Varoitus! Seuraava teksti ei sisällä yhtään kivoja kuveja, mutta todella paljon linkkejä. Ne on niitä sinisiä taas.
Jokainen itseään kunnioittava bloggaaja käsittelee ennemmin tai myöhemmin facebookia, lärvikirjaa, kuten sitä kotoisan suomalaisesti kutsutaan. Facebook on noteerannut pienen Suomen siinä määrin, että on mahdollista käyttää ihan suomeksi kyseistä palvelua. Mutta onko kysymyksessä oikeasti palvelu ja jos on, niin minkälainen?
Suomalaisessa mediassa on käsitelty paljon facebookin kautta tapahtuneita tietovuotoja: Sadan miljoonan Facebook-tilin tiedot leviävät netissä ja Facebookin kahdenkeskiset viestit livahtivat julkisiksi. No kerrankos sitä. Se tuo sata miljoonaa on noin globaalisti pirun pieni määrä, vertailuna todettakoon, että suomalaisia on alle kuusi (6) miljoonaa… Sitä paitsi, mr. Zuckerberg on itse sitä mieltä, että yksityisyys ei ole enää sosiaalinen normi. Ja nykyään herra Zuckerbergin kanssa on samaa mieltä tosi iso sakki, lähteenä Zuckerberg itse: Facebookilla jo puoli miljardia käyttäjää.
Keitä palvellaan?
Facebook tarjoaa palveluaan myös suomeksi, mutta esimerkiksi rekisteröinnin yhteydessä hyväksyttävät käyttöehdot ovat pitkä litania amerikan murretta, ei Suomen sanaa. Käyttöehdot voi toki lukea ranskaksi, saksaksi, italiaksi ja espanjaksi, jos ne taipuvat paremmin… No, suuri osa suomalaisista kyllä pärjää englanniksi, että sikäli harmi ei ole mahdoton. Kuluttaja-asiamies on yleensä tarkkana, että kaikki Suomeen tuotaviin tuotteisiin on saatavilla myös suomenkieliset ohjeet, mutta bittimaailma on tässäkin asiassa jäljessä. Facebookin käyttöehdoissa kohdassa 4 sanotaan seuraavaa:
Registration and Account Security
Facebook users provide their real names and information, and we need your help to keep it that way. Here are some commitments you make to us relating to registering and maintaining the security of your account:
- You will not provide any false personal information on Facebook, or create an account for anyone other than yourself without permission.
- You will not create more than one personal profile.
- If we disable your account, you will not create another one without our permission.
- You will not use your personal profile for your own commercial gain (such as selling your status update to an advertiser).
- You will not use Facebook if you are under 13.
- You will not use Facebook if you are a convicted sex offender.
- You will keep your contact information accurate and up-to-date.
- You will not share your password, (or in the case of developers, your secret key), let anyone else access your account, or do anything else that might jeopardize the security of your account.
- You will not transfer your account (including any page or application you administer) to anyone without first getting our written permission.
- If you select a username for your account we reserve the right to remove or reclaim it if we believe appropriate (such as when a trademark owner complains about a username that does not closely relate to a user’s actual name).
Sama suomeksi menee jotenkin näin: Rekisteröityminen ja tilin turvallisuus
Facebook käyttäjät antavat oikean nimensä ja tietonsa, ja tarvitsemme apuasi, jotta tilanne säilyy. Nämä sitoumukset hyväksyt rekisteröityessäsi facebookiin ja huolehtiaksesi tilisi turvallisuudesta:
- Et anna vääriä tietoja itsestäsi , tai luo tiliä kenellekään muulle kuin itsellesi ilman lupaa.
- Et luo enempää kuin yhden henkilökohtaisen profiilin.
- Jos poistamme tilisi, et luo uutta ilman meidän lupaamme.
- Et käytä henkilökohtaista tiliäsi omiin kaupallisiin tarkoituksiisi (kuten statuspäivitysten myyminen mainostajille).
- Et käytä facebookia, mikäli olet alle 13-vuotias.
- Et käytä facebookia, mikäli olet tuomittu seksuaalirikollinen.
- Pidät yhteystietosi tarkkoina ja päivitettyinä.
- Et anna salasanaasi, (tai salaista avainta), päästä muita käyttämään tiliäsi, tai tee mitään muutakaan mikä vaarantaisi tilisi turvallisuuden.
- Et siirrä tiliäsi (tai ylläpitämiäsi sivuja tai sovelluksia) kenellekään toiselle ilman kirjallista lupaamme.
- Varaamme oikeuden poistaa tai muuttaa käyttäjänimesi, mikäli uskomme sen olevan sopimaton (kuten tavaramerkin omistajan vaatimus, mikäli nimi ei liity käyttäjän oikeaan nimeen).
Näin. Ulkomaan eläville (siis amerikaanojen vinkkelistä) on vielä omat sepustuksensa:
| We strive to create a global community with consistent standards for everyone, but we also strive to respect local laws. The following provisions apply to users outside the United States :
Special Provisions Applicable to Users Outside the United States
|
Yritämme toki tosi kovasti saada kaikille yhteiset standardit (meidän), mutta pakkohan se on paikallisiakin lakeja yrittää noudatella. Seuraavat määräykset koskevat vain ulkomaan eläviä:
Ulkomaan eläville sovellettavat erityissäännökset
|
Minä olen tasan varma, että yksikään suomalaisista facebook käyttäjistä ei ole kahlannut tuota kaikkea läpi rekisteröityessään facebookiin, ellei ole joutunut työnsä puolesta sitä tekemään. Siis maksusta.
