Tulit sitten kaapista…
Kyllähän me se jo tiedettiin ennestään. Jos yhtään lohduttaa, niin et sä yksin ole, teitä samanlaisia on monia muitakin.
Kysymykseen, mikä pitää ihmisiä nettihuutokaupoissa ja niiden toiminnoissa, lienee vastaus kaikille muille paitsi pelkille heikkolahjaisille rajatieteen härökeille ja keskustelupalstaan riippumaan jääneille selvä:
Ne ovat oikeasti nettihuutokauppoja, ja niissä voi sekä myydä että ostaa.
Mutta mikä ihme saa ihmisen tunkemaan nokkaansa paikkaan, jossa tietää etukäteen sen tulevan kipeäksi? Uteliaisuushan se tietenkin on ja vaikka se vähän pahaa tekeekin, ei kuitenkaan malteta olla lukematta ja kommentoimatta lukemaansa.
Terveisiä vaan kaikille nastyfoorumin lukijoille..
Popularity: 7% [?]
Virtuaalipakolaiset
Ihan helposti ei kenellekään tule mieleen, että omassa pikku lintukodossamme, Suomessa ja suomenkielisessä bittivirrassa, voisi olla kotoperäisiä pakolaisia. En olisi itsekään uskonut, jollen olisi omin silmin nähnyt tällaista tapahtuvan.
Kuinka on mahdollista joutua pakolaiseksi virtuaalimaailmassa?
Ei siihen tarvita oikeastaan kovin paljoa, vai pitäisikö sanoa, kovin montaa… Tarvitaan vain keskustelupalsta, minkä tahansa aiheen ympärille tai oheispalveluksi jonkun muun kylkeen. Sorvataan paikalle säännöt ja hommataan näennäisesti ylläpito ja sen jälkeen jätetään koko paikka täysin vaya con dios.
Kun lähes poikkeuksetta kaikille foorumeille muodostuu jonkinlainen aktiiviryhmittymä, jolla kuitenkaan ei välttämättä ole kyseistä foorumia kummempaa kohtaamispintaa, mutta joka tuottaa sekin suurta päänvaivaa niille, joilla ei päänsisältöä eri nesteitä lukuun ottamatta ole. Asiaa pahentaa se, jos aktiiviryhmittymä on taitavaa kirjoittajaporukkaa, paikan säännöistä ja netiketistä perillä tai ihan vaan normaalijärjellä varustettua.
Jotkut haluavat kiihkeästi tuon aktiiviryhmittymän jäseneksi, vaikka mitään erityistä jäsenvalintaa ei tehdä, vaan aktiivit ovat vain löytäneet sattumalta saman taajuuden ymmärtää toisiaan. Kun sitten aktiiviryhmäläiseksi hinkuva ei tulekaan mitenkään erityisin ilotulituksin ja ryhmähalein vastaanotetuksi ts. hän ei ymmärrä muita, eikä häntä ymmärretä, seuraa suuri loukkaantuminen ja pian alkaakin aktiiviryhmän nilkoissa nylkkääminen, vikoja etsitään ja löydetään ahkerasti. Itseen kohdistuva kritiikki kuitenkin tulkitaan aina pelkäksi ilkeydeksi, varsinkin jos se on kirjoitettu siten, että se voi olla jonkun mielestä hauska tai muuten taitavasti aseteltu. Nekin viestit, jotka eivät ole lähimainkaan nylkkyyn päin tarkoitetuiksi, tulkitaan ja väännellään sellaisiksi.
Tässä vaiheessa yleensä aktiiviryhmän ensimmäiset luovuttavat ja tietävät kuinka asiassa loppujen lopuksi tulee käymään.
Kuvitellun torjunnan kohteeksi joutunut usein haluaa perustaa oman aktiiviryhmittymänsä ja hän järjestää kilpailutilanteen ryhmien välille ja vaatii muita valitsemaan puolensa. Koska jokaisella foorumilla on yleensä aina useampi siipeensä saanut taustalla kyhjöttämässä, uskaltamatta asettautumaan kuviteltua vihollista vastaan, ottaa hän riemukkaasti vastaan kutsun tulla wannabe-aktiiviryhmän jäseneksi.
Tässä vaiheessa lisää ihmisiä jää pois keskusteluista, koska peli alkaa käydä rumaksi.
Kuvitellun ja keinotekoisen kilpailutilanteen ryhmien välille järjestettyään alkaa keskustelujen sabotööri(t) heitellä ilmaan epämääräisiä vihjailuja ja syytöksiä, pyrkii välittömästi kontaktiin uusien tulokkaiden kanssa saadakseen annettua itsestään mukavan vaikutelman, mutta samaan aikaan masinoi taustalla sähköpostitse lisää jäseniä omaan joukkueeseensa, ei kaihda valehtelemasta mistään ja muistaa myös kertoa millon ja miksi pitää heittäytyä uhriksi ja valittaa aktiiviryhmän aktiivisuudesta.
Yleensä tässä vaiheessa lopuiltakin normaalikeskustelua kaipaavilta menee maku koko paikkaan ja he vaikenevat tyystin.
Nyt kun on saatu muodostumaan täysijärkisyyden ja hauskan keskustelun tyhjiö, huomaavat wannabeet sahanneensa oman oksansa. Enää ei olekaan jäljellä ketään niistä, joita he rakastivat vihata. Ei ketään, jolle vakuuttaa, että vitseistäkin kirjoitusvirheiden korjaaminen on hirmukivaa ja selkeä ryhmähalin paikka. Ei ole ketään, kenen kaveriksi tai tyttöystäväksi voisi pyrkiä kaupanteon kautta, keskustelupalstan perusteella ihastuttuaan. Ei ketään, jota voisi yrittää nuoleskella suurella määrällä kivoja hymiöitä viesteissä ja kenen kanssa sytytellä virtuaalikynttilöitä.
Ja pian tämän jälkeen paikan valloittavat ne, jotka jäivät junista, asemalle saapumisesta puhumattakaan, nuuskiakseen kaikkia kukkivia kukkia. Ja kommentoidakseen lähes joka keskusteluun omiaan ja omista asioistaan, jos ei muuta niin vaikka sitä, ettei ole mitään kommentoitavaa…
Jos vielä joku alkuperäisestä aktiiviryhmästä on jäljellä, alkaa hänkin jo kaivata paikkaa, jossa oikeasti urpåa sanotaan reilusti urpåksi, tiedetään tyhmiä kysymyksiä olevan ja niitä esittävän tyhmät ihmiset. Ja ymmärretään se, että kaikki eivät vaan osaa, mutta johonkin kohtaan ymmärryksellekin laitetaan piste; edellytetään uusavuttomuuden minimointia, rehellisyyden maksimointia ja lopetettavan pelkästään muiden tietojen sekä taitojen varassa siipeily.
Nastyfoorumi
PS. Kun te nyt haette kuitenkin jatkuvasti tätä blogia hakukoneilla, niin eikö olisi helpompaa laittaa kirjanmerkkehin, ettei tarvitsisi koko ajan muistella niitä hakusanoja? Nasty-foorumin linkinhän saa sitten täältä, kun ette te näköjään osaa sitä löytää hakumoottoreilla… Kynttilä sille.
Popularity: 8% [?]
