuvat häpeillen myöntämään olevansa kiinnostuneita Tukiaisesta, vaikka ei yhtään huvittaisi.
Vaikka Panu saattaa olla osittain oikeassa, niin olen tästä asiasta eri mieltä. Oikeasti, suurimmalle osalle ihmisistä sisarukset Tukiainen on täysin yhdentekeviä, elämä soljuu jouhevasti ja unet pysyvät makoisina joka yö, vaikka ei koskaan kuulisi kummastakaan koppelosta sanaakaan. Mutta niin syvää korpea tai syrjäistä paikkaa ei ole, etteikö jostain taas ilmaantuisi jompi kumpi kuplimaan vähäpätöisen ihmissuhde- tai muun sopan seurauksena.
Halvalla (panemalla) ei saa hyvää?
Jos tässä jollekin on edes ärtynyt, niin niille, jotka antavat Jossu-paralle toivoa siitä, että hän olisi oikeasti hyvä esiintyjä, glamour tai millään muullakaan tavalla edes kiinnostava. Hänen FB-seinälleen vuodattavat ihmiset ilmeisesti toivovat Tuksun tekevän jonkun reality checkkauksen koskien omia avujaan, mutta he vain palkitsevat rikkinäisen ja hukassa olevan ihmisen harhoja omasta tärkeydestään. Toivomukset Jossun kuolemasta ovat jo matalammalla kuin se rima, jonka Jossu itse alittaa.
Rakel sen sijaan on yhä kiinnostava, vaikka hän pitääkin vaatteet yllään, eikä edes hölskytä lihojaan musiikin tahdissa, kuten Jossu ja Julle. Rakelin pikkurillin kynnenpäässäkin on enemmän glamouria ja kiinnostavuutta kuin yhdessäkään Tukiaisessa. Rakel ei tirkistele maailmaa pelkästää oman persereikänsä läpi, vaan oikeasti tajuaa ympärillään tapahtuvia asioita. Eikä uskottavuutta vähennä yhtään se, että Rakelilla, upeasta naisellisuudesta huolimatta on munaa ja Rakel tuntee munansa: http://www.irtimunmunista.fi/
Popularity: 15% [?]
Talvi tyhmentää
Siitä on oikein tutkimus tehty. http://www.kauppalehti.fi/5/i/talous/uutiset/etusivu/uutinen.jsp?oid=2010/02/30942
Ja sen kyllä huomaa: Pitkästä aikaa kunnon talven saapuminen näille vyöhykkeille on taas paljastanut, kuinka normaali vuodenaikavaihtelu paljastaa pelkän tyhmän raakalaisen. Mistä sen näkee?
No, ihan katukuvasta.
Hävyttömät karvat
Käsittämätöntä, kuinka paljon itseään sivistysvaltiona pitävässä maassa kulkee vapaalla jalalla, valitettavan usein naispuolisia otuksia, joiden yllä roikkuu vastenmielisellä tavalla tuotettu ulkovaate: Turkis. Yhtään eettisesti kestävää perustelua ei turkishäkkieläimen kuolleesta nahasta tehdylle vaatteelle ole. Edes yhtään rationaalista perustelua ei kyseiselle pukeutumistavalle löydy.
Turkistarhaus on yhä edelleen Suomessa täysin laillinen elinkeino. Näin ollen oman käden oikeudella käyttäytyvät “eläinten vapauttajat” onnistuvat ainoastaan saamaan, viranomaisten lisäksi, myös muut ihmiset turkistarhaajien puolelle. Suomessa kun kunnioitetaan lakia, lääkäriä ja pappia. Opettajat valitettavasti menettivät auktoriteettinsä jo kauan sitten. Omaa järkeä ei tarvita, omaa moraalia vielä vähemmän.
Suurin osa Suomessa tuotetuista turkiksista menee rajojen ulkopuolelle, mutta mistä sikiävät kotoperäiset turkispukeutujat ja miksi he turkiksiaan käyttävät?