Jep. Nämä pienet ehdot ja säädökset eivät estä ihmisiä sankoin joukoin liittymästä yhteisöön, jossa voi jakaa elämänsä huippuhetket, kuten herääminen, syöminen ja erityisesti juominen, nukkumaanmeno yksin tai useamman kera ja vastaavat special occacionit. Voi jakaa lemmikkiensä kuvat, kakaraistensa kuvat (pedofiilit tykkää!), pelata hyödyllisiä pelejä.
Minulle rakas ja erittäin läheinen ystäväni Varma Tieto (hän on facebookissa) kertoo, että yllättävän moni facebook-käyttäjä näyttää ihan kissalta tai koiralta. Ei siinä sen kummempia.
Ihan Amerikoissa asti on tajuttu, että Suomessa ei ehkä oikeasti asu ketään, jonka nimi oikeasti on Lady Manhattan ja siispä tili disabloitiin. Lady olisi saanut tilinsä pitää, mikäli olisi toiminut seuraavalla tavalla:
Your account has been suspended because we have received reports that your account
could be in violation of our Statement of Rights and Responsibilities.
If you believe you were disabled by mistake, please reply to this email
with a scanned image or digital picture of a government-issued ID
(e.g., driver’s license, passport, etc.) and make sure the following information is clear:
- Full name
- Date of birth
- Photo
Please black out any personal information that is not needed
to verify your identity (e.g., social security number).
Rest assured that we will permanently delete your ID from our servers
once we have used it to verify the authenticity of your account.
Yeah, riiiight… Uskoo, ken tahtoo, varsinkin kaikkien tietovuotomunauksien jälkeen. Vain täydellinen idiootti lähettää aivan vapaaehtoisesti itsestään tietoja, jotka yleensä luovutetaan vain viranomaisille (tai muissa virallisissa yhteyksissä), mitä facebook suinkaan ei ole, ainakaan julkisesti. Kuitenkin, johonkin tarkoitukseen näitä valtavia tietokantoja keräillään, mutta mihin? Miksi pelkästään ajanvietteeksi tarkoitettu sosiaalinen yhteisö on niin kovin, kovin kiinnostunut siitä, keitä heidän käyttäjänsä ovat? Salaliittoteoriat esiin…
Suuri on kaunista?
Vaikka facebookin sääntö ja asetuslista saa jonkun pienemmän banaanivaltion lakikirjan häpeämään olemassaoloaan, ei facebook ole erityisen asiakaspalveluhenkinen käyttäjiään kohtaan. Kuten aiemmin todettua, ei käyttöehtoja, saati asiakaspalvelua, saa kaikilla niillä kielillä, joilla facebookia on mahdollista käyttää. Ja tuskin suomalaiset ovat ainoita, jotka eivät ole kaikkia määräyksiä kahlanneet ennen liittymistään, kunhan ovat rekisteröinnistä selvinneet, vaihtavat käyttökieleksi oman äidinkielensä. Ja vaikka facebook edellyttää käyttäjiltään yhtä sun toista, ei facebookin ylläpidolla ole minkäänlaisia valmiuksia valvoa näiden sääntöjen noudattamista, eikä kaikesta päätellen edes sääntöjen valvomista tunnuta pidettävän palveluntarjoajan velvollisuutena, vaikka luulisi siellä olevan enemmän kuin vain 12 apinaa hommaa hoitamaan. Eivätkä valvo. Edes viranomaisten yhteydenotto pienestä pohjolan valtiosta ei saa välttämättä facebookin ylläpitäjää toimimaan: Lain koura ulottuu huonosti Facebookiin. Mutta mitäpä pienistä (maista).
Ja koska facebookin ylläpito ei veny kovin monelle kielelle, on ainakin suomalaisia…eeeh… hyvin erikoisia persoonia facebookissa sankoin joukoin. Terveisiä vaan Kissan Kakalle, Känni Ääliölle (2kpl), Känni Kalalle, Uuno Turhapurolle (ainakin 2 kpl), Jorma Kutumelalle, Lestin Heittäjälle ja niille lukuisille lady manhattanin ystäville, jotka ovat nyt siis menettäneet ladyn ystävistään. Fanisivu on kuitenkin vielä, ainakin toistaiseksi: Lady Manhattan ja tietenkin NastyFoorumille omansa: NastyFoorumi -riemua ilman idiootteja- , mutta jomman kumman tai peräti molempien tykkääminen vaatii jo sellaista siviilirohkeutta, että harvasta löytyy.
Minkähänlaisia persoonallisuuksia mahtaa olla niiden joukossa, jotka käyttävät kielenään kiinaa, arabiaa tai vaikka tanskaa..? Ei siinä mitään, kaikissa palveluissa on säännöt, mutta jonkinlaista kohtuullisuutta osoittaisi sääntöjen soveltaminen kaikkiin käyttäjiin, eikä vain sattumanvaraisesti sinne tänne.
Pomo on homo!
Monilla työpaikoilla facebookin käyttöä rajoitetaan ja on syytäkin. Facebook voi tuhota yrityksen hetkessä. Vaan mitäpä pomo-parka, saati it-tukihenkilöt, mahtavat sille, että joku firman duunareista päättää kirjata humalassa toimitetut sukupuolihurjastelut tai katutappelut ja niistä seuranneet juridiset seuraamukset facebookiin ja ilmoittaa työtiedoissaan viimeisen päälle tarkat tiedot asemastaan yrityksessä. Facebook-statuksesi voi olla työnantajasi painajainen. Täytyy sanoa, että muutaman ammattiryhmän edustajat ovat kyllä romuttaneet ammattinsa arvostuksen ihan vain facebookin välityksellä, vaikka ilmeisesti vain vapaa-ajastaan ovatkin avautuneet. Toivottavasti.
