Vitutuskäyrä nousee, ohimosuonet pullistuu… Mistä on kysymys? Nykyisin aika usein vaikuttaa olevan kyse siitä, että kyseisellä henkilöllä
silmissä mustenee!
Ja mustaa näkyy, koska joka puolella on mamuja, kasvoiltaan paljon tummempia ihmisiä, jotka muutollaan pohjoiseen lintukotoon, Suomeen, aiheuttavat kaiken mahdollisen pahan mitä punaisen niskan omistavalle henkilölle on koko säälittävän elämänsä aikana tapahtunut. Muslimeitakin ovat, perkele, ja nehän ei yleensä edes ryyppää. Ja kyllähän se nyt on suomalainen etuoikeus, että nenä on sävy sävyyn niskan kanssa, perkele!
Kyllähän se tietenkin alkaa ilmaisen terveydenhuollon piirissä kasvanutta, ilmaisen peruskoulun käynyttä elämäntapasosiaalipummia pikkasen siinä sohvalla playstationia näpläillessä ikenestä vetämään, että sodan ja/tai nälänhädän keskeltä päivittäistä vesiannostaan parille kurttuiselle vuohelle hakenutta lukutaidotonta maahanmuuttajaa yritetään kohdella ihmisenä.
Koti, uskonto ja isänmaa
Koti on jokaisella oltava, olkoon minkälainen murju tahansa missä tahansa kerrostalolähiössä. Suomalaiselle tarjotaan yhä “punainen tupa ja perunamaa”-ideologiaa ja suuri osa sieltä perunamaalta kaupunkimiljööseen muuttaneista kuvitteleekin asuvansa keskellä ei mitään, ilman lähinaapureita. Ja siitäkös seuraa harmeja! Viereisen oven takana jos alkaakin kotia pitää lehmänlannasta rakennetusta majasta muuttanut harras muslimiperhe, niin niiden rukoilu ja ramadan voi pahasti häiritä valkonaamaisen perheen pyhärituaaleja, ryyppäämistä ja epävireistä karaokea, joka huipentuu viittomakieliseen kehityskeskusteluun sen hetkisen puolison kanssa. Jonka kiljahteluista ei ota selvää, vetääkö se edelleen sitä kännikaraokea vai huutaa muilta apua. Sikiävätkin aivan holtittomasti, eikö niillä ole siellä savannilla edes internet-kahvilaa tai kirjastoa, mistä pääsisi tilaamaan juomunäkkiä?!
Uskonto on kyllä kätevä, rippikoululahjat on yleensä runsaita, kyllä niillä jo ensimmäiset pussikaljat kustantaa hyvin. Ja sitten aikanaan, kun on sekalainen lapsilauma tehty, voi kirmailla suureellisesti sen kerhon tilojen keskikäytävällä sanomassa tahdon. Ja seurakunnat pitävät paljon parempaa huolta omistaan kuin entinen VaHo, antavat selvää käteistä tai järjestelevät sen kodin, jos itsellä ei ole ollut kykyä sellaista hoitaa. Ev.lut-henkisesti virittyneet ymmärtävät langenneita…
Isänmaa on myös kätevä, se on se maapala, jonka varjolla voi hillua kännissä luvatonta asetta heiluttaen, kun sellainen pitää olla isänmaan puolustusta varten. Ja kun varusmiespalveluskin tuli aikanaan käytyä vähän heikosti, varsinkin kun heittivät sieltä ulos latva-beenä, sen häpeän voi nyt kuittailla toisten pärstiin nakkikioski- tai taksijonoissa.
Suomalaista kulttuuria kaikki tämä on ja muualta tulleiden tapoja ei pidä antaa seota tähän.
Holtitonta hommaa
No se on monelle tullut aika pedata paikkaa valokeilassa vuotta 2011 silmällä pitäen. Arkadianmäellä on möhkäleen muotoinen aukko seuraavalle suomalaisen elämänmuodon pelastajalle. Tyrkyllä on taas hyvää tavaraa, Pirkanmaa on kunnostautunut erityisen hyvin. Sosiaalinen media on otettu loistavaan hyötykäyttöön: Facebookin rumempi sivu. Astrid Thorsia vaaditaan oikein henkensä kaupalla tilille, vaan samaan ei veny baskeripäinen trubaduuri, joka ei onnistunut kellumaan europarlamenttiin Inkisen selässä, vaan sössöttää kuvainnollisesti housut kintuissa kiinnijääneenä punastumisesta huudellessaan tyhmyyksiä. Edes omat eivät pitäneet kosmisen taiteilijan showsta, vaan toteama kuului: “Velton esitys oli aivan h…n nolo. Nähdäkseni kaikki mamukriittisesti profiloituneet poistuivat paikalta. Roikkupöksyisiä, isomahaisia ja perskännisiä, seuraavissa eduskuntavaaleissa oman ilmoituksensa mukaan ziljoona ääntä kokoavia varavaltuutettuja oli häiriöksi asti”.