Helppoa: Koska turkis ei oikeasti istu kuin alkuperäisen kantajansa päälle, voi turkin alle piilottaa vaikka kuinka pahat luonnonkiharat sääret ja perseen joka saisi leveydellään pizzauuninkin noloon asemaan. Pullonkaula-hartiat ja luisu ryhti ilman rintamukselle kehittyneitä merkkejä aikuisesta naisesta saa kompensoitua sillä, että rojauttaa niskaansa “vaatteen”, jonka kantamiseen tarvitaan koko lihasarsenaali. Siis se, joka on kehittynyt onnettomalle kaappijuopolle konjakkipullolle ja takaisin kirmaillessa. Suomalaiselle miehelle hiusten harveneminen on kauhistus, mutta turkishatun käyttäminen ei saa ketään uskomaan että siellä karvaläysän alla muhisi sen enempää järkeä tai sivistystä kuin tuuheita kiharoitakaan. Sitä paitsi, miehellä karvojen oikea paikka on mulkun juuressa, ei kärjessä…
Raakaa, mutta rehellistä: Tarhatusta eläimestä tehtyä asua käyttää vain tietämätön ja välinpitämätön juntti. Eläimen tarhausta elannokseen tekevät ovat välinpitämättömiä mouhoja, jostain syystä näitä näyttää kertyneen runsaslukuisesti “pohojammaalle”, paikkaan jossa jo murre paljastaa kuinka jähmeää on ajattelu ja asenteet.
Karvattomat hävyt
Koska ennen mahdollista lakiuudistusta on turkistarhausta siis siedettävä laillisena, mutta jotain on kuitenkin tehtävissä jo ennen sitä. Ei, ei mennä vapauttelemaan tarhaeläimiä ennestäänkin sotkettuun ekosysteemiin, vaan mietitäänpä toisenlaisia ratkaisuja. Kyseiset kalkkunat, jotka haluavat osoittaa “statustaan” pasteeraamalla turkikset päällä käyvät usein myös erilaisissa hoitoloissa vahauttelemassa viiksiään, sekä ylä- että alahuuliltaan. Kukas sitä nyt omia karvojaan kantaa, kun se voi väkivalloin repiä toisen päältä…
Eikös näistä poistetuista vahoista voisi jatkojalostaa jokaiselle turkiksen ja ihan omavaraisena? Siitä vaan liimailemaan tahmeita vahaliuskoja toisiinsa ja uusin trendi on syntynyt. Siinä tulee kuitattua kaksi asiaa yhdellä kerralla: Kierrätys ja muotitietoisuus. Saa vieläpä osoittaa luovuuttaan liimailemalla erilaisia kombinaatioita vahaliuskoista ja päätyy ehkä kokonaan uudelle uralle muotisuunnittelijaksi. Samalla saa helposti ilmaistua toiveen että vielä se joku käytön puutteessa kuivettunutta vakoa kyntäisi liuskan todistaessa, että puska on trimmattu…
Ja iloinen pärpätys Stockan kahvilassa paljasrömpsäisten rouvien vertaillessa liuskojaan, koska ja kenen vuoksi ne on poistatettu. Aivan ihQuuuuuuuuu!!!!!!!
Popularity: 31% [?]
Ahkeroivat apinat
Apinat on sitten vekkuleita ja ne ovat kovasti kiireisen näköisiä nyppiessään toistensa karvoista kirppuja. Ja se onkin apinoiden työtä. Ei se niitä yhtään puhtaammaksi tee ja pahalta ne haisevat silti, mutta näyttävätpähän touhukkailta ja ahkerilta pikku olennoilta.
Samalla lailla voi muutkin kädelliset vaikuttaa kovasti työtä tekevältä, vaikka tulos ei siitä yhtään paranekaan. Kuten Huuto.netin “ahkeroiminen” palvelunsa tekemisen turvallisemmaksi kaupankäynnin suhteen. Mutta vielä on tärkein oppi palveluntarjoajalta edelleen oppimatta:
Jos paska on jo housuissa, on pöntölle istahtaminen enää täysin turhaa.