Mikään yksityisyysasetus ei suojaa, jos käyttäjä on päättänyt liittyä kaikkiin mahdollisiin suomalaista juomakulttuuria ylistäviin ryhmiin tai muihin tyhmiin ryhmiin. Alaikäiseksi tekeytyminenkään ei auta: nämä tiedot Facebook näyttää koko maailmalle ja Haluatko tietää, mitä naapurisi Facebook-statuksessa lukee? Zuckerbergin akan poika kuitenkin kiistää sisältöjen käytön ilman lupaa, mutta käyttäjät eivät ole ihan samaa mieltä: Facebookiin ei olla tyytyväisiä.
Seis maailma, tahdon ulos!
Monet ovat katuneet liittymistään facebook-yhteisöön, varsinkin kun sieltä pois pääsy on todella mutkikas operaatio, eikä facebook hyvällä katso apuvälineiden kehittämistä: Facebook vihastui tilien tuhoajalle. Kyllä facebookista toki pois pääsee, mutta on se kovin työlääksi tehty: Facebook-tunnuksen voi viimein tuhota pysyvästi. Ennen tilin poistoa on syytä poistaa kaikki jäsenyytensä ryhmistä, tykkäämiltään sivuilta, sovelluksista jne, mutta kukaan ei oikeasti voi olla varma, että tiedot poistuvat facebookista tilin sulkemisen jälkeen. Ja koska facebook on nähnyt noinkin paljon vaivaa kerätäkseen globaalisti ihmisten henkilötietoja, he tuskin tyhjentelevät niitä tietokannoistaan ihan helposti, vaikka väittäisivät mitä. Vaan mistä löytyy sellainen fakiiri, joka asian pystyy selvittämään?
Ilmeisesti Google ryhtyy myös puuhaamaan omaansa, koska Facebook ei vieläkään leiki Googlen kanssa. Google Me haastaa Facebookin – sosiaalisen median sota alkamassa. Näille löytyy toki eurooppalainen vastineensa: Netlog, jonka sivuilla käyttöehdot ja muut tiedot ovat saatavilla suomeksi, tosin suomennokseen käytetty kieli on aika köppäistä, mutta ymmärrettävää.
Popularity: 34% [?]
Tirkistely
Varsinainen voyeurismi on luonteeltaan seksuaalista ja onnellisin tilanne lienee se, että voyeuristi tapaa ekshibitionismiin suuntautuneen kumppanin. Win-win-tilanne.
Iltapäivälehdet ja muu “keltainen lehdistö” ovat pitäneet huolta siitä, että meissä jokaisessa asuu nykyään pieni tirkistelijä. Eikä valinnanvaraa enää edes ole, tirkistely on jo pakkopullaa, halusipa tai ei. Pelkkä poistuminen oman kodin rauhasta tekee ihmisestä tirkistelijän, aina ei edes tarvitse poistua kotoaan, riittää jos käyttää internetin ihmeellistä maailmaa. Nykyään et voi asioida päivittäistavarakaupassa saamatta tietoosi jonkun yksittäisen ihmisen henkilökohtaisesta elämästä tietoja, riippumatta siitä, onko tämä ihminen antanut nämä yksityiskohtaiset tietonsa julkiseen levitykseen omasta tahdostaan ja ovatko kaikki julkaistut tiedot edes tosia. Et voi poistua liikkeestä ohittamatta maksupistettä (tai ei sitä ainakaan voi suositella) ja poikkeuksetta sen vieressä on lehtiteline, jossa yleensä iltapäivälehtien kelta-mustat lööpit kirkuvat ajankohtaista ja uusinta juorua. Jollet ole umpisokea, et voi välttää näitä “päivänpolttavia aiheita”.
Internetin ihmeellinen maailma on vienyt tirkistelyn täysin uusiin ulottuvuuksiin ja nykyisin tirkistelyntarvettaan voivat toteuttaa kaikki kenellekään taipumustaan paljastamatta ja vieläpä lähes ilmaiseksi, mutta yleensä harrastukseensa uponnut haluaa jakaa tirkistelylöytönsä muiden kanssa. Osa ei pidä pahana pientä maksuakaan siitä ilosta, että voi tirkistellä muita ja muiden tekemisiä.
Kuka tirkistelee ja kuka paljastelee?
Nettitirkistelijöillä ja -paljastelijoilla tuntuu olevan yhteistä se, että he hakevat massojen hyväksyntää, virtuaalilempeä ja nostetta ilmeisesti muuten merkityksettömältä tuntuvaan elämäänsä. Sekä tirkistelijät että paljastelijat myös luulevat, että harraste on mahdollista pitää hallinnassa. Valitettavan usein käy niin, että harraste saa pakkomielteisiä muotoja, eikä paljastelija tai tirkistelijä enää itsekään tajua harrastuksestaan tulleen päätoimen. Kolinaa PANUhuoneesta otti esiin kaksi naista, Johanna Tukiaisen ja Rakel Liekin, jotka molemmat ovat antautuneet tirkisteltäviksi: Julkkis, lööppijulkkis ja turha julkkis. Näiden naisten välillä on kuitenkin valtava ero, eikä pelkästään se, että toinen vain “antaa ymmärtää ja toinen on oikeasti ymmärtänyt antaa“. Enkä nyt tarkoita seksiä.
Toiselle lusikalla annettu…
Yhteistä näille naisille on, että molemmat ovat hakeneet elinkeinonsa saman alueen eri reunamilta, seksistä. Johannan ja Rakelin suurin ero on se, että vaikka Johanna antaa ymmärtää, niin hän ei ymmärrä antaa, koska mitään annettavaa ei ole ja Rakel taas on ymmärtänyt antaa, eikä silti vielä ole ammentanut lähdettään tyhjäksi, hänellä siis on yhä edelleen annettavaa. Johanna ei edelleenkään ymmärrä, että Halmeen poistuttua kuvioista, on hän ehdolla valtakunnan sirkussian roolin ja hän yhä vielä yrittää epätoivoisesti pikakelaten työntää julkisuuteen vähäpätöisimmätkin vaiheet elämästään. Panu arvelee, että Johanna on aivan aidosti oma itsensä, ehkä kiltti ja viatonkin, mutta ainakin varmasti höpsö ja säälittävä. Ulkokuori täyteaineita ja sisus… vähäistä ja sekin vähä sekaista. Johannaa myös varmasti rakastetaan, ainakin hänen perheensä, sukulaisetkin, ja nykyään myös jumala.