Astrid Thorsin tappamiseen yllyttävä ryhmä on poistettu Facebookista, mutta samankaltaista yksittäiseen tyttöön kohdistuvaa ei ole. Hän ei ehkä ole tehnyt asiasta rikosilmoitusta, kuten muita viharyhmiä kohtaa alkaa olla tekeillä.
Pelkästään Pirkanmaalaiset eivät koe tarpeelliseksi yrittää ratsastaa äänestäjiensä tietoisuuteen yksittäisen naisen selän takana, vaan on asialla ollut muitakin, mm. ö-luokan ohjelman b-luokan “julkkisjuontaja”, joka mellasti pitkin nettiä todennäköisesti vain saadakseen itselleen (ja tulevalle ehdokkuudelleen? puolueelleen?) julkisuutta. Kävi sitten kuitenkin korvat luimussa korjailemassa mahtipontista tekstiään omista fyysisistä mitoistaan, seksuaalisesta orientaatiostaan ja ns julkisuudestaan. Jos ei homoksi luulemista pelättäisi ja uskallettaisi vilkaista muidenkin varustusta muualtakin kuin eroottissävyisistä luontoelokuvista, voitaisiin todeta, että suurin osa suomalaisista miehistä kantaa ihan keskiverto patukkaa pierunpuhkomissa kalsareissaan, joten heteroutensa julkituominen ei ole mitenkään tarpeellista eikä pieni kikkeli ole sen enempää kytköksissä maahanmuuttovastaisuuteen kuin sen kannattamiseenkaan.
Näin meillä. Ja mitä b-luokan julkkikset edellä, sitä b-luokan kansalaiset perässä… Poliittiseksi vaikuttajaksi haluavat nyt ihan ketkä tahansa, olivatpa taustat tai (mielen)terveyden tila mikä tahansa. Vaan järki-ihmiset loistavat poissaolollaan ja siksipä nämä “kansan syvät rivit” pääsevät tulkitsemaan vaikenemisen olevan myöntymisen merkki.
Nyt hei jotain rotia!
On kuitenkin vaikea uskoa, että tämä nykyinen mellastaminen netissä, sosiaalisissa medioissa ja kaikkialla missä surullisen kuuluisa Jouko tyhmyytensä tiivistää olisi oikeasti enemmistö. On tietenkin helpompaa olla vain hiljaa ja antaa asioiden tapahtua, mutta koska viestien kulku on nykyään niin nopeaa, urbaanit legendat elävät ja voivat hyvin, on suorastaan rikollisen vastuutonta olla ilmaisematta kantaansa asioihin, jotka alkavat lapasesta lipsua. Löytyykö poliitikoista enää muita kuin liukaskielisiä kiemurtelijoita tai kaikkien perseen nuolijoita?
Kieltämättä se vaatii siviilirohkeutta. Nykyisinhän ei tarvitse kuin suunsa avata, niin jollain suunnalla heti leimataan joko turvapaikanhakijoita hyysääväksi “kukkahattutädiksi” tai rasistiksi. Eikä keskustelua helpota se, etteivät ihmiset aina tee eroa työperäisen maahanmuuton ja humanitaarisen pakolaispolitiikan välillä.
Kun käsitteet menevät sekaisin ja tietämättömyys yhdistyy kaunaisiin asenteisiin, seurauksena ei voi olla muuta kuin vihamielisyyttä.
Joo.Vaan ei taida enää riittää pelkästään poliittinen horina, vaan nyt on jo kansan syvien rivien aika alkaa ottaa asioista selvää ja tarttua asenteisiin, alkaen omistaan. Jätetään ne hörhöily/hihhulismit vähemmälle ja aletaan ajatella ihan itse.
Toim. huom. Tällä kertaa tässä blogissa onkin yksinkertaisille kuvien sijasta tarjolla paljon linkkejä, ne on niitä sinisiä ja alleviivattuja tekstejä. Lukeminen kannattaa aina. Trööt!
Popularity: 44% [?]
Kun asioista puhutaan suoraan, niiden oikeilla nimillä ja rehellisesti, aiheuttaa se toisissa vaikeaa ja kiusaantunutta oloa. Monilla tuntuu olevan käsitys, että varsinkin negatiivisten ominaisuuksien julkituominen on epäsopivaa käytöstä, huonotapaista. Toisille taas on tyypillistä kiusaantua positiivisesta kommentoinnista, sitä pidetään nuoleskeluna tai merkkinä siitä, että sama asia on ollut aikaisemmin huonosti. Jos positiivinen kommentti kohdistuu johonkin toiseen, se on VARMASTI nuoleskelua, eikä suinkaan kateutta toisen saamasta myönteisestä huomiosta…
Se kuuluisa itsetunto
Jos mielipiteensä ilmaisee, eikä sanamuodot tai itse mielipide ole mieluinen, sitä pidetään ilkeytenä ja sitä taas usein pidetään merkkinä huonosta itsetunnosta. Eivät asiat nyt ihan näin mustavalkoisia yleensä ole. Ilkeyttä voi olla, mutta ei sen takana aina ole huonoa itsetuntoa, erityistä pahuutta tai edes varsinaista tarkoitusta ilkeillä. Joskus totuus vain satuttaa.