Voihan silläkin lailla yrittää esittää toimivansa asianmukaisesti, mutta tosiasia on ja pysyy: Ikävää jälkipyykkiä tulee, eikä ihan hajutonta. Mutta jos sissimarkkinointiin kelpaavat seuralais- ja tissikaupat, niin miksei sitten nolot jälkiselvittelytkin. Tosiasia kuitenkin on, että ennaltaehkäisy toimii aina jälkisössimistä paremmin.
Miksi huuto.net vain näpertelee, eikä tee sellaisia toimenpiteitä, että moninkertaisten huijareiden uudelleen rekisteröityminen minimoituisi ja että rekisteröidyttäessä palveluun edellytettäisi toimenpiteitä, jolla käyttäjän henkilöllisyys varmistettaisiin esimerkiksi pankkitunnistautumisella?
Toistaiseksi tämän kysymyksen palveluntarjoajalle ovat esittäneet vain käyttäjät, ei huijauksista uutisoiva media, ei myöskään virkavalta. Ja viime mainittu nyt sentään on jo joutunut tehostamaan tutkintaansa nettihuijausten tiimoilta. Turun Sanomat uutisoi näin 25.1.2009:
REBEKKA HÄRKÖNEN
Arvion mukaan jopa sadat suomalaiset menettävät joka viikko erilaisilla nettimarkkinapaikoilla rahansa huijauksen seurauksena. Yksistään Turun pääpoliisiasemalle tulee viikoittain kymmenkunta rikosilmoitusta nettikirpputoreilla tapahtuneista huijauksista. Helsingin pääpoliisiasemalla sama luku on näppituntuman mukaan vähintään kaksinkertainen.
- Huijauksista tehdyt rikosilmoitukset ovat lisääntyneet viimeisen parin vuoden aikana. Mutta koska kauppasummat ovat enimmäkseen pieniä, osa huijatuiksi tulleista ei vaivaudu tekemään minkäänlaista ilmoitusta, arvioi ylikomisario Tommi Reen sisäasiainministeriön poliisiosastolta.
Aivan. Ja koska epärehelliset tapaavat olla aina askeleen edellä rehellisiä, on Huuto.netin maine helppona rahasampona tunnettu. Samainen lehti ja samainen artikkeli:
Valtaosa poliisin tietoon tulleista verkkomarkkinapaikkojen huijauksista on tehty Huuto.netissä. Tämä ei ole yllättävää, sillä Huuto.net on Suomen ylivoimaiseksi suurin nettikirpputori.
Toiseksi eniten ilmoituksia tulee Keltaisen pörssin verkkomarkkinapaikasta, joka on maan toiseksi suurin.
Tieto ei todellakaan yllätä, koska TADAA! molemmat palvelut, sekä Huuto.net, että Keltainen pörssi ovat saman omistajan hallussa. Ne ovat siis käytännössä samaa yritystä. Ja johtavat tilastoja nettihuijauksien suhteen.
Vanha kunnon “taiteilija” ja tuotepäällikkö T.Ruuska taas tuumii näin:
Huuto.netin tuotepäällikkö Toni Ruuska kertoo, että palvelussa vierailee viikottain jo puoli miljoonaa kävijää. Sikäli esimerkiksi Huuto.netin asiakaspalveluun viikottain tulevien 15-30 huijausilmoituksen määrä ei vaikuta hurjalta.
- On kuitenkin erittäin harmittavaista, että huijauksia tapahtuu edelleen, vaikka olemme yrittäneet satsata erilaisin keinoin, esimerkiksi tiedotuksen, palaute- ja tunnistusjärjestelmien avulla turvalliseen kaupankäyntiin, Ruuska kommentoi.
- Teemme kovasti töitä kitkeäksemme huijaamisen kokonaan pois kuluttajien välisestä kaupankäynnistä.