… mutta kauha ammentaa toisaalla
Rakel on nuoresta iästään huolimatta tehnyt jo yhden oikean uran, ihan reilusti pornoteollisuuden parissa. Lihat ovat olleet levällään, näin päin ja noin päin, zoomattu on joka karvankasvun paikka. Missään vaiheessa Rakel ei ole puolustellut tekemisiään, vaikka selittämään on joutunut, useammin kuin kerran. Rakel ei kuitenkaan uranvaihdosta, pornonäyttelijästä kuvataiteilijaksi, ole suostunut häpeämään aiempaa ammattiaan: KULISSIEN TAKANA – Kuvataiteilija, journalisti ja entinen pornotähti Rakel Liekki. Ja mitään syytä ei olekaan hävetä, job well done! Todennäköisesti, mikäli Rakel jossain vaiheessa menestyy laajemminkin tai yrittää vakavoitua esimerkiksi politiikkaan, tämä pornotähti-ammatti tulee puremaan häntä nilkkaan. Toivottavasti Rakel pitää päänsä pystyssä yhä vielä silloinkin.
Johanna on sen sijaan jo ehtinyt hävetä musiikillista antiaan, surkeaa renkutusta nimeltä Lööppijulkkis. Syytä onkin.
Pata ja kattila…
ovat tässä tapauksessa täysin eri sarjaa, toinen on laadukas ja toinen monessa, itse aiheuttamassaan, sopassa karrelle kärähtänyt. Rakel on pitänyt laadukkaan linjansa, eikä hänen jäljiltään ole yleisesti luettavissa mediasta, edes Facebookista mitään, mikä nolaisi hänet tai veisi uskottavuuden koko ihmiseltä. Johannalta tämä ei ole oikein onnistunut, eikä sisar Julia ole yhtään sen kummoisempi. Molemmilla sisarilla vaikuttaa olevan tapana vuodattaa ensimmäinen (ja ainoa?) päähän osunut ajatuksentynkä Facebookiin. Näitä ajatuspieruja sitten keräillään ja linkitetään kuvapalveluihin naurettavaksi ja jos klikkaat linkkiä FB-kaverin seinällä, on sinustakin tullut pahainen tirkistelijä: http://pics.kuvaton.com/bshit/1_tuksu.jpg . Johanna ei ole myöskään oikein löytänyt linjaansa sen suhteen, onko hän kaino ja vieteltävissä vai pelkästään aggressiivinen tyrkky. Johannan FB-seinä on avoin, ainakin vielä tätä kirjoittaessa, ja siellä hänen …eeeh… managerinsa(?) kaipailee Jossua lukemaan sähköpostiaan. Kommentoin tälle ihmiselle, Tuija Järviselle, että hän muistuttaisi Johannaa, että kolmen promillen tuolla puolen ei ole paras aika avautua nettiin ja laitoin tuon kuvalinkin myös tiedoksi… ja toivottavasti myös opiksi. Jossu ei tykännyt.
Panu esitti epäilyn, että ihmiset ovat yksinkertaisesti vihaisia itselleen siitä, kun joutuvat häpeillen myöntämään olevansa kiinnostuneita Tukiaisesta, vaikka ei yhtään huvittaisi.
Vaikka Panu saattaa olla osittain oikeassa, niin olen tästä asiasta eri mieltä. Oikeasti, suurimmalle osalle ihmisistä sisarukset Tukiainen on täysin yhdentekeviä, elämä soljuu jouhevasti ja unet pysyvät makoisina joka yö, vaikka ei koskaan kuulisi kummastakaan koppelosta sanaakaan. Mutta niin syvää korpea tai syrjäistä paikkaa ei ole, etteikö jostain taas ilmaantuisi jompi kumpi kuplimaan vähäpätöisen ihmissuhde- tai muun sopan seurauksena.
Halvalla (panemalla) ei saa hyvää?
Jos tässä jollekin on edes ärtynyt, niin niille, jotka antavat Jossu-paralle toivoa siitä, että hän olisi oikeasti hyvä esiintyjä, glamour tai millään muullakaan tavalla edes kiinnostava. Hänen FB-seinälleen vuodattavat ihmiset ilmeisesti toivovat Tuksun tekevän jonkun reality checkkauksen koskien omia avujaan, mutta he vain palkitsevat rikkinäisen ja hukassa olevan ihmisen harhoja omasta tärkeydestään. Toivomukset Jossun kuolemasta ovat jo matalammalla kuin se rima, jonka Jossu itse alittaa.
Rakel sen sijaan on yhä kiinnostava, vaikka hän pitääkin vaatteet yllään, eikä edes hölskytä lihojaan musiikin tahdissa, kuten Jossu ja Julle. Rakelin pikkurillin kynnenpäässäkin on enemmän glamouria ja kiinnostavuutta kuin yhdessäkään Tukiaisessa. Rakel ei tirkistele maailmaa pelkästää oman persereikänsä läpi, vaan oikeasti tajuaa ympärillään tapahtuvia asioita. Eikä uskottavuutta vähennä yhtään se, että Rakelilla, upeasta naisellisuudesta huolimatta on munaa ja Rakel tuntee munansa: http://www.irtimunmunista.fi/
Popularity: 15% [?]