Mielenkiintoista onkin, että mielipiteen esittäjää pidetään huonon itsetunnon omaavana, eikä suinkaan niitä, jotka mielipidettä tai sen ilmaisutapaa paheksuvat. Hyvänä esimerkkinä voi olla keskustelu hajuista tai tuoksuista, miten ne nyt kunkin nenään käyvät… Hiottu haju . Jos samaista keskustelua käytäisiin virtuaalimaailman ulkopuolella, vaikka 5-päisessä ryhmässä, niin ainakin 3 ihmistä ryhmästä nuuhkaisisi vaivihkaa itseään ja miettisi, käykö hänen arominsa muiden nenään miellyttävänä vai epämiellyttävänä. Vähintään yksi ilmoittaisi, ettei ihmisiä pidä nuuskia ja pahat hajut tai voimakkaat tuoksut pitää jättää huomiotta, koska kaikkien kukkien on annettava kukkia tai siis haista. Toivottavasti edes yksi ryhmästä, keskustelun aukaisijaa lukuun ottamatta olisi niin hyvällä itsetunnolla varustettu, että ilmoittaisi löytäneensä juuri loistavan tuoksun jota käyttää ja pyytäisi muilta mielipidettä siitä, ilmaisten samalla hyväksyvänsä sen tosiseikan, että ihmiskeho itsessään saattaa tuottaa tietyissä tilanteissa tuoksuja, jotka eivät ole kovin toivottuja.
Loput keskustelijoista, varsinkin ne itseään nuuhkineet, olisivat vain hiljaa ja pälyilisivät katonrajaa ja toivoisivat puheenaiheeksi nousevan mitä tahansa muuta…
Mielipide, tunne ja faktat
Useimmille tuntuu mielipiteen taustaksi riittävän pelkkä tunne, ilman muuta perustelua. Mielipide voi silti olla ristiriidassa tunteen kanssa, mutta monet pelkkään tunteeseen perustuvat mielipiteet ovat valitettavasti ristiriidassa myös faktojen kanssa. Tässä tekstissä on kirjoittaja kiteyttänyt asian aivan loistavasti: Asiantuntemus vs. maalaisjärki – Eli kaikki mielipiteet eivät ole yhtä arvokkaita.Minusta erityisen hyvä on kuvaus maalaisjärjestä:
Mitä on maalaisjärki?
Mitä tämä paljon puhuttu maalaisjärki oikeastaan on? Pähkinänkuoressa kyse on kyvystä pysähtyä arvioimaan käsillä olevaa tilannetta ja muodostaa siitä sekä oman toiminnan seurauksista jonkinlainen fiksu johtopäätös käytettävissä olevien tietojen avulla. Tämä toimii vastakohtana sille, että mennään ja tohotetaan ajattelematta tippaakaan tekemisien seurauksia sekä lauotaan kommentteja ilman vähäisintäkään ajatustoimintaa.
Näitä tunnepohjaisia laukojia kyllä riittää, mutta on olemassa myös ihmisiä, jotka tietävät laukomansa asian vääräksi, tunne vain pakottaa väittämään sitä oikeaksi. Sellaista kutsutaan valehteluksi. Kaikki valheet eivät suinkaan aina paljastu ja mitä pidemmälle valhe saa jatkua kenenkään siihen puuttumatta, sen vahvemman jalansijan se yleensä saa ja ennen pitkää valehtelija itsekin uskoo potaskansa.
Valehtelijaa ei kuitenkaan kaikkien kukkien kukkimisen nimissä saisi mennä sanomaan valehtelijaksi, se on epäkohteliasta ja ilkeää. Vielä ilkeämpää on osoittaa faktisesti, että valehtelijan esittämä väittämä on valheellinen ja antaa se tiedoksi kaikille muillekin. Valehtelussahan saattaa olla takana vaikka mitä henkilökohtaista tragediaa ja tämän seikka pitää ymmärtää ja katsoa se valheelle lieventäväksi asianhaaraksi. Ei saa tuomita, ettei tulisi tuomituksi…
Oikea ja väärä
Useimmilla ei ole vaikeuksia erottaa oikeaa ja väärää toisistaan, eikä myöskään sitä, että oikean ja väärän eivät ole ainoita vaihtoehtoja, vaan väliin mahtuu monenlaista. Jokainen hakee oman koodistonsa oikealle ja väärälle niistä lähteistä, minkä katsoo itselleen parhaimmaksi. Silti edes valitun polun kulkeminen oikea-väärä-akselistolla ei ole aina helppoa, lipsahduksia sattuu itse kullekin.