Ai jai, taas tätä… MINKÄ tiedotuksen? MINKÄ tunnistautumisen? Ja mihin unohtuivat taas ne, jotka eivät ilmoita huijauksista a) yhtään mihinkään b) suoraan vain poliisille? Ja mikä on sellainen tunnistautumisjärjestelmä, joka sallii täsmälleen samoilla tiedoilla tunnistautua niin monta kertaa kuin haluaa sen pari euroa maksaa? Näin on ainakin tapahtunut ja siitä on varmaa toteennäytettävää tietoa. Tiedä sitten, josko joku on onnistunut tuon turvallisuusaukon paikkaamaan.
Ja mitä sitten, vaikka palvelussa luuhaakin puoli miljoonaa kävijää viikottain? Eivät ne varmasti kaikki siellä pelkän rehellisen kaupanteon takia ole ja mittaustapa, jota tuonkin toteamiseksi käytetään, ei ole aukoton, vaan laskee saman kävijän uudeksi aina 30 minuutin välein. Viikottaiset kävijätilastot toimivat lähinnä vain referenssinä ilmoitusmyyjille, jotka kauppaavat palvelun ennestäänkin huonosti toimiville ja tukkoisille sivuille mainoksia, jotka jokainen vähänkään asioista tietävä blokkaa pois selaimensa lisäosilla.
Palveluntarjoajan väittämä: Huuto.netissä toteutuneisiin kauppoihin nähden huijausten osuus on marginaalisen pieni.
Saattaapa olla, jos joku oikeasti tietäisi, paljonko kauppoja todellisuudessa saatetaan loppuun Huuto.netin kautta. Palveluntarjoaja ei voi sitä mistään tietää ja tekee asian käyttäjäsopimuksessaankin selväksi:
Kaupanteko Palvelussa tapahtuu Palvelun käyttäjien kesken Käyttäjien erikseen sopimin ehdoin, eikä Palveluntarjoaja ole kaupan osapuoli missään suhteessa.
Herää kysymys: MISTÄ siis palveluntarjoaja saa perusteet väittämälleen, että kauppoja tehdään niin tai näin paljon ja että ne ovat onnistuneita? Palautejärjestelmä ei todellakaan kerro totuutta, osa käyttäjistä jättää palautteet antamatta aivan systemaattisesti (mahdollisten kostopalautteiden pelossa tai ihan laiskuuttaan/osaamattomuuttaan), osa palautteista vaaditaan poistettavaksi, osan poistaa palveluntarjoaja “sovun säilyttämiseksi” tai muuten oman julkisivunsa pitämiseksi puhtaana, kuten tapahtui esimerkiksi tissikauppakohteessa.
Sitä ei kuitenkaan muisteta kertoa, että huijauksista Huuto.netissä ja Keltaisessa Pörssissä ovat vastuussa pääosin samat henkilöt jatkuvasti, vain huijattavat vaihtuvat ja juuri siksi poliisikin tutkii nykyään monia nettikauppahuijauksia sarjahuijauksina:
Sarjahuijauksien tutkinta tehostunut
Vuoden alussa tapahtuneen poliisin hallintorakenneuudistuksen myötä sisäasianministeriön poliisiosasto edellytti, että jokaiselle poliisilaitokselle perustetaan oma rikosten analyysitoimintayksikkö.Koska saman tekijän eri rikokset sirottuvat usein eri puolille maata ja eri poliisilaitosten toimialueille, varsinkaan pienillä laitoksilla niitä ei ennen voitu välttämättä poliisin resurssipulasta johtuen tutkia sen tarkemmin.
- Useita kymmeniä huijauksia tehnyt tekijä saattoi siis jäädä kiinni vaikkapa 3-4 teosta ja saada jokaisesta erillisen sakkorangaistuksen, Reen selittää.
- Nyt eri rikokset saadaan sarjoitettua paremmin, jolloin rikosnimike voi lievän petoksen sijaan koventua petokseksi tai jopa törkeäksi petokseksi, kun tekosarjasta rangaistaan kokonaisuutena.
Tämä on erittäin hyvä uudistus ja se koskee myös muita omaisuusrikoksia.