(S)Avuttomuutta
Tiedon puute ei ole syynä sille, että ihmiset tupakoivat Suomessa. Jokainen tupakoiva tietää, kuinka vaarallinen hänen haiseva harrastuksensa on. Kuitenkin jokaisella tupakoivalla on käsitys, että juuri hän on poikkeus säännöstä, ryhmässä joka kuolee usein aikaisemmin ja tuskallisemmin kuin moni muu, joka ei tupakoi, ole koskaan tupakoinut tai on lopettanut tupakoinnin. Jokaisella tupakoivalla on myös käsitys, että tupakkaan sijoittamillaan rahoilla, jotka siis vedetään savuna ilmaan, hän on lunastanut paikkansa julkisessa terveydenhuollossa hoidokkina tupakkaverojen muodossa. Vaikka ne tupakat olisi ostettukin tax freena jostain muualta tai halpoina kopioina Porvoon moottoritien varresta.
Tupakointia puolustetaan kiihkeästi jokaisen omaan päätäntävaltaan kuuluvana oikeutena, mutta tosiasia on, että jos tupakointi ja sen lieveilmiöt putkahtaisivat ihmisten tietoon vasta nyt, se kiellettäisiin välittömästi yhtenä vaarallisimpina myrkkyinä. Jokainen tupakoiva kuvittelee aiheuttavansa haittaa vain itselleen ja olemaan valmis elämään tämän päätöksensä kanssa, mutta kun keuhkoahtauma supistaa palkeita, kelpaa jokaiselle julkisista verovaroista subventoitu happipullo.
Tupakkateollisuus ja tupakoijat itse ovat sitä mieltä, ettei elämästä selviä hengissä kukaan, mutta kai elämänlaadullakin on jotain merkitystä. Molemmat ovat myös sitä mieltä, että tupakoinnin osuutta sairauksiin ja kuolemiin ei ole kiistatta todistettu. Ei tietenkään ole, edes lääketiede ei ole niin täsmällistä, vaan suurin osa ihmisistä mahtuu erilaisilta arvoiltaan joidenkin tiettyjen rajojen sisään ollakseen kyllin terveitä. Ainoa mikä voidaan lopussa todeta täysin varmasti on “kuoli, koska menetti henkensä”.
Eurooppa (s)avustaa
Euroopan komissio on nostanut kissan pöydälle ja pohtii, voisiko tupakoinnin oikeasti lakkauttaa. Varoitus pelottaa tupakkaihmisiä – Eurooppa on savuton 2012? No tuskinpa, ainakaan noin nopealla aikataululla, mutta muuten: Miksei?
Miksi tupakoinnin pitäisi olla Euroopassa, tai ylipäätään yhtään missään sellainen “pyhä lehmä”, ettei siihen saisi tai pitäisi tarttua? Pyritäänhän muitakin itsensä vahingoittamisen keinoja estelemään. Koska länsimaat alkavat valistuksen purressa muuttua yhä savuttomammaksi, paitsi alimpien sosiaaliluokkien kohdalta, on tupakkateollisuuden haettava uusia markkinoita kehitysmaista ja oppimattomien seassa ei mainospuheilla ole mieltä eikä määrää: Kehitysmaiden naisista tupakkayhtiöiden uusi markkinarako
Naisille tupakointia mainostetaan esimerkiksi helpolla synnytyksellä: Jos nainen tupakoi, lapsi ei kasva kovin suureksi. Tämän vuoksi synnytys helpottuu eikä ole niin kivulias.
Sillä lailla. Jos ei jano, nälkä tai kulkutaudit tapa, niin ainahan voidaan tarjota tupakkaa!
Uus(s)avuton
Tupakointi menee toisille niin nahan alle, että siitä tulee osa persoonaa, omaa identiteettiä, että kaikkinainen rajoittaminen koetaan epäoikeudenmukaiseksi hyökkäykseksi: Tupakkataukojen takia irtisanottu ei saanut korvauksia. Voi vittu, mitähän vielä?! Kanne työnantajaa vastaan on tasan yhtä tyhmä kuin amerikkalaisten yrittämät joukkokanteet tupakkayhtiöitä vastaan koska tupakka on vaarallista! Tässon uutinen: Tupakasta ei sairastu, eikä tupakkaan kuole, JOS EI TUPAKOI ja kenenkään ei ole henkensä pitimiksi pakko tupakoida! Seuraavaksi varmaan nähdään kanteita, kun työnantajan tarjoama automaattisumppi aiheuttaa vatsakipua ja ripulia heti kymmenennen kupillisen jälkeen… Tai että työnantaja on aiheuttanut pahaa mieltä duunarille edellyttämällä työaikana työntekoa… Perkele.
Siivoton ja haiseva (s)avu(s)tus
Ravintolat Suomessa ovat savuttomia, eikä janoinen kansa ole kokonaan ravintolassa asiointia lopettanut. Ravintoloitsijat pelkäsivät asiakaskadon vievän yrityksen konkurssiin savuttomuuden vuoksi, mutta jos sisällä tupakointi on ravintolavalinnan kriteerinä, niin asiakaskunta ei todennäköisesti ole kovin rahakasta ja sivistynyttä. Työpaikoilla tupakkahuoneet on lakkautettu, vaikka vielä 70- ja 80-luvuilla työpisteissä tupakoitiin aivan avoimesti ja poistumatta työn äärestä. Tupakointi on nyt siirtynyt Suomessa pysyvästi ulkotiloihin, hyvä niin. Vai onko?