Tunne ei ole koskaan väärä, mutta pelkän tunteen varassa tehdyt teot voivat olla. Tunteen syntymiseen johtaneet asiat voivat myös olla, tavalla tai toisella, vääriä: Väärinymmärryksiä, väärin luultuja tai kuultuja… Valheen takana voi olla myös vaikka täyttymättömiä toiveita, riittämättömyyden tunnetta. Väärin valittu uskomus voi tuottaa vääriä tunteita, jotka johtavat vääränlaisiin tekoihin.
Valehtelua yleensä pidetään vääränä. Aiheesta keskustelua nastyfoorumilla: Kumpi valehtelee enemmän?. Sekaan vaan, vaikka valehtelemaan…
Popularity: 27% [?]
Ei saa ampua viestintuojaa.
Liian kireä foliopipo tai liian runsas kukkahattu voi aiheuttaa virhetulkintoja viestin vastaanottamiseen ja sen vuoksi alkaa tähtäimessä olla heittoa…(Huuto.net-väärinkäytökset, tämä blogi ja Myyrmäen pommi yhdistettynä on jo sellaista rönsilyä latvassa, että kannattaa teipata se foliohattu syvemmälle päähän. Saisikohan joku innokkaimmista vielä yhdistettyä kouluampumiset tähän blogiin..?)
Siitäkin huolimatta, että tässä blogissa on paljastettu useita huuto.net käyttöön liittyviä heikkouksia, suurin osa palveluntarjoajan itse aiheuttamia, sekä kerrottu totuudenmukaisesti se, minkä palveluntarjoaja julkisuudessa huomattavan vapaasti tulkitsee tilastotiedoista tai muutoin väittää, on kaikki tässä blogissa kerrottu kuitenkin ollut olemassa jo ennen niiden tänne kirjaamista. Joten turhaa vaikeroida huutis-keskuteluissa, että nasty-blogi (tai sen kirjoittaja) aiheuttaisi huuto.net ongelmia… Se vain paljastaa ne.
Huuto.net historiaa:
Huuto.net aloitti pienenä puljuna yhden yksityisen ihmisen perustamana ja omistuksessa jo tammikuussa 1999. Perustaja Lohikoski myi palvelunsa saman vuoden syyskuussa Bukowskille, mutta uusi omistaja ei tehnytkään palvelusta ilmoittamaansa kansainvälistä keräilyesineiden huutokauppaa, vaan myydä roiskaisi palvelun 2001 silloiselle Sonera Plazalle. Uusi omistaja fuusioitui ja otti monenlaista kuraa julkisivuunsa, maine nettihuutokaupan pyörittäjänäkään ei ollut kovin häävi ja palvelu taantui. Lohikoski kuitenkin keikkui yhä mukana kytköksissä Huuto.netiin. 2005 tehtiin taas kauppaa huuto.netistä, tällä kertaa omistajaksi tuli Ilta-Sanomat, jolla olikin jo Keltainen Pörssi omistuksessaan ennestään.
Heh, jotain huvittavaa siinä, että ns. keltaisen lehdistön edustaja hommaa omistukseensa Keltaisen Pörssin lisäksi myös Huuto.netin. Ja Lohikoski keikkuu edelleen mukana, mutta hänen työtehtävänsä nykyisellään on hieman hämärä Huuto.netin suhteen, kehityspäällikkö oli ilmeisesti ainakin jossain vaiheessa tittelinä, tuotepäällikön postia hoitelee Toni Ruuska. Asiakaspalvelupäällikkö yhä lienee Tapio Luoto. Päälliköitä piisaa kuin McDonaldsin kassoilla…
Mutta hymy hyytyy pian ja jos tarkastellaan Suomen suurimman ja vanhimman suuruutta, joutuu pian toteamaan, että suuruus onkin enimmäkseen pelkästään palveluntarjoajan toiveissa ja mielikuvituksessa, mutta realismia virkavallalle: Poliisille ja oikeuslaitokselle, jotka selvittävät jatkuvasti huuto.net palvelussa tehtyjä nettipetoksia, piraattikauppoja ja muita laittomuuksia. Jos suuruusluokkaa mitataan palveluntarjoajan tunaroinnilla, on siinäkin suhteessa Huuto.netillä vahva johtajuus: Palveluun tehdyt päivitykset ovat lähes poikkeuksetta epäonnistuneet ja rampauttaneet palvelun toimimattomaksi. Aiemmat toiminnot, joilla käyttäjä pystyi tutkimaan kauppakumppaninsa luotettavuutta, hävitettiin näkyvistä kokonaan, mm. järjestysnumero, joka usein paljasti sen, tehtailtiinko käyttäjätunnuksia urakalla. Aivan perustoiminto turvallisuudessa, kuten palveluun rekisteröitymispäivämäärä ei myöskään näy käyttäjille. Tunnistautumisesta turvallisuuden yhteydessä nyt ei viitsi edes puhua… Luetaan näitä postauksia, kyllä se niistä selviää.