Mitä siis käytännön tasolla tarkoittaa, että “Teemme kovasti töitä kitkeäksemme huijaamisen kokonaan pois kuluttajien välisestä kaupankäynnistä.”, kun ei se käytännössä missään näy?
Huuto.net palveluntarjoajan julkisuuteen antamien tietoihin on siis syytä suhtautua erittäin kriittisesti, koska hei… business is business (apinoissa edelleen pysyäksemme varmaakin busYness is busYness) ja markkinoinnissa näyttää olevan nykyään kaikki keinot sallittuja…
Popularity: 12% [?]
“Oops, I did it again…”
Tähän käy vertailukohdaksi ihan kumpi tahansa kuuluisista Britneyistä, joko itse Spears tai sitten Duudsonien sika. Molemmilla homma alkoi söpösti ja kovalla nousulla, sittemmin kaikki kurahti reisille (tai Duudson Britneyllä myös reisiin) ja lopputulos on aika sikamainen. Äänekkäämpi Britney on muuten vaan röhnäillyt julkisuudessa ja Duudson-Britneystä tuli 250-kiloinen massa, vaikka 8 kilosta aloitti…
Samanlaista ruman näköistä jälkeä on tullut Huuto.netin viime aikaisista “kehitysprojekteista”. Suuret uudistukset ovat olleet lähinnä pelkkiä epäonnistuneita ja epäolennaisia tuherroksia, jotka ovat poikkeuksetta toimineet miten sattuu, jos ylipäätään ovat toimineet mitenkään.
Melkoista sikailua on myös palveluntarjoajan toimet ja julkisuuteen antamat muunnellut totuudet. Uudistukset, joita palveluun on tehty, ovat lähes poikkeuksetta olleet tahattoman vitsikkäitä tai osoittautuneet toteutukseltaan surkeiksi ja osa luvatuista on jäänyt kokonaan toteuttamatta. Viimeisimpänä pelleilynä tunnistautuminen, jonka tarkoitus olisi osoittaa käyttäjien luotettavuutta pankin tai matkapuhelinoperaattorin kautta tehtynä henkilöllisyyden varmistuksena.
Aiemmin käyttäjät Huuto.netissä saatiin vieroitettua peukaloista (tunnistautumisen symboli nimimerkin perässä), koska se toimi niin huonosti, ettei sisäänkirjautuminen onnistunut välillä lainkaan, ilmoitusten laittaminen tai palveluun kuuluvat vahtipalvelut toimineet ollenkaan tai vain satunnaisesti. Nykyinen tunnistautuminen vaaditaan vain palvelun keskustelupalstalle osallistumiseen. Ja kun ei tee lainkaan kauppaa, ei ole väliä, kuinka hyvin kauppapuoli hoituu, kunhan saa tuotoksensa näkyviin keskustelupalstalle…
Toisaalta hyvä, ettei nykyistä “tunnistautumista” symboloivan peukalo-merkin kyseenalaista toimintaa sotketakaan kaupantekoon millään tavoin, sillähän ei oikeasti ole mitään merkitystä luotettavuuden tai rehellisyyden kanssa. Joku 12 apinasta sai sotkettua (tai toiminto oli alun perinkin solmussa) tunnistautumisen niin, että tuon peukalon kuvan saa hankittua niin monelle tunnukselle kuin perse kestää maksaa, eikä missään vaiheessa tule mitään nikotteluita siitä, että samat tiedot ovat käytössä jo toisella tunnuksella tai että tunnistautumista yrittävän tiedoilla ei ole palveluun paluuta.
Piintyneet huijarit tekevät kuprunsa omalla nimellään, koska kiinnijäämisellä ei ole mitään väliä, mitään omaisuutta tai tuloja ei ole mistä huijaamansa takaisin maksaa, ja jos olisikin, on vouti jo pitkän kätensä kanssa jonossa ensimmäisenä.