No ei. Eipä tietenkään ole. Koska ulkoilma on enää ainoa paikka, jossa tupakointia edes jotenkin vielä toistaiseksi siedetään, katsoo tupakoitsija oikeudekseen panna palamaan missä ja milloin vain, kunhan on ulkona. Vaikka sitten suuressa yleisötapahtumassa, bussipysäkillä, kenen tahansa pihalla, yleisissä puistoissa, rannoilla… Ja mihin sitten tämän harrastuksen todisteet jäävät, nieleekö tupakoija polttamatta jääneen stumpin? No ei, se tietenkin heitetään maahan, joskus poljetaan sössöksi tai sitten vain jätetään käryämään siihen, mihin se sattui sneppaamalla tai heittämällä päätymään. Ja uusi savuke laitetaan palamaan pian edellisen perään, vaikka ympärillä kukaan muu ei tupakoisi. Ollaanhan sitä ulkoilmassa…
(Suurin) osa tupakoivista menettää kuitenkin kykynsä haistaa, eikä edes huomaa hajuhaittaansa ihmisten parissa. Tässon toinen uutinen: Muut kyllä huomaavat ja kärsivät löyhkästäsi. Ne joilla vielä jotain aistinsoluja on jäljellä hajujen suhteen, pyrkivät peittämään hajua jollain hajusteella, yleensä yliannostellen, jolloin hajupommi on kaksinkertainen. Hengityksen lemua peitellään pastilleilla tai purukumilla, mutta yritys on toivoton. Tupakanhajua ei voi peittää, se tunkee joka henkäisyllä ja jokaisesta huokosesta muiden nenään. Tupakoitsijan esineet, vaatteet ja hiukset haisevat aina, eikä sellaisia esineitä voi kierrättää, ne ovat pelkästään kaatopaikkatavaraa. Ei ole mitään erehtymisen varaa siinä, tunnistaako tupakoijan ihmisjoukosta. Sen haistaa jo viisi metriä vastatuuleenkin. Edes tupakoija itse ei aina siedä omaa hajuaan ja harva enää tupakoi sisätiloissa silloinkaan, kun se olisi mahdollista. Tupakoitu asunto tai auto ei käy kaupaksi, haju karkottaa kaikki ja tupakkaremontti on työläs sekä kallis. Tupakoivat eivät saa helposti edes vuokra-asuntoa enää nykyään ja työpaikkaan palkataan mieluummin tupakoimaton.
Onkin kummallista, että ne jotka luottavat rautaiseen terveyteensä niin paljon, ettei tupakointi sitä vahingoita, saattavat kuitenkin hysteerisesti varjella ulkonäköään, mutta tärvelevät sen tupakan hajuhaitoilla. Tupakointi vaikuttaa nykyään myös kumppanivalintaan merkittävästi, haisuleita ei halua kukaan. Joskus kauan sitten markkinamiesten mielestä tupakointi oli merkkinä vauraudesta, menestyksestä ja “ajan hermolla” pysymisestä, nykyisin se on jäänyt lähinnä vain alimpien sosiaaliluokkien puuhaksi. Tässä joukossa on jopa vanhempia, jotka hakevat lapsilleen savukkeita ennen laillista täysi-ikää tai antavat suoraan “tupakkarahaa”! Tämä siitäkin huolimatta, että jopa tupakointi autossa, jossa lapsia kyydissä ajatellaan lailla kiellettäväksi asiaksi. Joka viides tupakoiva nuori saa tupakat vanhemmiltaan. Sillä lailla. Aivan uskomatonta!
Terveysterroristi
Tupakoijan mielestä hän itse on pienempi paha, kuin esimerkiksi ylipainoinen. Njoo, mutta syömättä ei kukaan voi olla loputtomiin, eikä kukaan käristä ruokaansa tahallaan tuhkaksi sen terveellisyyden tai nautinnollisuuden vuoksi, tupakoimatta taas voi elää kuka tahansa ihan koko (loppu)elämänsä. Tupakoijan mielestä tupakointia vastustava on terveysterroristi ja tupakoimattoman mielestä taas tupakoija aiheuttaa vaaraa sekä itselleen, että ympäristölle tupakoimalla, siis terrorisoi.
Tupakoinnin lopettamiseen on kehitelty lukuisa määrä apukeinoja, nikotiinivalmisteet, lääkitys, hypnoosi, akupunktio… Jokainen tupakoija on yrittänyt tai tulee yrittämään lopettamista jossain vaiheessa. Monet onnistuvat. Nikotiiniriippuvuus on yleisin syy tupakoinnin jatkamisen taustalla. Nikotiiniriippuvuuden vahvuutta ja vieroitusoireiden vaikeutta liioitellaan suuresti ja miljoonat tupakoijat on saatu uskomaan tähän. Nikotiini on mm. keskushermostoon vaikuttava myrkky ja jos laittaa kaverin lasiin mojovan tujauksen nikotiinia, joutuu syytteeseen myrkyttämisestä, mutta jos tarjoaa kaverille nortin kerrallaan, ei sanktiota tule.
Lopputulos on kuitenkin sama ennen pitkää.
Kuva: http://paradoxoff.com/quit-smoking-ads.html
Popularity: 23% [?]
Saatanan rumat kassit
Otan vastuun otsikossa olevasta termistä koskien joitakin tiettyjä käsilaukkuja. Käsilaukku, tuo elämää suurempi esine, yleensä naisille. Jostain syystä näiden “luxury item”-suunnittelijat ovat yleensä miehiä. Hermès, Dior, Givenchy, Gucci, Burberry ja tietenkin Vuitton.
Ei kovin moni asia näytä nostavan naisessa himoa yhtä paljon kuin kassit, joilla on nimi… Ulkonäkö ja hinta ovat silloin sivuseikkoja.
What’s on womans’s bag?