Ja nykytilanne:
Huuto.net on täyttänyt 10 vuotta ja uskollisille pikku herkkusienilleen, joita myös käyttäjiksi kutsutaan, tarjosi palveluntarjoaja tunnistautumisen alennettuun hintaan. Tunnistautumisen, joka ei erota käyttäjää Aku Ankasta, eikä varmasti lisää millään tavoin luotettavuutta tai turvallisuutta kaupanteon suhteen. Mutta mukavaa, että palveluntarjoaja ottaa yhteiskunnan vähäosaiset, kuten persaukiset nettipetoksien tehtailijat huomioon, että heilläkin on varaa hommata peukalonkuva niiden kymmenien tunnustensa perään, jotta hilpeät herkkusienet voivat yhä jatkaa huijatuksi tulemistaan luotettavasti ja turvallisesti.
Muutamaa ulkoasuun tehtyä kikkarointia lukuunottamatta ja aikusviihteen erottamista omaksi osastokseen, ei palveluun yhä edelleenkään ole tehty mitään konkreettisia turvallisuutta lisääviä toimintoja kymmenessä vuodessa. Palvelun sujuvaan käyttämiseen tarvitaan yhä edelleen yhden yksittäisen käyttäjän tekemää omaa selainta, mutta sekään ei tee palvelua turvallisemmaksi, ehkä jopa päinvastoin. Huuto.net-selain, joka on kuitenkin toiminnoiltaan huomattavan paljon palveluntarjoajan omaa tarjontaa monipuolisempi, toimii vain Internet Explorerin yhteydessä, sitä ei voi käyttää Firefoxin tai Operan, tai minkään muun internetselaimen kanssa.
Huuto.net ja identiteettivarkaudet
Muutama hilpeistä herkkusienistä on päättänyt olla huolissaan internetissä tapahtuvista identiteettivarkauksista… On hienoa olla valveutunut, mutta pieni realiteettitarkistus olisi paikallaan. Jos foliota haluaa käyttää, se on syytä asentaa oikeaan päähän… Nykyisellään, kun Huuto.nettiin voi rekisteröityä yhdellä nimellä, tunnistautua toisella ja vaihtaa sen jälkeen nimensä vielä kolmanneksi ja neljänneksi, on käsittämätöntä, että hyökkäys palvelun turvattomuuden takia kohdistuu siihen tahoon, joka nämä heikkoudet julkituo, eikä siihen joka niitä ylläpitää…
Oma ryhmänsä on ne kaupankävijät, jotka tekevät kauppaa vain saadakseen toisen yhteystiedot ja parhaimmillaan (pahimmillaan) tunkevat puoliväkisin (väkisin) noutokaupoille nähdäkseen kauppakumppaninsa. Näitä ei voi mitenkään huuto.netissä estää, eikä palveluntarjoajakaan ole halukas tarjoamaan mitään sulkutapaa ei-toivotulle kauppakumppanille. Kun eihän palveluntarjoaja pyri estämään niitäkään, jotka tunnuksia ja nettipetoksia tehtailevat.
Sitä saa, mitä tilaa
Huuto.net palveluntarjoajalla ei ole mitään intressejä muuttaa käytäntöjä palvelussaan, koska käyttäjät itse hyväksyvät palvelun surkean tason käyttämällä palvelua. Palvelua käyttämällä tulee myös hyväksyneeksi ja siunanneeksi palveluntarjoajan lepsun linjan palvelussa tapahtuvia väärinkäytöksiä, epärehellisyyksiä ja suoranaisia laittomuuksia kohtaan.
Ja sehän kertookin palvelun käyttäjien tasosta ja heidän rehellisyydestään myös:
Popularity: 25% [?]
Tunnetaanks me?
“Kaikki tuntee apinan, mutta apina ei tunne ketään.”
Median nimimuisti on valikoivaa. Silloin kun on kyseessä sissimarkkinointitapahtuma, joka käytännössä on tarkoittanut tissimarkkinointitapahtumaa, on muistettu mainita jokaisessa artikkelissa nettihuutokauppapalvelu aivan nimeltä. Mutta kun aletaan listata nettipetoksia tai -huijauksia, muuttuu ääni kellossa ja silloin puhutaan yleisesti vain nettihuutokaupasta tai -kirpputorista.