Palveluntarjoaja Huuto.netissä ehkä kuvitteli keskustelupalstansa olevan niin suuri vetonaula, että tunnistautumiset lisääntyisivät sen myötä, kun sitä keskustelupalstalle osallistumiseksi edellytetään. Näin toki olisi voinut ollakin joskus aiemmin, mutta nykyisellään keskustelupalsta muistuttaa puoliksi lasten hiekkalaatikon lässytyksiä, aneemisten aforismilatteuksien hautausmaata ja eri dignoosiensa kanssa kamppailevien avautumisalustaa.
Se voi tietenkin olla se asiakassegmentti, jota Huuto.net nykyisellään havittelee kaikella semiseksikkäällä tissi-, vai-miten-se-oli, sissimarkkinoinnillaan. Liian fiksut käyttäjät kun helposti huomaavat, milloin heitä kusetetaan ja vielä pahempaa, voivat sen kirjoittaa julki keskustelupalstalle. Toisaalta, hyvin harva fiksuimmista käyttäjistä on niin addiktoitunut itse keskusteluihin, että viitsisi vain sen takia hankkia vuosittaisen noin kahden euron koristeen nimensä perään. Ja tämä tietenkin palveluntarjoajalle sopii ja eipä tule huijauksen uhriksi joutunut keltanokkakaan julkistamaan kovaa kohtaloaan palstalle, koska jos osaa tunnistautua, osaa myös lukea ohjeet turvallisesta kaupankäynnistä…
Kun toiminta tökkii ja keskustelupalstakin kuivuu kasaan, niin ainakin tissit jää… Sissimarkkinointi ei muuten tarkoita pelkästään tissimarkkinointia ja markkinointi tissien ympärillä kuivuu aika nopeasti kasaan, mutta sählätyt lihakaupat tatuoituine tisseineen jäävät pysyvästi mielikuvaksi palvelun kylkeen. Mutta kaipa se “semiseksi” myy, vaikka paskaa konvehtina. Tosin Susanna Sievinen deittiseurana ei sitten kiinnostanutkaan enää niin paljoa, että olisi raaskinut voittohuudon tehnyt maksaa itselleen lapsenvahdin päästäkseen deiteille (julkisuudessa kerrottu syy, miksei deittiä huutanut lunastanut 2500 euron huutoaan) ja voittohuudon tehnyt Ilaro Miran tisseistä olikin kuulemma pilahuutaja, mutta saa kuitenkin jatkaa palvelunkäyttämistä ilman palautelistaansa tahraavaa negatiivista palautetta lunastamattomasta huudostaan.
Mitä enää seuraavaksi voi kaupata “sissimarkkinoinnin” nimissä? Seisomapaikkoja Ruususen seuraavaan kirurgiseen operaatioon tai töllistelypaikkoja Takiaisen sairaalahuoneeseen näkemään toipuuko hän vai ei? BB-blondin käytettyjä alusvaatteita vai muita intiimihygieniatuotteita? Aitiopaikka jonkun tangokuningattaren ja hänen kumppaninsa perheväkivalta tilanteeseen? Ai joo, mutta nehän onkin jo olemassa, saman konsernin iltapäivälehden muodossa…
Tissimarkkinoinnilla toki saadaan näitä uusia keltanokkia rekisteröitymään palveluun ja aina vain komeammaksi luku Huuto.netin etusivulla käy. Onko sitten tissien tai deittiseuran tarpeessa oleva muutoin hyvä nettihuutokauppakäyttäjä, onkin ihan toinen kysymys. Mutta sehän on tietenkin vain muiden käyttäjien ongelma, varsinkin niiden, jotka oikeasti haluaisivat tehdä kauppaa rehellisten ja palvelun säännöissään edellyttämien täysivaltaisten kanssa.
Se taas käy aina vain vaikeammaksi palveluntarjoajan ollessa täysin piittaamaton hyvistä kauppatavoista ja niiden valvomisesta. Huuto.net-palveluntarjoaja ei halua ottaa käyttöönsä työkalua, jolla kauppakumppaneiden henkilöllisyys voitaisiin varmistaa ja sääntöjä rikkoneen käyttäjän paluu käyttäjäksi evätä, koska silloin he joutuisivat oikeasti kantamaan vastuuta palvelun rehellisyydestä ja mahdollisesti edesvastuuseen päästettyään palveluun ennestään tiedetyn säätörikkurin tai huijarin käyttäjäksi uudelleen.
