Kuinkas sitten kävikään..?
Suuressa maailmassa on ollut tapana huutokaupata poikamiehiä, julkkisseuraa tai jotain muuta vastaavaa pelleilyä hyväntekeväisyystarkoituksessa (suuri maailma = pienessä Suomessa syntyneille tämä käytännössä usein tarkoittaa Amerikan Yhdysvaltoja). Oikea hyöty hyväntekeväisyyteen on vain välillinen, tällainen julkimo toimii lähinnä tapahtuman yhtenä ohjelmanumerona, josta hyötyvät tapahtuman järjestäjä ja jos jotain jää, niin hyväntekeväisyyteenkin voi jokusen rovon laittaa…
Siellä suuressa maailmassa pyörähtäneet ja pysyvästi pyörälle päästään jääneet ovat epätoivoisesti yrittäneet samaa, mutta koska itsekritiikki on puuttunut, on oma julkisuusarvo ollut pahasti ylikanttiin arvioitu. Näin kävi uimari-Janin exälle ja samaten moponsa pahasti hukanneelle Dolls-”tanssijattarelle”. Molemmat niittasivat itsensä julkkis-kastiin, tosin vain Tasavallan suurimmat pellet-osastolle, Nykäsien, Ruususien ja salarakkaiden sekaan.
Niin vahva on kuitenkin julkisuuden houkutus toisille, että ei ole väliä, mitä puhutaan, kunhan puhutaan. Jos on vaikka nuoruudessaan ollut hieman villimpää sorttia ja tullut vaikka tenavaisen pyöräyttämällä blokanneeksi itsensä ulos Miss Suomi kisasta, on aina olemassa Miss Tissi-, Tussu- tai vaikka Tavis-kisoja. Helsingin joka lähiöön ja jokaiseen pieneenkin maalaistuppukylään riittää aina joku karaoke-kuningatar tai muu ulkoisilta avuiltaan muodollisesti pätevä, jota paikallisen baarin kantapörhelöt krapulantuhruisilla silmillään kuolat suupielissä seuraavat.
Jos ei ole aiemmin kykyjään uskaltanut kyseenalaistaa ja laittaa vertailuun työelämässä, urheilussa tai muuta lahjakkuutta ja/tai taitoja vaativassa hommassa, voi tällaiselle lähiön pienen piirin prinsessalle tuoda suurta tyydytystä saada tunnustusta edes seksikkyydestään, jos ei muita avuja ole. Seksikkyydestä on tietenkin pidettävä kiinni ja monelle ainoa tapa on ulkoinen kohennus. Ylisuuret maitorauhaset, vaikkei niin luomutkaan, ovat monien ajatuksessa se meriitti, jolla seksikkyyttä ylläpidetään. Jos syntymässä saatu rintakudos ei riitä, saa helposti lisuketta kirurgin veitsen alla. Jos on rahaa.
Rahaa kyllä saa, jos siis on niitä kykyjä, perinteisesti aikuiset ihmiset käyttävät siihen tarkoitukseen työntekoa. Omasta mielestään julkkiksen aseman ansaitseva haluaa mennä siitä, mistä aita on matalin ja käyttää omiin tarkoituksiinsa toisten rahaa. Tällöin tulevat erilaiset lihakaupat kyseeseen, joskus myytäväksi asetetaan koko ruho, toisinaan sitten vain ruhon osa.
Missä lihaa sitten saa kaupata? No tietenkin Suomen suurimassa ja vanhimmassa nettihuutokaupassa. Vaikka kauppa päätyisikin nolosti, kuten uimarin entisellä, ja lopputuloksena tehdään liikuttava tarina siitä, kuinka voittohuutaja kyllä maksoi, minkä huusi, mutta meni puihin juuri ennen Suomen ykkössinkun tapaamista… Aivan, näinhän sitä helposti käy, tulee maksaneeksi reilut pari tonnia ihan hupiin, eikä halua rahalleen mitään vastinetta, koska nettihuutokaupan maailma on julma: Voi saada vaikka negatiivisen palautteen!
Kun on makuun päästy, niin antaa mennä vaan, lisää lihaa tarjolle. Lihakauppa siis jälleen pystyyn: Win-win-tilanne, julkisuushakuinen pyrkyri saa toivomaansa julkisuutta sekä lisuketta etuosaansa (tuleepahan enemmän myytävää, joten jatkossa voidaan asettaa kaupattavaksi vaikka kilohinnalla) ja palveluntarjoaja voi mainostaa itseään saman konsernin iltapäivä- ja juorulehdissä.