Suomen vanhin ja tunnetuin nettihuutokauppa, Huuto.net, muistaa ilmoille tyrkyttämissään lehdistötiedotteissa mainita vahimmuudestaan ja suosituimmuudestaan, eikä mainitsematta jää sekään, että sitä ollaan Suomen tunnetuin brändi, mutta poikkeuksetta se jää mainitsematta, että KePön rinnalla sitä ollaan myös tunnetuin ja vanhin poliisin työllistäjä nettipetosten suhteen.
Tämä ei suinkaan tarkoita sitä, että missään muussa nettihuutokaupassa tai -kirpputorilla ihmisten huijaaminen olisi täysin olematonta, mutta näistä kaikista nettihuutokaupoista vain huuto.net kunnostautuu sillä, että lupaa valheellisesti palvelun käytön muuttuvan turvallisemmaksi tunnistautumisella ja vieläpä tarjoavan tätä “palvelua” maksullisena.
Ja ihmiset maksavat ja luottavat. Tunnistautumismaksu ei ole suuri ja sen voi huomata siitäkin, että nettipetoksia tehtailevat maksavat sen jokaiselle avaamalleen tunnukselle ilomielin, tuottohan on moninkertainen sijoitettuun maksuun nähden. Ja matkapuhelintunnistautumisella maksun aika tulee vasta jälkikäteen, joten tuottoisia nettipetoksia ehtii tehtailla hyvät määrät ennen laskun lankeamista. Sitä paitsi puhelimen ei edes tarvitse olla oma, kun tunnistautuminen onnistuu…
Eri mediat ovat laiskanlaisesti kiinnittäneet huomiota asiaan ja silloinkin kun huomio asiaan kiinnitetään, jätetään ne oleellisimmat kysymykset esittämättä:
- Miksi tunnistautumista yhä markkinoidaan luottettavuuden ja turvallisuuden lisääjänä, kun on moneen kertaan osoitettu, ettei se sitä ole?
- Miksi palveluntarjoaja ei muuta käytäntöään sellaiseksi, että tunnistautuminen olisi oikeasti tae siitä, että rekisteröityessä annetut ja tunnistautuessa saadut tiedot vastaisivat toisiaan?
- Miksi palveluntarjoaja yhä pitää käytäntöä sellaisena, että kerran palvelusta poistettu käyttäjä nettihuijausten vuoksi pääsee palaamaan aivan saman tien uudelleen uudella tunnuksella ja tunnistautua sillä?
- Miksi tunnistautumisen yhä edelleen voi tehdä samoilla tiedoilla loputtomalle määrälle tunnuksia? Vaikka satunnaisella, esimerkiksi varastetulla matkapuhelimella?
Median edustajat vaikuttavat kiinnostuvan asiasta vasta silloin, jos ovat itse joutuneet kohtaamaan Huuto.netiä kiusaavia lieveilmiöitä, kuten piraattikauppaa, hupihuutelua kauppojen häiritsemiseksi, hintojen vedättelyä myyjän useilla tuplatunnuksilla tai huijauksia.
Varsin vähällä vaivalla netistä löytyy useita blogeja, foorumeita sekä uutislinkkejä siitä, kuinka tehty kaupankäynti on vienyt rahat tuomatta mitään vastineeksi, mutta vain Ylen Poliisi-TV rohkeni mainita paikan nimeltä. Huuto.netin omalta keskustelupalstalta kaikki kritiikki ja valitukset palvelua kohtaan häviää yhtä nopeasti kuin pieru pyörremyrskyyn, vaikka oleellisempaa olisi huolehtia palvelun turvallisuudesta, eikä näperrellä keskustelupalstan kimpussa. Kun sitä resurssipulaakin on…
Pari esimerkkiä:
2007:
2008:
2009:
- Nettikirpputoreilla huijataan rahaa viikottain sadoilta ihmisiltä
- Nettihuijarit syövät poliisin budjettia
- Huuto.netissä myös huijareita
- Vantaalaismiestä epäillään laajasta nettihuijauksesta
- Vankilasta päässyt alkoi tehtailla heti uusia nettipetoksia
Parissa blogissa, tämän lisäksi, on kiinnitetty huomiota huijauksiin: Huutoa, huuto.net-huijausta, Petos se on pienikin petos….
Veikeitä pikku penteleitä ne apinat…
Kannattaa laittaa merkille, että tammikuussa Rebekka Härkösen tekemässä jutussa tuotepäällkö tuumiskeli näin:
Huuto.netin tuotepäällikkö Toni Ruuska kertoo, että palvelussa vierailee viikottain jo puoli miljoonaa kävijää. Sikäli esimerkiksi Huuto.netin asiakaspalveluun viikottain tulevien 15-30 huijausilmoituksen määrä ei vaikuta hurjalta.