Ihan sellainen minimivarustus, joiden kanssa ihminen poistuu kotoaan, lienevät avaimet, kännykkä ja lompakko. Sen lisäksi arkiseen selviytymiseen voi kuulua kalenteri ja kynä, nenäliinoja, kampa sekä joitain intiimihygieniatuotteita. Sitä helposti luulisi, että moinen varustus ei ole niin ihmeellistä, että sen kuljettamiseen tarvittaisiin kovin kummoistakaan pussukkaa. Vaan kuinka voikaan olla väärässä.
Naisten varustekassi on niin tunteita herättävä hankinta, että sitä on oikein korkeasti koulutettu ihminen jopa tutkinut, ihan kirjankin kirjoittanut ja määritellyt mukana kuljetettavan pussukan liittyvän pukeutumiskulttuuriin. Aah, nyt ollaan yhdistetty (saatanan rumiin) kasseihin taikasana, kulttuuri, joka wikipediassa määritellään seuraavasti:
Kulttuuri tarkoittaa tavallisesti yhteisön tai koko ihmiskunnan henkisten ja aineellisten saavutusten kokonaisuutta: tässä merkityksessä käytetään myös sanaa sivistys. Henkinen kulttuuri siirtyy ja säilyy tiedonvälityksen ja oppimisen avulla – henkisellä kulttuurilla on myös suora tai epäsuora rooli aineellisen kulttuurin syntymisen taustalla.
What’s on man’s mind?
Tätähän se Freudin pullukka mietiskeli kovin ja tuli melko lailla samaan tulokseen kuin kotoperäinen elämäntapa-/parisuhdegurumme M. Nykänen, että “No pilluhan se on aina mielessä mutta hypätään nyt ensin!” Molemmat miekkoset ovat tunnustettuja alansa huipuiksi, joskin jälkikäteen molempien aatoksia ja varsinkin toimia on voimakkaasti kyseenalaistettu. Siitä huolimatta, molempien joskus kunnian päivinä hankittu maine kantaa yhä edelleen.
Viime mainittu koskee “fashion industryn”, muotiteollisuuden (???), kovia nimiä myös, tosin pillun perässä ei kovin moni suurista nimistä kuitenkaan ole (ollut), lähinnä ne muiden miesten pussukat ovat kiinnostaneet enemmän. Yhä edelleen jätkät kuitenkin myyvät kerta toisensa perään nimikoidut saatanan rumat kassinsa, naureskelevat koko matkan pankkiin asti (no, ainakin brändin nykyinen omistaja naureskelee) ja tyhmät ämmät ostelevat isolla rahalla pussukoita, ettei vaan leimautuisi kulttuurista vieraantuneeksi sivistymättömäksi moukaksi. Louis Vuitton, joka onnistui yhdistämään kantokahvat ja vetoketjun mäyräkoiran päkistämän pökäleen näköiseen möhkäleeseen, nousi hetkessä naisten märkien unien kohteeksi, maksoi mitä maksoi.
Eikä valmistajat paljoa punastele läiskätessään hintalappua pussukoihinsa.
Monkey see, monkey do…
… but monkey doesn’t understand. Luutosen mukaan saatanan ruma kassi pystyy tähän:
Laukku antaa viitteitä käyttäjänsä varakkuudesta ja sosiaalisesta asemasta, pukeutumistyylistä ja muodikkuudesta.Laukku valitaan asun ja käytön mukaan. Valinta ei vaikuta pelkästään ulkonäköön, vaan myös oloon ja olemukseen, jopa tapaan liikkua. Laukulla voi halutessaan ottaa kantaa ja ilmaista kuuluvansa tiettyyn ryhmään. Laukku voi olla osa identiteettiä kuten muu pukeutuminenkin. Kysymys on siitä, mitä haluamme itsestämme kertoa ja näyttää.
No ei nyt ihan. Ensinnäkin, jos tarvitsee laukkua todistaakseen ja kertoakseen itsestään jotain, on sitä kerrottavaa perin vähän. Ja jos ulkonäkö, olo ja olemus on laukun varassa, niin voin kertoa ihan luottamuksella: Ei se saatanan ruma kassi ihmeisiin pysty.
Varakkuus ja sosiaalinen asema? Niin, niitä kai onnettomat koppelot yrittävät ilmentää saatanan rumien kassien kautta, siinä missä miehet teknisillä vimpaimillaan. Minä en kuitenkaan näe mitään muuta kuin itsestään epävarman ja oman (tyyli)tajun puutteessa elävän kuoren, joka yrittää edes jossain pyrkiä sosiaalisen statuksen tikkaille noteerattavaksi. Ongelmana on kuitenkin, jos elämäntapa ei olekaan ihan sitä, mitä saatanan rumalla kassilla yritetään ilmentää.
monkey fakes money…
Käsilaukku on hyvin henkilökohtainen, eikä sinne päästetä ketä tahansa ronimaan. Aivan kuten alushousut. Ja aivan kuten alushousuja, ei käsilaukkuakaan pitäisi joutua ostamaan toisten jämistä, vaan kun ei sitä pussukkaa voi mennä ostamaan edes tarpeeseen merkkiliikkeestä, on sitä yritettävä hamuta jostain käytettynä. Mutta kun sen pitäis olla halpa! Ja halvalla saa vaan halpoja kopioita ja alkuperäinen maksaa. Paljon.
No, toisaalta, onhan tässä “muotiteollisuuden sivistyneistössä” oma alahaaransa, feikkien tunnistajat, jotka auliisti tarjoavat apuaan niille, joiden sivistys ei ole vielä yhtä korkeatasoista, mitä tulee saatanan rumiin kasseihin. Nämä asiantuntijat väittävät tunnistavansa laadun sen nähdessään. Vaikka se sitten olisikin tehty pikku Ping-Pongin omin pikku kätösin viereisessä sweatshopissa, missä alkuperäinen “laatu”. Samaiset asiantuntijat, tai “asiantuntiat”, kuten he itse mielellään kertovat, olettavat merkkilaukkujen dissaamisen taustalla olevan kateus. No, on kai se sallittava tuokin tapa nostella omaa olematonta häntäänsä.