Saavatko kaikki kaupata lihojaan? Tietenkään eivät, jollei samalla tule hyödyttäneeksi nettihuutokaupan palveluntarjoajaa, jolla omat intressit omistamiensa keltaisen lehdistön edustajien suhteen ja toiveet mainostulojen puolella ovat suuret. Ilmeisesti perusteet, joilla palvelu on aikanaan perustettu, ovat jääneet maallisempien arvojen jyräämiksi ja nykyään veisataan kuorossa hoosiannaa mammonalle ja maineelle, tulipa se millä keinoin tahansa.
Kun palvelu tökkii, luvatut uudistukset vaietaan kaikessa hiljaisuudessa kuoliaaksi, kritiikki vaiennetaan käyttäjien keskuudessa ja markkinointi on onnetonta, tarvitaan käyttäjämääriin “luovaa” tarkastelutapaa ja muita kyseenalaisia keinoja.
Viime kädessä voidaan vaikka puuttua useammalta taholta lihakauppaan ja tehdä siinäkin luovia ratkaisuja, vaikka palautteiden suhteen, jotta näkyviin ei jäisi enää mitään, mikä tuosta onnettomasta tapauksesta muistuttaisi…
Entä lihahuutokaupan voittaja? Hän jäi rannalle ruikuttamaan pelkän tyhjän saaneena, mutta yhä toiveikkaana:
Popularity: 7% [?]
Mikä siinä onkaan, että tyyppi, joka kuvittelee Tarzanin lailla puolustavansa vähäosiasia ja -lahjaisia, usein näyttääkin Tarzanin sijasta pelkästään itse apinalta? Tai Tarzan kai enimmäkseen puolusti elukoita… ja oli kuitenkin pyytetön puolustustehtävässään, eikä korottanut itseään merkittävästi elukasta kummemmaksi.
Sinänsä on kaunis ajatus pyrkiä puolustamaan heikompia, mutta tietenkin olisi hyvä varmistaa, että heikko itse kokee myöskin heikkoutta ja avun tarvetta, eikä suinkaan rähjää ympäristölleen täysin vakuuttuneena omasta oikeassa olemisestaan ja täynnä raivokasta hyökkäystahtoa kaikkia niitä kohtaan, jotka pyrkivät oikomaan vinoutuneita käsityksiä. Auttaja, joka “auttaa”, vaikka avun kohde ei oikeasti edes tunne olevansa avun tarpeessa, auttaa silloin jostain ihan toisesta tarkoitusperästä kuin avun antaminen.
Näitä foorumeiden R.Hoodeja näkee, puskissaan pyllistelemässä, kunnes aika on tullut määrätä joku piiperöinen avustuskohteeksi ja yrittää nostattaa yleinen pöyristys piiperöisen kohtelusta. Temppu voi toimia kerran, jos toisenkin, mutta pidempään foorumia seuranneet näkevät käytöksessä jatkumon. Kiusaajat ja piiperöiset vaihtuvat, vain puskajussi-ritarin rooli pysyy aina samana.
Tarkemmin tarkasteltuna on itsensä piiperöistenpuolustajaksi nimennyt ilkiöistä suurin. Hänhän määrittelee, kuka joutuu puolustettavaksi, ehkä jopa vastoin tahtoaan ja hankittuaan niljakkaan maineen tällainen sukkahousuritari-Robin tahraa puolustuskohteensakin omalla limaisella käytöksellään.
Sukkahousuritari ei myöskään syö työtehtäväänsä itseltään, vaan vahtii mustasukkaisesti omaa virkaansa eikä vastaa reilusti kysymykseen, ketkä-koska-missä ovat niitä, joilta muita täytyy puolustaa. Hän vain heittelee epämääräisiä vihjauksia ja viittaa epämääräisesti menneeseen, mutta paheksuu syvästi, jos joku kaivaa menneistä esiin faktaa eikä pelkkiä huhuja. Jos sukkahousuritari oikeasti kertoisi keistä on kyse, voisivat muutkin seurata tilannetta ja tehdä omat johtopäätelmänsä. Voisi jopa ilmetä, että sukkis-Hood ei olekaan oikeassa, vaan peräti lietsoo riitaa väärillä väittämillä!