Ja pian sen jälkeen helmikuisessa Poliisi-TV:ssä näin:
Meillä on puoli miljoonaa eri viikkokävijää ja kohteita on tälläkin hetkellä myynnissä reilut 700 000. Ilmoituksia huijauksista tulee toistakymmentä viikossa, joten se on suhteellisen vähän. Olemme silti huolissamme tilanteesta ja ehdottomasti haluaisimme, että siellä olisi nolla huijausta, sanoo Huuto.netin tuotepäällikkö Toni Ruuska.
Hehe, käyttäjä-, kohde ja kävijämäärä senkuin suurenee, huijausten määrä pienenee… Aiiiiiivan. Näinhän se tietenkin menee. Ja kiirettä onkin piisannut palvelun parantamisessa ja ilmoille tuomisessa, jopa niin paljon, että Suomen tunnetetuin brändi lohkesi. Ja ei voi kuin hymyillä äänekkäästi, kun katsoo, mitä tuotepäällikkö tuumi tunnettuudestaan:
Saavutus on huikea, mutta ei mikään yllätys. Palvelun tunnettuuden eteen on tehty paljon nöyrää työtä, sanoo Huuto.netin tuotepäällikkö Toni Ruuska.Ruuskan mukaan verkkokaupan tunnettuus on kasvanut toimivan palvelun ja puskaradion avulla.
Tunnetuin brändi-nimike ei ollut tuotepäällikölle yllätys, mutta sen sijaan tämä oli: Valtaosa Suomessa myytävistä pornoelokuvista laittomia
Karjalaisen mukaan elokuvatarkastamo on ilmiannon perusteella löytänyt Huuto.netistä myös rikoslain vastaiseksi arvioituja elokuvia. Niistä on tehty ilmoitus poliisille.
“Yllättävä tieto, emme ole olleet tämmöisestä tietoisia. Voimme ryhtyä toimiin, jos saamme tarkempaa tietoa, kuka elokuvia tarjoaa myyntiin”, sanoo Huuto.netin tuotepäällikkö Toni Ruuska.
Hän toivoo, että elokuvatarkastamo auttaa jäljittämään laittomien elokuvien myyjiä. Sen jälkeen Huuto.net voi Ruuskan mukaan poistaa heidän ilmoituksensa.
No näin siellä taas hääräillään… Paikan ylläpito ei ilmeisesti osaa käyttää omaa hakukonettaan (eikä se useinkaan edes toimi) ja nyt toivotaan muiden auttavan (=käytännössä hoitavan valvonnan ja ilmoittamisen) laittomista tai asiattomista kohteista. Ja sitten he voivat poistaa vain kohteet, mutta ei lain rikkojaa palvelusta?!
Mahtaakohan elokuvatarkastamo yhtä mielellään osallistua palveluntarjoajalle kuuluvaan työhön pelkästään julkisilla kiitoksilla parissa pintapuolisessa artikkelissa..? Tai ottavan maksupuhelimeen soittelusta kuluja kontolleen ilmoittaakseen asiasta, josta palveluntarjoajan pitäisi olla perillä jo ennestään..? Mielestäni Poliisi-TV kiteytti asian hyvin:
Voidaankin kysyä mikä on nettihuutokaupan vastuu kaupan turvallisuudesta.
Mutta kuka kysyy, niin että vastaukseksi tulee muutakin kuin kiertelyä, muunneltua totuutta tai vähättelyä?
Popularity: 19% [?]
Reilun kaupan banaani
Tätä et nähnyt Poliisi-tv:stä!
Kädellisillä on monenlaisia vinkeitä harrasteita. Joillakin on paskanpuhuminen, toisilla taas paskapuheiden paljastaminen. Paskapuheet on yleensä helppo paljastaa, koska tosiasiat kumoavat ne helposti.
“…kuitenkin meidän intresseissämme on valvoa kaupankäyntiä, jotta sääntöjä noudatetaan”:
Neiti Vilma Viisto-Villiperä, kotoisin eteläisestä Suomesta, ajatteli testata käytännössä “intressit ja valvonnan”. Ja menköön, perkele, samassa kyydissä tunnistautumisen luotettavuuden koettelu. Toimeksi ja rekisteröitymään!
Vilma saapuu...
Valitaan käyttäjätunnus, täydennetään tiedot hihasta ravistelemalla, piposta vetelemällä ja satunnaisotoksilla googlesta. Ja nyt pitäis päästä tekemään kauppaa, mutta perhana… tunnistautumistahan se taitaa vaatia.