On paljon helpompaa yrittää vaientaa kaikki kritiikki ja sössöttää resurssipulasta sekä palvelun pitämisestä maksuttomana, kuin kantaa moraalinen vastuu tarjoamastaan palvelusta! Mikäli sama energia käytettäisiin kehitystyöhön palvelun luotettavuuden lisäämiseksi, kuin nyt kaikkinaisen vastuun kiertämiseksi, voisi Huuto.net olla pelkästään parhaiten tiedetyn nettibrandin lisäksi myös suosituimpienkin listalla…
Popularity: 9% [?]
Syksy on saanut!
Jumalauta juu, nääs päivää!
Niin on syksy tullut ja Suomen suurimmassa ja vanhimmassa huutokaupassa on tapahtunut jotain! Vanha kunnon tuhansien riitojen aiheuttaja, hintavaraus, on muutettu siten, että hintavarauksen ylittämättömistä kaupoista eivät tiedot välity enää ostajalle, eikä myyjälle, eikä palautettakaan voi näin ollen enää antaa. Hallelujaa, käyttäjiä on kerrankin kuunneltu. Vai onko?
Uudistus tietenkin kiristää niiden hermoja, jotka eivät alunperinkään ole osanneet hintavarausta käyttää ja he eivät enää voi puljata kauppojaan niiden kanssa, jotka ovat kohteita huutaneet hintavarauksen ylittymättä. Nyt on vaan riskeerattava ja laitettava pesunukkaisille retropotkareille joku hinta ja toivoa kovasti huutokilpailun nostavan paskan kullan hintoihin… Tai pelattava vedätystunnuksilla, kuten tähänkin asti.
Käyttäjien toive on pitkään ollut hintavarauksen suhteen, etteivät tiedot välittyisi. Ja oi katso, suuri palveluntarjoaja on kallistanut korvaansa rahvaalle:
Muutos on tehty asiakaspalautteiden perusteella ja palvelun logiikan selkeyttämiseksi. Kohteen sulkeutuessa ei siis enää tarvitse odottaa kauppakumppanin yhteydenottoa, jos korkein tarjous ei ole saavuttanut hintavarausta. Muutoksen myötä myös turhat palautteet toteutumattomista kaupoista jäävät pois.
“No mutta, jopas jotakin”, miettii pieni herkkusieni, jota myös huuto.net jäseneksi voidaan kutsua. Ja istuu tyytyväisenä pimeässä, kasvaa ja kukoistaa kaiken sen p(ot)askan keskellä, mitä palveluntarjoaja syöttää asiakasinformaationa.
Olisiko hintavarauskohteiden muokkaamisen takana sittenkin jotain ihan muuta, kuin asiakkaiden kuuntelu? Jos olisi kovin ilkeä ja vittumainen, voisi näin joistakin asioista tulla mieleen, mutta onneksi ei ole yhtään ilkeää ja vittumaista paikalla… Mutta jos olis, niin voisi tulla mieleen, että yrityksille määrätyn komissiomaksun kiertämisen estämiseksi on viety ylisuurten hintavarauksilla kikkailu pois. Kun eivät tiedot välity, ei tule myöskään kauppoja tehtyä niin, ettei välissä olisi kämmentään ojentamassa myös Huuto.net.
Tämä ei tietenkään ole välttämättä huono asia lainkaan, hintavarauksella on pelehditty ja sitä on väärinkäytetty jo aivan liian kauan. Mutta on silti mielenkiintoista, kuinka nopeasti muutokset palveluun ovat tehtävissä ja tehdäänkin, silloin kun palveluntarjoajan intressit ovat ensimmäisenä. Melko pian komissiomaksun jälkeen hoidettiin hintavarauksella kikkailu pois, mutta pakollista tunnistautumista ei ole saatu aikaiseksi vieläkään, vaikka se on käyttäjille luvattu jo vuonna 2006!