Piiperöisten puolustajaksi itsensä nimittänyt ehkä toivoo antavansa jämäkän ja miehekkään vaikutelman asettautuessaan näyttävästi toisia vastaan, mutta vuosikausia samaa toistettuaan hän ei onnistu kuin liittämään itsensä akkamaisten nahjusten kerhoon muiden lelumiesten kanssa.
Popularity: 3% [?]
…syvemmälle kyykkyyn pääse, niin onnistuu se, saatana, sittenkin!
Huutis on onnistunut valehtelemaan käyttäjämäärän, (1,2 milj… ai, pitiks ne olla ERI käyttäjiä..?) ja rikosilmoitusten määrän vuonna 2006 koskien huijauskauppoja Huuto.netissä, sekä antamaan tyhjiä lupauksia palveluun rekisteröiymisen yhteydessä tehtävästä tunnistautumisesta.
Lattaotsaiset käyttäjät jatkavat palvelun käyttämistä ja tyhmimmät jatkavat huijatuksitulemista…
Sen jälkeen, jotta yhä alemmaksi päästään palveluissa ja käyttäjien halveeraamisessa, aloitetaan lihan kauppaaminen. Ja kysymys ei siis ole elintarvikkeista, eikä edes eläimistä, vaan ihka oikeasta humanoidista.
Eihän sitä saata vanhoja silmämuniaan uskoa, vaikka siinä se ilmoitus edessä jöllii. Kahden pienen lapsen äiti on ilmeisesti antanut siunauksensa olla kauppakohteena, jossa hän sitoutuu neljän tunnin ajan hoitamaan escortservicea… Jo se yksistään on käsittämätöntä.
Vielä käsittämättömämpää on, että ison konsernin yksi osa on valmis tähänkin limaiseen toimenpiteeseen, ihmiskauppaan, vaikkei moraali ole aiemminkaan parhaasta päästä ollut. Huutokauppailmoituksessa lukee aivan selkeästi: Susanna Sievinen (Eyes Wide Shut pippalot deittinä) ja kuitenkin asia muuttuukin illalliskortiksi… No joo. Onhan sitä päiväkahvien nimikkeen alla joskus juotu kai kahviakin.
Nyt kaikki tätä luuskan kauppaamista kritisoivat leimataan kateellisiksi tai persaukisiksi. Eräskin tozimies blogissaan räyhää asiattomille kommenteille Sussun kauppaamisesta.(Voihan vittu, sussu… täähän on ihan kuin pääministerin sussu). Kaikki, joissa kysellään “hyvän kohteen” perään tai sitä kuka ja mikä tämä kauppias on, tai miksi hän on yrittänyt tyrkyttää tuota kohdetta kylkiäisenä aiemmin, poistetaan. Tozimies on vihainen, hyvin hyvin vihainen.
Kuinka uskottavaa voi olla, kun jätkä tyrkkää akkansa kuvan framille, muttei omaa pärstäänsä? Jotenkin leimallista että eukkoa kainalossa esitellään kuin esinettä, pokaalina. Ja onko muijakaan oikeasti oma, vai pelkkä haave? Mistä voi tietää, kun sivusto on nimeltään cuzetus… Kovasti jätkä pullistelee, mutta onkohan huutojensa lunastajaksi.
Huutiskäyttäjät jaksavat olla huolissaan globalisaatiosta ja lapsityövoimasta, vaan kun kaupan laitetaan hieman pölvästiltä vaikuttava yksinhuoltaja, ei pöyristys kohdistukaan kauppaan vaan paheksujiin.
Uutta uljasta Huuto.nettiä on saanut odotella jo kauan, mutta en olisi uskonut sen uutuuden olevan kauppapaikan tarjoaminen seuralaispalvelulle. Toisaalta, en ole myöskään kovin yllättynyt. Onneksi vaihtoehtoja on. Täällä ei kaupata, eikä tulla kauppaamaan seuralaisia ja seuranhaku hoidetaan myös muualla. Jos Huutis on suomen vanhin, on tämä Suomen rehellisin nettihuutokauppa:
Nettihuuto.com – huuda netissä, älä kotona
Popularity: 17% [?]