Maarit sanoi: “Suuri yleisö ei ymmärrä, että tunnistautumiseen ei voi lainkaan luottaa“
Toni Ruuskalla kuitenkin pokka pitää paremmin kuin Hyacinth Bucket-paralla:
On hyvä ymmärtää se, että tunnistautuneen oikeat henkilötiedot on varmennettu ja Huuto.netin ylläpidon tiedossa. Vaikka henkilö muuttaisikin esimerkiksi osoitetietojaan jälkikäteen, kyseessä ei voi olla täysin tekaistu henkilöllisyys.
Että mitä?! Ei voi olla tekaistu..? Vaikka neiti Vilma Viisto-Villiperä juuri teki niin, keksaisi itselleen nimen, heitti hatusta puhelinnumeron, googlasi osoitteekseen Alkon ja turhamaisuuttaan nuorensikin itseään vähän… Ja nyt pitäisi tunnistautua. Nokkelana neitinä Vilma kilauttaa kaverille, joka on parhaillaan aivan eri puolella Suomea ja antaa tehtäväksi lainata jonkun piruparan kännykkää, vaikka sillä selityksellä, että oma puhelin on hukassa ja pitäisi saada yhteyttä läheisiin, jotta he tietäisivät tilanteen. Sellainen lähimmäiselleen lämmin ihminen löytyykin helposti. Vilma on ohjeistanut kaverin lähettämään tietyn tekstiviestin HUUTO XXXXX numeroon, jonka näkee näytöllään. Vilma odottaa ja hetken kuluttua odotus palkitaan.
Vilma haluaa tunnistautuneeksi
Vilma näkee nyt ruudultaan, kenen tiedoilla hän tunnistautuu ja palvelun kysyessä, pitävätkö tiedot paikkansa,Vilma vastaa klikkaamalla KYLLÄ. Neiti Viisto-Villiperä on nyt tunnistautunut Huuto.netin mielestä, siis luotettava. Toni Ruuskahan on sanonut: …tunnistautuneen oikeat henkilötiedot on varmennettu ja Huuto.netin ylläpidon tiedossa. Njoooooh, makukysymys sano koira. JOKU on kyllä nyt tunnistautunut, mutta ihan varmasti se ei ollut Vilma Viisto-Villiperä itse. Ei pidä antaa luotettavan kaupankäynnin häiriintyä joutavista yksityiskohdista…
Vilma on nyt tunnistautunut!
Vilma vilkaisee ihaillen, luotettavuudeltaan priimaksi todettua ja neitseellistä tunnustaan, jonka palauterekisteri on putipuhdas ja odottaa vain ensimmäisiä negatiivisia palautteitaan, kunhan rahat on huijattu pois herkkusieniltä, jotka peukalonkuvaan luottavat..
Vilman neitseellinen omakuvaus
…nettihuutokaupan vastuu kaupan turvallisuudesta?
Vilmalle selviää, että rehellisyys, vastuu ja huuto.net palveluntarjoaja eivät sovi samaan lauseeseen. Vilman tulee surku ylityöllistettyjä ja alipalkattuja poliiseja ja jotain vastuuta tässä on taloudenkin notkahtamisesta, muidenkin kuin oman… Vaikka tunnistautumispeukalo ei paljoa maksanutkaan, ei sekään mennyt Vilman pussista, vaan jonkun aivan vieraan ihmisen. Vilma ei pidä tällaista kaupankäyntiä rehtinä ja päättää pakittaa palvelusta kokonaan.
Vilma on sittenkin ihan kiltti...
Koska palvelu ei kanna vastuuta, täytyy Vilman itse se tehdä. Mutta palveluntarjoaja onkin juuri tässä kohdassa vastuullinen ja haluaa tietää, onko nti Villiperä nyt ihan varma, että hänen tekemänsä toimenpide on tarpeen… Viisto-Villiperä on varma ja vahvistaa päätöksensä klikkaamalla “Olen varma”. Vilma ajattelee homman olevan selvä, mutta mitä ihmettä? Nyt halutaan tietää, MIKSI Vilma Viisto-Villiperä on ratkaisuunsa päätynyt. Vilma päättää kertoa asian, kuten se on.
Vilma kertoo miksi poistuu...
Vilma klikkaa “Sulje tunnukseni” ja ajattelee taas homman olevan selvä. Mutta mitä helvettiä nyt taas?! Ruudulle pompsahtaa jälleen uusi ilmoitus, jossa kerrottaan neiti Vilma Viisto-Villiperän moneen kertaan vahvistaman toiminnon olevan vihdoinkin suoritettu. No se nyt vielä puuttuiskin, että sekin menisi perseelleen, kun rekisteröityminenkin meni jo ns. reisille…
No johan on taas...
Vilma on kohtuullisen vittuuntunut epäpätevään palveluun ja ajattelee:
“Työntäkää se peukalonne sinne minne ei aurinko koskaan paista ja pitäkää banaaninne, apinat!”
Popularity: 70% [?]