Onhan huomattavan paljon tärkeämpää hoitaa Sanoma Oy:n kassavirtaa, kuin yksittäisten käyttäjien turvallisuutta kaupanteon suhteen, niin että estäisi moninkertaisten olemattomien tuotteiden myyjien paluun palvelun täysivaltaisiksi jäseniksi kerran toisensa jälkeen. Ja kun käyttää “luovaa matematiikkaa” sekä rekisteröityjen jäsenten, että palvelun mahdollistaman huijausten aiheuttamista rikostilastomääristä, voi kirkasotsaisena julkisuudessa kiistää ja vähätellä väitteitä siitä, että palvelun suojissa tehdään rikoksia jatkuvasti.
Poliisi ja Huuto.net-palveluntarjoaja on eri mieltä rikosilmoitusten määrästä. Tämä on käynyt selväksi Kuluttaja-lehdessä olleen artikkelin mukaan. Poliisi oli kirjannut ilmoituksia vuonna 2006, jolloin siis pakollisen tunnistautumisen olisi pitänyt tulla, yli 1400 rikosilmoitusta Huuto.netissä tehtyjen petosten suhteen. Palveluntarjoaja ilmoitti itse keskustelupalstalla määräksi n. 500 kappaletta. Melkoinen “tilastotulkintaero”.
Miksi pakollinen tunnistautuminen ei sitten vieläkään ole tullut? No, ensimmäisen syyn voi lukea Huuto.netin etusivulta: Rekisteröityneitä käyttäjiä1 258 395. Kuinkahan rajusti käyttäjämäärä pienentyisi, mikäli todellinen käyttäjämäärä paljastuisi , ilman kaikkia suljettuja huijari-, vedätys- ja keskustelutuplia? Tällä olisi luonnollisesti suora vaikutus kassaan kilahteleviin mainoseuroihin ja myös yritysmyyjien määrään, jotka nyt maksavat komissionsa ja odottavat rajua myynnin kasvua, onhan potentiaalinen asiakasmäärä tuo ilmoitettu 1,2 miljoonaa…
Onko rehellisyydelle hintaa? Näyttää olevan, toiset ovat valmiita se kovinkin pienestä kauppaamaan, kuin vedättämään omia tuotteitaan toisella tunnuksellaan saadakseen muutaman euron enemmän. Huuto.netin palveluntarjoajan rehellisyyden puute on tuottoisaa palveluntarjoajalle, kallista yksittäiselle käyttäjälle, joka ostaa olemattoman tuotteen huijarilta.
Kun ei hintavarauskohteista enää saa kauppakumppanin tietoja, eikä palautetta voi antaa, niin muut kaupat sujunevat hyvin, jollei joudu huijatuksi? Näin voisi rehellinen käyttäjä luulla, vaan kuinka väärässä onkaan tuo pieni herkkusieni… Palautteita muutellaan, joskus sen vaihtaa kauppakumppani, mutta ylläpito osallistuu palautteiden manipulointiin, vaikka jokaisessa muussa mutkassa peseekin kätensä kauppojen sujumisesta. Miran lyhyen aikaa kuuluisa tissikauppa palaute voittohuudon tehneeltä poistettiin, vaikka palaute oli ns positiivinen. Palautteita poistetaan mielivaltaisesti muutoinkin, sen mukaan kuinka ahkerasti ja aggressiivisesti sitä vaaditaan. Niitä poistetaan myös sellaisilta kauppaa tehneiltä, jotka eivät ole palautteitaan pyytäneet poistamaan! Minkä ihmeen takia, jos ylläpito ja palveluntarjoaja ei kerran ole osallisena kaupantekoon ja sen sujumiseen?
Jo kauan on tiedetty ja Vennamo sen sanoiksi puki:
Vilunki rehellistä puijaa ja rosvot on saatava kiinni!
Popularity: 9% [?]