Koska turkiksia ei enää halua käyttää kuin ihan pahin uuvatti, on nyt yritettävä tehdä laukulla se, mikä ennen karvalla. Mutta niin se vain on, että jos ei kykene menemään merkkiliikkeeseen ostamaan haluamaansa ilman hintalapun hiplaamista, niin silloin siihen ei yksinkertaisesti ole varaa. Eikä se kirpputorilta tai nettihuutokaupasta ostettu saatanan ruma kassi lisää yhtään uskottavuutta että olisi.
Popularity: 45% [?]
Talvi tyhmentää
Siitä on oikein tutkimus tehty. http://www.kauppalehti.fi/5/i/talous/uutiset/etusivu/uutinen.jsp?oid=2010/02/30942
Ja sen kyllä huomaa: Pitkästä aikaa kunnon talven saapuminen näille vyöhykkeille on taas paljastanut, kuinka normaali vuodenaikavaihtelu paljastaa pelkän tyhmän raakalaisen. Mistä sen näkee?
No, ihan katukuvasta.
Hävyttömät karvat
Käsittämätöntä, kuinka paljon itseään sivistysvaltiona pitävässä maassa kulkee vapaalla jalalla, valitettavan usein naispuolisia otuksia, joiden yllä roikkuu vastenmielisellä tavalla tuotettu ulkovaate: Turkis. Yhtään eettisesti kestävää perustelua ei turkishäkkieläimen kuolleesta nahasta tehdylle vaatteelle ole. Edes yhtään rationaalista perustelua ei kyseiselle pukeutumistavalle löydy.
Turkistarhaus on yhä edelleen Suomessa täysin laillinen elinkeino. Näin ollen oman käden oikeudella käyttäytyvät “eläinten vapauttajat” onnistuvat ainoastaan saamaan, viranomaisten lisäksi, myös muut ihmiset turkistarhaajien puolelle. Suomessa kun kunnioitetaan lakia, lääkäriä ja pappia. Opettajat valitettavasti menettivät auktoriteettinsä jo kauan sitten. Omaa järkeä ei tarvita, omaa moraalia vielä vähemmän.
Suurin osa Suomessa tuotetuista turkiksista menee rajojen ulkopuolelle, mutta mistä sikiävät kotoperäiset turkispukeutujat ja miksi he turkiksiaan käyttävät?
Helppoa: Koska turkis ei oikeasti istu kuin alkuperäisen kantajansa päälle, voi turkin alle piilottaa vaikka kuinka pahat luonnonkiharat sääret ja perseen joka saisi leveydellään pizzauuninkin noloon asemaan. Pullonkaula-hartiat ja luisu ryhti ilman rintamukselle kehittyneitä merkkejä aikuisesta naisesta saa kompensoitua sillä, että rojauttaa niskaansa “vaatteen”, jonka kantamiseen tarvitaan koko lihasarsenaali. Siis se, joka on kehittynyt onnettomalle kaappijuopolle konjakkipullolle ja takaisin kirmaillessa. Suomalaiselle miehelle hiusten harveneminen on kauhistus, mutta turkishatun käyttäminen ei saa ketään uskomaan että siellä karvaläysän alla muhisi sen enempää järkeä tai sivistystä kuin tuuheita kiharoitakaan. Sitä paitsi, miehellä karvojen oikea paikka on mulkun juuressa, ei kärjessä…
Raakaa, mutta rehellistä: Tarhatusta eläimestä tehtyä asua käyttää vain tietämätön ja välinpitämätön juntti. Eläimen tarhausta elannokseen tekevät ovat välinpitämättömiä mouhoja, jostain syystä näitä näyttää kertyneen runsaslukuisesti “pohojammaalle”, paikkaan jossa jo murre paljastaa kuinka jähmeää on ajattelu ja asenteet.
Karvattomat hävyt
Koska ennen mahdollista lakiuudistusta on turkistarhausta siis siedettävä laillisena, mutta jotain on kuitenkin tehtävissä jo ennen sitä. Ei, ei mennä vapauttelemaan tarhaeläimiä ennestäänkin sotkettuun ekosysteemiin, vaan mietitäänpä toisenlaisia ratkaisuja. Kyseiset kalkkunat, jotka haluavat osoittaa “statustaan” pasteeraamalla turkikset päällä käyvät usein myös erilaisissa hoitoloissa vahauttelemassa viiksiään, sekä ylä- että alahuuliltaan. Kukas sitä nyt omia karvojaan kantaa, kun se voi väkivalloin repiä toisen päältä…
Eikös näistä poistetuista vahoista voisi jatkojalostaa jokaiselle turkiksen ja ihan omavaraisena? Siitä vaan liimailemaan tahmeita vahaliuskoja toisiinsa ja uusin trendi on syntynyt. Siinä tulee kuitattua kaksi asiaa yhdellä kerralla: Kierrätys ja muotitietoisuus. Saa vieläpä osoittaa luovuuttaan liimailemalla erilaisia kombinaatioita vahaliuskoista ja päätyy ehkä kokonaan uudelle uralle muotisuunnittelijaksi. Samalla saa helposti ilmaistua toiveen että vielä se joku käytön puutteessa kuivettunutta vakoa kyntäisi liuskan todistaessa, että puska on trimmattu…
Ja iloinen pärpätys Stockan kahvilassa paljasrömpsäisten rouvien vertaillessa liuskojaan, koska ja kenen vuoksi ne on poistatettu. Aivan ihQuuuuuuuuu!!!!!!!
Popularity: 31% [?]
